Projektiluontoisissa hommissa on se hyvä puoli, että niiden tietää valmistuvan. Kun kaaos alkaa kaatua niskaan ja jalkojen alla rutisee ruu...

Remonttipäiväkirja

30.7.15 Satu Kommentteja: 2

Projektiluontoisissa hommissa on se hyvä puoli, että niiden tietää valmistuvan. Kun kaaos alkaa kaatua niskaan ja jalkojen alla rutisee ruuveja, täytyy hengähtää syvään, keittää kuppi supervahvaa filtterikahvia ja miettiä, mitä kaikkea on jo valmiina.


On syytä olla tyytyväinen, että varashälytinportti on jo paikallaan, rahoitus hankittu, kaikki seinät maalattu, lattia valmis, perusvalaistus roikkuu katossa, mainoskuvat otettu, mainokset tehty, mainospaikat tilattu ja autossa odotttaa pahvilaatikkoon pakattuna viisitoista kiloa Isosta-Britanniasta lennätettyjä varashälytinlappuja. On kännykkä, iPad ja puhelinliittymät. Netti, murtohälyttimet ja kaukosäätimellä avattava kaupanovi. Lasten leikkinurkkaukseen pöytä ja tuolit, sovituskoppien yläpuolelle ripustettavat &Brosin karkkiakin kauniimmat lampunvarjostimet. Käsintehtyjä puukoukkuja naulakoiksi.


Vasta sitten kun on kertonut itselleen, mikä on jo valmista, saa ajatella, mitä vielä puuttuu. Siitä entisöidystä kaapista, joka toimii nyt mutterihyllynä, pitäisi siivota rojut veks ja loihtia siitä maailman kaunein luonnonkosmetiikkahylly ja tilaa LUMIn tuoksukynttilöille. Listalla myös vaaterekit, kassapöytä ja kassajärjestelmän asennus. Pölynimuri pistää ostaa ja hankkia höyrytyslaite vaatteille. Peilit sovituskoppiin! Kehykset niille superhauskoille seinäkoristeille, joihin kollega sai idean Suomen kesästä. Jääkaappi olisi kätevä ja mikro, mutta ne ehtii myöhemminkin.

Remonttityömaalla on ahkeroitu koko heinäkuu ja elokuusta on onneksi vielä puolet jäljellä ennen avajaisia. Täällä ovat ahkeroineet omistajat, perheenjäsenet ja kaverit. Välillä ovat mukana olleet lapsetkin - koska päiväkodit aukeavat vasta ensi viikolla. Mutta kyllä tämä tästä valmistuu, vaikka välillä mahanpohjasta vähän ottaakin.

Tänään kävin saman kerroksen kaupoissa kiertelemässä muita myymälöitä - eli tekemässä vakoilevaa vertailua näyteikkunoiden valaistussysteemeistä. Yhden myymälän omistaja tuli kertomaan, että on kyllä älyttömän hauskaa, että te avaatte sellaisen Marimekkoa myyvän kaupan juuri tähän kerrokseen. "Se tuo lisää asiakkaita meillekin."

Voi miten tuo kommentti tuntuikaan hyvältä.


2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä raskausviikko palauttaakin sitten kertarytinällä mieleen ne kaikki ihanat muistot, jotka aikanaan inspiroivat kirjoittamaan Vuoden mut...

Raskausviikko 33

29.7.15 Satu Kommentteja: 16

Tämä raskausviikko palauttaakin sitten kertarytinällä mieleen ne kaikki ihanat muistot, jotka aikanaan inspiroivat kirjoittamaan Vuoden mutsi -kirjaa. Kaivelen vähän arkistojani ja huomaan, että ensimmäinen luku, jonka kirjaan aikanaan kirjoitin, oli näppärästi otsikoitu "Helvetin raskaus". Se teksti ei kuitenkaan sellaisenaan päätynyt kirjaan asti... Että kuinka raskaana olo voikaan olla hanurista. Tai ainakin siellä hanurissa on hikka, särky ja vihlonta ja tottakai koko paketti yhtä aikaa.
Vihlot ja hymyilet!
Tällä viikolla nukahdan melkein joka ilta aamuyhdeltä. Herään neljältä vessaan. Valvon kuuteen. Herään puoli kahdeksan siihen kun vatsani vaihtaa paikkaa neljä kertaa minuutissa.

Jos arkivaappumistani katsoo pienen välimatkan päästä, näytän rupsahtaneelta pultsarilta. Kävelen kumarassa (koska mahaa särkee), jalat maata raahaten (koska niitä ei voi nostaa ettei tärähtele), paita rullaantuu kainaloihin (ei todellakaan mahdu enää mahan päälle) ja housut roikkuu (kuminauhalle on vähän vaikea löytää sitä kapeinta kohtaa (ja joo, niissä on raskaushousujen korkea vyötärö). Yksi erittäin venyvä ja mainiosti istuva mekko (kuvissa, mekko: Marimari) mahtuu vielä päälle, mutta se on joka toinen päivä pesussa, koska tiputtelen koko ajan käsistäni ruokaa rinnuksille. Kädet vähän vapisevat.

