Mörssäri on tänään tasan kuusi kuukautta. Ja tasan tänään siirsimme kehdon makkarista eteiseen ja kannoimme autotallista makuuhuoneeseen Ik...

Kehto lähti kiertoon

13.3.16 Satu Kommentteja: 1

Mörssäri on tänään tasan kuusi kuukautta. Ja tasan tänään siirsimme kehdon makkarista eteiseen ja kannoimme autotallista makuuhuoneeseen Ikean pinnasängyn.
Kehto kuusi vuotta sitten.
Kehto alkoi käydä pieneksi jo muutama viikko sitten, mutta me emme millään raaskineet luopua siitä. Mörssäri nukkui siinä hyvin, ja se on pyörineen niin kamalan kätevä. Hankalinakin iltoina vauva nukahti siihen kun muutaman kerran vatkasi sänkyä edes takaisin. Liikuteltavan sängyn ansiosta pienessä makkarissamme pystyi pätkän nukkumaanmenon jälkeenkin lajittelemaan pyykkejä, kaivelemaan kaapista vaatteita ja hoitamaan pyykkiroudausta (makkaristamme kun on ovi käytävään, josta pääsee talomme yhteiseen pyykkitupaan). Eilen kuitenkin huomasimme, että nyt aika on täynnä. Mörssärin venytellessä sen pää kinnaa kehdon reunaan ja jalkopää rutisee kun rottinki venyy.

Niinpä kasasimme tänään iltapuhteina pinnasängyn sänkymme jalkopäähän. Vuorasin sängynreunat pehmeillä kuvakirjoilla, jotta jalka tai käsi ei lipsahda pinnojen väliin eikä tutti tipahda lattiapölyihin kesken yöunien.

Tällä sängyllä mennään ainakin seuraavat kolme vuotta. Sänky on samanlainen kuin esikoisella aikanaan. Ensimmäinen puoli vuotta meni pinnasängyssä pohja korkealla. Kun tyyppi oppii könyämään ylös, lasketaan pinnasängyn pohja alas. Kun sängyssä ei enää tarvita korkeita reunoja, voi sivuseinistä poistaa yhden ja vauvansängystä tulee lastensänky.
Esikoinen oli sirompi ja mahtui nukkumaan kehdossa yli puolivuotiaaksi.
Kehtoa emme laittaneet autotalliin. Miehen suvun perinteisiin nimittäin kuuluu, että kehto on aina jollakin käytössä - koska aina joku lisääntyy. Kehdon osti mieheni äidin vanhempi sisko omille lapsilleen, jotka ovat nyt jo yli viisikymppisiä. Siitä asti tuo vauvansänky on kiertänyt suvussa ja sukulaisten lähiystäväpiirissä vauvalta toiselle. Mörssäri taisi olla sängyn käyttäjänä vauva numero kolmekymmentä ja jotain. Miten sattuikin niin omituisesti, ihan kuin jostain kummallisesta kohtalon oikusta, että tänään illalla meidän laittaessa pinnasänkyä kasaan puhelin soi. Siellä soitteli Etelä-Islannin maaseudulla asuva mieheni äidin siskon lapsenlapsi, jonka esikoinen syntyy huhtikuussa. Kyseli, että milloin kehto mahdollisesti vapautuisi. Sovimme sängynnoutotreffit huomiseksi. Pesimme suojalakanan ja aluslakanat, ruuvasimme kehdon pohjaan laittamamme Ikea-pyörät irti (vanhat puupyörät pitivät liian äänekästä natinaa) ja kiinnitimme ne maalarinteipillä kehdon pohjaan. Nostimme sängyn eteiseen huomista odottamaan.
Kaikilla lisävarusteilla.

Hyvästi rottinkikaluste ja kiitos taas yhteisistä kuukausista ja melko hyvistä yöunista. Toivomme sinulle pitkää ikää, vaikka me emme enää koskaan samaa makuuhuonetta jaakaan.

1 kommentti:

  1. Oi että, onpa ihastuttavaa kun suvun lapsia yhdistää jokin käyttöesine näin konkreettisella tavalla! Kastemekko on varmaan se yleisin juttu, mikä saattaa kiertää sukupolvelta toiselle. Meillä se on vasta toista sukupolvea käytössä. Nyt se on meidän kaapissamme, jonne äitini sen säilöi lapsemme ristiäisten jälkeen varmaankin salaa toivoen, että sille olisi vielä käyttöä meillä (no way, äiti!). Heillä on tallessa myös minun pinnasänkyni ja olisin saanut sen, jos sen vain olisi pystynyt kätevästi kuljettamaan Saksaan. Nyt se on ollut mummolakäytössä Suomessa.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?