Meillä Islannissa on maanjäristyksiä jatkuvasti. Täällä järisee maa useita kertoja päivässä, mutta järistykset ovat niin pieniä että niitä...

Autetaan Nepalin maanjäristyksen uhreja

30.4.15 Satu Kommentteja: 2

Meillä Islannissa on maanjäristyksiä jatkuvasti. Täällä järisee maa useita kertoja päivässä, mutta järistykset ovat niin pieniä että niitä ei yleensä edes huomaa. Olen kokenut seinien liikahtamisen sisätiloissa vain pari kertaa. Se on ollut lähinnä vain mielenkiintoinen kokemus. Suurimmat vauriot ovat kivitalon ulkoseinään ilmestyvät hienon hienot hiusmurtumat.
Kuva: Björgvin Hilmarsson
Islanti sijaitsee vulkaanisesti aktiivisella alueella kahden mannerlaatan saumakohdassa, mutta olemme silti pirun onnekkaita: täällä päin maailmaa mannerlaatat erkanevat rauhallisesti eli järistykset ovat hillittyjä. Jos laatat työntyisivät toistensa alle tai hankautuisivat toisiaan vastaan sivuttaissuunnassa, maanjäristykset tulisivat paljon isompina.

Minä ja muut saarella asuvat olemme pirun onnekkaita. Siellä Suomessa ollaan tässä suhteessa vielä onnekkaampia: peruskallio taitaa olla maailman vanhinta ja maa sijaitsee kokonaan yhden mannerlaatan päällä. Maanjäristyksiä voi toki tapahtua Suomessakin, mutta ei sellaista, joka tuhoaisi yhdessä hetkessä koko elämän ja kokonaisia perheitä.

Nepalin maanjäristyksessä on kuollut tuhansia ja luku kasvaa jatkuvasti. Loukkaantuneita on suuri määrä ja käsiin levinneen infrastruktuurin myötä pelko tautien leviämisestä, väkivallan kasvusta ja turvaverkkojen rikkoutumisesta on todellinen.


Suomen Blogimedian bloggaajat ja minä heidän mukanaan perustimme bloggaajien avustuslippaan Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Lahjoitin parikymppiä. Voisitkohan sinäkin osallistua? Voit lahjoittaa Punaisen Ristin katastrofirahastoon verkkopankkimaksulla tai luottokortilla. Rahalahjoituksen voi tehdä myös kännykällä: soita 0600-12220 (20,28 euroa + ppm) tai lähetä tekstiviestien SPR numeroon 16499 (15 euroa).

Geologian mittakaavassa olemme kaikki saman kokoisia. Osalle meistä on vain käynyt parempi mäihä kuin toisille. Elämässä kaikki on viime kädessä kiinni pelkästä sattumasta, eikä sattuma ole reilu. Se ei jaa tasoituspisteitä. Se on meidän ihmisten tehtävä. Kymppi tai pari on meistä monelle aika pieni raha.

Joten lahjoitathan?

Kiitos.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen saanut niin paljon kyselyjä ylimääräiselle Islannin aktiivilomalle, että päätimme markkinavoimien tietävän minua paremmin: järjestämme...

Toinen hevosmatka kesäkuulle

29.4.15 Satu Kommentteja: 17

Olen saanut niin paljon kyselyjä ylimääräiselle Islannin aktiivilomalle, että päätimme markkinavoimien tietävän minua paremmin: järjestämme kesäkuulle toisen aktiivireissun Islantiin. Kesäkuun puolivälin reissu ja elokuun reissu myivät nimittäin loppuun jo varhain keväällä ja moni jäi ilman paikkaa.
Islanti on juuri nyt niin suosittu matkailukohde, että lennoilla on täyttä ja tuntuu, että Reykjavíkin hotellit ovat viimeistä sänkypaikkaa myöten täynnä koko kesän. Suurin osa matkailijoista pyörii Reykjavíkin seudulla muutaman päivän ja palaa sen jälkeen kotiinsa, eli kauempana maaseudulla ruuhkaa ei ole. Piti vain käyttää hieman mielikuvitusta, niin saimme reissun logistiikan järjestymään.

Tämä matka (20.-27.6.) on sisällöltään lähes sama kuin nuo kaksi kesän loppuunmyytyä matkaa. Erotuksena on se, että emme poikkea Reykjavíkissa (koska hotelleissa ei yksinkertaisesti ole tilaa), mutta sen sijaan saamme yhden ratsastuspäivän lisää maaseudulla ja hinta laski reilulla sadalla eurolla. Luksus!

Jos kiinnostuit, lue tarkempi matkakuvaus Saga-Matkojen sivuilta. Heittäkää kysymyksillä kommenttiosiossa, vastailen mielelläni ja mahdollisimman nopeasti. Matkavaraukset tapahtuvat Saga-Matkojen kautta.

Ja arvatkaa vaan, minne olemme perheemme kanssa matkalla kahden tunnin kuluttua? No sinne samalle hevostallille tietysti. Hevosia rapsuttelemaan ja kaffia juomaan. Minne sitä itsekään omalla lomallaan mieluiten menisi...

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aah, edessä työmatka Helsinkiin. Matkamessut , työpalavereita, kaveritreffit pitseriassa, äitin luona käynti ja liuta muita tapaamisia. Ih...

Raskausviikko 8

28.4.15 Satu Kommentteja: 5

Aah, edessä työmatka Helsinkiin. Matkamessut, työpalavereita, kaveritreffit pitseriassa, äitin luona käynti ja liuta muita tapaamisia. Ihana reissu, mutta voi sitä hienotunteisen huijaamisen määrää... Vaatii aika paljon mielikuvitusta ja energiaa, että viinin, gin&tonicin ja serranokinkkupitsan ystävä pystyy huijaamaan läheisiään tilaamalla aperitiiviksi pelkän tonicin, pyytämällä pitsan päälle parmankinkun sijasta keittokinkkua ja aloittamalla punavuorelaisessa olutbaarissa baarimikon kanssa läpänheiton kysymällä saako teiltä alkoholitonta olutta. 
Pallo lautasella.
Koska tarina "päällä olevasta lääkekuurista, jonka aikana ei voi juoda alkoholia tai syödä raakaa lihaa" on yhtä uskottava kuin tarina rasvattomasta laskiaispullasta, on pakko kertoa lähipiirille. Vannotan kaikkia pitämään asian toistaiseksi omana tietonaan, koska raskaus on vielä niin alkuvaiheessa. Onhan ihan mahdollista, että tästä solukeskittymästä ei tulisikaan mitään.
Maha pallossa. Hehe.
Islannissa äitiysneuvola on ilmainen ja aina julkinen palvelu. Yksityisiä äitiysneuvoloita ei ole. Äitiysneuvolaseuranta alkaa - jos isompia ongelmia tai erityistarpeita ei ole - noin 10. viikolla. Kolmannella raskauskuulla tehtävästä niskapoimukokeesta joutuu maksamaan erikseen muutaman kympin, mutta kaikki muu hoito on maksutonta. Ultria on kaksi: kolmen kuukauden ja viiden kuukauden ultra. Ensimmäistä lastaan odottavat käyvät äitiysneuvolassa raskauden aikana 10 kertaa, muut seitsemän. Kätilö seuraa painoa, ottaa verikokeet, tarkastaa pissanäytteet ja kuuntelee sikiön sydänäänet. Jos ilmenee ongelmia, potilaalle varataan aika naistentautien erikoislekurilta.