Eikä tässä vielä kaikki. En kanna käsissäni raskaita pullokasseja, mutta etukeno on pakollinen, että keuhkoihin mahtuisi edes vähän ilmaa. Piereskelen yhtä huolimattomasti kuin Hakiksen vakiojengi kolmosen ratikassa. Aijettä.
Väitän, että näytän tässä todellisuutta freesimmältä.
Mieleeni palaa Katjan raskausviikot explained -postaus. Olen viikolla 33 mutta olo on kuin viikolla 34 "Voipi olla että vähän turvottaa" ja 40 "Tuntuu kuin kävellessäkin istuisi".

Että tätä vielä olisi seitsemän viikkoa jäljellä. Nyt pelikestävyyttä kehiin, nainen!

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä kakku jos joku on merkittävä innovaatio. Se yhdistää yksinkertaisen, tutun ja helpon. Silti lopputulos on päräyttävä ja täysin uniikki...

Lettukakku - kesän helpoin synttärikakku

27.7.15 Satu Kommentteja: 9

Tämä kakku jos joku on merkittävä innovaatio. Se yhdistää yksinkertaisen, tutun ja helpon. Silti lopputulos on päräyttävä ja täysin uniikki. Saanko siis esitellä: lettukakku!
Anoppi oli luvannut tehdä kakun lapsen serkulle, joka täytti tänään vuosia. Serkku - kuten useimmat lapset - rakastaa lettuja.

Ohje on pomminvarma. Letut on helppo tehdä. (Jos ei jaksa paistaa, lettuja voi ostaa valmiinakin). Valmiit letut asetellaan pinoon kukan keskiosaksi. Sitten kääritään muutama lettu rullalle ja tehdään niistä kukalle lehdet ja varsi. Koristeeksi viinirypäleitä ja kermavaahtoa. Edullista, nopeaa ja niin nerokasta!

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Viime viikolla lapsi huolehti ravinnonsaannistani. Tällä viikolla hän kysyy, milloin kuolen. Koska jalkani näyttävät kuulemma ihan yhtä sin...

Raskausviikko 32

26.7.15 Satu Kommentteja: 11

Viime viikolla lapsi huolehti ravinnonsaannistani. Tällä viikolla hän kysyy, milloin kuolen. Koska jalkani näyttävät kuulemma ihan yhtä sinisiltä kuin Islannin-mummon. Se on jo sikavanha. Kiitän suorapuheisuudesta ja vakuutan, että en ole kuolemassa vielä pitkään aikaan. 
Näillä viikoilla yläpääni saa edustaa.
Oikea jalka näyttää kaamealta. Nilkasta polveen turvonneen säären sisäsyrjä on täynnä violetteja verenpurkautumia, joita siniset mustelmannäköiset kivasti rytmittävät. Lopputulos näyttää ihan kieroon menneiltä led-jouluvaloilta. Jalkaan polvesta ylöspäin ilmaantuu paksuja rusinoita, jos seison minuutin. Kun nostan jalan vaaka-asentoon, rusinat tasoittuvat. Tuntuu kuin taistelisin aikaa vastaan: kehittyykö jalkaan kahdeksassa kuukaudessa isot rypäleet vai pysyvätkö suoneni kasassa vielä seuraavat kahdeksan viikkoa. 

Kerron esikoiselle, että tässä on kyse suonikohjuista, joita joskus tulee, kun on raskaana. Että ne häipyvät sitten kun vauva on syntynyt.
No okei. Maha näkyköön, mutta ei enempää.
Mutta entä jos ne eivät lähde?

Voi tyttäreni, sitähän minäkin tässä mietin. Laserhoito, leikkaus, uudet jalat?! I dunno.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Grimsvötnin renkaat osuivat tänään aamulla Islannin kansainvälisen lentokentän kiitorataan ja rullasivat meidät kotiportille (Icelandairill...

