Sain 15 vuotta sitten tällaisen diagnoosin. Olin vähän aikaa, että miten niin positiivinen! Päässä heittää eikä askel pidä. En pystynyt kont...

Positiivinen (?) asentohuimaus

10.6.16 Satu Kommentteja: 47

Sain 15 vuotta sitten tällaisen diagnoosin. Olin vähän aikaa, että miten niin positiivinen! Päässä heittää eikä askel pidä. En pystynyt kontrolloimaan kroppaani ollenkaan. Aika kamalaa minun mielestäni.
Tuo vuosien takainen juttu tuli mieleen pitkästä aikaa, kun juttelin yksi päivä tuttuni kanssa, joka mainitsi kärsivänsä samasta vaivasta. Vihdoinkin joku muukin, ajattelin! Minä en ole ikinä aikaisemmin kuullut kenestäkään, kenellä olisi tämä sama vaiva. Ei löytynyt vertaistukea silloin aikanaan - edes netistä. Alun alkaen lääkärikään ei tiennyt, mikä minua vaivasi.

Heräsin vain yksi nätti aamu siihen, että maailma pyörii ympäri ja horisontti on kummalla tavalla vinossa. Ihan kuin olisin ollut kännissä karusellissa, vaikka seisoin paikallani vesiselvänä.

Minulla ei ollut darra, vaikka vapusta oli kulunut vain kaksi päivää. En ollut koskaan kokenut migreeniä, mutta epäilin että se ei ollut tässä syynä. Päätäni ei särkenyt, enkä tuntenut arkuutta valolle. Tuntui vain, että oli hirveässä huppelissa heti aamusta, vaikka en ollut edellisen viikon aikana nauttinut yhteensä kuin pari siideriä.

Pelotti saakelisti. Että olenko tullut hulluksi tai onko aivoissani joku vaurio, jota ei voi korjata.

Lääkärissä jouduin käymään kahdesti, ennen kuin minua uskottiin, ettei se ollut vain a) pientä päänsärkyä, b) krapulaa, c) väsymystä. 

"Positiivinen asentohuimaus, eikä siihen ole lääkettä", kuului jälkimmäisen lääkärin arvio. Fak! 

Hoidoksi sain mukaani kasan papereita, joissa annettiin asentohuimausta lieventäviä jumppaohjeita. Pään kääntelyä ja yläkropan liikuttelua eri asennoissa.

Lääkäriltä sain tietää, että asentohuimaus johtuu siitä - siis noin arkikielellä - kun johonkin korvaan liittyvään käytävään on mennyt sakkaa. Päätä eri asentoihin liikuttelemalla sakka saadaan poistumaan väärästä paikasta ja olo paranee.

Minulla on ollut tuo asentohuimaus vain kahdesti. Ensimmäisellä kerralla se kesti yli viikon. Makasin sängyllä ja istuin tuolilla, oksentelin huonossa olossa pää sekaisin ja tein harjoituksia niin paljon kuin ololtani pystyin. Toinen kerta tuli kymmenen vuotta sitten. Tunnistin oireet (vääntyvä näkökenttä ja olo kuin seisoisi laivan kannella kovassa myrskyssä)  ja aloin heti tehdä harjoituksia. Olo alkoi parantua nopeammin ja tasapainottomuus oli ohi muutamassa päivässä. Onneksi "päiväkännittäjää" ei ole sen jälkeen näkynyt.

En tiedä yhtään, kuinka yleinen vaiva tämä on, mutta jos jollain teistä on se, olisi kiva vertaistueksi kuulla lisää. Tuleeko teille usein ja meneekö se helposti ohi? Teettekö harjoitusliikkeitä säännöllisesti, vaikka oireita ei ilmaantuisikaan?

