Olen ehtinyt viime aikoina lukea aika kiitettävän määrän kirjoja, hyviäkin, - mutta blogata niistä sietämättömän laiskasti. Pääsiäislomalla...

Yksi miljoonista - Modin pako Syyriasta

16.4.16 Satu Kommentteja: 6

Olen ehtinyt viime aikoina lukea aika kiitettävän määrän kirjoja, hyviäkin, - mutta blogata niistä sietämättömän laiskasti. Pääsiäislomalla luin yhden, jota oli vaikea laskea käsistä ja mahdoton olla kirjoittamatta. Yksi miljoonista - Modin pako Syyriasta osuu surullisella tavalla niin järjettömän hyvin juuri tähän aikaan.

Modi on nuori syyrialaismies, joka teki kaikkea tavallista, mitä nyt opintojaan lopettelevat nuoret aikuiset tekevät: kävi töissä, tapasi ystäviään, juhli ja kuunteli musiikkia. Kun kansannousu Syyriassa alkoi, Modi suoritti juuri kirurgian harjoittelujaksoa sairaalassa. Sairaalaan tuotiin muun muassa mielenosoituksissa loukkaantuneita ihmisiä. Hoitohuoneiden käytävillä ja usein jopa toimenpidehuoneissa väijyivät Assadin kannattajajoukot, jotka hakivat näitä mielenosoituksissa käyneitä tai muuten Assadin hallintoa kritisoivia "maanpettureita" pidätettäviksi ja kidutettaviksi.

Modi kannatti demorkatiaa, mutta ei itse osallistunut mielenosoituksiin. Hän kävi omaa taisteluaan lääkärinä: teki kaikkensa, jotta hänen potilaitaan ei olisi luovutettu poliisille ja Syyrian armeijalle. Hän kirjoitti potilaita sairaalasta ulos takaoven kautta ja auttoi potilaita katoamaan. Vaikka Modi toimi varovaisesti, joku - ilmeisesti samassa sairaalassa työskennelleistä Assad-myönteisistä kollegoista - käräytti hänet. Modi joutui vankilaan ja kidutuettavaksi. Kun hänet lopulta vapautettiin kellarivankilasta eli kidutuskeskuksesta, hän lähti pakenemaan ihmissalakuljettajien verkostojen kautta. Ensin läpi Syyrian, Isisin hallitsemilta alueilta Istanbuliin ja lopulta kohti pohjoisempaa Eurooppaa.

Syyrian tilanne on hirveä. Kidutus, pidätykset ja vihollisten vakoilu ovat arkipäivää. Kaikki, joilla on mahdollisuus, lähtevät etsimään tulevaisuutta muualta. Matkalla moni kuolee, menettää perheenjäsenen tai ainakin kaikki säästönsä, sillä salakuljettajille pitää maksaa kumivenepaikasta tuhansia euroja. Ne, jotka onnistuvat ja pääsevät "turvaan", huomaavat pian, että eivät ole siellä. Ulkomaalaisvastaisuus ja äärioikeistoliikkeiden nousu ja eurooppalaisten valtioiden penseys hoitaa tätä ongelmaa yhdessä, eivät tee taisteluiden jaloista ja kiduttajiaan pakoon päässeiden elämästä helppoa. Täydellinen rimanalitus on EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimus, joka on kuin paskainen rätti vastoin kansainvälistä oikeutta ja niitä ihmisiä, joita kansainvälisen oikeuden kuuluisi suojella. (Sopimuskritiikkiin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi täällä Amnestyn sivuilla).

Tilanne on sekava, monimutkainen ja täynnä kurjia kohtaloita. Tämä kirja kertoo yhden turvapaikanhakijan tarinan tässä laajassa kontekstissa. Yksi miljoonista – Modin pako Syyriasta (Adlibriksessä hintaan 24 euroa*) antaa aika paljon perspektiiviä Syyrian kriisiin ja maan järkyttävään tilanteeseen. Hyvin kirjoitettu teos avaa kriisin syitä ja ihmisten hätää järjettömien taisteluiden keskellä. Sen soisi lukevan jokaisen. Myös sellaisen, joka on mukanäppärästi naureskellut ja kauhistellut Eurooppaan tulevia "iPhone-miehiä".