Hangon 7 parasta

24.7.15 Satu Kommentteja: 3

Grimsvötnin renkaat osuivat tänään aamulla Islannin kansainvälisen lentokentän kiitorataan ja rullasivat meidät kotiportille (Icelandairilla on hauska tapa nimetä lentoyhtiönsä lentokoneet paikallisten tulivuorten mukaan). Ihanaa olla jälleen vilpoisessa Islannissa, laavapellon ympäröimänä ja kodin tuoksussa. Minun tekee nyt kuitenkin mieli vielä ihan pikkuruiseksi hetkeksi palata Hankoon, jossa vietimme tämän kesän ikumuistoisimmat päivät. Tässä omat Hangon-suosikkini - ehkä näistä on vinkeiksi sinunkin etelänlomaan!
1. Mene rannalle. Hangossa on lukuisia uimarantoja. Suosuituimman Plagenin tunnistaa vesikarusellista, kiireisestä rantakahvilasta ja Hangon maamerkeistä eli ryppäästä valkoisia pukukoppeja. Plagenista itään kohti Neljän Tuulen Tuvan kahvilaa löytyy Bellevuen yli puolentoistakilometrin mittainen edellistä rauhallisempi hiekkaranta, jonka varrella voi ihailla jumalattoman upeita villoja. Kaupungin eteläpuolelta löytyy myös pieni ja romanttinen Gunnarinranta. Veden ääressä toisiinsa nojailevien kalastustarvikevarastojen varjossa on kivaa pussailla.
Bellevue!
2. Ah, aamujooga! Päivä alkaa parhaiten pyllistelemällä auringossa – ja tietysti hiekkarannalla vienon merituulen vilvottaessa ihoa. Merijoogan rantatunneille (kesällä maanantaista lauantaihin kello 10–11) kehtaavat mennä hekin, jotka eivät muuten joogaa.
Merijooga.
3. Nauti ateriat ulkona. Katoimme joka aamu aamiaisen ja joka ilta illallisen vuokratalomme terassille. Yhtenä päivänä riehaannuimme tekemään lounaankin puutarhassa. Ruokalistalla oli tuolloin kuohuviiniä ja kuningatarjäätelöä. Mitä muuta ihminen tarvitsee? No ei niin yhtään mitään. Paitsi ehkä kohdan neljä.
Lounas.
Päivällinen.
4. Vajoa uneen hierontapöydällä. Hangon Casinon yläkerrassa on upea pikkuruinen Beach Spa Hanko, josta saa rentouttavia hierontahoitoja. Kun hoito on ohi ja nostaa katseensa hierontapöydältä, ei näekään hoitolan valkoista seinää vaan isoista ikkunoista avautuvan välkehtivän meren, Hangon kalliot ja vaaleahiekkaisen hiekkarannan. Kun laskeutuu span puisia ja jalkojen alla natisevia rappusia takaisin tähän maailmaan, ei siitä maailmasta mitään puutu.
Elämässä on ainakin yksi asia, jota ei voi saada liikaa: hartiahieronta.
5. Vuokraa Jopo. Paras tapa nähdä Hankoa on päräyttää yksivaihteisella Jopolla kaupungin ympäri tai tehdä beach-hoppingia. Vuokraa pyörä, jossa on edessä kori. Siinä kulkevat mukana uikat, pyyhe ja pieni eväskassi. Täydellistä. Lisää vinkkejä Hanko-kruisailuun löytyy täältä.

6. Lapsen kanssa puistoon. Jos arkeen kuuluu metriheikki, vie se leikkipuistoon merenrannalle turisti-infon viereen. Vakuuttava määrä keinuja, liukumäkiä, kiipeilytelineitä ja hiekkalaatikoita pitää kersan tyytyväisenä tuntikausia. Muutamana päivänä puiston nurmikolta löytyi myös tramboliinikeinu, johon lapsi halusi uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Koska tramboliinin jälkeen tuntui jaloissa siltä, kuin olisi lintu! Puiston siisti julkinen veski ja jäätelökioski jossa voi maksaa pankkikortilla tekevät tästä paikasta leikkipuistojen premium-version. Tästä ei hiekkalaatikon reunalla istuminen voi mukavammaksi muuttua.

7. Syö ulkona. Helpoin tapa pitää vuokratalon keittiö siistinä, on syödä ulkona! Kesällä Hangon ravintola- ja kahvilatarjonta on verraton. Käy ainakin Brygganin pienessä kesäkahvilassa Itäsatamassa syömässä suomen eteläisimmät kalakeitot. Lohikeitto on kerrassaan loistava. Sen kaveriksi tietysti pullollinen kuivaa cavaa. Keskustan kahviloista paras on vanhassa puutalossa majaa pitävä Alan's Cafe, josta saa kotitekoisia piirakoita ja kakkuja (reilu pala reilun euron) ja hyvää suodatinkahvia (euron kuppi). Hanko sushin kalaherkut ovat mainio lounasvaihtoehto. Sushien jälkeen kannattaa poiketa Surffibaariin jäätelöannoksille; värikäs kesäbaari löytyy aivan sushiravintolan kyljestä Casinon uumenista.


Ei varmaan tule yllätyksenä, että haluan Hangon-lomalle ensi kesänä uudestaan. Vähintään kahdeksi viikoksi. Tai ehkä koko kesäksi...  Tai ehkä pitäisi viimeinkin hankkia jostain se puuttuva miljoona euroa ja ostaa Hangosta oman villa.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ei juuri suuria eroja edelliseen raskausviikkoon . Sikiön liikkeet voimistuvat ja tuntuu siltä, kuin joku maalaisi sisälläni seinää. Tieto ...

