Suunta alaspäin - raskauden jälkeinen painonpudotus
![]() |
Helou! |

Raskaana ollessa kiloja kertyy, totta kai. Ja pitääkin kertyä. Vauvan ollessa ihan pieni ei kannata alkaa laihduttaa, ettei maitobaari sulkeudu ennen aikojaan. Kovalla laihduttamisella kun saattaa olla vaikutusta maidontuotantoon. Olen ajatellut "täys"imettää (heittomerkit, koska sehän on jo saanut korvikettakin muutamaan otteeseen) noin 4–5 kuukautta ja sen jälkeen ottaa rinnalle kaupan maidot ja vähitellen soseiden kautta jytympään kamaan. Eli ennen tammikuun loppua mitään isoa kuntoremonttia en oikein voi edes aloittaa.
Käytin Belly Bind -vyötä suositellut kolme viikkoa ja käytin vyötä myös öisin. Se tuntui mukavalta päällä ja heti sitomisen jälkeen se antoi mahtavan tuen. Yläkroppa tuntui pysyvän paremmin kasassa eikä sängystäkään tarvinnut nousta vyörymällä vaan pääsin jaloilleni nousemalla ylävartalon tuen avulla ylös kuten vanhoina hyvinä aikoina. On kuitenkin mahdoton sanoa, mikä tukivyön todellinen hyöty tuodella oli - voihan olla, että toipuminen olisi edennyt samalla vauhdilla ilman vyötäkin. Vertailua esikoisen syntymän jälkeiseen aikaan ei oikein voi tehdä, koska toisen lapsen jälkeen kaikki on vähän enemmän levällään kuin kuusi vuotta sitten. Belly Bindistä jäi kuitenkin hyvä olo ja omien kokemusteni perusteella voin suositella sen käyttöä. Sen sitominen käy nopeasti, mutta sitomishommaan tarvitaan kyllä apuvoimia; yksin sitä on todella hankala tehdä. Lisäksi liina pitää sitoa uudestaan ainakin kerran päaivässä, koska muuten se alkaa rullautua ylöspäin ja tuki lantion alueella vähenee.
Tukivyöhän ei tietenkään laihduta, eli rasvaa se ei poista. Se ei myöskään kiinteytä ihoa eli syö etureppua. Niihin ei pure kuin oikeanlainen liikunta ja ruoka ja etenkin sitä liikunnan aloittamista odotan todella.
Disclaimerina haluaisin ottaa esille senkin, että tiedostan kyllä, että tässä on kyse aika pienistä kilomääristä; alle kymmenen kilon laihduttamisesta. Sen lähtemistä pystyisin kyllä odottelemaan vuodenkin - mutta kun en halua! Ei se perseen koko tässä nyt ensimmäisenä ahdista vaan se, että en mahdu juuri mihinkään vaatteisiin. Kotona käydän venyneitä legginsejä (huh) ja kaupungilla vaellushousuja tai hametta ja niitä yksiä Marimekon mustia legginsejä, jotka eivät ole kuluneet pehvan kohdalta puhki. Ja se yksi ainoa hamekin, joka sopii, pitää vetää melkein kainaloihin, että napin saa kiinni. Ainoat takit jotka mahtuvat päälle näyttämättä ylikireiltä makkarankuorilta ovat urheilullinen vaellustakki ja vielä edellistäkin sporttisempi sadetakki. Ei siinä mitään, kyllä täällä Islannissa sataa ja tulee käveltyä ulkona, mutta vaellusvermeet nyt ei kuitenkaan sovi ihan joka tilanteeseen.
![]() |
Ooh, pääsispä jo... |
Kyse ei siis ole pelkästään kiloista, vaatteista tai peilikuvasta vaan omasta olosta, joka ei pysty tässä elämäntilanteessa olemaan se paras mahdollinen.
Parhaiten tämän kestää, kun katsoo tulevaisuuteen. Tein pienen projektisuunnitelman lähikuukausille. Se menee näin:
Pari viikkoa synnytyksen jälkeen aloitin vaunukävelylenkit: tunti päivässä. Nyt kävelykunto on noussut siihen pisteeseen, että tuo viimeinen, kodille tuleva ylämäki ei enää nosta hikeä otsalle. Ensi viikolla ajattelin varustautua vaunulenkille laittamalla nilkkoihin pienet tarrapainot.
![]() |
Päiväkävelyllä tänään. |
![]() |
Yoogaiaa raskausviikolla 20 ja jotain. |
Maaliskuun puolivälissä haaveilen crossfit-lomasta auringossa. Mä tiedän, että tämä saattaa kuulostaa pimeältä, mutta jos olosuhteet antavat periksi ja saan järjestettyä itselleni viikon omaa aikaa keväällä, haluaisin lähteä tuttuni vetämälle crossfit-lomalle Teneriffalle. Ilman perhettä. Konsepti on ihana: reilu viikkoa aurinkoa ja merta, päivisin kävisin treeneissä ja illat lukisin kirjoja. Nukkuisin yöni ilman taukoja ja vatsallaan. Tuollainen viikko-ohjelma kuulostaa niin täydelliseltä, että se tuntuu jo rikolliselta.
Mutta tehdään nyt ensin näitä vaunulenkkejä ja hartiajumppaa... Kyllä te tästä lähtee. Jos olen päässyt maaliskuun mennessä lähtöpainooni eli 62 kiloon, olen hemmetin tyytyväinen.
![]() |
Se toinen takki, joka mahtuu nyt päälle. |
11 kommenttia:
Mitä tuumaat?