Esikoinen sai toiselta tädiltään kuusivuotislahjaksi norsun. Isältään ja äidiltään se sai pienen rannekellon. Elämän eka elefantti vs. eläm...

Norsuhieno synttärilahja 6-vuotiaalle

12.2.16 Satu Kommentteja: 32

Esikoinen sai toiselta tädiltään kuusivuotislahjaksi norsun. Isältään ja äidiltään se sai pienen rannekellon. Elämän eka elefantti vs. elämän ensimmäinen rannekello. Painimme aika eri sarjoissa. Mutta niinhän se saa ollakin, että tädit ja isovanhemmat voivat vähän lelliä, kun isän ja äidin rooliin jää vastata myös niistä vähän käytännöllisemmistä ja tylsistäkin asioista.
Siskoni oli Kenian-työmatkallaan käynyt norsufarmilla, joka huolehtii orvoksi jääneistä norsuista. Usein orpouden syynä ovat salametsästäjät, jotka ovat laittaneet emonorsun matalaksi hampaiden takia. Ilman emoaan jääneet norsunpoikaset eivät yleensä selviydy ilman ulkopuolista apua, sillä lauman toiselta norsuemolta riittää harvoin maitoa ylimääräiselle poikaselle. Tämä hyväntekeväisyysjärjestö huolehtii eläimistä ja mm. kerää lahjoituksia toiminnan rahoittamiseksi esimerkiksi myymällä adoptionorsuja.

Kun kuulin siskoni suunnitelmasta antaa 6-vuotislahjaksi adoptoitu elefantti, olin ensiksi vähän skeptinen. Osaiskohan kuusivuotias arvostaa elävää norsua, jos se ei saavu paketissa kohtipihaan? Minusta lahja oli ihan superhyvä idea, mutta arvelin, että en ylläty jos kirjeenvaihtonorsu herättää yhtä paljon intohimoa kuin arvo-osuustili. Ajattelin, että aineetoman lahjan aika olisi ehkä vasta vähän myöhemmin. Mutta mutta. Epäilyni osoittautuivat ihan turhiksi. Norsu on nimittäin osoittautunut ihan hitiksi.

Kersa on katsellut Roi-norsusta kuvia netissä ja pyytänyt minua lukemaan, mitä sille kuuluu (Roi-norsulla on näet netissä oma päiväkirja). Hän katselee iltaisin muutaman vuoden ikäisen norsun kuvia pienestä vihkostaan ennen nukahtamista ja halusi välttämättä kehystää lahjan mukana tulleen norsupiirustuksen seinälleen.

Eilen hän oli onnistunut salakuljettamaan päiväkotiin pienen esitevihkosen Roi-norsustaan, koska oli halunnut näyttää sitä kavereilleen. Päiväkotiinhan ei saisi viedä omia tavaroita, mutta nyt henkilökunta oli suhtautunut toisin. Päiväkotiryhmän vetäjä tuli iltapäivällä minua eteisessä vastaan lasta hakiessani ja kehui haltioissaan erinomaista lahjaa. He olivat kuulemma tänään koko ryhmän voimin katselleet netistä kuvia Roi-norsun pelastamisesta ja puhuneet Afrikasta, savannin eläimistä ja katselleet Youtubesta videopätkiä norsuista. Voi liikkis!

Adoptionorsu on herättänyt kaikenlaista keskustelua myös kotona. Ensinnäkin lapsi haluaa nyt tietää kaiken Afrikasta ja Keniasta. Missä se on, milloin sinne voi mennä, voidaanko mennä käymään siellä ja onko Roi-norsulla eläinystäviä siellä puistossa? Kuinka iso on kirahvi, mitä norsu syö, miten isoksi se kasvaa? Onko kirahvilla oikeasti noin pitkä kaula? Milloin lähdetään Afrikkaan? Kun epäilin reissuideaa vetoamalla matkan kalleuteen, hän tarjoutui maksamaan reissun omasta säästöpossustaan ja lisäsi vielä, että mennään sitten, kun pikkusisko on vähän isompi, että sekin voi tulla mukaan. Voi tuplaliikkis!

Kuolemastakin on puhuttu, sillä adoptionorsun yksinäisyys herätti tietysti kysymyksiä. Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa lapsi pohti pitkään, miksi norsun emo oli kuollut. Oli pakko kertoa totuus. Että se kuoli, koska salametsästäjät tappoivat sen. Ai miksi? Koska ne halusivat sen hampaat. Ai miksi? Koska jotkut idiootit haluaa itselleen norsunluusta valmistettuja tavaroita. Mä en ainakaan halua.

Sitten puhe meni vieläkin diipimmäksi.

- Äiti
- Noh?
- Kun mä kuolen, mä aion muuttua vedeksi.
- Ahaa. Mutta eihän meidän nyt tarvitse sellaista miettiä. Sä olet niin nuori vielä.
- Joojoo, mutta kun mä olen kuollut, mä aion varmasti olla vettä.
- Ai miksi? (Haa, mun vuoro esittää tämä kysymys!)
- Musta ois tosi jännää valua viemäriin, mennä mereen, tulla takaisin hanasta, mennä ehkä jokeen, olla taivaassa ja sataa taas alas maahan. Ja menisin ehkä jonkun mahaan. Ja sitten pönttöön ja taas sinne viemäriin. Voisin mennä myös Roin vatsaan katsomaan. Se tuntuisi varmaan hauskalta. Miltäköhän vedestä tuntuu?
- Mä en kyllä yhtään tiedä. Tosi kiva toi sun uusi yöpaita muuten!
- Jos mä kuolen ennen sua, mä voin tulla sitten kertomaan sulle, miltä se tuntuu. Sitä paitsi sitten kun mä oon vettä, mä voin olla joka paikassa missä tekin ootte.
- Ai miksi? (Jes, taas!)
- Koska ilmassakin on vettä. Ainakin silloin kun sataa.