Raskausviikko 31

24.7.15 Satu Kommentteja: 10

Ei juuri suuria eroja edelliseen raskausviikkoon. Sikiön liikkeet voimistuvat ja tuntuu siltä, kuin joku maalaisi sisälläni seinää. Tieto siitä, että sikiö pissaa vuorokaudessa puoli litraa, tuntuu hillittömältä. Eipä ihme, että saa käydä vessassa koko ajan kun joutuu liruttamaan kahden edestä. Vähän on putkisto kovilla, kun yhdelle tarkoitetun systeemin kautta pitää ajaa kahden ihmisen tuotokset.
Ota toki äiti toinenkin hodari.
Lapsi viihdyttää koko viikon jutuillaan. Ruokapöydssä hän vahtii, että syön varmasti kahden edestä. Iltaisin hän ottaa isästään mallia ja haluaa osallistua äidin jalkojen ja hartioiden hierontaan. Lapsi poimii lattialle tiputtamani tavarat, pistää itse kengät jalkaan ja ripustaa takkinsa naulaan ilman huomauttamista. Jäätelökioskilla hän kehottaa mutsiaan ottamaan tötteröön kaksi palloa - pikkuvauva tarvitsee oman jäätelön.

Viiden ja puolen vuoden ikäero tuntuu juuri nyt ihan parhaalta mahdolliselta.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kolmen viikon Suomi-lomamme vetelee viimeisiään. Kuten meillä on ollut menneinäkin kesinä tapana, olemme viettäneet viimeiset lomapäivät va...

Kouvolan paras kahvila

22.7.15 Satu Kommentteja: 10

Kolmen viikon Suomi-lomamme vetelee viimeisiään. Kuten meillä on ollut menneinäkin kesinä tapana, olemme viettäneet viimeiset lomapäivät vanhoilla kotihuudeilla Helsingissä. Muutoin loma vierähti pääosin mutsin kotiseuduilla Kouvolassa.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että Kouvola ei ole kaupunki kauneimmasta päästä. Kun Anjalan suunnalta ajaa kohti Kouvolaa ja vahingossa katsoo kaupunkiin päin, tuntuu lähes pahalta. Kömpelöt betonimöhkäleet nousevat keskeltä suomalaista kesäpeltomaisemaa niin että silmiin sattuu. Au-au.

Mutta mutta. Jos arkkitehtuurin voi ohittaa eikä anna kaupunkisuunnittelun vaivata päätä, Kouvolassa on yllättävän paljon tekemistä ainakin näin lomailevan lapsiperheen näkökulmasta. Tykkimäellä kävimme kahdesti (Valeäiti tiivisti hyvin Tykkimäen hyvät puolet), Aquaparkin viereinen ilmainen ranta on erinomainen, kaupunginkirjasto on iso, keskustan kirppiksiltä tekee edullisia lastenvaatelöytöjä, torikahvila on kesäisin aina auki ja junalla pääsee nopeasti reissun päälle.

Ja jos Kouvolan keskustassa haluaa syödä jotain, on yksi paikka ylitse muiden: vuosien takainen suosikkimme Cafe Galerie.  Päivittäin vaihtuva lounas on erinomainen ja edullinen (keitto- tai salaattibuffet alle kympin, koko lounasbuffet reilun kympin). Lapset maksavat koko tarjoilusta euron per ikävuosi. Eipä ole tullut toista ravintolaa vastaan, jossa olen saanut lapselle viidellä eurolla monipuolisen ja herkullisen aterian. Sitä paitsi kaikkiin lounaisiin kuuluu ruoan lisäksi kaffet jälkiruokineen.

Kannattaa tänne pullakahvillekin poiketa: vitriinissä on esillä jos jonkinlaista pullaa ja kakkua kohtuuhinnoilla ja halukkaille löytyy aina myös gluteenittomat ja laktoosittomat vaihtoehdot. Voi taivas, miten paljon olisin halunnut upottaa hampaani Dallas-pulliin, mutta voitin mielihaluni järjellä: olinhan syönyt jo jälkkäriksi kolme kulhollista omena-kaurapaistosta vanilijakastikkeella.

Pikkukaupunkien ravintola- ja kahvilatarjonta on usein todella rajallista. Siksi on tosi hauska huomata, että Kouvolankin kokoisesta kaupungista löytyy näin kiva paikka. Jos liikutte huudeilla, niin poiketkaahan ihmeessä. Galerie löytyy ihan siitä keskustasta Koulukadulta, reilun minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta ja kävelykadulta.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tädit ovat tyttärelle mieluista seuraa. Varmaankin siksi, että tädit ovat freesimpi versio äidistä. Ne ovat vähän nuorempia mutta kuitenkin...

Sota ja rauha

20.7.15 Satu Kommentteja: 13

Tädit ovat tyttärelle mieluista seuraa. Varmaankin siksi, että tädit ovat freesimpi versio äidistä. Ne ovat vähän nuorempia mutta kuitenkin aikuisia, niillä on tavatessa aina aikaa leikkiä, niiltä saa lahjoja ja ne kertovat jänniä juttuja. Eikä ne tee koskaan läppärillä keittiönpöydän ääressä töitä.
Minä ja kaksi siskoani asumme kaikki eri maissa eli tapaamme harvoin. Useimmiten se tarkoittaa joululomaa ja kerran kesässä. Tänä kesänä vietimme aikaa kimpassa Hangossa, viime jouluna kokoonnuimme Reykjavikissa. Ensi joulua suunnitellaan jo.