47 kommenttia:

  1. Ymmärtääkseni ihan yleinen vaiva. Mulla on ollut lievänä joskus vuosia sitten (en käynyt edes lääkärissä), miehellä on ollut pari kertaa ja mun äidillä myös aina välillä. Ja mummolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkanpa vielä: kerran töistä kotiin tullessa mies makasi pimeässä olkkarissa (olisi pitänyt olla vielä töissä) ja valitteli huonoa oloa. Siinä tilanteessa asentohuimaus oli nimenomaan se positiivinen vaihtoehto, koska eka mitä mulle tuli mieleen oli oksennustauti. Että jos ei muuta positiivista niin se ei ainakaan tartu :)

      Poista
    2. Entistä enemmän mua siis hämmästyttää, miksi silloin 15 vuotta sitten kun menin Marian sairaalan päivystykseen pönttö sekaisin, lääkärillä ei ollut hajuakaan siitä, mikä mulla voisi olla. Vasta toinen käynti tuotti tulosta...

      Poista
  2. Mulla on sekä positiivista asentohuimausta että tasapainoelimen tulehduksesta johtuvaa huimausta. Pahoja "kohtauksia" tulee harvoin, yleensä kestävät sekunneista-minuutteihin, joskus voivat kestää tunteja tai päivän. Lievää huimausta on sitten senkin edestä. Välillä kävelen kadulla kuin humalassa, kun millään meinaa tahtoa pystyä kävellä suoraan. Pari kertaa olen joutunut lähtemään töistä, kun en ole pysynyt pystyssä ja pahoinvointia tullut. Mutta tutkittu on, useamman kerran ja tosiaan mitään vakavaa ei ole löytynyt. Isälläni on samoja vaivoja, kulkee vissiin suvussa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, voi eij! Kuulostaa tosi ilkeältä. Meillä ei suvussa taida kenelläkään muulla olla vastaavaa, ainakaan että tietäisin. Meneekö ne sullakin ohi itsestään ja noita päänkääntöohjeita noudattaen?

      Poista
  3. Juu, tuttu vaiva. Ekalla kerralla kesti noin viikon, toisella useamman kuukauden. Vihdoin ja viimein apu tuli jäsenkorjaajan myötä -sitä ennen harjoitusliikkeet vain taltuttivat pahimman olon, mutta huimaus jatkui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useamman kuukauden?! OMG... Jäsenkorjaaja - siis olitko "niksauttajalla"?

      Poista
    2. Vähän alkoi pää hajota kieltämättä.. Mutta joo, jäsenkorjaajalla kävin eikä siinä onneksi mitään niksauteltu. Ehkä lähinnä mun hoitoani olisi Active Release Therapy, jos se on tuttu.

      Poista
  4. Mulla, isälläni ja siskollani todettu hyvänlaatuinen asentohuimaus. Lienee sama asia. Mulla on lievä useammin. Todellakin vain huimaa ja on hankala olo. Mutta isä ja sisko on ihan petipotilaita päiviä. Ja heillä kyllä vaivaa ehkä sen pari kertaa vuodessa. Hyvä ettei sulla useammin. Eka kerta oli kyllä pelottava. Olin vielä kahden pienen lapsen kanssa yksin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sama vaiva taitaa olla. Se ensimmäinen kerta oli kyllä kamala, kun kuulin että on jotain todella pahasti vialla.

      Poista
  5. Kurkkaapa Kokovartalofiilis-blogia ja sieltä Asentohuimaus-tägin alta jutut.

    https://kokovartalofiilis.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, mahtavaa. Kiitos linkistä!!

      Poista
  6. Tuttu juttu. Miehella oli tosi paha kohtaus muutama vuosi sitten. Ambulanssilla mentiin sairaalaan, ennenkuin selvisi. Nuo jumppaliikkeet auttoivat kylla nopeasti.
    On niita kohtauksia tullut senkin jalkeen muutaman kerran mutta lievempina. Ja kun han on tiennyt miten hoitaa noilla liikkeilla niin hyvin on parjannyt. Yleinen vaiva kai, kun olemme nyt kuulleet monista tutun tutuista joilla sama juttu. Siskonkin miehella viimeksi.
    Tarkeinta on pikainen hoito noilla liikeilla, muuten se inhottava olotila voi kestaa tosi pitkaan. Youtubestakin loytyy ohjeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Youtuben on kyllä moni ongelma löytänyt ratkaisun :D Silloin kun mä sairastuin tähän ekaa kertaa, netistä ei juuri löytynyt mitään sairauteen liittyvää ja tiedon saaminen oli hankalaa. Onneksi nykyään näyttäisi löytyvän tosi paljon juttua sairaudesta ja hoito-ohjeitakin netistä.

