In Bed with Marimekko

Suhteeni Marimekkoon on muuttunut vuosien saatossa kuin suhteeni viinakaupan kalliimpaan punaviinivalikoimaan. Nuorempana pidin sitä mummouden merkkinä. Kun vähän kasvoin, aloin kiinnostua, mutta hinta tuli vastaan. Opiskelijabudjetilla ei ostettu edes Marimekon kakkoslaatua tai edes 50 prosentin alella. Eikä tosiaan ostettu Brunelloakaan. Silloin tällöin kirppiksiltä tarttui mukaan pallopaita tai raitapaita - ja ne olisivat varmasti käytössä vieläkin, jos mahtuisivat päälle. Hyvää punaviiniä sain vanhemmilta miehiltä baarissa (mitäs tarjosivat.)
Kun aloin tienata, aloin itse ostaa punaviinini (tosin miehistä tykkäsin kyllä edelleen). Vierailin silloin tällöin myös Marimekon myymälöissä ja hankin vuosien saatossa pari laukkua ja muutaman mekon.

En tosin ole koskaan ollut tavattoman innostunut fashionista tai pukeutumisesta ylipäätään. Tykkään kyllä näteistä vaatteista ja nautin hyvin istuvista housuista, mutta en jaksa niistä sen enempää innostua (tosin kuin punaviinistä ja miehistä - sori, oli pakko...). Vai muistatteko kovin montaa asujuttua tämän blogin historiassa, jos tätä sandaalipostausta ei lasketa mukaan? (Kuva oli näköjään niin hirveä, että se on läpsyttänyt karkuun jonnekin.)

Siksi tuli itsellekin pienenä yllätyksenä, että alettiin kollegoiden kanssa muutama vuosi sitten yhtenä elannonhankkimiskeinona pyörittää täällä Reykjavikissa suomalaiseen designiin erikoistunutta kauppaa. Nyt Marimekosta on tullut mun työni keskeinen sisältö, sillä islantilaiset tykkäävät merkistä. Marimekko tunnetaan ja sen mitoitus sopii islantilasille isokokoisille (siis pitkille ja skrodeille) naisille. Marimekon laadusta ollaan valmiita maksamaan. Eikä Marimekko ole täällä edes kovin kallis. Pikkuisen hintavampi kuin Zaran kaavut, mutta huomattavasti edullisempi kuin fashion-merkit, joita myydään pelottavannäköisissä myymälöissä kaksi kauluspaitaa laskostettuna kolmen neliön kokoiselle lasipintapöydälle.

Kauppiaan ominaisuudessa olen syöynyt silloin tällöin kuormasta ja ostanut itselleni mekon tai pari. Kyllähän se nyt kannattaa pukeutua vaatteisiin, joita myy. Kirkkaat printit ja istuvat mutta helppokäyttöiset ja -hoitoiset trikoomekot ovat mulle se rakkain Marimekko.

Ja nyt se helppo trikoo päätyi myös meidän sänkyyn. Ostin meille jouluna Marimekon trikoolakanat perinteisellä mustavalkoisella raita-kuosilla. Se mikä näissä yllätti, oli materiaali. Mä en aikaisemmin tiennyt, miltä tuntuu trikoopuuvillalakana. Voin kertoa, että se on ihana. Se istuu peiton päällä kuin sukkahousut säären päällä. Peitto ei lähde myttäytymään pussilakanan nurkkiin eikä peitto kahise nukkuessa. Se on pehmeä. Pehmeys on tärkeä ominaisuus, sillä patjan pitää olla kova, mutta peiton kevyt eikä se saa pitää ääntä. Vaikka trikoopussilakana istuu hyvin, se joustaa. Kun peittoon kietoutuu, se ei kinnaa vaan antaa periksi. Ihan täydellinen.

Tottakai mulla on samaa settiä yöpukukin. Ideani on näet maastoutua sängyn väreihin: saa nukkua hetken pidempään, kun kukaan ei ihan ensietsimällä löydä.

Näistä lakanoistani haltioituneena Facebookin puolella on nyt menossa pieni Marimekko-arvonta. Kerro siellä oma Marimekon suosikkituotteesi. Arvon kaikkien 20.2. mennessä vastanneiden kesken yhden 200 euron arvoisen paketin Marimekon kotituotteita. Hyvää yötä!

Tunnisteet: ,