Tulin joululomalla tosi surulliseksi Suomessa pyörivistä uutisista. Omassa arjessani täällä Islannissa olen onnistunut Facebookin suomenkie...

Turvapaikanhakijasta tuli kansalainen

9.1.16 Satu Kommentteja: 27

Tulin joululomalla tosi surulliseksi Suomessa pyörivistä uutisista. Omassa arjessani täällä Islannissa olen onnistunut Facebookin suomenkielisestä uutisvirrasta blokkaamaan pois melkein kaiken Suomeen liittyvän rasisitiskeidan, mutta television, radion tai tekstiteeveen avatessaan tai kauppaan mennessä iltapäivälehtien mässäilyotsikot hyökyivät suorastaan päälle. Arveluttavat katupartiot, poliisijohdon kummalliset lausunnot, hähmäinen uutisointi Kölnin ja Helsingin rautatieaseman tunnelin kytköksistä. Huh.

Tänään, päivä kotiinpaluusta, istahdin lempikahvilassani Reykjavik Roastersissa kahvikupin ääreen lukemaan päivän lehteä. Silmiini osui taas yksi maahanmuuttouutinen. Mutta se oli noin niin kuin toiselta planeetalta.

Islantiin on tullut tänä vuonna tavallista enemmän turvapaikanhakijoita aivan kuten muuallekin Eurooppaan. Tänne ei pääse kumiveneellä, junalla, autolla eikä polkupyörällä, joten tulijoita on ollut huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Saksassa, Ruotsissa tai edes Suomessa.

Turvapaikanhakijoiden määrä on kuitenkin lisääntynyt ja siitä on myös uutisoitu. Henki on ollut vain paljon positiivisempi kuin vaikkapa Suomessa. Muutamasta keissistä uutisoitiin täällä Islannissa viime syksyn aikana tavallista laajemmin.

Viime vuonna Islantiin saapui kaksi albaaniperhettä hakemaan turvapaikkaa. Pitkän vetkuttelun jälkeen maahanmuuttovirasto (kirjaimellisesti käännettynä Ulkomaalaisvirasto) hylkäsi turvapaikkahakemukset, koska Albaniaa ei katsottu paikaksi, jonne ei voisi turvallisesti palata. Perheet kertoivat monissa lehtihaastatteluissa kotimaassaan kokemastaan vainosta mutta myös siitä, että heillä on molemmilla erityisen sairas lapsi, joka tarvitsee sellaista hoitoa, jota Albaniassa heidän ei ole mahdollisuus saada. Lapset kuolevat, jos heitä ei hoideta. Islannissa heitä pystyttäisiin hoitamaan. Sairas lapsihan ei ole peruste saada turvapaikkaa, mutta ymmärrän, että turvapaikkaa on kuitenkin haettu. Eiköhän jokainen vanhempi tekisi aivan saman: siis kaikkensa parantaakseen vakavasti sairaan lapsensa.

Turvapaikkaa ei kuitenkaan myönnetty kummallekaan perheelle. Heidät käännytettiin pois Islannista loppuvuodesta 2015. Toimittajat seurasivat joulukuussa käännytystä. Lasten päiväkodin työntekijöitä haastateltiin lehtiin. Perheen isän työnantajaa haastateltiin. Kaikki perheet tuntevat olivat tyrmistyneitä siitä, että heidät käännytettiin yli vuoden maassa olon jälkeen. Perheellä oli jo työpaikat, lapsilla oli ystäviä ja he olivat kaikki alkaneet oppia kieltä. Miksi he eivät saisi jäädä?

Älämölö kasvoi käännytyksen jälkeen suuremmaksi joka päivä. Moni oli erityisen pahoillaan siitä, että sairaat lapset lähetettiin maasta pois, käytännössä kuolemaan. Maahanmuuttovirastoa kritisoitiin ja monet puhuivat inhimillisyyden puolesta. Lehtiin läheteltiin mielipidekirjoituksia ja netissä kiersi jos jonkinlaisia addresseja perheiden puolesta. (Ja joo, kommentoijien joukkoon mahtui myös elintasopakolaisjuttua heittäviä, joiden mielestä käännytys oli ihan oikein, mutta nämä äänet olivat vähemmistössä eivätkä saaneet paljoa palstatilaa.)

