Positiivinen (?) asentohuimaus

Sain 15 vuotta sitten tällaisen diagnoosin. Olin vähän aikaa, että miten niin positiivinen! Päässä heittää eikä askel pidä. En pystynyt kontrolloimaan kroppaani ollenkaan. Aika kamalaa minun mielestäni.
Tuo vuosien takainen juttu tuli mieleen pitkästä aikaa, kun juttelin yksi päivä tuttuni kanssa, joka mainitsi kärsivänsä samasta vaivasta. Vihdoinkin joku muukin, ajattelin! Minä en ole ikinä aikaisemmin kuullut kenestäkään, kenellä olisi tämä sama vaiva. Ei löytynyt vertaistukea silloin aikanaan - edes netistä. Alun alkaen lääkärikään ei tiennyt, mikä minua vaivasi.

Heräsin vain yksi nätti aamu siihen, että maailma pyörii ympäri ja horisontti on kummalla tavalla vinossa. Ihan kuin olisin ollut kännissä karusellissa, vaikka seisoin paikallani vesiselvänä.

Minulla ei ollut darra, vaikka vapusta oli kulunut vain kaksi päivää. En ollut koskaan kokenut migreeniä, mutta epäilin että se ei ollut tässä syynä. Päätäni ei särkenyt, enkä tuntenut arkuutta valolle. Tuntui vain, että oli hirveässä huppelissa heti aamusta, vaikka en ollut edellisen viikon aikana nauttinut yhteensä kuin pari siideriä.

Pelotti saakelisti. Että olenko tullut hulluksi tai onko aivoissani joku vaurio, jota ei voi korjata.

Lääkärissä jouduin käymään kahdesti, ennen kuin minua uskottiin, ettei se ollut vain a) pientä päänsärkyä, b) krapulaa, c) väsymystä. 

"Positiivinen asentohuimaus, eikä siihen ole lääkettä", kuului jälkimmäisen lääkärin arvio. Fak! 

Hoidoksi sain mukaani kasan papereita, joissa annettiin asentohuimausta lieventäviä jumppaohjeita. Pään kääntelyä ja yläkropan liikuttelua eri asennoissa.

Lääkäriltä sain tietää, että asentohuimaus johtuu siitä - siis noin arkikielellä - kun johonkin korvaan liittyvään käytävään on mennyt sakkaa. Päätä eri asentoihin liikuttelemalla sakka saadaan poistumaan väärästä paikasta ja olo paranee.

Minulla on ollut tuo asentohuimaus vain kahdesti. Ensimmäisellä kerralla se kesti yli viikon. Makasin sängyllä ja istuin tuolilla, oksentelin huonossa olossa pää sekaisin ja tein harjoituksia niin paljon kuin ololtani pystyin. Toinen kerta tuli kymmenen vuotta sitten. Tunnistin oireet (vääntyvä näkökenttä ja olo kuin seisoisi laivan kannella kovassa myrskyssä)  ja aloin heti tehdä harjoituksia. Olo alkoi parantua nopeammin ja tasapainottomuus oli ohi muutamassa päivässä. Onneksi "päiväkännittäjää" ei ole sen jälkeen näkynyt.

En tiedä yhtään, kuinka yleinen vaiva tämä on, mutta jos jollain teistä on se, olisi kiva vertaistueksi kuulla lisää. Tuleeko teille usein ja meneekö se helposti ohi? Teettekö harjoitusliikkeitä säännöllisesti, vaikka oireita ei ilmaantuisikaan?

Tunnisteet: