Suomalainen ja islantilainen rahkavälipala kilpailivat


Kävimme puolison kanssa Helsingissä reilu viikko sitten juhlistamassa yhteisen ystävämme häitä. Häiden jälkeen meillä oli yksi kokonainen laiska, yhteinen sunnuntaipäivä, koska lensimme kotiin vasta varhain maanantaiaamuna. Ei ohjelmaa, ei sovittuja tapaamisia. Ainoastaan suurenmoista päämäärätöntä maleksimista aikuisseurassa. Kuinka sattuikaan, että juuri sille sunnuntaille sattui aurinkoinen sää. Se fakta ettei tarvinnut ollenkaan laittaa sukkia, sai ilman tuntumaan ihan keskikesän helteeltä. Päätimme mennä lähipuistoon ottamaan aurinkoa.

                                                                                           Yhteistyössä Valio ja Suomen Blogimedia.

Otimme hotellin ovelta pari askelta hakemaan Stockalta eväät. Eväskassi kainalossa menimme röhnöttämään Ruttopuistoon. Pari take away -tuplacappuccinoa, palat suklaakakkua ja muutama Lumo-rahkavälipala.

Valio kysyi joku aika sitten, haluaisinko testata heidän uutta rahkavälipalaa, Suomessa valmistettua Lumoa. Todellakin halusin, sillä käytän aika paljon maitotuotteita arjessa. Päätimme tehdä sen maistelun nyt, kun Suomessa olimme.

Taustaksi: perheemme syö täällä Islannissa aika paljon skyriä, sellaista rahkamaista maitotuotetta, jossa on paljon proteiinia ja vähän rasvaa. Skyr (lausutaan skiir) on siis ruoan nimi siinä missä jugurtti, maito, fetajuusto ja rahka, se ei ole täällä Islannissa yhden yrityksen omistama tuotemerkki vaan sitä tekevät täällä tundralla useammat firmat.

Islannin arkiaamuissa sekoitan pirtelön maustamattomasta skyristä ja hapanmaidosta (vastaa suomalaista piimää), banaanista ja suomalaisesta marjajauheesta. Sunnuntaiaamiaisella, kun haluamme syödä jotain herkullista ja aikaa on enemmän, pöydässä on tuoreen leivän lisäksi joko vaniljan- tai mansikanmakuista skyriä ja rasvaista kuohukermaa. Leipomiseen, silloin kun joskus on aikaa väsätä vaikka omenapiirakka, käytän pohjan ja omenoiden välissä maustamatonta skyriä.

Suomessa käytän vastaavissa tilanteissa aina maustamatonta rahkaa. Rahkaa aamupirtelöön, rahkaa omenapiirakkaan. Lopputulos maistuu melko samalle. Välipalana tai jälkkärinä en ole natural-rahkaa sellaisenaan syönyt, koska en oikein tykkää sen happamasta mausta.

Valion Lumo on siitä uusi tuote, että se on  sellaisenaan valmiiksi syötävä rahkaherkku. Lumo-makuja on kolme: tosipehmeä vanilja, marjainen ja kokolailla raikas kuningatar ja erittäin makea mandariini-juustokakku. Lumo on parhaimmillaan mukaan otettavana eväänä, sillä mukana tulee lusikka ja yksi purkki riittää yhdelle syöjälle. Voisin kuvitella ottavani sen noiden islantilaisten maitoherkkujen tavoin evääksi työpaikalle, piknikille, pika-aamiaiseksi tai miksei nopeaksi jälkiruoaksikin. Jälkkärinä minä tosin terästäisin sen kermavaahdolla - tai vähintään vaniljajäätelöllä - ja keksinmuruilla.

Kun marssimme Stockan herkkuun Lumoja ostamaan, oli ensisijaisen tärkeää ostaa kylkeen myös pieni purkki kuohukermaa, koska olihan sunnuntai. Istahdimme nurmikolle ja pistimme makuraadin pystyyn.


Jo parin lusikallisen jälkeen se oli selvää: Lumo maistuu tutulta. Vanilja-Lumo oli tosin jopa islantilaistakin versiota aavistuksen pehmeämpi, vaikka rasvaa siinä ei ole yhtään (no kermassa oli, haha). En ole kovin vahvojen marja- ja hedelmämakuyhdistelmien ystävä, mutta puolisoni on. Hänen mielestään tuo minusta jo aika ällömakealta maistunut mandariini-juustokakku oli ihan täydellistä. Se söi loppuun minunkin mandariini-juustokakkuni. Sain vaihdoksi avaamattoman vaniljapurkin. Win-win.

Islantilasissa ja suomalaisissa rahkavälipaloissa on molemmissa paljon proteiinia (Lumo-purkissa on 15 g, jos jotakuta tämä tieto kiinnostaa...), vähän rasvaa ja täyteläinen maku. Ne täyttävät hyvin eli yksi purkki on jo ihan pätevänkokoinen välipala. Kaksi kivaa tuotetta, melkein pikkuserkuksia, sanoisin.

Molemmissa on myös yksi yhteinen ongelma: keinotekoiset makeutusaineet. En tiedä teistä, mutta minä makeuttaisin välipalani paljon mieluummin teelusikalisella sokeria kuin vaikkapa asesulfaami K:lla. En tiedä, onnistuisiko hunajalla makeuttaminen valmiiksi pakatuissa tuotteissa, mutta sokerointi toimisi ainakin minulle. Ja koska rasva tuo ruokaan makua, lisään näihin luonnostaan varsin vähärasvaisiin skyreihin ja rahkoihin aina kermaa, jos ne on tarkoitus syödä sellaisenaan.


Suomalainen ja islantilainen rahkavälipala siis kilpailivat, kumpi voitti?

Diplomaattinen vastaukseni on, että riippuu sijainnista.  Siis syöjän sijainnista. Islantilaisen ja suomalaisen rahka-/skyrvälipalan koostumus ja makeus ovat kokolailla samoja, samoin raaka-aineet. Hinta on sama, noin euron tietämillä per purkki, vähän ostopaikasta riippuen. Kun olen täällä Islannissa, ostan kaupasta sitä, mitä täällä tehdään eli skyrejä ja muita paikallisia maitotuotteita. Ulkomaalaisia meijerituotteita tänne ei juuri edes tuoda - paitsi ehkä jäätelöä, mutta sitäkin aika vähän. Kun olen Suomessa, valitsisin kahdesta samankaltaisesta tuotteesta mieluummin sen, mitä Suomessa tehdään eli myös läheltä kuljetetaan, siis tuon lumoavan. Lumo siis valmistetaan Valion tehtailla Seinäjoella, Suomessa myytävä islantilaiset skyrit suurimmaksi osaksi Tanskassa tanskalaisen lehmän maidosta.

Laktoosittomia tuotteita suosivia varmaan kiinnostaa tieto, että Lumo on laktoositon. Islannissa laktoosittomia tuotteita on ainakin vielä toistakseksi tosi vähän. Ensimmäiset laktoosittomat maidot ja hapanmaidot bongasin islantilaiskaupan maitohyllyltä vasta pari kesää sitten.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: , ,