Massan ääni kuultiin. Joulukuun 19. päivä - siis muutama viikko sen jälkeen kun perheet oli käännytetty - Islanti myönsi näille kahdelle perheelle Islannin kansalaisuuden ja toivotti heidät tervetulleiksi takaisin. Tämä päätös luettiin molemmille perheille Skypen kautta. Ilon kyyneleitä vuodatettiin sekä Albaniassa että Islannissa. Perheet palaisivat takaisin.

Tämän päivän lehdessä sitten kerrottiin, että perheet tulevat Islantiin tiistaina. Auttaminen ei lakannut siihen. Toisen perheen miehen työnantaja, joka esiintyy tuossa kuvaamassani jutussa omalla nimellään, keräsi joulukuussa yli neljä miljoonaa kruunua rahaa perheiden paluuta varten (se on noin 30 000 euroa). Islantilainen lentoyhtiä WOW Air lupasi perheille maksuttomat lennot Lontoosta Islantiin.

Joku varmaan nyt miettii, että tulevatkohan tämän päätöksen jälkeen Islantiin apua hakemaan kaikki albaaniiperheet, joilla on sairaita lapsia. Minä en osaa tähän vastata. Eikä tällä asialla ole täällä hirveän paljoa märehditty muutenkaan. Ei ole puhuttu hallitsemattomasta maahanmuuttotulvasta vaan siitä, että nämä kaksi sairasta poikaa pitäisi hoitaa kuntoon ja antaa heidän perheillensä mahdollisuus muuttaa Islantiin, oppia kieltä ja tulla tänne töihin.

Olen moneen otteeseen puhunut siitä, kuinka islantilaisilta tuntuu mielestäni puuttuvan tietty järjestelmällisyys, asioiden pohtiminen ja pitkäaikainen suunnittelu. Järjestelmälliselle suomalaiselle se aiheuttaa välillä karvojen harmaantumista. Täällä eletään aika usein ihan hetkessä vaan ja tehdään päätöksiä hihoja ravisuttamalla. Mutta olen tässä kyllä ajan myötä tajunnut, että ei se ole aina pelkästään huono asia. Joskus on ihan hyvä juttu olla vaan ihminen ihmiselle ja elää hetkessä. Olla inhimillinen.

Eiväthän nämä kaksi albaanialaisperhettä - siis nyttemmin islantilaisperhettä - ole maailman mittakaavassa kuin pienen pieni asia. Eikä tämä pakolaisasiaa ratkaise. Mutta näille kahdelle perheelle ja heidän läheisilleen tämä päätös muutti koko loppuelämän. Minä uskon, että siitä sataa onnellisuutta myös ihan tavallisten islantilaisten laariin. Ja eiköhän se nyt ole itsestään selvää, kumpi suhtautumistapa tekee kansasta onnellisemman, eläväisemmän ja toimeliaamman: vellominen mustassa pelossa ja vihassa tietynlaiseksi kuviteltua yhteistä vihollista vastaan vai se, että yrittää yksittäisenä ihmisenä katsoa  yksittäistä ihmistä ja tarjota apuaan sen verran kuin pystyy?

27 kommenttia:

  1. Suomalaisen maahanmuuttokeskustelun ongelma on se, että kansalaisille yritetään syöttää valmis mielipide. Se on aiheuttanut vastareaktion. Täällä ei saisi esimerkiksi enää kannattaa monokulttuurisuutta ja kansallismielisyyttä, vaan kaikkien pitäisi olla monikulttuurisuuden kannattajia. Monikulttuurisuus esitetään jostain syystä ylevämpänä arvona kuin kansallismielisyys, vaikka moniarvoisessa yhteiskunnassa kumpaakin aatetta tulisi kohdella yhtä kunnioittavasti, kunhan aatteiden kannattajat vain noudattavat lakeja.

    Minä en ole erityisen kansallismielinen, mutta olen todella pahoillani siitä kohtelusta, jonka kansallismieliset ovat saaneet osakseen. Kansallismielisten kohtelu on ollut todella suvaitsematonta ja usein ala-arvoista. Riippumatta siitä, kuinka he ovat mielipiteensä esittäneet, lokaa on tullut niskaan.

    Ikävintä on se, että media on puolensa valinnut. En tiedä, olenko nähnyt suomalaisessa lehdistössä ainuttakaan juttua, jossa isänmaalliset ja monokulttuurisuuden kannattajat olisi esitetty myönteisessä valossa.