Jos haluaa ylimääräistä palvelua, kuten ylimääräisiä ultria, pitää kääntyä yksityisen naistentautien lääkärin puoleen. He pitävät vastaanottoja muiden erikoislääkäreiden tapaan yksityisten lääkäriasemien tiloissa. Useimmat heistä vastaanottavat potilaita muutamana päivänä viikossa omalla vastaanotollaan ja osan aikaa he työskentelevät sairaalassa. Mielessäni käy pikaisesti ajatus käydä ennenaikaisessa ultrassa yksityisellä lekuriasemalla tarkastamassa, onko kolossa ketään vai onko kaksi raskaustestiä vain kuvitellut koko jutun. Reissukiireessä ajatus jää suunnitteluasteelle ja päätän odottaa maaliskuulle.

Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:

Raskausviikko 1
Raskausviikko 2
Raskausviikko 3
Raskausviikko 4
Raskausviikko 5

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Puoliso palasi viimein työmatkaltaan . Tuliaisena hän toi tuttuun tapaan valokuvia ja kiviä. Lapsi on jo oppinut, että kun äiti tulee työma...

Terveiset jäätiköltä

27.4.15 Satu Kommentteja: 8

Puoliso palasi viimein työmatkaltaan. Tuliaisena hän toi tuttuun tapaan valokuvia ja kiviä. Lapsi on jo oppinut, että kun äiti tulee työmatkalta, matkalaukusta löytyy palapeli, muovinen poni tai uusi pusero. Kun isä tulee töistä, tuliaiset ovat paljon kiinnostavampia: uusi upea lisäys kivikokoelmaan.
Hei vaan!
Miehellä on tapana tuoda jäätikkömatkoiltaan tuliaiseksi kiviä. Lastenhuoneen kivilaatikossa on jo jos jonkinlaista murikkaa: kiiltäviä mustia kivä, valkoisia "glitterikiviä", tummanharmaita laavamöhkäleitä ja pieniä huokoisia ja vedessä kelluvia vulkaanisia kiviä, joita meillä on tapana kutsua papanoiksi.

Vatnajökullin ylitykseltä tuli tuliaisena jäätikköhiiriä. Kyllä - niitä ihan oikeasti kutsutaan jäätikköhiiriksi (jöklamýs). Kyseessä on jäätiköltä löydetty kivi, jonka ympärillä kasvaa sammalta. Mies oli löytänyt neljä samanmallista ja pakannut ne huolellisesti muovipussiin ja kiikutti rinkassaan Reykjavíkiin. Lapsi tietysti keksi heti, että siinä on äiti, isi, hän itse ja pikkuvauva. Aika liikuttavaa. Nyt se suihkuttelee näitä pikkuhiiriään joka päivä vesipullolla, jotta sammal ei pääse kuivumaan.
Hiiriä lautasella.
Miehen itsensä lisäksi minä sain tuliaisena taas kerran aivan tajuttoman upeita reissuvalokuvia. Tässä näytiksi näitä silmäkonvehteja teillekin. Ukon vetämä hiihtoseurue siis ylitti Vatnajökullin reittiä länsireunalta jäätiköllä sijaitsevalle Grimsvötnin tulivuorelle (siellä on simppeli erämaamökki, jossa on vulkaanisella lämmöllä toimiva sauna!!!), keskelle jäätikköä ja alas kohti eteläreunaa ja Islannin korkeinta huippua Hvannadahlsnjúkuria. Reissu kesti 9 päivää.
Ensimmäinen yö.
Ensimmäinen aamu.
Reissukamat kulkevat mukana pulkassa.
Grimsvötnin vuoristomajassa paistettiin lampaanpotkaa (jota oli vedetty mukana pulkassa muutama päivä).
Vasemmalle vessa, keskellä makuutilat, oikealla tuulensuoja.


Jäätikkökuvat: Björgvin Hilmarsson. Matkanjärjestäjä: Icelandic Mountainguides.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaadan kylmän bissen, valmistan mikropopcornit ja istahdan sohvalle. Alan katsoa uutta televisiosarjatuttavuutta, Orange is the New Blackia...

Raskausviikko 7

25.4.15 Satu Kommentteja: 4

Kaadan kylmän bissen, valmistan mikropopcornit ja istahdan sohvalle. Alan katsoa uutta televisiosarjatuttavuutta, Orange is the New Blackia. Vajaan tunnin mittaisia jaksoja solahtaa putkeen kolme. Popcorn-kulho tyhjenee, mutta huomaan oluen väljehtyvän. Ei tee mieli. Seuraavana aamuna ajatus aamiaisesta etoo. Hinkkeihin sattuu. Ensimmäinen ajatus: aamupäivällä apteekin kautta.
"Toinen tulee siinä sivussa". Tällä viikolla luettiin mm. Minttuja.
Käyn ostamassa kaksi raskaustestiä. Pissin illalla tikkuun ja plussaahan ne näyttävät molemmat. Olo tuntuu omituiselta. En ole aivan niin sekava kuin viime kerralla, mutta kyllä raskauden konkretisoituminen yllättää silti. Voi saakeli, olen todella paksuna. Kummallista kyllä, mutta aivan ensiksi alkaa harmittaa - tässä sitä nyt ollaan sitten. Parin sekunnin päästä helpotun - kävipä se naurettavan helposti. Sitten tulee käytännönläheinen minä - no mikä tässä muuttuu sillä vapaus ja kiinteät tissit menivät jo ja lapsi syntyy ennen talvipakkasia, eli ei tarvitse hankkia talviraskaustakkia! Sitten innostun - lapselle leikkikaveri eikä mulla tule menkkoja ihan vähään aikaan uudestaan.

Kaupan päälle saadaan koko perheelle tasaiset syntymävuodet: 1975, 1980, 2010 ja 2015. Täytin juuri 35. Se tarkoittaa sitä, että olen nelikymppinen, kun saan taas nukkua yöni.

