Eeppinen hevosloma vuoristoon

Huhhahhei, hengissä selvisin! Vaikka välillä hirvitti, lopussa nauratti. Tämän kesän hevosreissuista viimeisin osui kaikkiin mahdollisiin aisteihin ja kipupisteisiin, hyvällä tavalla lujaa.
Maisemanvaihdos.
Mökkimme maailman laidalla.
Tukki tykkää pötköttää.
Hänkin tykkää pötköttää. Taukopaikalla Pohjois-Atlantin laavahiekkarannalla. Perus.
Erämaavessa with a view (siis kyllä, ihan oikea vessa, käsienpesualtaat ja kaikki).
Viime vuonna kun suunnittelin seuraavan kesän matkoja, kysyin yhteistyötalliltani, miten olisi jos tehtäisiin yksi kolmen päivän mittainen vuoristoreissu jonnekin sähköttömään eräkämppään, ruoka ja makuupussit mukana. Ratsastusta meren rannalla ja laaksossa, jonne ei tuo tie eikä edes peltopolku. Hyvä idea, kuulemma! Harmittavan harvoja kuulemma kiinnostaa tällainen hevoserämatkailu, yleensä halutaan mennä vain kovaa ja meren rannalla ja nukkua yöt puhtaissa lakanoissa kuuman suihkun jälkeen.

Uskoin, että kyllä eräretkeily varmasti kiinnostaa. Kyllä Suomessa kaltaisiani reissupirkkoja riittää. Sellaisia, jotka tykkäävät hevosista, ratsastamisesta ja hiljaisista erämaakokemuksista. Eikä haittaa, vaikka illalliseksi on pelkkää pastaa ja nakkeja, koska mitään kamalan monimutkaista ei satulalaukuissa pysty kuljettamaan. Hampaat pestään ulkona nurmikolla ja hevoset putsataan satulan alta siisteiksi ruohotupoilla.

Kiinnostihan se. Tämä matka myytiin loppuun ihan muutamassa viikossa. Ja voi että mikä matka se olikaan!
Siellä satulalaukussa kolmen päivän henkilökohtaiset varusteet eli parit pikkuhousut, hammasharja ja reinot. 
Yhden vuoren päälle ratsastettiin.
Mäkiä on matkan varrella... "Sen verran jyrkkää, että parempi kävellä", tokaisi ratsastusoppaamme.
Erämaakämppä with a view. 
Ratsumme laidunsivat yöt mökkimme vieressä.
Mökkiaamupala.

Viimeisenä iltana tallinomistaja Stefan laittoi nuotion pystyyn merenrannalle.
Merimiessäkissä makuupussit, sivulaukuissa kalapullat.
Eväsrepun ruokatauko.
Reipasta tölttiä ensimmäiselle eräkämpälle ja siitä eteenpäin "parin vuoren yli". Nooh, mahtui siihen matkalle pari suontapaisen ylitystä ja maastoesteiden hyppämistä (juu, hyppäsin ensimmäistä kertaa elämässä ja heti ensimmäisenä päivänä sitten joku parikymmentä kertaa). Mukanamme kulki muutama käsihevonen eli tuttavallisemmin eväsreppu ja eväs kakkonen. Ne kantoivat ruokamme ja makuupussimme sinne tiettömälle eräkämpälle, kun me muut hölköttelimme (välillä kyllä ihan kiidettiin) omien ratsujemme kanssa eteenpäin. Ratsastimme kolmen päivän aikana yli sata kilometriä eikä se ollut mitään tasaista menoa metsäpolulla, vaan vuorten ylityksiä, suolla tarpomista, kivikossa kävelyä, laukkapätkiä, ojien yli hyppelyä ja hylättyjen turvemajojen seinänjämien seassa pujottelua. Islantilainen maastoratsastusreissu on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Huhhahhei. Nakkien lisäksi saatiin illalliseksi myös ehkäpä maailman parhaita kalapullia, jälkkäriksi lakusuklaata ja aamiaisella hapanmaitoa fariinisokerin tapaisella. Porukan miesvahvistus eli tallinomistaja kavereineen tiskasi, siivosi ja laittoi ruoan. Kuumaa kahvia oli termarissa vuorokauden ympäri. Ja tallinomistajan kaveri lauleli hevosenselässä matkan varrella. Kyllä kelpasi.
Kun on sadevaatteet mukana, ei sada!
Ja mihin sitä sitten lähdettäisiin?
On taas sellainen itsensä ylittämisolo. Ensi vuoden reissut lähtevät suunnittelupöydälle saman tien: ja kyllä kutkuttaisi pitää tämä erämaareissukin listoilla. Tosin ensi vuonna upgreidaan ratsastusvaatimuksen ylemmäs. Tänä vuonna osallistujien piti olla tallilta saamieni vinkkien pohjalta vähintään keskitason ratsastaja. Islannissa on tuo mittakaava vaan näemmä on vähän eri. Onneksi tämänkertaisen ryhmän tyypit olivat kaikki superhyviä ja minä ehdottomasti kokemattomin. Mutta kas vaan selvisin ilman isompia hiertymiä tai mustelmia. Ja ensi vuonna ne maastoesteetkin sitten varmasti sujuvat paljon paremmin, kun on jo nelisenkymmentä hyppyä takana.

Eeppinen reissu, ei tähän oikein muuta voi sanoa. Islanti yllätti taas.

Nyt menen suihkuun.

Tunnisteet: , ,