      Poista
  7. Täälläkin on kärsitty asentohuimauksesta. Tosin toistaiseksi vain kerran, kesto oli viikon verran. Ohjeilla meni ohi, vaikka ensimmäisillä kerroilla itkin, koska olin ihan varma, että menetän tajuntani. Hirveintä oli yrittää nukkua. Päivällä ongelma oli siedettävä, mutta yöt menivät patjan reunasta kiinni pitäen. Karsea vaiva! Onneksi vähäpätöisiltä tuntuvat jumppaohjeet tehoavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne jumppaohjeet on todella yksinkertaisia, enkä meinannut itsekään uskoa että ne auttaisivat. Mutta niillä se "känniolo" ilman sitä huumoriosuutta meni onneksi ohi.

      Poista
  8. Ymmärsin että liikkeitä tehdään vaan silloin kun oireet on päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin ajattelin. Mutta ilmeisesti jotkut tekevät niitä liikkeitä säännöllisesti välttääkseen huimauksen alkamisen,

      Poista
  9. Minulla ja äidilläni on hyvänlaatuinen asentohuimaus. Muutamia kertoja on ollut pahempi kohtaus, sellainen että pitää kävellessä pitää seinistä kiinni ettei kaadu. Tai useamman päivän ajan tuntuu kävellessä sellaista keinumista, ihan kuin kävelisi vähän upottavalla alustalla vaikka kävelee vaikkapa asfaltilla. Todella epämiellyttävää. Lääkärissä kyllä heti osattiin diagnosoida tila. Hyvänlaatuinen asentohuimaus tuntui hyvälle diagnoosille kun lääkäriin meni aivokasvaimen pelossa. Eli siitä kaiketi termi hyvänlaatuinen, ei ole kasvain. Minulla kans ne jumppaohjeet, manööverit auttoivat akuuttiin tilaan. Ei niitä tule tehtyä säännöllisesti, vaikka varmaan pitäisi, mutta kaiketi se on ihmisluonnolle tyypillistä tälläinen laiskuus näissä asioissa. Pitäisi kokeilla jonkun aikaa tehdä säännöllisesti vaikkei huimausta olekaan, sillä sellaista lievää huonoa oloa minulla on aika usein, monesti aamuisin ja kestää jonkun tunnin. Harrastan joogaa, ja siellä huomaan että en pysty tekemään tiettyjä liikkeitä, koska niitä tehdessä tulee huono olo. Esim. sellaiset missä päätä pitää kääntää taaksepäin ja kaikki päällä ja käsillä seisomiset. Ikävä vaiva tosiaan tämä asentohuimaus, mutta siinä mielessä positiivinen ettei ole mitään vakavaa (eli kasvain).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onhan tämä aika lievä vaiva verrattuna siihen kaikkeen mitä voisi olla. Ja niin kauan kuin jumppaohjeet auttaa, olen tyytyväinen.

      Poista
  10. Minulla on ollut kerran. Olin silloin raskaana ja esikoinen oli vajaa 4v. En oksentanut, mutta huimauksen takia piti pysytellä tosi lähellä seiniä pari päivää. Tilanne ei ollut mitenkään ihana, kun oikeasti pelkäsi, että vielä pyörryn mahani kanssa. Onneksi meni vajaassa viikossa ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui. Ja tosiaan vielä raskaana ollessa... Onneksi tosiaan kesti vain viikon.