Kasailen itseäni kylpyhuoneessa ja astun keittiöön. Sujautan testin miehen eteen pöydälle pienieleisesti. Vaaleansinisessä Frozen-mekossa tanssikoreografiaa harjoitteleva lapsi jammaa olohuoneen lattialla. Mies katsoo testiä ja minua ja hymyilee leveästi. Sekaisin on sekin, sillä ensimmäinen mieleen tuleva sanomisen arvoinen asia on, että jos se on tyttö, sen nimeksi ei voi antaa Elsaa. "Tuo ei antaisi sitä ikinä anteeksi."

Seuraavana päivänä soitan terveyskeskukseen ja varaan ajan kätilölle.

- "No onnea kovasti! Milloin menkat olivat viimeksi?"
- "Alkoivat joulukuun lopussa."
- "Selvä juttu. Varataan sulle ensimmäinen tapaaminen maaliskuun puoliväliin. Ei sun kannata tänne ennen sitä tulla. Muista ottaa niitä foolitabletteja."
- "Okei, kiitos."
- "Näkemiin. Nähdään parin kuukauden kuluttua."
- "Selvä juttu. Moi."

Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:

Raskausviikko 6

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Suomalaisuudessa ja Suomessa on #muuten todella paljon hyviä puolia. (Tämä tiedoksi siis heille, jotka ottivat nokkiinsa priva-viestien muo...

Suomen avulla kohti uutta ylämäkeä

23.4.15 Satu Kommentteja: 32

Suomalaisuudessa ja Suomessa on #muuten todella paljon hyviä puolia. (Tämä tiedoksi siis heille, jotka ottivat nokkiinsa priva-viestien muodossa paljon lukijiota keränneestä edellisestä postauksesta. Kerrattakoon nyt vielä: en pidä suomalaisia muita huonompina, toivon vain, että ne suomalaiset, jotka näin ajattelevat, muuttaisivat ajatteluaan.). Itse asiassa suomalaisuuden hyvät puolet ovat konkretisoituneet viime kuukausina siihen pisteeseen, että me busineskumppanit eli kaupan tytöt olemme päättäneet astua seuraavan askeleen.
Vuokrasopparin allekirjoittamisen jälkeen kävimme tunnelman mukaisessa yhteiskuvassa.
Avaamme toisen, nykyistä paljon suuremman suomalaisen kaupan Reykjavíkiin. Syy on yksinkertainen: Suomessa on niin pirusti hyviä tuotteita, joita islantilaisetkin haluavat ostaa! Tarvitaan lisää myyntitilaa. Vuokrasopimus allekirjoitettiin eilen, uusia toimittajia on kartoitettu pitkin kevättä ja Marimekon uudet mallistot ovat saaneet aikaan mukavaa säpinää.
Pohjapiirrustelua ja voisarvia.
Pidämme vanhan myymälämme Reykjavíkin keskustassa. Avaamme sille reilusti isokokoisemman kaverin Reykjavíkin suosituimpaan ostoskeskukseen Kringlaniin. Siis sinne, missä suurin osa islantilaisista tekee ostoksia. Siihen paikkaan, jossa itse en tykkää käydä, mutta nyt ei kysytäkään minun vaan suuren yleisön mielipidettä. Joskus on annettava periksi omille henkilökohtaisille mieltymyksilleen ja mennä sinne, missä asiakkaat ovat.

Tämä iso askel kauhistuttaa, jännittää ja pistelee vatsaa, mutta hyvällä tavalla. Yhteinen tunnetilamme on se, että tämä askel pitää ottaa nyt, jos sen haluaa ottaa. Excelit, budjettimme ja tilinpäätöksemme sanovat samaa. Molemmat päätöstekijät ovat yhtä tärkeitä.

Kaupanpidossa on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta onneksi enemmän ylämäkiä. Siis sellaisia ylämäkiä, joita on tehnyt mieli pinkoa korkeammalle varsinkin, kun seura jonka kanssa kiipeää, on kohdallaan.
Se on siinä!
Että tässä sitä mennään taas. Kesällä alkaa remontti, elokuussa se aukeaa. Täältä blogin puolelta voi seurata ylämäen etenemistä. Hyvä Suomi! Perkele.

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kyllä. Myönnän, että otsikko on provosoiva, mutta minulla on todisteita. Aloitan vaaleista. Sunnuntaina jännitti, ja nyt vasta jännittä...

Kun suomalaista harmittaa (aina)

21.4.15 Satu Kommentteja: 39

Kyllä. Myönnän, että otsikko on provosoiva, mutta minulla on todisteita.

Aloitan vaaleista. Sunnuntaina jännitti, ja nyt vasta jännittääkin. Ketkä menevät hallitukseen? Pääministeriksi äänestettiin miljonääri, joka ei vaaliväittelyissä antanut selvää vastausta oikein mihinkään. Kakkosena ja todennäköisenä hallituskumppanina tulee puolue, jossa vastustetaan aborttia, ruotsin kielen pakollisuutta, ollaan rasisteja ja ollaan sitä mieltä, että maan suurimmat ongelmat ovat lähtöisin Punavuoren "kuplasta" ja Somaliasta.

Tässä Juha Sipilän usein vaaliväittelyissä käyttämästä lausahduksessa (ruutukaappaus YLE:n Kioskista) tiivistyy suomalaisuuden huonoin puoli. Ei kannata koskaan liikaa toivoa. 

Kun tuota vaalitulosta katsoo, niin näkee, että tämän viisauden mukaan on eletty. Kun katselee vähän laajemmin ympärilleen, niin näkee, että tämän viisauden mukaan on todella eletty.

Ei kannata yrittää liikoja, koska huonostihan siinä käy! Sen sijaan kannattaa kumarrella ja pyllistellä sopivan tilaisuuden tullen vähän joka suuntaan eikä valita - ainakaan liian äänekkäästi - puoltaan. Koska kamalinta tuntuu olevan joukosta erottuminen.

Vaalien jälkeen SDP kertoi olevansa valmis hallitukseen ja Kokoomus ilmoitti, että sillä ei ole kynnyskysymyksiä. Ainoa, joka vaali-iltana sanoi jotain suoraan, oli RKP: he ilmoittivat että Persut olisi hankalin hallituskumppani. (Taisivat muuten voittaa tuolla kannanotolla ääneni seuraavissa parlamenttivaaleissa.)
Suomalainen maisema. Kuva: VisitFinland
Suomalaisten lammasmaisuus ei yllätä enää. Siitä on ikävä kyllä tullut oletusarvo. Täällä ulkomailla asuessa suomalaisuutta katsoo vähän ulkopuolisena. Näen suomalaisuuteen liittyvät huonot puolet eli kestoharmituksen, kestovitutuksen ja kestonolouden koko ajan selvemmin. Ylitse kaiken nousee kestoalemmuudentunne. (Tunnistan kaikki nämä piirteet myös itsessäni, ja täällä henkisten voittajien maassa erotun edelleen porukasta.)

