Kävin leikkauttamassa silmäni kaksi vuotta sitten. Näköni oli silloin aika huono, heikommassa silmässä lukemat lähenivät jo –8:aa. Ilman ri...

Silmien laserleikkaus - kahden vuoden jälkeen

26.3.16 Satu Kommentteja: 15

Kävin leikkauttamassa silmäni kaksi vuotta sitten. Näköni oli silloin aika huono, heikommassa silmässä lukemat lähenivät jo –8:aa. Ilman rillejä tai piilareita en nähnyt yhtään mitään. En edes aamulla herätessä varpaitani.
Mietin riskejä perusteellisesti ja hankin tietoa; keskustelin silmälääkärin kanssa ja jututin leikkaavaa lääkäriä.  Kyselin muilta kokemuksia ja pohdin, että kannattaako tämä. Otin selvää, mikä on pahinta mitä voi tapahtua ja mitkä ovat todennäköisyydet. Koska totta kai leikkaukseenmeno epäilytti. Omat silmät ovat kuitenkin omat silmät ja jos joku menee vituralleen, paluuta ei välttämättä ole.

Halusin kuitenkin kovasti eroon silmälaseista ja piilareista, joita olin käyttänyt yhtäjaksoisesti jo lähes 20 vuotta. Plussat painoivat riskejä enemmän ja niinpä asetuin leikkauspöydälle.

Tein laseroperaation sisältöyhteistyönä, mutta diili ei siis enää edellytä postauksia. Haluan kuitenkin jakaa tietoa leikkauksen lopputuloksesta vielä näin ajan kulumisen jälkeenkin, koska huomaan että tähän blogiin tullaan aika usein laserleikkaus-hakusanalla ja olen saanut jonkun verran kyselyjä siitä, miten silmäni voivat nyt, onko ilmennyt haittoja ja onko näköni edelleen erinomainen.

Fiilikseni nyt, kaksi vuotta operaation jälkeen, ovat yhä tyytyväiset. Näköni on edelleen yhtä hyvä kuin kolme kuukautta leikkauksen jälkeen (toipuminen kesti yllättävän pitkään - näköni ei ollut täydellinen tosiaankaan heti leikkauksen jälkeen tai edes viikon tai kuukauden kuluttua operaatiosta). Mutta nyt näen kävellessä katukyltit, leffassa tekstitykset ja autolla ajaessa liikennemerkit todella terävästi. Hämäränäössäni en ole huomannut muutoksia. Jos niitä on, ne ovat niin pieniä että en niitä itse edes älyä. Ainoa asia, jonka olen viimeisen puolen vuoden aikana huomannut, liittyy silmien kuivumiseen. Ensimmäisen vuoden jälkeen leikkauksesta en huomannut silmissäni kuivumista.

Kun vauvan takia havahduin noin kerran yössä hereille, silmäni tuntuvat niin kuivilta, että niitä ei tee mieli avata nopeasti. Hiekkainen tuntuma silmissä lähtee kuitenkin silmätipoilla. Pidänkin nykyään tippoja yöpöydällä. Kun yöllä herään, kopeloin ensin silmätippaputelin käsiini ja tipautan tipat molempiin silmiini. Päivisin minun ei tarvitse tippoja käyttää eikä sellaisina aamuina, jolloin saan herätä omaan tahtiini. Tipat ovat tarpeen vain kun pitää herätä keskellä yötä ja nopeasti. Se on aika pieni vaiva siitä ilosta, että näen kunnolla. Toivottavasti muita haittoja ei tulekaan.

Seuraava silmäraportti sitten taas vuoden kuluttua!

Muut samaan silmien laserleikkaukseen liittyvät jutut:

Laserleikkauksen harkinta
Kokemuksia lasereleikkauksesta ja jälkitunnelmat
Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen (pitkä toipuminen)

Kuva: Björgvin Hilmarsson

15 kommenttia:

  1. Hienoa että leikkaus onnistui.
    Silmien kuivuus voi johtua myös muusta, minun silmät alkoivat kuivua öisin, 40 vuoden täyttämisen kunniaksi..
    Veljeni leikkautti silmänsä, hyvä tulos, vähän hiekkaisuuden tunnetta oli varsinkin alussa.
    Toki minunkin tekisi mieli, kova likinäkö on, mutta en uskalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mulla oli sitä samaa "hiekkaisuutta" alussa, mutta se lähti luvatusti nion 2-3 kk pois. Ja tosiaan, voi olla että kuivuminen johtuu muustakin kuin leikkauksesta, vaikeahan sitä on tietää varmasti. Silmätippoja siis kuluu joka yö muutama, mutta päivisin ei ole ainakaan vielä ollut tarvetta käyttää.