      Poista
  11. Mulla on kerran kunnollinen kohtaus. Heräsin keskellä yötä siihen, että maailma pyörii. Olin aivan varma, että tämä oli nyt tässä: isäni menehtyi aikoinaan äkillisen aivoverenvuodon komplikaatioihin. Sen yön ja seuraavan päivän oksensin. Vessan lattialta pois päästyäni diagnosoin itseni menestyksekkäästi ja toiveikkaasti asentohuimauspotilaaksi. Tein parhaani mukaan liikesarjaa ja oksensin, kunnes illalla olin siinä kunnossa, että kykenin käymään lääkärissä.

    Tuon jälkeen minulla on kerran yrittänyt tulla uusi kohtaus, mutta tuolloin tajusin sen ajoissa ja aloitin heti liikesarjan tekemisen ja vältyin kohtaukselta.

    Ihmiset eivät juurikaan puhu asentohuimauksesta, mutta kun itse on asian ottanut puheeksi, niin heti olen muutamaan kohtalotoveriin törmännyt. Vaaraton vaiva, mutta todella vihoviimenen!

    Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

    -Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl, kyl, mulla ihan sama pelko, että nyt on päässä joku suoni sanonut sopimuksensa irti. Etenkin siinä kohtaa kun näkökenttä alkoi kääntyä vinoon eikä se ensimmäinen lääkäri osannut sanoa mikä mulla on. Joten tottakai olin varma että jotain tosi pahasti vialla..

      Poista
  12. Mielenkiintoista. Mulla on välillä sellainen oli että lattia antaisi periksi, kuin keinahtelisi jalkojen alla. Menee nopeasti ohitse. En ole koskaan lääkärille näistä jutellut. Tuli mieleen että olisikohan samasta vaivasta kyse, vaikkakin ilmeisesti varsin lievänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, saattaa hyvinkin olla! Kun mulla alkoi se just semmoisena keinumisolona, joka kiihtyi ja lopulta alkoi heittää askel ja näköaisti. Mutta tätäkin ilmeisesti ilmenee aika eri voimakkuuksilla, voi hyvin olla että joillain se jää vain siihen pieneen huimaukseen. Joka sekin kyllä on rasittavaa, vaikka kestäisi vain hetken

      Poista
  13. Juu, kyllä tätä esiintyy. Miehelläni ja hänen toisella siskollaan ollut muutaman kerran. Tuo sisko raukka oli ekalla kerralla raskaana ja aika kauhuissaan ensin oireista. Onneksi tosiaan nuo liikkeet auttaa suht nopeasti. Ja kun tietää, mistä on kyse, on siihen sitten helpompi suhtautuakin. Miehelleni lääkäri selitti, että syynä on tasapainokivien liikkuminen pois paikoiltaan. Että normaalisti ne lilluvat jossain nesteessä käytävän perällä kolossa, mutta jollain sitten lähtevät seikkailemaan johonkin korvaonteloihin :D Liikkeiden tarkoitus käsittääkseni saada liu'utettua ne kivet takaisin sinne koloonsa. Hämärä vaiva, mutta tosiaan kaikessa vaivalloisuudessaan melko iisi verrattuna kaikkeen mahdolliseen pahempaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sanos muuta. Pieni vaiva tosiaankin, vaikka tietysti ärsyttävä jos se tulee kovin usein. Mulla on toistaseksi ollut tunnistettavasti vain kahdesti. Mutta aina välillä mua tosin hieman huippaa, etenkin kun nousen sängystä tai jos olen yrittänyt käsilläseisontaa... Saattaahan se olla, että nekin oireet jollain tavalla liittyvät tähän.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. lapsukaisella - poika 17v - joko asentohuimausta tai sitten ihan meniere, en oikein saanut tolkkua lääkäristä.

    Hänellä matkapahoinvointia; huvipuistolaitteet, keinut ja vastaavat eivät sovi ensinkään, ja huonot päivät näkee jo kaukaa, kun lapsi kävelee niin kuin pään päällä olisi korillinen keittämättömiä kananmunia.
    Lääkitystä kokeiltiin ja se ilmeisesti jonkin verran auttoikin, mutta teini on mieluummin ilman.
    Sikäli kun olen ymmärtänyt, häntä keikuttaa enempi-vähempi koko ajan.