Nämä suomalaisuuden fifty shades of gray tulevat parhaiten esiin arkisessa kanssakäymisessä. Kerronpa yhden esimerkin. Tapaan työssäni kaupallamme paljon suomalaisia. Totta kai suomalaiset tulevat Islannissa käydessään katsomaan myös suomalaista kauppaa. Siitä on luettu lehdistä tai ehkä paikallinen matkaopas on kertonut. Mutta mitä suomalainen tekee ulkomailla, kun se löytää jotain suomalaista? Se ei innostu, vaan nolostuu.
Islantilainen maisema.
Kaksi kolmesta Islannissa lomamatkalla olevista suomalaisista, joita olen kaupallamme tavannut, ovat sanoneet vähintään kaksi näistä seuraavista lausahduksista. Ja minä en nyt todellakaan liioittele.

- Käykö täällä kaupassa kukaan?
- Miksi te tämmöisiä tuotteita täällä myytte?
- Tämä on aika syrjässä tämä teidän kauppa, ihan hirveän vaikeaa löytää tänne (sijaitsemme pääkadulla, mutta whynot).
- Onpas tämä pieni! Kannattaako tämmöinen ollenkaan?
- Kamalan vaikea löytää, käykö täällä edes kukaan?
- Tirsk, tirsk. Näitä isoja tunikoita täälläkin...Hehhehh.
- Aika erikoinen juttu kyllä tämä. Siis onko tällaisille tuotteille täällä edes kysyntää?
- Juu ei me kyllä mitään osteta, mutta haluttiin käydä katsomassa kun oon lehdestä lukenut. Mutta siis kannattaako tämmöinen kauppa täällä ollenkaan? 

Se viimeinen kolmasosa ei sano mitään vaan poistuu yleensä kuiskutellen paikalta. Pieni osa siitä kolmanneksesta jää juttelemaan järkeviä ja vaihtamaan kuulumisia. 
Suomalainen kylpy. Kuva: Visit Finland
En välitä, että nykyinen asuinmaani Islanti olisi maailman paras. Itse asiassa Suomi on hyvin monissa, jopa lukemattomissa asioissa paljon Islantia edellä. Islanti on vieläkin pienempi maa kuin Suomi. Täällä on vieläkin huonompi sää. Islannissa on luonnonvaroina lähinnä kalakeiton aineksia eli kalaa ja kuumaa vettä. Kesäisin saattaa saada omalta takapihalta perunaa, jos ne eivät jäädy kesäkuun yöpakkasissa pystyyn. 

Suomella on paljon enemmän luonnonvaroja: mineraaleja, metsää ja metsässä eläimiä. Kasvukausi on pidempi ja peltolääniä on enemmän. Suomessa on lämpimämmät kesät. Suomessa on 15 kertaa enemmän ihmisiä kuin täällä ja Suomesta pääsee autolla vaikka Kiinaan, jos haluaa lähteä. Täällä tundralla ei ole edes raideyhteyksiä. 

Silti islantilaiset eivät jatkuvasti valita jostain tai nolostele omaa olemassaoloaan. Jos islantilainen menee Lontooseen ja näkee siellä islantilaisen pyörittämän hampurilaisbaarin, se menee sinne syömään eikä ihmettelemään, että haluaako tämmöisiä islantilaisia hampurilaisia kukaan täällä metropolissa syödä.

Jos joku milanolainen pikkuputiikki myy islantilaista designia, niin islantilainen menee ostamaan sen naapurinsa tekemän design-tyynyn sieltä itselleen ihan vain korostaakseen omaa islantilaisuuttaan, tuotteen hienoutta ja sitä, että Islanti on läsnä Pohjois-Italiassa.
Islantilainen kylpy.
Islantilaisten mielestä islantilaisuudessa ei ole mitään noloa. Se on pelkkää harvinaista kultapölyä. Asenne on tärkeää, vaikka sitä ei voi tallettaa pankkitilille. Asenteella ei voi mennä ostamaan kaupasta ruokaa, mutta se antaa kipinän tehdä, ja tekeminen tuo rahaa, ja rahalla voi ostaa kaupasta ruokaa.

Miten ihmeessä me suomalaiset pääsisimme  tähän samaan? Ei Suomesta tee maailman upeinta paikkaa kukaan muu kuin suomalaiset itse. Ei saisi antaa periksi, ennen kuin on alkanut tekemään.

Ihan ensimmäiseksi pitäisi päästä eroon oman itsemme dissaamisesta ja lammasmaisuudesta. Ja tämä blogitekstihän on taas oikein malliesimerkki siitä. Tirsk. Lupaan olla seuraavalla kerralla vähän positiivisempi ja kehua Suomea. Koska aihetta kyllä on. Ainakin minä uskon siihen.

39 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuva: Gudny Hilmarsdottir Ulkosuomalaiset kirjojenystävät, huomio. Islantilainen voittaa aina - elämää hurmaavien harhojen maassa - kir...

Islantilainen voittaa aina - toimitus ulkomaille

20.4.15 Satu Kommentteja: 22

Kuva: Gudny Hilmarsdottir
Ulkosuomalaiset kirjojenystävät, huomio. Islantilainen voittaa aina - elämää hurmaavien harhojen maassa -kirjaa saa blogini kautta nyt myös ulkomaille toimitettuna. E-kirjana tämä kannattaa tilata Elisa Kirjasta, mutta jos nautit paperin rapinasta, niin myyn nyt kirjoja ulkomaille hintaan 29 € sisältäen postikulut minne tahansa. Halutessasi laitan tietysti nimiösivulle omistuskirjoituksen! Jos kirja menee lahjaksi, voin kääräistä sen lahjapaperiin ja kähertää vähän nauhaa ympärille.

Katso tarkemmat osto-ohjeet täältä. Sieltä löytyy myös upeita kommentteja kirjan jo lukeneilta.


22 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen raskausviikolla kuusi, mutta en vieläkään tiedä sitä (takana kaksi negatiivista raskaustestiä ja menkat). Koska meillä on ollut joulul...

Raskausviikko 6

18.4.15 Satu Kommentteja: 4

Olen raskausviikolla kuusi, mutta en vieläkään tiedä sitä (takana kaksi negatiivista raskaustestiä ja menkat). Koska meillä on ollut joululomalla yövieraita, makkariaktiviteetit ovat yleisen viihtyvyyden takia rajoittuneet lähinnä nukkumiseen ja lukemiseen. Niinpä sen kummemmin pohtimatta sihautamme 35-synttäreideni kunniaksi auki parit kuohuviinipullot ja juomme itsemme ihan pätevään kuohuviinihiprakkaan.
Mutsin synttärit.