    Samaan aikaan maahanmuuton ongelmista vaietaan, eikä lehdistö käsittele esimerkiksi feministien tavattoman ristiriitaista suuntautumista maahanmuuttajien mukanaan tuomiin arvoihin.

    Minusta on pelkästään hyvä, että suomalainen keskustelu on kärjistynyt, koska toivon sen opettavan medialle nöyryyttä. Moniarvoiseen yhteiskuntaan kuuluu oikeasti monenlaisia arvoja. Niiden arvojen joukkoon on mahduttava myös vieraan vastustaminen, kunhan se tavain toteutetaan lakien suomissa rajoissa.

    Ehdoton ei punavihreälle suvaitsemattomuudelle, vaikka olenkin äänestänyt niin vasemmistoliittoa kuin vihreitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä ensimmäinen anonyymi kommentti tuli nopeammin kuin osasin odottaa.

      Poista
    2. Epäilen että et väheksyisi minua noin, jos tapaisit minut oikeasti. Se johtuu siitä, että et tiedä, millainen olen, millaiset ovat arvoni ja miten toimin käytännössä.

      Juuri tämä puolten valitseminen ja herkkä leimaaminen on maahanmuuttokeskustelun ongelma. On hyvikset ja pahikset, joiden välille rakennetaan sota sen sijaan että käytäisiin keskustelua maahanmuuton sisällöstä ja suhteutettaisiin tehtyjä valintoja resursseihin ja saavutettuihin tuloksiin.

      Ruotsin poliisi tekee maahanmuutolla jo politiikkaa. Se varjelee ihmisiä totuudelta, ettei ruotsidemokraattien kannatus nousisi. Tällainen demokratian halveksunta ei ole minusta erityisen terve ilmiö.

      http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/dagens%20polis-45235

      Keskustelun tietoinen ohjaaminen niin, että kansallismielisten ääni kielletään, johtaa myös median kriisiin. Kuka enää uskoo toimijoita, jotka pyrkivät tukahduttamaan moniäänisyyden ja moniarvoisuuden?

      http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/pakolaispolitiikka-ja-turvapaikan-hakijat-irrotettu-monikulttuurisuus-ketjusta.61860/page-504#post-6250833

      http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/pakolaispolitiikka-ja-turvapaikan-hakijat-irrotettu-monikulttuurisuus-ketjusta.61860/page-504#post-6250898

      Suomi oli muuten vastikään tehdyssä EU:n selvityksessä EU:n neljänneksi vähiten rasistinen maa. Ei se suvaitsevainen onnela muualtakaan löydy.

      Poista
    3. No teit kyllä itse tuossa ensimmäisessä kommentissa sitä, josta nyt tässä toisessa kommentissa syytät muita: siis valitsit puolen ja leimaat. Esim toi "punavihreä suvaitsemattomuus" on sanapari joka aika hyvin paljastaa oman asenteesi.

      Poista
  2. What anonyymi, what?

    VastaaPoista
  3. Ihana, ihana, ihana postaus! jäin ihan sanattomaksi, en osaa kuin sanoa, että tämä oli ihana postaus. Sanoinko sen jo? :D ja siis tuo nimenomaan on inhimillisyyttä, ihmisyyttä, mitä sanoit: "koko maailmaa ei voi muuttaa, mutta yhden ihmisen koko maailman voi." Tuo oli mottoni vapaaehtoistöissä afrikassa, ja se on ehdottomasti totta ja ainoa asia joka pitää kurjuuden keskellä järjissään.

    Itse todistin turussa juuri äsken tilannetta, jossa (tummaihoinen) bussikuski sanoi vitsillä bussiin tulleelle tummaihoiselle perheelle jotain"no sit ulos bussista samantien" (en kuullut tätä edeltänyttä keskustelua, enkä tiedä olivatko tuttuja tms). Etupenkin suomalaismieskään ei ilmeisesti tiennyt, että kyseessä oli vitsi, pomppasi saman tien ylös, ja lupasi maksaa perheen matkan. Vitsi, että tuli hyvä mieli siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin mullekin ois tullut :) Kiitos kommentista!