    Akuuttiin keinuttamiseen tekee "pyörimiset" ja ne ilmeisesti auttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaa tosi ilkeältä. Mulla on tuo sama juttu, en kestä istua pitkään edes pihakeinussa tai jossain karusellissa, koska siinäkin tulee helposti huono olo.

      Poista
  16. Lääkäri säikäytteli vuosia sitten mua menieren- taudilla, mutta voisiko sanoa, että onneksi oli vain tätä hyvälaatuista asentohuimausta. Ihan järkky kokemus kyllä, kun muutaman päivän pyöri maailma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä että näin. Eli kyllä siinä siis jotain positiivistakin on...

      Poista
  17. Minulla on myös todettu hyvälaatuinen asentohuimaus. Ihmettelin itsekin, mikä siinä oli hyvälaatuista, sillä olo ei tosiaan ole lainkaan hyvälaatuinen.

    Sain oikein pahan ”kohtauksen” viime keväänä. Herätessä oli paha olo, ensin ajattelin saaneeni jonkun mahataudin. Sitten heräsi oivallus, että hetkinen, minua ei okseta, kun olen paikallani, vaan nimenomaan kaikenlainen liikkuminen saa maailman pyörimään ja yrjön lentämään. Se oli pelottavaa ja mieleen tuli kaikenlaista aivokasvaimista aivoverenvuotoon. Pääsin onneksi lääkärin samana päivänä ja sain diagnoosin. Olo koheni jo saman päivän iltaan mennessä.

    Jonkun aikaa sen jälkeen pelkäsin, jos ”kohtaus” uusiutuu tilanteessa, jossa ei mitenkään pysty jäämään sänkyyn potemaan, mutta yhtä pahaa oloa ei ole sen jälkeen tullut. Sittemmin olen tajunnut, että minulla on välillä varmaan sama oiretta, mutta lievempää, sillä joinakin päivinä selittämättömällä tavalla päässä vähän heittää. Tätä on erityisen paljon silloin, kun olen nukkunut oikein sikeästi ja ollut varmaan samassa asennossa koko yön. Olo on pahimmillaan heti herättyä, mutta alkaa mennä ohi, kun pääsee liikkeelle – eli ne sakat siellä sisäkorvassa varmaan liikkuvat parempaan paikkaan. Inhottava vaiva joka tapauksessa, vaikka ei vaarallinen olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun olen alkanut pohtia näitä muiden kommentteja lukiessa, niin saattaa hyvin olla että mullakin on noita oireita useammin kuin luulin: välillä nimittäin vähän huippaa tai tuntuu että maa petää alta. Tätä tosin sattuu tosi harvoin ja se menee ihan muutamassa sekunnissa ohi. Tiedä sitten, liittyykö se mulla tuohon asentohuimaukseen.

      Poista
  18. Jo vain, tuttua :) Yksi hurjempi kohtaus ollut ja luulin vatsataudiksi, kunnes sitten aikani ihmeteltyä totesin että ei vatsatauti ole tällainen. Heräsin aamuyöstä juurikin siihen heittävään tunteeseen (hyvin samanlainen kun joskus nuorena kun tuli mentyä reippaamman illan jälkeen nukkumaan ja sänky lähti pyörimään). Sit kun avasi silmät niin koko huone pyöri silmissä ja sitten lensi lensikin jo laatta. Ei ole tullut vielä uudestaan, tästä on nyt puolisen vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo!! Just tuo sängynpyörimisefekti ja oksettava olo, mulla molemmat liittyi vahvasti noihin kokemuksiin.