Lapsi odottaa tätien tapaamista viikkokausia - ja lähdön hetkellä on aina yhtä haikeaa. Kävimme viime syksynä äiti-tytär-matkalla Lontoossa. Lontoo on jännä paikka: Disney-kaupan lisäksi siellä asuu toinen tädeistä.

Viime aikoina lapsi on kysellyt, miksi emme voisi mennä kylään myös toisen tädin luokse, Kabuliin.

Syyksi ei riitä se, että Kabul on kaukana. Lapsi tajuaa karttapallon ja tietää että Uusi-Seelanti on vieläkin kauempana ja sinnekin voi mennä. Niinpä menin totuudella: Kabuliin ei voi mennä koska siellä on sota.

– Mikä se sota on?

Viisivuotiasta ei voi vielä kuormittaa tarkalla totuudella. Niinpä kerroin jotain epämääräistä siitä, kuinka ihmiset riitelevät tyhmistä asioista ja kuinka taloja menee rikki eikä siellä ole siksi turvallista lasten olla. Seurasi lisää kysymyksiä.

– Miksi täti sitten on siellä?

YK:n rooli maailmanpolitiikassa on tähän ikään vähän turhan laaja keskustelunaihe. Niinpä tyydyin kertomaan, että täti on siellä auttamassa, että sota joskus loppuisi.

– Milloin se sota sitten  loppuu?

Siihen minulla ei enää ollut mitä vastata. Ei lapselle voi valehdella kertomalla, että huomenna tai pian. Mutta ei oikein tohdi aiheuttaa ahdistusta sanomalla, että ehkä ei koskaan. Kun sanoin että en tiedä, lapsi keksi ratkaisun itse.

Kun siskoni teki eilen lähtöä takaisin Afganistaniin ja pakkasi mutsin olohuoneessa viimeisiä tavaroita laukkuunsa, lapsi ojensi hänelle punaisen sydänpehmolelunsa, jolla on kaksi pitkää kättä.

Lapsi ehdotti, että tädin pitäisi ottaa tämä pehmo mukaansa ja kiinnittää kotinsa ulko-oveen. "Jos kaikki ohi kulkevat ihmiset näkevät sydämen, sota loppuu, koska ihmiset eivät halua sitten enää riidellä vaan tulevat hyvälle tuulelle. Sen jälkeen voi järjestää isot juhlat! Party time, excellence!"

No niin. Siitähän yhteiskuntarauhassa on viime kädessä kyse: että samalla alueella olevat ihmiset viihtyvät keskenään. 

Jäin sanattomaksi. Kotonamme ei asu enää uhmaikäistä, vaan peacemaker

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hyvästi keskivartalo, 20 metrin mittainen hölkkä ja nopeat sängystänousut. Tervetuloa neljäsnnestunnittainen pissahätä, kädestä lattialle t...

Raskausviikko 30

18.7.15 Satu Kommentteja: 6

Hyvästi keskivartalo, 20 metrin mittainen hölkkä ja nopeat sängystänousut. Tervetuloa neljäsnnestunnittainen pissahätä, kädestä lattialle tippuvat ihan kaikki ja anteeksi lapsi, kun äiti astuu jatkuvasti varpaillesi.  Teen sen ihan vahingossa. Onneksi meillä ei ole kotona jaloissa pyöriviä lemmikkieläimiä, sillä niillä ei olisi enää häntiä.
Voiko napa pudota?
Eteenpäin törmäillessä auttaa yksi ajatus: ENÄÄ KYMMENEN VIIKKOA JÄLJELLÄ. (Samalla pieni ääni korvassani muistuttaa, että toivottavasti ei muuten yhtään lyhyempää aikaa, koska ei tässä ennen syyskuuta mitenkään minnekään synnärille ehdi.)

Vartalo paisuu ja arjen toiminnot hankaloituvat. Tuntuu kummalta, että crossfit-treenaaminen ei aiheuta hankaluuksia. Minusta on paljon helpompaa tehdä maastavetoja kuin nousta ylös sohvalta. On vaivattomampaa soutaa nopealla tempolla kilometri ja tehdä 100 punnerrusta (okei, polvet tukevasti maassa) kuin laittaa tavalliset kengät hengästymättä jalkaan. 

Tuntuu kuin salilla häviäisin johonkin toiseen ulottuvuuteen. Paikkaan, jossa ei kuseta koko ajan, ei voi lukea sähköposteja, miettiä ruokaostoksia, laskuja, projektiekseleitä tai pelätä sitä, että kohta pitää taas synnyttää ja että meneekö kaikki hyvin, ja että kuoleeko meistä jompi kumpi ja jos ei kuole eivätkä muutkaan pelot toteudu, niin mitenkä sitä jaksaa taas ne seuraavan vuoden yöheräilyt. Ainoastaan salilla olo ja ajatukset tuntuvat normaalilta – normaali siis synonyymina täydellisen ihanalle.
Sunnuntaitreenien kaveri.
Vaikka fanitan ulkoilua ja rakastan luonnossa kulkemista, minussa on se toinen puoli, joka nauttii sisätilaurheilusta. Hiestä, hengästymisestä ja kalkista kyllästynyt sisäilma vie maha-arjesta pois. Jo pelkästään se, että näkee muiden juoksevan vaivatta, tuntuu hyvältä. Pystyn ajattelemaan, että ei piru vie, kyllä minäkin vuoden päästä vedän noita leukoja hakematta tukea kuminauhoista. 