      Poista
  4. Nää jutut ei oo kovin yksinkertaisia, harmi kyllä. En tiedä mikä sairaus näillä lapsilla on enkä tunne islannin sosiaaliturvajärjestelmää mutta vaivasta riippuen hoito voi maksaa jopa miljoonia euroja ja siihen laitetut julkiset resurssit ovat joltain muulta pois. Mutta onko yhden lapsen henki arvokkaampi tai vähemmän arvokas kuin toisen vain siksi että hän on syntynyt eri maahan? Omasta mielestäni ei ole vaan jokainen ihminen on tasa-arvoinen. Mutta tällaisten tapauksien valossa tietenkin suututtaa erityisen paljon ne (toivottavasti marginaalissa olevat) maahantulijat jotka ovat saapuneet pelkästään nauttimaan sosiaaliturvaetuuksista ilman että itse olisivat valmiita omalla panoksellaan/ työnteollaan myös tuomaan yhteiskunnalle jotakin. Hankalia teemoja siis ja ilmeisen tulenarkoja! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmahan ei koskaan ole yksinkertainen paikka. Sitä voi kyllä yrittää katsoa yksisilmäisesti, mutta sellainen harvemmin johtaa mihinkään järkevään.

      Työ ja asioiden aikaan saaminen ja oman elämän hallinta antaa elämälle tarkoitusta. Mä en oikein näe että kukaan haluaisi lähteä etsimään elämää jossa olisi jatkuvasti vain toisten varassa. Terve ihminen haluaa tehdä töitä joista maksetaan asiallista palkkaa.

      Siitähän tämä Suomenkin rasistinen ilmapiiri minun mielestä ainakin jossain määrin johtuu: kaikki ne itseään maahanmuuttokriitikoiksi tituleeraavat suomalaiset joita mä tunnen ovat pitkäaikaistyöttömiä tai muulla tavalla turhautuneita elämässään. Kun on keksitty yhteinen vihollinen jota vastaan taistella ja nämä samanmieliset mölisijät ovat löytäneet toisensa netissä, ollaan niin reipasta poikaa ja tyttöä isänmaan asialla, että ihan itku tulee (no ei tule, mutta ottaa päähän)

      Ja tosta blogijutustanikin voi siis lukea, että näiden molempien perheiden aikuisilla oli työpaikat. Ja on kuulemma edelleen :)

      Islanti tarvii maahanmuuttajia, töitä tekemään. Sama tilanne Suomessa kohta kun syntyvyys on laskenut ja huoltovaje kasvaa. Eihän se jäyhä ay-liike, rakenteelliset ongelmat (kuten ne täysin väärällä tavalla käytetyt kuntouttavat työllistämistoimet), tuloerojen kasvu jne maahanmuuttajien vika ole.

      Poista
  5. Vaikea tasta mitaan yleistavaa sanoa. Tuollaisia perheita varmaan mieluummin otettaisiinkin vastaan. Sairaiden lasten kanssa vielakin enemman.

    Tuntuu vaan etta turvapaikanhakijoissa on tietty maara nuoria miehia, jotka ovat lahteneet enempi seikkailumielessa tai liian ruusuisin kuvitelmin. Heidan voi olla vaikea sopeutua Euroopan todellisuuteen, ja harmi sitten purkautuu ikavasti kuten olemme nyt uutisissa Esim. Saksasta kuulleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tää on ihan totta: nuoria miehiä on tullut enemmän kuin nuoria naisia tai perheitä. Turvapaikan tarve pitää jokaisen kohdalla selvittää asiallisesti.

      Poista
    2. Olen humanitaarisessa jarjestossa toissa Suomen ulkopuolella ja tamanhetkisesta maahanmuuttokriisita briiffataan taallakin totta kai paljon. Moni ei tule ajatelleeksi sita etta usein syy miksi pelkkia miehia on usein turvapaikanhakijoiden joukossa on se, etta matka on usein liian raskas, vaativa ja vaarallinen naisille ja lapsille (niinkuin kuvat lasten ruumista valimeren rannoilla todistavat). Vaikea on uskoa etta kukaan lahtisi noin vaaralliselle matkalle ellei ihan pakko olisi eika nyt ainakaan missaan "seikkailumielessa". Vaikka olenkin suomalainen ja kotimaastani tykkaankin niin enpa usko etta Suomi on mikaan paratiisi kenellekaan maahanmuuttajalle siina mielessa etta jo pelkka ilmapiiri Suomessa on nykyaan niin rasistinen ja negatiivinen. Etta tassakaan mielessa en usko etta esimerkiksi yksikaan syyrialainen haluaisi jattaa kotimaansa, perheensa, kotinsa ja tyonsa etc ja lahtea "seikkailulle" Suomeen?

      Poista
    3. Mua jotenkin aina surettaa tää "nuoret miehet"-argumentti. Kyllä nuorilla miehilläkin on ihmisarvo ja lupa tulla hakemaan turvapaikkaa. Naiset ja lapset ovat usein kaikkeiin heikoimmassa asemassa, mutta toisaalta nuoria miehiä saatetaan helpommin pakottaa sotilaiksi tai terroristeiksi esim. sisällissodassa.

      Poista
    4. Naisella on aika moninkertaset riskit tuollaisella matkalla ja vähemmän resursseja selvitä. Luin juuri artikkelin siitä millaiset seksuaaliväkivallan uhat siellä on, matka kun pitää jollain maksaa jne. Ja keskiverto nainen ei vain selviä yhtä hyvin kuin mies ja kotona voi olla lapsia jne nainenhan niistä jää huolehtimaan, mies hakee turvapaikan edeltä ja perheenyhdistämistä perästä. Tuntemani turvapaikanhakijat lähtivät toinen armeijasta ja toinen poliisin ja terroristien kynsistä. Että ei ihan elämysmatka kyseessä ainakaan heillä.

      Poista
    5. No näinpä. Joka ikisessä ihmisryhmässä on niitä kusipäitä mutta ei sen takia koko ryhmää leimata. Vai pitäisikö tässä nyt alkaa vihata kaikkia vaaleaihoisia miehiä, koska Suomessa tehdyistä perhesurmista tekijä on useimmiten vaaleaihoinen mies?

      Poista
  6. (Superpitkä kommentti, pahoittelu!)

    Ihana juttu! Ja hieno esimerkki siitä, miten inhimillisen kärsimystarinan nostaminen julkisuuteen herättää ihmisten auttamishalun. Olen ollut itse asiassa täällä Suomessakin erittäin otettu siitä, miten monet ihmiset ovat heränneet auttamaan, tehneet tavaralahjoituksia, tarttuneet toimeen vapaaehtoisina vastaanottokeskuksissa ja jopa majoittaneet turvapaikanhakijoita koteihinsa. Paljon hyvää!

    Sitten on tämä toinen puoli. Asia ei ole yksinkertainen, eikä minunkaan mielestäni ole realistista esitellä vain yhdenlaisia mielipiteitä tai ratkaisumalleja. Pitkällä tähtäimellä maapallon tulevaisuutta ajatellen on myös varmaan elintärkeää parantaa elinoloja siellä, mistä nämä ihmiset tulevat, koska pallomme on jo nyt niin ylikansoittunut ettei meillä ole varaa menettää isoja maa-alueita lopullisesti luonnonkatastrofeille ja sisällissodille. Eurooppa käy ahtaaksi ja rauhattomuus maailmanlaajuisesti lisääntyisi. Aidosti turvaa tarvitsevien mainetta on myös tahraamassa se (en tiedä, mutta kuvittelen, että selvästi pienempi?) ryhmä, jotka kokeilevat onneaan, vaikka voisivat koettaa tulla maahan työnhaun kautta siinä missä muutkin maahanmuuttajat, jos Pohjoismaat niin kovin kiinnostavat.

    Mutta on silti aivan käsittämätöntä, miten suoranaista rasismia päästetään eetteriin tuomitsematta toisten ihmisarvoa polkevaa sanomaa. (Ei niitä ihmisiä, huom.) Miten mediassa ei tajuta, että samoin kuin itsemurhista ja koulusurmista raportoimisen on osoitettu lisäävän ko. tapauksia, luulisi klu klux klan -tempauksista ja uusnatsistisista katupartioista repostelun myös antavan pontta moiselle meiningille. Minun mielestäni Suomi ei mitenkään vello mustassa vihassa. Ennakkoluuloja on, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Mutta monasti kykenen käsittämään, mistä ne kumpuavat. Valitettavasti se vähemmistö, joka ilmaisee pelkonsa vellomalla mustassa vihassa, saa äänensä kohtuuttomasti kuuluviin, kun heidän toimiaan vuoroin kehutaan ja vuoroin kauhistellaan. En tiedä.

    Pitäisi enemmän vaan kai puhua siitä, mikä pelottaa. Minua, "suvakkeja", "kansallismielisiä", sodankyläläistä, joensuulaista, kontulalaista, tummaa, vaaleaa, suomalaista ja ulkomaista. Ystäväni, joka on elänyt lapsuutensa sota-alueella Euroopassa, sanoi harkitsevansa muuttoa Ruotsista Etelä-Amerikkaan: häntä pelottaa aggressiivinen vastakkainasettelu eikä hän halua kokea uutta sotaa. Meidän, jotka olemme tottuneet monikulttuurisuuteen emmekä toisaalta itse koe rasismia, mielissämme asia vaikuttaa kenties selkeämmältä kuin monen muun, toisenlaiseen tottuneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Kyllä, viime aikojen uutisointi Suomessa on ollut todella outoa. Ei ole mitään muita ääripäitä kuin rasistit. Ja apua tämä tämänpäiväinen stadilaispoliisi kommentti, jonka mukaan naisten ahdistelu puistoissa on uusi ilmiö joka on alkanut nyt kun turvapaikanhakijoiden määrä on lisääntynyt. Voi luoja...

      Poista
  7. Tosi hyvä kirjoitus. Olen niin väsynyt Suomessa paikallaan junnaavaan maahanmuutto/pakolaiskriisikeskusteluun, että oli ihana lukea tällainen tarina vaihteeksi. Kiitos sen jakamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Tämä oli tosi hieno, yksittäinen ja inhinimillinen uutinen. Kyllähän näitä positiivisiakin asioita on Suomessakin nostettu maahanmuuttouutisissa esiin - niissä on usein vain se ikävä puoli että jos juttujen kommentointiboksi on auki se kuitenkin melkein aina älyttömyyksistä.

      Tottakai tämä on monimutkainen aihe, maailmanpolitiikka ja kansainvälinen lainsäädäntö usein on. Pitäisi pystyä silti ihmisten asiallisesti käsittelemään näitä asioita eikä ruveta ihan idioottina lausumaan ties mitä tappouhkauksia, solvaamista ja päästä heiteltyjä valheita. Toisella suupielellä selitetään sitä kuinka ollaan huolissaan suomalaisten naisten turvallisuudesta ja toisella suupielellä kaadetaan "suvakkinaisten" niskaan raiskaus- ja pahoinpitelyuhkauksia.

      Mä luen aika usein Saku Timosen blogia Imagen sivuilla. Se on yksi järjen äänistä näinä aikoina.

      Poista
  8. En voi sanoa että tämä suomalaisten rasismi ja siitä uutisointi olisi ollut syy muuttaa maasta koska päätös oli jo siinä kohtaa tehty, mutta senkin takia olen kyllä ollut aika tyytyväinen että pääsin pois. Erityisesti itseäni sapetti se että kaikki maan setämiehet tuntuivat havahtuneen naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään vasta nyt - naisille itselleen tämä ei ole ollut mitään uutta ja sitä osaa harrastaa joukko jurpoja miehiä ihan jokaisesta ryhmästä - ja toki on myös jurpoja naisia jotka ahdistelevat miehiä.

    Enemmänkin toivoisi että turvapaikanhakijoiden itsensä ääniä ja tarinoita tuotaisiin mediassa esiin - raiskaustapausten yhteydessä niin tapahtuu aina mutta muuten vain satunnaisesti. Liikkeelle on lähtenyt niin valtava määrä erilaisia ihmisiä erilaisista maista ja kulttuureista että tuntuu kornilta että media ja rasistit esittävät kyseessä olevan yksi täysin homogeeninen joukko.

