D-vitamiinitippoja vauvalle


Islanti sijaitsee ronskisti ottaen noin Oulun ja Rovaniemen välissä. Oheisesta kuvasta selviää auringonvalon tuntimäärä kuukausittain. Keskitalven luvut ovat melko säälittäviä. On pimeää kuin pussissa. Niinpä meilläkin päin pätevät samat d-vitamiinisuositukset pikkuvauvoille kuin Suomessakin: 10 mikrogrammaa vuorokaudessa.
Karu totuus päivänvalosta. Kuva: Inspired by Iceland.
                                                                                        Yhteistyössä: Suomen Blogimedia ja Verman

Otin muutama viikko sitten testattavaksi suomalaisen Vermanin Minisun D-tipat Oliiviöljy -vitamiinilisän. Kiinnostukseni heräsi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin neitsytoliiviöljystä, joka on kyseisen vitamiinilisän raaka-aine.  Tajusin samalla, että osassa vauvojen d-vitamiinilisiä käytetään mm. palmuöljyä, jonka valmistus on jokseenkin kyseenalaista. (Palmuöljyä on kyllä niin monessa elintarvikkeessa että syön sitä varmasti itsekin päivittäin ja paljon, mutta kun nyt selkeästi oli tarjolla palmuöljytön tuote, ilahduin.)
Kas tässä mörssärin vitamiinit!
Tarvittavan vuorokausiannoksen saa viidestä Minisun-tipasta. Tipat annostellaan pipetillä joko suoraan vauvan suuhun tai lusikkaan. Ensimmäisten vitamiiniviikkojen aikana annoimme vitamiinit suoraan suuhun. Enää se ei onnistu, ellei halua annostella vitamiinia esimerkiksi korvaan, leikkimattoon tai päälaelle. Tyyppi kun ei ole hetkeäkään hoitopöydällä tai leikkimatolla paikallaan! Ainoa rauhallinen tilanne antaa tipat on ruokailun yhteydessä.

Mörssäri on ainakin näiden ensimmäisten kuukausien perusteella tyyppi, joka tulee olemaan ruoka-aikaan aina kotona. Se imee soseita lusikasta sellaisella tarkkuudella, että lusikka näyttää ruokailun jälkeen tiskikoneesta tulleelta. Vitamiinitipat saa parhaiten perille pudottamalla tipat porkkanasoseen päälle. Kaikki sose, mitä eteen kannetaan, tuntuu kelpaavan, eli tyyppi ole ujostellut myöskään vitamiinien ottamisen kanssa.
Mörssärin, 5 kk, lempipuuha: syöminen.
D-vitamiinin tarpeista tiedotetaan täkäläisessä neuvolassa todella aktiivisesti. Täällä tundralla kun ollaan muutenkin äänekkäitä d-vitamiinin kannattajia. Lapset saavat d-vitamiinia päiväkodeissa aamiaisen yhteydessä (päiväkotiin pitää erikseen ilmoittaa, jos ravintolisää ei saa lapselle antaa). Aikuisille myytäviä d-vitamiinia (ja mm. omega-öljyjä) sisältäviä tuotteita löytyy hyllykaupalla jokaisesta apteekista ja ruokakaupasta. Jopa täkäläisten hotellien ja majatalojen aamiaispöydissä on tarjolla vitamiinipillereitä tai pullo, josta voi kaataa itselleen ravintolisää.

Pienenä kertauksena siis: d-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen. Eli jos vauvaa ei saa tarpeeksi d-vitamiinia, luuston kehittyminen voi häiriintyä. D-vitamiini vaikuttaa luuston lisäksi myös mm. elimiin ja kudoksiin. Se on ainoa vitsku, jota pitää vauvalle antaa ravintolisämuodossa. Muut pöperöt tulevat rintamaidon tai korvikkeen kautta. En keksi yhtäkään pätevää syytä, miksi näillä leveysasteilla asuvat eivät haluaisi antaa vauvalle d-vitamiinilisää. Jotkut ovat valittaneet vitamiinilisän aiheuttamista vatsakivuista ja vatsanväänteiden aiheuttamasta käninästä, mutta meillä ei ole tästä kokemusta. Se saattaa johtua siitäkin, että täällä Islannissa d-vitamiinia suositellaan annettavaksi vauvoille vasta 4-viikkoisesta asti. Suomessa suositusikä taitaa olla pari viikkoa aikaisemmin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.
Annamme d-vitamiinit ruoan seassa.
Niin, ja vaikka se aurinko sieltä alkaa kohta taas paistaa, ei d-vitamiinilisän antamista vauvoille kannata lopettaa. Käyttösuositus kun on 10 mikrogrammaa 1–2 vuotiaaksi asti vuoden ympäri.

Eikä d-vitamiini ei ole pelkästään vauvojen juttu. Itse vetelen talviaikaan perinteisten multivitamiinien lisäksi vielä ekstrana d-purutabletteja ihan vaan väsymystä ja flunssia torjuakseni. Kesällä tosin auringon paistaessa vähennän omaa annostustani ja vaihdan purutabletit näihin maailman tyylikkäimpiin aurinkolaseihin.
Kyllä se arska taas pian paistaa. Maaliskuussa jo 10 h päivässä.

Tunnisteet: , ,