Valmistelen raskaana treenaamisesta vähän isompaa juttua, jonka julkaisen täällä blogin puolella heti kun puoliso vain ehtii käsitellä kuvat...
Reaktio, kun ähellän varusteita takaisin telinehyllyyn.
Käyn tällä viikolla myös äitiysneuvolassa. Vastaanotto kestää tutut kymmenen minuuttia: vaihdetaan kuulumiset, kuunnellaan sydänäänet, katsotaan mittanauhalla mahan (tai siis ilmeisesti kohdun) suuruutta, mitataan verenpaine, katsotaan veriarvot, tehdään itsepalveluperiaatteella pissatesti ja varataan uusi aika viiden viikon päähän.

Pyydän päästä käymään vaa'alla ja sekös kätilöä naurattaa. Yleensä kukaan ei kuulemma halua tietää, paljon paino nousee. Olen sitä mieltä, että tässä asiassa arvailut lisäävät tuskaa, ei tieto. Se on karvan alle 70 kiloa. Jostain pimeästä syystä se tuntuu melkein yhtä hyvältä kuin 40 kilon painolla tehty maastavetosarja. 


6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Blogin puolella ja sähköpostiviesteissä on kyselty ahkerasti viime kesänä laittamieni muovikuorien perään. Lupasin tilannekatsausta ja täss...

Hampaiden muovikuoret – kokemuksia vuoden käytön jälkeen

16.7.15 Satu Kommentteja: 5

Blogin puolella ja sähköpostiviesteissä on kyselty ahkerasti viime kesänä laittamieni muovikuorien perään. Lupasin tilannekatsausta ja tässä sen nyt on. Laitoin viime elokuussa neljään ylähampaaseeni muovilaminaatit.

Tuosta edellisestä postauksesta näkee ennen ja heti kuorien laittamisen jälkeen -kuvat. Tilanne vuoden suussaolon jälkeen on tämä:
Eli kerrassaan erinomainen! Yksikään kuorista ei ole lohjennut tai tiputtanut murusia. Hammaslääkäri sanoi kuoria laittaessaan, että muovi saattaa ehkä värjääntyä herkemmin kuin oma hammas. Minä en ole huomannut kellastumisesta jälkeäkään.

Muovikuoret tuntuivat hassuilta suussa ensimmäiset pari viikkoa. Aivan kuin suussa olisi ollut jotain ylimääräistä ja ylähuuli pullottanut kuin nuuskaajalla. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen tuo tunne kuitenkin hävisi enkä sen jälkeen ole enää edes muistanut, että etuhampaiden päällä todella on kerros muovia.

En ole kuorien takia muuttanut suunhoitorutiineja. Olen käyttänyt samoja hammastahnoja ja langannut hampaita joka ilta ilman ongelmia. Olen syönyt silloin tällöin toffeeta ja salmiakkia, juonut päivittäin kahvia ja viikoittain punaviiniä.

Olen siis kuoriin edelleenkin erittäin tyytyväinen. En tiedä kuorien tämänhetkistä listahintaa, mutta viime vuonna Lahden PlusTerveydessä nämä sai 500 eurolla neljä hammasta.

Huulipunavinkki. Yhden hampaisiin liittyvän muutoksen olen tehnyt viime vuonna: huulipunan! Kuulin erinomaisen huulipunavinkin siskoltani - tämä vinkki jakoon etenkin heille (meille), joiden hampaat luonnostaan vähän kellastavat. Jos käyttää lämpimänsävyisiä huulipunia kuten toffeen, lohenpunaisen, pinkin tai oranssin sävyjä, hampaiden kellertävä sävy korostuu. Hitusen siniseen taipuva huulipunasävy taas saa hampaat näyttämään valkoisemmilta. Siis ei sinistä huulipunaa, mutta sinertävää pigmenttiä sisältävää huulipunaa.

Olen viimeisen viiden vuoden aikanan ostanut tasan yhden huulipunan - siskon suosituksesta tietysti: MACin Ruby Woo Retro Matten. Kyselin värisävyä muutamasta MACin myymälästä ja lopulta löysin sen Tokion lentoasemalta. Ruby Woo Retro Matte on tulenpunainen, jossa on hitunen sinertävää. Nyt on pakko kehua, että se näyttä todella hyvältä. Ei paljon muuta tarvitse juhliin mennessä naamaan laittaa.

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Hanko on makuuni täydellinen Suomi-lomakohde,  mutta paljastui siitä muutakin. Se on erinomainen paikka paksuilijalle viettää sporttilomaa....

Paksuilijan sporttiloma

15.7.15 Satu Kommentteja: 6

Hanko on makuuni täydellinen Suomi-lomakohde, mutta paljastui siitä muutakin. Se on erinomainen paikka paksuilijalle viettää sporttilomaa. 