      Poista
  2. Voi olen niin kade!
    Meillä taloudellinen tilanne koheni leikkauksen sallivaan pisteeseen juuri kun olin ensimmäistä kertaa raskaana. Raskaana olevia ja imettäviähän ei leikata, joten oon joutunu odottaan kolme pitkää vuotta (esikoisen odotus ja imetys, kuopuksen odotus).
    Nyt vauva on yhdeksän kuukautta ja kesällä aion lopetella imetyksen niin, että syksyllä pääsisin leikkuupöydälle ja rilleistä eroon 27 vuoden odotuksen jälkeen! Hurraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... Ja pointseja mulla molemmissa silmissä noin -7-9, riippuen puhutaanko piilareista vai rilleistä.
      Piilolasit loppuivat viime kuussa enkä aio enää tälle puolelle vuodelle hankkia lisää. Jännäksi käy myös, kestääkö nämä viimeiset silmälasit taaperon ja vauvan kovan käsittelyn - vauva varsinkin rakastaisi niiden runnomista.

      Poista
    2. Ai niin, en muistanutkaan että raskaus ja imetys estävät leikkauksen. Esitarkastuslomakkeessa kyseltiin kyllä "oletko raskaana", mutta en ajatellut sen liittyvän kuin korkeintaan johonkin jälkilääkityksen käyttöön.

      Poista
  3. Kumpi asia tuntui hankalammalta, lasit itse vai se, että ilman niitä ei näe käytännössä mitään?

    Itselläni on ollut silmälasit parivuotiaasta asti, eivätkä ne pokat nenän päällä haittaa, pikemminkin ulkona ilman laseja tuuli tuntuu silmissä ikävältä. Näön puolesta saattaisin selvitä ilmankin, mutta lasit parantavat näön tarkkuutta. Laserleikkaukseen en menisi, koska en usko siitä hyötyväni merkittävästi.

    Tämä ei ole tarkoitettu kritiikiksi, mietin vain, kuinka erilaisia ihmiset voivat olla tämän asian suhteen.

    nimim. Noin 12. lasit päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ärsyttää kaikki. Lasit likaantuvat, huurtuvat, painavat mustelmat nenään (kaikki lasit jotka mulla on ollut viim. 15 vuoden aikana), niihin jää sateessa vesipisaroita, ne ei pysy päässä kun hyppii tai juoksee. Piilarit kuivattaa silmiä ja niiden alle pääsee aina joku meikkimurunen. Ilman olen kuitenkin ihan avuton, en voi katsoa telkkaria, ajaa autoa tai edes lenkittää koiraa kun en näe vastaantulijoita tarpeeksi ajoissa. Jos kuitenkin joudun olemaan ilman niin muutkin aistit heikkenevät, tai siltä ainakin tuntuu kun esim. kuulon lisäksi en kunnolla näe suun liikkeitä mulle puhuttaessa.

      Kaikenkaikkiaan ihan perseestä ja paskaa. Jos mulla olisi rahaa niin ekana menisin laserleikkaukseen ja vasta sit varaisin sen haaveilemani maailmanympärimatkan. Ja mulla on miinusta alle kaks!

      Poista
    2. Oikeastaan koko paketti. Kun sain rillit, oli kivaa nähdä jälleen kunnolla esim. liitutaululle koulussa. Kun siitä muutaman vuoden päästä sain ottaa käyttöön piilarit, tuli ihana vapauden tunne: oli helpompaa uida, ratsastaa eikä tarvinnut varoa laseja. En koskaan oppinut tykkäämään silmälaseista. Harmitti oikein kun joillekin rillit sopi ihan sairaan hyvin ja ne olivat niin osa monien ulkonäköä ja olemusta, mutta mä vaan en löytänyt sopivia kehyksiä / silmälaseja, joista olisin kunnolla tykännyt. Ja kyllä mua otti päähän se ainainen painon tunne nenällä tai piilareita käyttäessä se pullojen ja purkkien mukana raahaaminen. Ja se, kun piilarin alle meni joku pölyhiukkanen ja sitten oli silmä punaisena loppupäivän.