      Poista
  19. Tuttu vaiva, uusinut minulla varmaankin viitisen kertaa aina pahentuen. Viimeisellä kerralla kesti vajaa pari kuukautta korjausliikkeistä huolimatta (joka päivä ei tietenkään huimannut). Neurologin lausunnossa lukee vika 'korvissa ei korvien välissä'. Suurimmalle osalle vaiva tulee kerran - olen siis poikkeusyksilö, mutta toivon, ettei enää koskaan tule. Aika monta kohtalotoveria olen tuttavapiiristä löytänyt, kun asiasta on tullut puhetta. Diagnoosi hyvälaatuinen asentohuimaus ei kyllä nimenä edes hymyilytä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kuukautta putkeen? Huh. Kiitän neurologia huumorista :D

      Poista
  20. Vau, ihana kuulla tästä keskustelua! Taitaa olla ensimmäistä kertaa, kun mistään olen lukenut kohtalontovereiden kokemuksia.

    Oman ensimmäisen kohtaukseni sain kolme vuotta sitten. Menin peloissani päivystykseen ja sain diagnoosin, harjoitteita ja saikkua. Kuitenkaan en manöövereillä saanut vaivaa kokonaan pois ja vuoden ajan vaiva uusiutui tasaisin väliajoin ja koko ajan oli paha olla.

    Seuraavana kesänä sain taas pahan kohtauksen ja menin uudelleen lääkäriin, josta onneksi pääsin fysioterapiaan. Fyssari ei ollut uskoa että sakkaa on molemmissa korvissa, mutta näin vain oli. Kuulema harvinaista. Kahden hoitokerran jälkeen huimaus on kuitenkin pysynyt poissa. Ainakin tähän asti. Nyt ehkä vuoden ajan on taas keinuttanut ja olsi kiva, josa maa tuntuisi taas vakaalta. Pelkään vieläkin nukkumista ilman korotettua päätyä ja sitä, että saan kohtauksen esimerkiksi matkalla. Huimaus on pahinta mitä olen ikinä kokenut ja tekee minusta täysin toimintakyvyttömän.

    Voisitko kertoa, mitä harjoitteita teet? Ainoat saamani ohjeet on tarkoitettu siihen kun vaiva on akuutti eli kun maailma näyttää kaleidoskoopin läpi nähdyltä. Näitä on siis pään kallistus istualtaan ja kippaus sänkyyn. Olisi kiva testaa muitakin. Kiitos kun kirjoitit tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan sama! Mä oon tosi ihmeissäni että oon saanut tänne näin paljon kommentteja kohtalotovereilta. Mä kun luulin että tämä ei ole yhtään niin yleinen vaiva kuin vaikkapa migreeni.

      Mä en enää tarkkaan muista, mitä harjotteita tein silloin 10 ja 15 v sitten kun oireet olivat pahimmillaan, mutta muistan sen että lekuri määräsi ne liikkeet sen mukaan kummalla puolella hän epäili sitä sakkaa heiluvan. Täällä oli aika hyvin lisätietoja hoidostakin (ja painotettiin myös, että on hyvä käydä fyssarilla tai lekurilla ennen kuin alkaa tehdä harjoitteita, jotta tekee oikeita harjoitteita): http://www.fysiocenter.fi/palvelut/tuki-ja-liikuntaelinsairaudet/asentohuimauksen-fysioterapia/

      Poista
  21. Ohhoh, nyt kuulostaa tutulta, veikkaan että kärsin tästä kerran aikoinaan itsekin! Lääkäri arveli että huimaus johtuu kireistä hartioista, mutta se oli kyllä jotain ihan muuta. Se alkoi kesken konsertin, kun istuin konserttisalin perimmäisessä rivissä. Tuntui, että alas orkesteriin on kilometritolkulla matkaa. Jouduin keskittämään kaiken huomioni yhteen soittajaan kerralla, jotta pysyin tolkuissani - totta tosiaan vähän niin kuin kauheassa humalassa olisi ollut. Seuraavina päivinä luentosalissa istuin auditorion alimmilla penkkiriveillä, mutta tuntui silti että tuolini on jotenkin tosi korkealla ja leijun ilmassa. Oksetti ja piti lähteä pois kesken luennon. Muistan vieläkin elävästi sen pelon, olin aivan varma että olen seonnut lopullisesti enkä parane koskaan :D kiitos, kun kirjotit tästä. Täytyy etsiä noita harjotteita, jos oireet vastaisuudessa uusivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan niin hyvin silloin 15 sitten kun oireet oikein kovenivat luoentosalissa, jossa olin valvomassa tenttiä. Tuntui että en voinut katsoa koko yleisöä, koska se jotenkin heilui ja valui seinille (!), vaan piti keskittyä katsomaan yksiä kasvoja kerrallaan. Se oli kyllä pimeä kokemus....hrrr.