Raskausviikolla kolmekymmentä ja jotain en pysty enää lenkkeilemään, kävelemään tuntikausia, jumppaamaan, hyppimään, soutamaan tai suppaamaan. Faktat faktoina: keskivartalon lihakseni ovat ottaneet hatkat. Pulma on siinä, että jos en saa liikuntaa, muutun aika pikavauhtia vittumaiseksi äksyilijäksi. Eikä kukaan halua semmoisen kanssa olla lomallakaan. Onneksi Hangon kesästä on löytynyt tekemistä ihan joka päivälle ja iltaisin kehossa tuntu ihana, liikkumisen aiheuttama väsymys.

Olen aloittanut aamut marssimalla pyyhe kainalossa Hangon Casinonrantaan. Merijooga järjestää siellä kesäaamuisin maanantaista lauantaihin joogatunteja. Näkymistä ja luonnonäänistä pitävät huolta meri, kallioihin lyövät aallot ja kirkuvat merilinnut. Eilen ähistessäni seisovassa koirassa näin jalkojeni välistä, kuinka rusakko hyppi rannan poikki. Tästä luonto- ja liikuntaelämyksestä kymmenen euroa tunti tuntuu erittäin kohtuulliselta hinnalta. 
Hauska yhteensattuma muuten, että joogakoulun perustaja ja omistaja ja aamupäiväjoogan vetäjä oli vanha tuttu Helsingin-viestintätoimistoajoiltani. Vuosia sitten istuimme palavereissa suunnittelemassa erilaisia yritysviestintäprojekteja. Nyt tein hänen johdollaan aurinkotervehdyksiä auringon lämmittämällä hiekkarannalla. Eipä tarvitse olla Sherlock arvatakseen, kumpi kohtaamispaikoistamme oli ympäristöltään miellyttävämpi. Tässä se taas hauskalla tavalla tuli toteen, että yrittäjyys kannattaa - se tie voi parhaassa tapauksessa viedä ilmastoidun toimiston sijaan merituulen puhaltamalle hiekkarannalle ja tehdä intohimosta ammatin. Merijoogalla on muuten sisäsali Helsingin Larussa ja uusi joogakoulu aukeaa syksyllä myös Espooseen. Suosittelen!
Variaationi kobra-asanasta.
Maastopyöräily kapean satulan päällä ylävartalo etukenossa on raskausmahalla täysi mahdottomuus. Mutta onneksi on Jopot! Siis pyllyn alle ihanan leveä satula ja pyöräillessä reilu pystyasento. Hangon katukuva vilisee Jopoja ja siihen on syynsä: Helkama valmistaa nuo klassikkopyörät täällä, Hangon-tehtaallaan. Niinpä mekin kävimme vuokraamassa itsellemme yksivaihteiset.

Menimme ensin lähellä vuokrataloamme sijaitsevaan Supervivoon Appelgrenintielle. Pihalla lojui vain muutama pyörä ja niistäkin osasta puuttui ilmat renkaista. Käännyimme pettyneinä takaisin ja suuntasimme itäsataman Sunfuniin, joka vuokraa oransseja Jopoja 15 euron vuorokausimaksulla. Onneksi täällä pyörät olivat hyvässä kunnossa ja osassa oli etukori tavaroiden kuljetusta helpottamaan. (Voi kun olisi löytynyt vuokraamo, josta olisi saanut pyörävaunuja lasten kuljettamiseen tai edes lastenistuimia pyörän tarakalle kiinnitettäväksi, mutta sellaista ei tullut vastaan.)

Lapsi jäi mummin kanssa Hangon leikkipuistoja koluamaan ja minä lähdin siskojen, miehen ja siskojen kaverin kanssa kiertämään 20 kilometriä pitkää Hangon-kierrosta, joka käytännössä näyttää pyöräilijälle koko kaupungin. Esimerkiksi törkyhulppean Hangonkylän, jonka suurien huviloiden pihoilla nökötti Ferrarit kavereineen. Ökyilyn lisäksi reitin varrella tuli vastaan teollisuusaluetta, junaraiteita, ruokakauppoja, kapeita peltoteitä, upeita mäntymetsäalueita, nopeakulkuisia pyöräteitä, romanttisia punaisiksi maalattuja venevajoja ja tietysti merta ja hiekkarantoja.