      Poista
    3. Näitä lukiessa aina vaan selvemmäksi tulee se, että on hyvä että on vaihtoehtoja. Silmälasien varominen tietoisena toimintana tuntuu vieraalta minulle (liekö sitten huolimaton temperamentti vai kasvatus syynä), ja ainoa lasien tuhoutuminen joka johtui suoranaisesta varomattomuudesta taisi olla se kun katkaisin muovisankaisista laseistani sangan pois ottaessani niitä ehkä kolmi-nelivuotiaana. Toisenlaisilla harrastuksilla tilanne voisi olla toinen.

      Poista
  4. Minä kävin leikkauttamassa silmäni 2008 enkä ole päivääkään katunut. Mulla oli myös miinuksia 6-8 (silmästä riippuen) ja lasit ehtivät olemaan käytössä 19 vuotta. Inhosin jokaista hetkeä lasit päässä, ja hankin piilarit heti ensimmäisistä kesätyörahoista (vanhempieni mielestä olivat turhuuksia). Leikkaus korjasi näköni ja piilokarsastuksen täydellisesti, eikä näkö ole huonontunut vielä 8 vuotta myöhemminkään. Ikänäkö alkaa tietty jossain vaiheessa vaivata, mutta kun ikää on vasta 35 niin toivon että ei vielä ihan lähiaikoina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todlella tutun kuuloista, juuri noin minullakin. Ja tosiaan se ikänäkö tulee jossain vaiheessa, mutta se tulee jos on tullakseen oli leikkausta tehtyä tai ei tai oli aikaisemmin käyttänyt rillejä tai ei. Eli pitänee joskus hankkia ne lukulasit sitten... Toivottavasti siihen menee vielä joku pari vuosikymmentä :)

      Poista
  5. Hei Satu, kannattaa kokeilla tyrniöljyä. Minulla vaivasi kuivuus monta vuotta silmien operoinnin jälkeen, tipat olivat jatkuvassa päivittäisessä käytössä. Sitten sain sankollisen tyrnimarjoja, jotka söin talven aikana ja huomasin keväällä, etten ollut tarvinnut tippoja sinä aikana ollenkaan. Kun enää ei ollut tarjolla marjoja, kävin ostamassa Valioravinnon omega7 kaksoistyrniöljykapseleita ja jatkoin niillä. Ei tarvetta tipoille enää sen jälkeen. Toki söisin mieluummin ehtaa tavaraa, mutta paremman puutteessa öljykapseleilla mennään - ja tuntuvat toimivan nekin hyvin. Leikkauksesta on jo yli 10 vuotta ja yli viisi nyt ilman silmätippoja. Muutkin limakalvot tykkää tyrniöljystä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vau, kuulostaa hyvältä! Ihan varmuudeksi kysyn vielä, eli niitä öljyjähän siis ei laiteta silmiin vaan syödään? (Sorry, tämä mun kysymys on kyllä vähän hölmö, epäilen että ymmärsin oikein, mutta just to be sure :D )

      Poista
    2. Juu, syömällä. Jos saat oikeita marjoja, muista pureskella ne kunnolla, että siemenet menevät rikki, öljy on niissä (ja ehjinä menevät ruuansulatuksen läpi, you know). Jos taas päädyt kapseleihin, ota alussa (muutama viikko) isolla annoksella ( noita minun käyttämiä suositeltiin muistaakseni neljä päivässä), että vaikutus alkaa näkyä. Toivottavasti toimii sulla yhtä hyvin kuin mulla! (Enkä muuten ole ainut, jolla on toiminut!)

      Poista
    3. Unohtui.... Syön nykyään 1-2 kapselia päivässä, yleensä otan vain yhden. Se riittää.

      Poista

Mitä tuumaat?