Tammikuun ensimmäinen viikko Reykjavíkissa.
Samalla viikolla crossfit-treeneissä jatkuvat alkuvuoden ns. tyttöharjoitukset. Osallistun Cindyyn: vetäisen 15 kierrosta ja tajun melkein kankaalle. Cindy on siis sellainen harjoitus, jossa tehdään 20 minuutin aikana niin monta kierrosta kuin mahdollista seuraavia liikkeitä: 5 leuanvetoa, 10 punnerrusta ja 15 kyykkyä ilman painoja, ja sitten sama setti alusta ilman taukoja. Teen leuanvedot kuminauhan avustuksella ja punnerruksista noin puolet polvet maassa, mutta olen silti suoritukseeni hiton tyytyväinen.

Joululahjaksi saatu treenikalenteri ja hyppynaru.
Kahdenkymmenen minuutin jälkeen makaan viisi minuuttia lattialla silmät kiinni - pahoinvoivana, mutta onnellisena. Aika esimerkinomainen kuudes raskausviikko. Eh.

Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:


4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Herreguuud! Vielä 20 vuotta sitten hän käräytteli vaatekaappiin piilottamiani kaljakätköjä äidille. Tänään se osti mulle lahjaksi matkan ...

Yllätysmatka

17.4.15 Satu Kommentteja: 6

Herreguuud! Vielä 20 vuotta sitten hän käräytteli vaatekaappiin piilottamiani kaljakätköjä äidille. Tänään se osti mulle lahjaksi matkan Tokioon. Sisaruussuhteet ovat ihan parhautta! Täällä toimistolla mä nyt hihittelen yksikseni ääneen....
Kuva: Gudny Hilmarsdottir

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mä en olisi uskonut tätä päivää tulevan: jäätikköopas istuu olohuoneen sohvalla jalkahoidossa lumivyöryturvalaitteen käyttöopasta lukien. J...

Sherpa teki jalkahoidon - Salvequick kuorintasukat

16.4.15 Satu Kommentteja: 115

Mä en olisi uskonut tätä päivää tulevan: jäätikköopas istuu olohuoneen sohvalla jalkahoidossa lumivyöryturvalaitteen käyttöopasta lukien. Jalassaan rapisevat muovisukat.

Disclaimer (lisätty lukijoiden pyynnöstä): Sisältää kuvamateriaalia, joissa näkyy lähikuvia jalkapohjista ja ihonpalasia. :)

                                                                                     Yhteistyössä Salvequick ja Suomen Blogimedia
Jalkaparit ennen hoitoa.
Puolisoni ei ole ikinä käynyt vartalohoidoissa, akupunktiossa tai joogassa. Parturiin menon kanssakin on vähän niin ja näin. Kun menneinä vuosina on vuorilla mennyt mäsäksi lantio ja jalat, fyssarin vastaanotolla käyntikin oli jotenkin tavallista suuremman ponnistelun takana. "Jotain venyttelyä..." Ollaan siis aika kaukana miehestä, joka menisi vapaaehtoisesti pedikyyriin.

Mutta hänpä lupasi tehdä minulle palveluksen, koska sain blogin kautta testattavaksi Salvequickin uutuustuotetta Salvequickin kuorintasukkia, jotka lupaavat kovettumista pehmeät jalat puolentoistatunnin sukkasessiolla. Miehen jalat olivat koppurassa kunnossa - siis täydellinen koipipari TSI-jalkahoidon testaukseen. Vastaanotto ei ollut kovin innostunut. "Saletisti jotain humpuunkia".

Mutta kuinka ollakaan: pakko oli miehenkin hoidon jälkeen myöntää, että tehot olivat tässä tuotteessa kohdillaan. Kaksi viikkoa sukkasession jälkeen sherpa hiveli epäuskoisena jalkapohjiaan ja väitti, että ei ole koskaan nähnyt niitä niin pehmeinä. "Nämähän on ollut jo vuosikaudet sellaista halkeamaa ja kallionseinää." No en ihmettele, kun työnä on kesäisin kiipeillä kallioita naurettavain pienissä kalliokiipeilykengissä ja talvet hautoa jalkoja parin viikon mittaisilla jäätikönylityksillä ilman peseytymismahdollisuutta.

Näin sitä tuotetta käytetään: Vedimme paketista geelitäytteiset muovisukat jalkaan ja istahdimme sohvalle. Puolentoistatunnin paikallaanolon jälkeen muovisukat lensivät roskiin ja geeli huuhdeltiin suihkussa pois.
Kertakäyttöisiä hoitosukkia pidetään 90 minuuttia.
Kolmen päivän jälkeen miehen koivissa alkoi tapahtua. Ensin iho lähti kuoriutumaan varpaiden ja jalkapöydän päältä ja jalkojen väri muuttui hieman punertavaksi. Mitään kutinan tai kirvelyn oireita ei ilmennyt. Reilun viikon kuluttua mies oli pitämässä vuoristokurssia Vatnajökullilla ja repi viimeisen kurssi-illan päätteeksi juustosuikaleiden kokoisia ihosuikaleita jalkapohjistaan. Pääsin seuraamaan toimenpidettä Skypen kautta.
Pientä hilseilyä.
Pari viikkoa sukkien käytön jälkeen jalkojen iho oli pehmeä kuin vauvan beba. Kokelas oli vakuuttunut. Mieluummin kuulemma sukkahoito kuin se, että hän istuisi vaivaantuneena hoitotuolissa viherkasvien ympäröimänä jonkun vieraan ihmisen sirkkelöidessä kovettumia hänen jalkapohjistaan. (No tämä on asia, josta olen eri mieltä).
Pedikyyripalaveri.
Kokeilin nimittäin niitä sukkia itsekin. Paketin kyljessä sanotaan, että raskaana olevien pitäisi ensin neuvotella lääkärinsä kanssa käytöstä. Kysyin kätilöltä mielipidettä ja hänen mielestään tuotteessa ei ole mitään raaka-ainetta, mikä olisi sikiön tai odottavan mutsin kannalta vaarallista. Salvequickiltakin kerrottiin, että varoitus on siksi, että joillain raskaana olevilla tai imettävillä äideillä iho on tavallista herkempi eikä tuotetta saisi käyttää jos jaloissa on esimerkiksi pieniä haavoja. Vetäisin luottavaisin mielin sukat jalkaan, kun en ole mitään erityistä herkkyyttä ihossani huomannut.