Reitti oli merkitty turistikarttaan ja pitkin pyöräilyreittiä ripotellut siniset pyöräkyltit ohjasivat reitillä eteenpäin. Kiersimme kierroksen myötäpäivään. Pidimme yhden juomatauon På Krokenin terassilla ja korvapuustipaussin Neljän Tuulen Tuvalla. Parikymmentä kilometriä taittui vaihteettomalla Jopolla paksuilijan tahdissa kahteen tuntiin plus tauot. Suosittelen tätä helppoa ja monipuolista puolipäiväretkeä kaikille Hangon-kävijöille.
Joogan ja pyöräilyn lisäksi kävin niskahieronnassa (35 € vajaa puolituntinen) Casinon yläkerran spassa. Lasken tämän harjoituksen ihan fyysiseksi suoritukseksi: lihashuoltohan on olennainen osa urheilua :)
Treenisuoritus on täydellinen vasta hieronnan ja palauttavan aterian jälkeen.
Ai niin! Eihän tällaisessa porvarin päiväunelmassa sovi tietenkään unohtaa tennistä. Täysin tennisnoviisit siskoni varasivat Casinon vieressä olevasta Tenniskahvilasta itselleen tenniskenttävuoron pelkästä uteliaisuudesta (25 €/h, mailat 2 €/maila) ja lähtivät lätkimään. Oli kuulemma hauskaa. Etenkin lapsella näytti olevan ilo irti. Pallotyttönä hän sai juosta tukka hulmuten pallojen perässä pitkin kenttää. Tennistä olisin minäkin halunnut kokeilla, mutta tällä tämänhetkisellä keskivartalonhallinnalla se olisi luultavasti päätynyt katastrofiin. Kun ei tulleet ne tenat mukaan.

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämänvuotinen Suomi-kesäoma on ollut siinäkin suhteessa onnellinen, että pääsimme viettämään sitä koko Suomi-perheeni kanssa. Molemmat sisk...

Kesäunelmakaupunki

13.7.15 Satu Kommentteja: 9

Tämänvuotinen Suomi-kesäoma on ollut siinäkin suhteessa onnellinen, että pääsimme viettämään sitä koko Suomi-perheeni kanssa. Molemmat siskoni saivat nimittäin nipistettyä itselleen kesälomat samaan ajankohtaan ja lensivät tietysti Suomeen. Aloimme suunnitella yhteistä kesälomanviettoa jo keväällä.

Aluksi ajattelimme vuokrata jostain kesämökin. Siis se perinteinen kansallisromanttinen setti: laituri, hirsimökki, rantasauna, grilli ja koivupuita pihamaalla. Mutta sitten tulimme toisiin aatoksiin. Kas kun minä niin valtavasti tykkään kaupungeistakin - sellaisista, joihin on julkiset liikenneyhteydet. Tykkään, että voi kävellä ruokakauppaan, skumpalle (vaikka se tässä tilassa tarkoittaakin vain paria siemausta), Alkoon, lounaalle ja pistäytyä vaikka leffaan. Tai vuokrata pyörän, sup-laudan ja mennä ohjatulle joogatunnille, jos siltä tuntuu.

Silti halusimme kaikki mahdollisuuden ulkoilla, käydä säiden salliessa uimassa, syödä aamianen luonnon helmassa (mutta ilman hyttysiä), nauttia rauhallisesta maleskelusta puutarhassa (jossa ei kasva metrikaupalla heinää) ja käyskennellä merenrantaa pitkin ilman turistiruuhkaa.

Mieleemme tuli vain yksi vaihtoehto: Hanko. Suomen täydellisin kesäkaupunki. Vuokrasimme koko remmille viikoksi vanhan huvilan, jossa lattiat narisevat ja jo pelkkä terassi on oman olohuoneemme kokoinen. Sijainti kasinon vieressä ja parisataa metriä hiekkarannalta on täydellinen. Aamiaista voi syödä ulkona hiljaisuudessa, mutta S-market on silti kolmen minuutin kävelymatkan päässä. Hanko on vähän kuin kesäinen maaseutu ilman kesäisen maaseudun haittapuolia.

Olemme olleet täällä vasta 26 tuntia, mutta kärsimme jo kaikki Hanko-huumasta. Ooh - ihana huvila, jonka hankin itselleni kun äkkirikastun! Voi miten söpö kahvila, sieltä saa takuulla ihania korvapuusteja. Voi miten hauskannäköinen lounaspaikka - sinnehän on pakko päästä! Hei tuolla terassilla istuu Jaanus (no en ihan muista nimeä, mutta jotain tuon suuntaista se oli), joka laulaa sen Hanko-hitin! Ihana ranta!!!
Pehmolelun pylly on kesäasusteiden uusi musta.

Ensimmäinen päivämme kului vanhaa keskustaa kierrellen, lohisoppaa syöden, skumppaa maistellen ja merelle katsellen. Yksi meistä kävi hemmottelemassa itseään kampaajalla, toinen teki leikkikavereita liukumäessä ja kaksi söi Pappagallon jäätelöt. Lounaalla kävimme insta-vinkin perusteella laiturikahvila Brygganissa: täydellistä lohikeittoa ja saaristolaisleipää kera jääkylmän cavan. Kiitos vinkistä!

Illalla grillataan, saunotaan ja peltaan petankkia, jonka sai panttia vastaan lainaksi kaupungin turisti-infosta. Huomenna tekisi mieli vuokrata kaupungin viralliset edustuspolkupyörät ja jopoilla kaupungin ympäri. Lämpömittari on näyttänyt koko päivän noin kuuttatoista ja ennusteet sanovat samaa huomiselle, mutta juuri nyt silläkään ei ole mitään väliä.

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?