Kirjan kirjoittaja Lotta Nuotio on ystäväni Forssan ajoilta. Meidän ensitapaamisispaikkamme on mieleenpainuva (muistan sen kutinan vieläkin): tapasimme nimittäin lasivillatehtaalla, jossa teimme kesätöinämme puhallusvillaa. Voi aikoja! Lotasta tuli myöhemmin toimittaja. Hän on asunut vuosia Istanbulissa ja raportoinut paljon mm. Syyrian kriisistä. Modin tarina päätyi kirjaksi asti.

Lotta on ensi tiistaina eli 19. huhtikuuta kertomassa kirjastaan Forssan kaupunginkirjastossa. Jos asutte huudeilla, käykäähän ihmeessä kuuntelemassa. Tilaisuus on maksuton.
*) affiliate-linkki

6 kommenttia:

  1. Enpä oikein ole keksinyt muuta syytä tuolla ihmisten naureskelulle, kuin että nykysuomalaisten sukupolvi on täysin vieraantunut sodan ajatuksesta. Kun ei voi omalle kohdalleen asiaa millään tasolla kuvitella, on helppo ajatella ettei Syyriassakaan mitään sotaa ole, kunhan huvikseen lähtevät kruisailemaan kumipaateilla. Pahalta on tuntunut katsoa miten omat syyrialaiset kaverit kärsivät ennakkoluuloista, vaikka elämmekin yhdestä Euroopan vapaamielisimmistä kaupungeista. Toisaalta kaikki hämmennys ei ole rasismia. Itselläkin oli nieleskelemistä kun ensimmäisen kerran tajusin että tässä nyt on pöydän toisella puolella tämmöinen sotaa paennut pakolainen mistä olen lukenut vain sanomalehdistä. Ja siinä se nyt selittää että olin vähän terroristien vankina ja poliisin vankina ja milloin kenenkin vankina ja sitten pakenin. Ei siinä osaa oikein mitään sanoa kun aihepiiri on itselle lievästi vieras ja vaikea kuvitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Se ettei osata asettua toisen ihmisen asemaan osoittaa kamalaa viisauden puutetta. Empaattisuutta pitäisi jotenkin opettaa ihan lapsesta asti, olisikohan se mahdollista upottaa opetusohjelmaan? Koska usein idioottimaisen käytöksen taustalla on (oikean) tiedon puute.

      Poista
    2. Noh, se ainakin auttaisi ettei empaattisuutta leimattaisi tunteelliseksi yliherkkyydeksi ja naisten hössötykseksi. Toki rasismin murtamiseen tarvittaisiin yhteiskunnan rakenteiden muutoksia ja poliittista tahtoa jne. mutta kyllä se tiedon ja kokemuksen puutekin vaikuttaa, ihan syystä maalla syrjitään kaikin puolin enemmän kuin kaupungeissa jne.

      Poista
  2. Itse luin tämän sydänverellä. Tunnen henkilökohtaisesti samantyyppisiä kohtaloita ja vierestä seurannut sitä epätoivoa kun kaikki ovet suljetaan jaa mahdollisuutesi tavata lapsesi estetään juuri näillä natsisopimuksilla joilla suljetaan ihmiset aitojen taakse kuin lahdattavaksi tarkoitettu karja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Eurooppa saisi hävetä. Miten maanosa, joka sai aikaan kansainvälisen ihmissopimusoikeuden toisen maailmansodan jälkeen, kehtaa nyt toimia näin. Hirveää.

      Poista
  3. Itse luin tämän sydänverellä. Tunnen henkilökohtaisesti samantyyppisiä kohtaloita ja vierestä seurannut sitä epätoivoa kun kaikki ovet suljetaan jaa mahdollisuutesi tavata lapsesi estetään juuri näillä natsisopimuksilla joilla suljetaan ihmiset aitojen taakse kuin lahdattavaksi tarkoitettu karja.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?