Omat jalkani reagoivat sukkiin viiveellä. Vasta reilun viikon käytön jälkeen jalkapohjien kuollut solukko alkoi vähitellen irrota. Ensin pienempinä murusina, sitten reilumpina juustolastuina. Kolmen viikon jälkeen ihon kuorinta lakkasi ja lopputuloksena oli yllättävän sileät ja pehmoiset jalkapohjat.
Omien koipien parmesanraastetta.
Tuotteen käytössä hiersi vain yksi asia: ne samperin ihonpalaset. Ihoa kuoriutui itselläni pois noin parin viikon ajan. Jalkanöyhtää levisi pitkin kylppärin lattioita ja makuuhuonetta. Kannattaa siis varautua sukkia riisuessa ihosateeseen ja pitää pölynimuri toimintavalmiina. Lakanat kannattaa vaihtaa tavallista useammin, ellei nuku napakasti sukat jalassa.

Kuorintasukat ovat tehokas, edullinen (sukkapari maksa noin 20 euroa) ja paikasta riippumaton tapa tehdä jalkahoito. Mutta aikaa ne eivät säästä, sillä jalkojen kuolleen ihon nyppimiseen ja ihoriekaleiden siivoamiseen menee kolmen viikon aikana useampi tunti. Mies vannoi ottavansa nämä vakiokäyttöön, minä olen vielä vähän kahden vaiheilla. Pedikyyri lakkauksella ja jalkahieronnalla kun ei tunnu pahalta vaihtoehdolta sekään.
Sherpan puujalat hoidon jälkeen.
Oma jalka hoidon jälkeen. Hain noilla appelsiineilla hieman kesäistä tunnelmaa!
Näiden kahden käyttökokemuksen perusteella: Oletko sisimmässäsi enemmän puujalkainen sherpa vai mukavuudenhaluinen toimistotyöntekijä? Haluaisitko kokeilla tuotetta? Jätä joku hauska puujalkavitsi tähän alle, niin osallistut arvontaan. Salvequick antoi arvottavaksi kolme kuorintasukkapakettia (mukana tulee myös rakkolaastareita). Arvon tuotteet 24.4. mennessä vitsailleille. Ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti, tämän blogin kommenttiosiossa ja facebookissa.

Mä avaan pelin:
Presidentti Sauli Niinistö kalasti vaimonsa kanssa kilpaa. Mikä ratkaisi voiton? 
– Haukion kala.

115 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jäätikköoppaana työskentelevä ukkoni joutuu olemaan työn takia välillä pitkiä aikoja poissa kotoa. Ennen jälkikasvua järjestelyhän oli mitä...

Pari viikkoa kaksistaan

15.4.15 Satu Kommentteja: 12

Jäätikköoppaana työskentelevä ukkoni joutuu olemaan työn takia välillä pitkiä aikoja poissa kotoa. Ennen jälkikasvua järjestelyhän oli mitä mainioin. Sain omaa rauhaa peuhata omien juttujen parissa ja tehdä mitä huvitti. Söin illalliseksi irtokarkkia ja katsoin telkkasarjoja tuntikausia putkeen ilman, että piti keskeyttää katsominen selittääkseen juonikuvioita. Työmatkojen jälkeen oli superhauskaa keskittyä kaikenlaiseen kaksintekemiseen.

Puikulan syntymän jälkeen järjestely ei tuntunut yhtä hyvältä. Vaikka apuna oli silloinkin anoppi, oli kaiken tekeminen yksin ja kaikesta yksin vastuussa oleminen hermoja kiristävää kun oli kuitenkin tottunut siihen, että meitä aikuisia on kaksi.  Muistan vieläkin, miltä tuntui herätä pimässä asunnossa kaikuvaan huutoitkuun yksin. Tai siihen pulputtavaan ääneen, jonka jälkeen pinnasänky oli täynnä oksennusta.
Näin viiden vuoden jälkeen ukon työmatkat ovat alkaneet taas tuntua virkistäviltä tauoilta. Ne ovat meitsin ja kersan spesiaaliviikkoja. Viisivuotiaan kanssa yhdessä puuhastelu on itse asiassa hiton hauskaa. Teemme kaikkea tavallista erikoisempaa, mikä ei kuulu tavalliseen perusarkeen. Käymme jäätelöllä päiväkotipäivän jälkeen, menemme luistelemaan, keitän illallisksi lapsen lempiruokaa instant-riisipuuroa ja vietämme iltaisin Olipa kerran elämä -maratonia popcorn-kulhon ääressä.

Toissapäivänä mies lähti kahdeksi viikoksi ylittämään Vatnajökullia. Muutama päivä ennen lähtöä sen naamalle nousi tuttu, omanlaisensa virne. Pian suksi luistaa ja pulkissa kulkee kuivamuonaa ja teltat. Mahtava työmatka kuulemma tulossa!
Heillä on hauskaa ulkona...
Rakastan ulkoilua ja vaeltamista, mutta ulkona nukkuminen keskellä talvea ja lumen sulattaminen juomavedeksi menee heittämällä yli oman mukavuusalueen. Mutta onhan se mahtavaa, että tuollaisille reissuille on lähtijöitä. Ukolla riittää töitä eivätkä hartiat rasitu päätetyössä. Kyllä mä ihan mielelläni vedän nämä mutsin kanssa kaksin kotona -superviikot. Tänään ajateltiin lähteä tarhapäivän jälkeen kaksin kukkakaupoille ja jäätelöbaariin.
...sillä välin toisaalla.
Mä tiedän, että mä pelaan tässä härsiksti parempi vanhempi -peliä, mutta saahan mies sitten vapaasti nokittaa, kun on mun vuoro lähteä.

Hyvät kuvat Björgvin Hilmarsson (parin viikontakaiselta Mountain Skills -kurssilta)

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Menkat! Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Haloo, mistä niitä siteitä saa? Olivatkohan ne siellä vessapaperihyllyllä? Vai sittenkin hammas...

Raskausviikko 5

14.4.15 Satu Kommentteja: 17

Menkat! Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Haloo, mistä niitä siteitä saa? Olivatkohan ne siellä vessapaperihyllyllä? Vai sittenkin hammastahnojen ja hoitoaineiden vieressä. Hmm. Kesti jonkun aikaa löytää oikea hylly lähikaupasta.
Perheretki islantilaiselle kesämökille vuoden 2014 viimeisinä päivinä.
Viime viikolla tehdyt kaksi raskaustestiä näyttivät negatiivista, joten mitkään yllätysmenkathan nämä eivät olleet. Viiden vuoden tauon jälkeen tilanne vaan tuntui jokseenkin oudolta. Siis onko tämä sama show edessä taas neljän viikon päästä? Oh dear. Yllätin itseni ajattelemasta, että tulisinpa pian raskaaksi, että tämä ei toistuisi taas ensi kuussa. Vähänpä tiesin!

Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:


17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Minua pyydettiin Reykjavíkissa puhujaksi asiantuntijapaneeliin suomalaisesta politiikasta ja tulevista eduskuntavaaleista. Asiantuntijapa...