    Täällä Berliinissä ei kaveripiirissä ole kuin pari "kantasaksalaista", muut ovat sitten kuka mistäkin kuten itsekin. Myös pari syyrialaista on meidän hevipiireissä, heillä on ollut erityisen kova paine lähteä kun kaikki pitkätukkaiset tai bändipaitoja pitävät nappaa poliisi kiinni pahoinpideltäväksi alta aikayksikön. Toisen oli napannut ensin poliisi, sitten vähän aikaa vapautumisen jälkeen tämä surullisenkuuluisa terroristijärjestö. Aika jännä ajatus suomalaiselle, meillä hevarit alkavat olla vähän sellaisia koko kansan nallukoita. Eivätkä he eroa muusta porukasta sen enempää tai vähempää kuin muutkaan, tuntuu todella huvittavalta itsestä kun puhutaan ikäänkuin arabimiehet olisivat jotain villejä petoja joilta katoaa kaikki järki päästä kun näkevät naisen 1000 metrin säteellä. Kuten myös se että osa kansasta ei meinaa millään uskoa että turvapaikanhakijoilla on ollut jokin todellinen syy lähteä. No, Suomessa eivät ole nykyiset sukupolvet koskaan sotaa tai vainoa kokeneet joten ehkä sellaisen olemassaoloa on vaikea käsittää.

    Siitä olen itse huolissani mitä näille jannuille ja muille tapahtuu kun ylemmät tahot päättävät sodan loppuneen. Maita ja alueitahan on aina mukava julistella ulkopuolelta turvalliseksi, mutta eiväthän ne vainoajat sieltä mihinkään katoa ja varmasti sodan kaunat elävät pitkään. Stressaa se itseäkin kun ei voi tietää lähetetäänkö omia kavereita jossain vaiheessa kuolemaan sen jälkeen kun he ovat ensin onnistuneet pakenemaan ja luomaan elämän täällä.

    En voi myöskään käsittää miten suomalaiset pitävät ihan itsestäänselvänä että saavat itse vaikka miten heppoisilla perusteilla vaihtaa maata ja silti omat rajat pitäisi sulkea. Oli noilla syyrialaisilla vähän pällistelemistä kun itse kerroin omista syistäni jättää kotimaani. "Noku täällä on niin paljon hyviä keikkoja ja kivoja vegaanirafloja". Että kukas olikaan se elintasopakolainen... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki kyllähän täällä Saksassa (itsekin asun Berliinissä) on ihan sama setämiesten keskustelu seksuaalisesta häirinnästä käynnissä Kölnin uuden vuoden tapahtumien jälkeen. Keskustelu oli niin samanlaista kuin Suomessa (vastareaktioineen kaikkineen) että olisi naurattanut jos ei olisi itkettänyt...

      Poista
    2. En kyllä ymmärrä tätä suomalaisten (tai saksalaisten) miesten sanan säilällä lyömistäkään. Silmä sattui tähän IS-artikkeliin, mikä mielestäni kannattaa lukea: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1452837238037.html Vilkaiskaa nyt ainakin. :)

      Poista
  9. Suomessa on nyt valloillaan todella ikävä ilmapiiri melkeimpä asiasta kuin asiasta. Netissä on helppo avautua epäasiallisesti. Työskentelen julkisella sektorilla ja tunnen itseni välillä melkeimpä rikolliseksi, kun palkkani tulee veronmaksajien rahoista.

    Kun paikallisessa, suht isossa sanomalehdessä on jotain positiivistakin juttua niin kommenttiosioissa alkaa katkera valitus. En enää viitsi lukea noita kommentteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutisten kommenttiosiot ovat pääosin ihan kamalaa kuraa. Mulle sopii varsin hyvin että lehdet pitävät ne kiinni. Ei kaikkea tarvitse voida kommentoida - varsinkin kun taso on yleensä sitä mitä on.

      Poista
  10. Tällaisia positiivisia esimerkkejä kaivattaisiin lisää! Jotenkin nuo nuoret joutilaat miehet ovat niin näkyvästi esillä sekä mediassa että ihan ihmisten ilmoilla (ainakin pk-seudulla) että huomio kohdistuu heihin. Ja vaikka itse luulrn olevani ihan laajakatseinen kansainvälinen ihminen, niin myönnän vaihtaneeni ruokakauppaa nyt juuri siksi että aiemmasta on tullut heidän parveilupaikkansa ja ei se käytös ihan soveliasta siellä omankaan kokemuksen mukaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonosti käyttäytyviä tyyppejä löytyy varmasti, en epäile yhtään.

      Mä oon toiminut ja toimin ihan samalla tavalla: vaihdan itse esim sporassa istumapaikkaa jos huomaan että siinä mun vieressä hengailee äänekäs juoppolauma, koska en vaan jaksa kuunnella niiden örinöitä.

      Poista

Mitä tuumaat?