      Poista
  22. Oho, siis nyt löytyi tämän ketjun perusteella nimi alkoholittomille satunnaiskänneilleni! Mulla toisinaan sänky lähtee viistosti pyörimään ja koetan "maadoittaa" itseni pitämällä kättä yöpöydällä. Raskaana ollessani sain pari kertaa selitellä lääkärille oireitani, kun kävelin seinistä tukea pitäen ja olo oli kuin myrskyssä keinuvan laivan kannella kävelisi. Ja mitäpä teki lääkäri...määräsi antibiootteja! Eka kerralla söin kuuliaisesti koko kuurin, toisella kerralla pötkötin päivän. Molemmista oli tasan yhtä paljon apua.

    VastaaPoista
  23. Ekan kerran kohtaus iski yövuorossa n. 18 vuotta sitten. Sen jälkeen niitä on tullut säännöllisen epäsäännöllisesti ja täysin yllättäen, usein kylläkin flunssien yhteydessä. Tulevat ja menevät, maailma pyörii ja oksettaa. Pahin on ollut pari kertaa auton ratissa, onneksi pienellä nopeudella ja bussipysäkki lähellä mihin pysäyttää. Lisäksi monasti kävellessä maa keinahtelee askelten alla. Itsellä oireet ainakin vielä niin yllättäviä ja nopeasti ohimeneviä etten ole jumppaohjeita kokeillut (lue:laiska). Toisaalta jos säännöllisesti jumppaisi, tulisiko oireita vähemmän?!? Marle

    VastaaPoista
  24. Hei,
    tuttu vaiva minullakin. Ensin, jo noin kaksikymmentä vuotta sitten heräsin yhtenä aamuna, kun maailma pyöri ja luulin kuolevani. Pääsin sängyn viereen lattialle polvilleni, jolloin huimaus lieveni. Lähdin lääkäriin, joka teki yksinkertaisen tutkimuksen. Lavitsalle pitkälleen ja pää käännettiin toiselle sivulle ja nostettiin nopeasti istumaan. Toisella puolella tehtäessä tuli kova huimaus, toisella puolella ei. Korvassa tasapainoa säätelevä kalkkipallo oli kiinnittynyt korvakäytävän seinämään kun se normaalisti lilluu irrallaan jolloin tasapaino pysyy. Tällainen näin raju huimaus tasapainoelimessa tulee kuulemma kerran tai pari elämässä, toisilla menee ohi puolessa tunnissa toisilla voi kestää viikkojakin. Myöhemmin todettiin myös tämä asentohuimaus. siihen sain liikkeitä jotka teen aamuisin. Ensin toiselle kyljelle makaamaan ja pää käännetään 45 astetta "katonrajaan" tässä ollaan 45 sekuntia. Noustaan istumaan ja suoraan toiselle kyljelle ja pää käännetään samalla tavalla "lattianrajaan". Lopuksi istutaan rauhassa pari minuuttia, jolloin huimaus laantuu. Joskus minulla myös nukkumaan mennessäni ja kylkeä kääntäessäni tulee huimausta, mutta itse olen siihen niin tottunut, että odotan sen vaan menevän ohi. Itse tutkitutin ensin onko menieren tauti, siinä tehtiin tasapainokokeita, mm. ilmaa puhallettiin korvaan jolloin huimaus tuli. Kuulo tutkittiin myös, kuulon heikentyminen liittyy Menieren tautiin.

    VastaaPoista
  25. https://www.facebook.com/groups/119276192085288/

    On perustettu ryhmä kaikille sairauden kanssa painiville!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?