On pokkaa

12.4.15 Satu Kommentteja: 21

Minua pyydettiin Reykjavíkissa puhujaksi asiantuntijapaneeliin suomalaisesta politiikasta ja tulevista eduskuntavaaleista. Asiantuntijapaneeli aiheesta suomalainen valtakunnanpolitiikka - en ihan äkkiseltään koe kuuluvani tämän aiheiirin asiantuntijajoukkoon, mutta arvatkaas mitä. Menin silti!

Pohjolan talossa järjestettyyn tapahtumaan osallistui Suomen suurlähettilläs, pari Suomessa pitkään asunutta islantilaista ja politiikantutkija Lapin yliopistosta. Olin hyvin tietoinen siitä, että tiesin tuosta porukasta Suomen politiikasta vähiten. En todellakaan muistanut, milloin Vihreät ja Vasemmistoliitto jättivät viimeksi hallituksen, tai muistanut vuodelleen, milloin Lipposen 1. ja 2. hallitus aloittivat. Ajattelin, että nuo muut varmaankin tietävät sen. Minä kerron siitä, mistä tiedän.

Kerroin, miksi haluan äänestää Suomen vaaleissa, vaikka en enää edes maksa maahan veroja. Kerroin, kuinka tavallisena äänestäjänä olen ollut ehdokasta valitessa kuutamolla, kun välistä tuntuu siltä, että suomalaisessa puoluekentässä isoimmat erot ovat puolueiden sisällä, eivät niiden välillä. Kertasin omasta mielestäni tärkeimmät vaaliteemat kuten talouden, tasa-arvon ja toimivan hyvinvointiyhteiskunnan ilman tuloloukkuja. Mielestäni on nimittäin kaikkia kohtaan väärin, että työnteko ei ole kannattavaa. Monet syystä tai toisesta sosiaalitukien varassa elävät haluaisivat osallistua työmarkkinoille vaikka osa-aikatöitä tehden, mutta se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Tämä ei ole pienituloisten, työttömien tai opiskelijoiden vika vaan systeemin, joka huutaa korjaamista.

Ihmettelin ääneen, miksi oppositiossa olevien vasureiden tai vihreiden kannatus ei ole noussut samalla tavalla kuin keskustan. Siis puolueen, jonka puheenjohtaja ottaa ennen vaaleja hintsusti kantaa yhtään mihinkään. Hän ei esimerkiksi suostu kertomaan, mitä mieltä on ehdotuksesta, että lääkäreillä olisi oikeus kieltäytyä tekemästä aborttia omaan arvomaailmaansa/uskontoonsa vedoten.

Sanoin lisäksi luultavasti aika monta tyhmää juttua, puhuin välillä epäselvästi ja joku yleisöstäkin katsoi sen näköisenä, että mitä tuo neiti oikein selittää. Mutta aivan sama. Tärkeintähän oli se, että oli pokkaa mennä. Ja kyllä siellä yleisössä joku nyökkäilikin.
Olivia-lehdessä oli taannoin juttuja pokkanaisista ja pokkanaiseksi oppimisesta. Olivian #Pokkanainen-teema oli jälleen mainio muistutus siitä, että meidän akkojenkin pitää tunkea itseämme aktiivisemmin framille. Kukaan ei sitä tilaa puhua tai palkankorotusta anna, jos ei sitä tilaisuuden tullen itse ota. Ei siitä tule asiantuntijaa, joka tuntee aihealueensa parhaiten, vaan siitä, joka osaa puhua aiheestaan kiinnostavalla tavalla ja pitää itsestään ja asiantuntijuudestaan meteliä.

Harvoin elämässä saa muutenkaan mitään, jos ei sitä lähde itselleen hakemaan. Kaikki oman elämäni isoimmat hyvät asiat ovat tapahtuneet pokkahypyillä tuntemattomiin vesiin. Avasin tämän blogin vuonna 2009, vaikka en tiennyt bloggaamisesta mitään. Ja hei, täällä ollaan vieläkin, ja nyt tästä areenasta on tullut mutkan jos toisenkin kautta osa työelämää. Muutama vuosi sitten tapasin rastatukkaisen Maaritin suomenkielisten lasten kerhossa ja aloimme pohtia, että olisi kiva tehdä jotain businesta yhdessä. Ööh, mitähän se voisi olla? Onko pokkaa? Kolme vuotta myöhemmin  kauppa on saanut kolmannen omistajan, Piian, ja tulevaisuudensuunnitelmia viedään eteenpäin kovalla vauhdilla - niistä lisää aivan pian!

Keväällä 2008 tiesin viettäväni seuraavan kesän vapaaherrana Islannissa ja halusin matkustaa maassa niin paljon kuin mahdollista. En ollut koskaan aikaisemmin kirjoittanut pidempää matkajuttua kirjoista puhumattakaan, mutta ehdotin silti Image Kustannukselle Islanti-matkaoppaan tekoa ja mainosmyyntikuviota. No sillä Suomi-Islanti-suhteiden tiellä ollaan edelleen.

Yhtä tärkeää kuin se, että on pokkaa haukata kakusta iso pala on se, että ei lannistu ei-vastauksista. Aina voi ja pitää neuvotella. Hyvin pienenä esimerkkinä: Pyysin paneeliesiintymisestäni rahallista korvausta, sillä tapahtuma oli keskellä työpäivää ja osallistuminen pois muista töistä. Järjestäjällä ei kuitenkaan ollut budjettia esiintymispalkkioihin. En lannistunut. Pyysin ilmaista lounasta - ja sen sain. En olisi saanut, jos en olisi pyytänyt.
Pokka, elämän leipä.
Vaikka näen ympärilläni tarttumisen arvoisia mahdollisuuksia, on minun kuitenkin myönnettävä, että en ole järin järjestelmällinen verkostojenrakentaja. Lähden mukaan juttuun, joka kiinnostaa ja joka ei voi huonoimmassakaan skenaariossa taipua taloudelliseksi megakatastrofiksi. En lähde väkisin hieromaan tuttavuutta tyyppien kanssa, joiden kanssa en tunne mitään yhteenkuuluvuutta, vaikka näillä tyypeillä olisi kuinka merkittävä asema tai valtaa. En halua menestyä huonossa seurassa. Sehän olisi katastrofi. Sitä paitsi hyvässä seurassa epäonnistuminenkin on helpompaa.

Perjantaiseen poliittiseen asiantuntijapaneeliosallistumiseen ei vaikuttanut mikään suurempi suunnitelma. Ajattelin vain, että  ehkä siellä tapaisi mukavia tyyppejä ja saisi uusia ajatuksia. Että mä meen, että on edes joku nuori nainen äänessä. Kovin huonosti siinä ei voisi käydä. Pahimmassa tapauksessa siellä ei tapaisi ketään, omat puheenvuorot menisivät päin persettä ja lounas osoittautuisi pettymykseksi.