Tästä elehvantistahan riittää juttua vielä pitkäksi aikaa.
Kuva: Björgvin Hilmarsson

32 kommenttia:

  1. Ihana toi vesi-juttu. Taidan kopsata sen ja aion myös tulla kuoleman jälkeen vedeksi.
    Mari

    VastaaPoista
  2. Kun näitä sun juttuja lukee, ei voi kun sanoo kuinka hienon ja hyvällä tavalla herkän tyttären olet kasvattanut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin, että aloittelijan tuuria :D

      Poista
  3. Kun näitä sun juttuja lukee, ei voi kun sanoo kuinka hienon ja hyvällä tavalla herkän tyttären olet kasvattanut! <3

    VastaaPoista
  4. Joskus mietin, että olisi aika cool, jos vesi olisi elävää. Tosin sitten tajusin, että suihkussa se tuskin olisi kivaa tai juodessa.. :D Mutta norsu-lahja kuulostaa mahtavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oli kyllä että ihan nappilahja!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Haha, joo saletisti. :) Oman elämämme Paulo Kohelo.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tää vaan paranee iän myötä, oon huomannut...

      Poista
  7. Voi miten suloinen, älykäs ja sydämellinen tyttö <3

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Lisää tämmösiä lapseja maailmaan. <3

    VastaaPoista
  10. Aloin ihan itkemään... Koskettavaa luettavaa alusta loppuun. Ihanaa että vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa! Päivittäin saan todeta työssäni kuinka harvinaista se on..

    VastaaPoista
  11. Voi ei, ihan mahtava muksu! <3 ja huikea lahja, mäkin haluan!

    VastaaPoista
  12. Ei liity asiaan, mutta NYT: Pässit bongattu Finnkinossa http://www.finnkino.fi/Event/301323/?dt=13.02.2016&tm=18%3a00

    VastaaPoista
  13. Oli pakko kommentoida että ihan tuhottoman fiksua ja kaunista ajattelua. Minäkin olen joskus ihan aikuisiällä ajatellut ja jopa haaveillut, että voisiko kuoltuaan olla tuilta. Ja että miten siinä yhdistyy koko ajatus kaiken yhteneväisyydestä ja elämän jatkuvuudesta. Tosi hienoa. Ollaan muuten aloitettu kotimaisen kirjallisuuden opinnot joskus samaan aikaan ja tavattu silloin. En tiedä muistatko mua, mutta mä muistin sut kun blogin bongasin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toki muistan, nyt kun sanoit :) Ajattelinkin että nimi oli tuttu!

      Poista
  14. Yleensä en kommentoi, mutta nyt on pakko. Tuli ihan itku, kun luin tuon tekstin. Ihana lapsi.
    Kyyneleitä pyyhkien
    eräs eläinystävä ja blogisi fanittaja Helsingistä

    VastaaPoista
  15. <3 Ihana. Me pelattiin tänään sellaista lautapeliä, jossa pitää ehtiä kerätä hedelmät ennen kuin korppi syö ne. Snadi päätti kuitenkin ruokkia korpin pelin jälkeen koska ruokaahan sekin vain halusi.

    VastaaPoista
  16. Aivan mahtavaa! Mä oon aina ollut norsufani.

    VastaaPoista
  17. Ihan mahtava pikkulikka teillä! Mun norsufanitukseni on näin kohta kolmekymppisenäkin edelleen tuolla 6-vuotiaan tasolla, joten arvostan. :D

    VastaaPoista
  18. Ihana adoptionorsu-idea ja muutenkin ihana teksti ja suloinen tyttö <3

    VastaaPoista
  19. Siis herranjestas, miten fiksua ja kokonaisvaltaista pohdintaa vedestä 6-vuotiaalta! :) Minähän en lapsista paljoa ymmärrä, joten en tiedä, millaisia ajatusketjuja missäkin iässä tehdään, mutta oli tuo paljon syvällisempää kamaa kuin mitä esimerkiksi _lukion_ pakollisella filosofiankurssilla (edelleen siellä FORSSASSA :D) kuuli - siellä kun yleensä lähinnä kyseltiin, että onks pakko ajatella.

    Ja tälle villieläinhoitajalle - joka on ollut hommissa myös norsujen suojelualueella - tuli kyllä vähän tippa linssiin, kun luin Roi-norsun tärkeydestä ja päiväkodin suhtautumisesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä. Se on liima-aivo. :) Meillä katsotaan olipa kerran elämää ja jotain luontoohjelmia (ja aika paljon frozenia). Jotenkin sillä jää kaikki mieleen, aika uskomatonta. T. Eräs jonka pitää kirjoittaa kaikki aina ylös tai unohdan

      Poista
  20. Ihana <3 Ja pistänpä korvan taakse, että tällainen aineeton lahja voisi jo toimia tämän ikäisellä. Oma tyttö täyttää myös pian 6 vuotta:).

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?