Lapsen kehitys 5 kk - ja äidin

Woop, woop! Vauva on jo viisi kuukautta. Ja paremmaksihan tämä vain muuttuu koko ajan. Kehityshyppäys neljän kuukauden ikäisestä pötkylästä viisikuiseksi esitenavaksi on ollut hurja. Mörssäri osoittaa paljon kiinnostusta ympäristöön ja ihmisiin. Kaikki liikkuva kiinnostaa. Missä ihmisen ääni, sinne lähtee nauru ja täysin hallitsematon kädenheilautus. Parasta mitä vajaa 70-senttisen maailmassa on, on tietysti isosisko. Jos kiukkupuuska yllättää, pyydän esikoista apuun. Hänen läsnäolonsa leikkimatolla tai syöttötuolin vieressä rauhoittaa tilanteen heti ja kääntää väninän iloiseen naureskeluun. Pakko myöntää, että kyllä tämä vauvavuosi sujuu helpommin toisen kanssa. En tiedä onko se hyvää tuuria vai onko syy erinomaisen isosiskon, mutta joka tapauksessa: juna kulkee nyt smoothimmin.
Tässähän ei myhäillä kirjalle, vaan kameran takana pelleilevälle isosiskolle.
Sitäpaitsi ikäero tuntuu juuri nyt täydelliseltä: kuusivuotiaan kärsivällisyys kestää vähän huolehtimista ja sen pystyy vielä huijaamaan tutinetsimisleikkiin. Ja toki hänen ison tytön egoaan hivelee, että hän pystyy vauvaa rauhoittaessaan johonkin, johon me vanhemmat emme pysty.

Liikkumiskyvyt ovat kehittyneet myös, ainakin mentaalitasolla. Tyyppi ei jaksa ollenkaan kyhnätä paikallaan vaan haluaisi jo ihan selkeästi juosta. Pystyasennossa alkaa pärinä, vaakatasossa liike lähtee heti sivusuuntaan. Leikkimatolle laitettu Mörssäri kääntyy saman tien selältä vatsalleen, ja siitä eteenpäin selälleen ja taas vatsalleen...kunnes se löytyy sohvan alta pölykoiria hiuksissaan. Tämän kehityskauden lempinimi on ihan syystä rullamakkara.
Voisitko kuljettaja laittaa vähän lisää vauhtia?
Vielä joku aika sitten vauvasta oli hauskaa maata leikkimatolla selällään ja katsella maton yli viritetyssä vaijerissa roikkuvia leluja. Vaan ei enää. Nyt se haluaa repiä ne heti alas, ottaa käteen ja tunkea suuhuna. Se on jo muutaman kerran saanut kiskottua muka tukevasti leikkimaton yläpuolelle viritetyt purulelut omaan leukaansa, kun lelu on irronnut vauhdilla. Ihme kyllä, tyyppi ei ole alkanut siitä itkeä, vaan hekotella. Ilmeisen tyytyväinen saavutuksistaan, siis.  Jos lelut eivät irtoa muutaman vetämisyrityksen jälkeen, alkaa huuto, joka tuo paikalle isosiskon, joka jaksaa vetää vähän lujempaa... Mä haluan kyllä olla näkemässä, kun tämä kaksikko lähtee vajaan parinkymmenen vuoden päästä yhdessä radalle. (Lähden hyvien bileiden toivossa tietysti messiin, jos otetaan.)
Tyyppi näyttää ihan mun mummolta minikoossa.

Äiti voi tosi hyvin! Itse asiassa olen jo aika virkeä (okei, tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen, ettei hyvä flow katkeaisi), sillä en enää herää öisin kuin korkeintaan puoleksi minuutiksi. Imetys on nimittäin loppunut kokonaan. Suunnitelmissani oli jatkaa ainakin sinne puolen vuoden ikään asti, mutta maidontuotantolaitokset laittoivat jo laput luukulle. Kai sieltä jotain tippoja vielä heruisi, jos oikein kovasti yrittäisi, mutta mörssärin pinna ei riitä siihen. Jos ruokaa ei tule heti riittävästi, se vetää herneen pieneen nenäänsä ja alkaa karjua nälkää. Aikansa karjuttuaan se ei enää jaksa syödä. Tai sitten käy niin - kuten parina iltana kävikin - että maitoa tuli niin vähän, että se heräsi jo tunnin päästä syömään lisää. Sama toistui muutaman kerran ja nukkuminen meni yhdeksi heräämisshowksi. Kun otimme iltaruokintaan vauhtia tuttipullosta, yöunet pitenivät ja vauva nukahti rauhallisena ja tyytyväisenä.

Niinpä meillä on nyt kokonaan siirrytty korvikemaitoon. Onhan siinä maidon väsäämisessä, sekoittamisessa ja keittämisessä oma shownsa, mutta sen minkä säädössä häviää, sen yöunissa voittaa. Tai siis ainakin minä voitan.  Meillä oli nimittäin ukon kanssa diili. Koska minä olin hereillä öisin silloin kun piti imettää, sovittiin, että hän hoitaisi yösyötöt sen jälkeen. Reiluus ennen kaikkea: eli jos yöheräilyä jatkuu vielä ensimmäisten synttärien jälkeen, päivitämme työnjaon uudestaan.

Aikaisemmat jutut:

Vauva 1 kk
Vauva 2 kk
Vauva 3 kk
Vauva 4 kk

Tunnisteet: , ,