No sitten tapasin yleisössä istuneen Elinin, Helsingissä työskennelleen Islannin entisen suurlähettilään - haastattelin häntä Islantialainen voittaa aina -kirjaankin - joka iloisena onnitteli kirjan ilmestymisestä ja sen saamasta hyvästä vastaanotosta. Elin esitteli minut saman tien kollegoilleen ja vinkkasi, että pidän Reykjavíkissa Marimekon vaatteita myyvää kauppaa. Rouvat olivat innoissaan ja lupasivat tulla ostoksille. Kas, kenties loin läsnäoloni kautta pari uutta asiakkuutta.
Aalto Bistron mainio lounas.
Vaikka miten hirvittää ja tuntuu, että ei osaa tai kehtaa, on vain kehdattava. Pitää olla pokkaa, vaikka kädet hikoilisivat ja sydän hakkaisi. Pahinta ei ole se, että änkyttää, sanoo jotain väärin, kaataa kahvikupin syliinsä tai tulee väärinymmärretyksi, vaan se, että ei sano sanaakaan.

Yritän opettaa tätä samaa ajattelua jälkikasvullekin. Koitan muistaa säännöllisesti kertoa lapselle, että ei se haittaa yhtään, vaikka luistellessa kaatuu tai tanssiesityksessä unohtuu askeleet. Se on tärkeintä, että on pokkaa mennä mukaan. Kun ollaan kylässä, ei tarvitse puhua kaikkien kanssa, jos se ei tunnu hyvältä. Mutta tullessa pitää sanoa päivää, saadessa kiitos ja lähtiessä heiheit. Siitä se rohkeus puhua ja osallistua sitten vähitellen kasvaa. Ei sitä kukaan juoksun vasta-alkajakaan kylmiltään puolimaratonille lähde.

Kun siis seuraavaksi joku kysyy, että lähdetkö mukaan tai voitko tulla puhumaan, pitää vastata JOO. Ja pyytää se lounas. Se oli nimittäin hemmetin hyvä.

21 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Himmailin hieman Islantilainen voittaa aina -kirjan julkkaripostauksen kanssa, koska alkoi tuntua siltä, että en ole parin viime viikon ai...

Tunnelmia kirjajulkkareista

10.4.15 Satu Kommentteja: 26

Himmailin hieman Islantilainen voittaa aina -kirjan julkkaripostauksen kanssa, koska alkoi tuntua siltä, että en ole parin viime viikon aikana muuta tehnytkään kuin tuutanut aiheella sosiaalisen median täyteen. Mutta kehtaahan sitä hyvää kehua! Ai että oli hankalaa kirjoittaa tuo edellinen lause. Tämä omien tuotostensa kehuminen tuntuu nimittäin edelleenkin vähän vaivaannuttavalta, vaikka täällä Islannissa pahin ujous on pakon edessä rapissutkin pois. Täällä kun ei paljoa aikaiseksi saa anteeksi pyytämällä.

Ihana kaima Kontinen, joka vastasi kirjan ulkoasusta. Hän ON supersankari.
Ennen julkkareita käväisin YLEllä ja bongasin tietty Katjan.
Aahhh.. Haukkasin julkaripäivän aamuna tähän mennessä maailman parasta korvapuustia Uudenmaankadulla Fleuriste-kahvilassa. Tuon unelmapullan täytteenä mm. kardemummaa, nerokoasta!
Sitten tärkein, eli vaatteet - ne herkut islantilaiset KronKron-kengäthän Yle Svenskakin nosti juttunsa kärkeen. Kenkiä lukuunottamatta mentiin suomalaisella: Marimekon sukkikset, trikoomekko (siis tämä jo blogista tuttu kaikkien tilanteiden mekko) ja kevätmalliston sinapinkeltainen nahkakäsilaukku, jota on niin herkullisen näköinen, että sitä tekisi mieli vähän haukata.


Koska olen toivottoman huono meikkaaja, päätin vähän panostaa ja kävin Joliessa häivyttämässä ihon kiiltoa (90 euron hintaan sisältyi 90 egen edestä kosmetiikkaa). Valokuva kertoo, että kannatti. Alle satasella eroon silmäpusseista!
Julkkarijuhlat Islannin suurlähettilään kotona sujuivat tautisen hyvin. Paikalle tuli jopa enemmän vieraita, mitä osasin odottaa. Suomessa asuvia islantilaisia, paljon toimittajia ja bloggaajia, WSOY:n tyypit, Islanti-Suomi-busineksessa tavalla tai toisella vaikuttavia, kirjankustantajia, omia ystäviä ja muutama blogin lukija. Sain lahjojakin! Samppanjaa, kukkia, suklaata ja - heh - yhden elämänohjetaulun (ystäväni tuntee huumorintajuni). Sikamakeehuippupäivä.
Pääsin bloginlukijoiden kanssa samaan kuvaan. 
Se puhe, jota jännitin, meni luultavasti ihan hyvin, sillä kuulin muutaman nauravan ainakin pari kertaa. Ainakin siinä kohtaa, kun kuvailin, mitä meidän perheessä tarkoittaa suomalainen suunnitelmallisuus ja islantilaisten raju into tehdä. Kun minä hartaasti suunnittelen, että pitäisi imuroida, puoliso on jo kaivanut imurin kaapista ja hoitanut homman. Täydellinen blandis!

Jostain hetken mielijohteesta katsoin puheen lopussa asialliseksi kertoa suurlähettiläälle, että olen paksuna. Ja mitä teki hän? Kävi kotoisasti kiinni mahaani ja vaikutti sangen onnelliselta. Bileiden jälkeen hän heitti minut virka-autollaan ravintola Cockiin, jossa meillä oli Suomen Blogimedian kanssa ravintolatreffit. Autosta noustuani diplomaatti avasi vielä ikkunan ja huikkasi, että oli kuule toooosi hyvät bileet ja ihanaa, että sä oot raskaana. Ah - islantilaiset!
Samikset. Myös suurlähettiläs Kristinillä oli musta Marimekon  mekko. Kristin oli kyllä huippu, kun kutsui koko köörin kotiinsa. 
**

Kokoan tänne Islantilainen voittaa aina -sivulle kaikki kirjaa koskevat lehtihaastattelut, kommentit ja muut jutut sitä mukaa kun bongailen niitä netistä.

Sieltä voi käydä hakemassa uskoa osto- tai lainauspäätökseen :)

Adlibriksessä kirja on myynnissä hintaan 18,50 €.
- E-kirjan saa Elisa Kirjasta 9,90 €:n tarjouksella huhtikuun 19. päivään asti.
- Kirjastoissakin sitä on aika hyvin saatavilla, tosin lainausjonoja tuppaa kuulemma olemaan (no jee!!)

26 kommenttia:

Mitä tuumaat?