Ka uppamme joulunjälkeinen ale on loppumetreillä. Löysin rekistä viimeisten mekkojen seasta yhden ihanan Ivana Helsingin koltun, jonka ajat...

Design-löytö: Ivana Helsingin mekko

30.1.15 Satu Kommentteja: 2

Kauppamme joulunjälkeinen ale on loppumetreillä. Löysin rekistä viimeisten mekkojen seasta yhden ihanan Ivana Helsingin koltun, jonka ajattelin laittaa myyntiin tänne. Sillä tämä nyt vaan on niin upea, eikä vähiten siksi, että se on violetti. Piper on puuvillamekko. Yhdistelmällä lyhyt helma ja korkea pystykaulus ei voi mennä vikaan. Maltilliset puhvihihat ulottuvat ranteen ja kyynärpään puoliväliin. Koko 40 on reilu, sillä malli on leveähkö (kainaloiden alta leveys edestä 60 cm). Hinta on 125 € postikuluineen (50 %:n alennus). Jos kiinnostuit, katso tarkemmat tiedot ja osto-ohjeet design-alesta ja jätä ilmoituksesi ostohalukkuudestasi sinne. Kauppias kiittää!
Ivana Helsingin Piper-mekko. Koko 40, hinta 125 €. Kuva: Ivana Helsinki

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

No tulihan se sieltä. Vesirokko! Tarhakaverilla oli vesikellot kaulalla pari viikkoa sitten, joten oli vain ajan kysymys. Viikonloppuna nis...

Kotonamme kasvaa kärpässieni

28.1.15 Satu Kommentteja: 17

No tulihan se sieltä. Vesirokko! Tarhakaverilla oli vesikellot kaulalla pari viikkoa sitten, joten oli vain ajan kysymys. Viikonloppuna niskaan nousi pari pientä nyppylää ja eilen illalla niitä olikin sitten neljäkymmentä.
Kuva: Flick Kahvikisu CC 2.0
Lapsihan ei tästä mitään sen kummempaa tuumannut paitsi että on kuulemma hienoa olla kuin kärpässieni. Makeita näppylöitä, jotka muuttavat muotoaan! Voihan sen tietysti noinkin ottaa.

Itse en aluksi ollut ihan samoilla aaltopituuksilla. Aiheutin itselleni kivat sisäiset stressioireet. Kun on juuri nyt niin paljon töitä ja hirmuisesti dediksiä tälle viikolle ja sovittuja puhelinpalavereja ja vaikka mitä. No henkäisin sitten syvään ja sanoin itselleni, että lopeta ämmä valitus, sähän olet yrittäjä! Se on tämmöisessä tilanteessa äärettömän superia.

Kun tekee duunia aamukuudesta lapsen heräämiseen ja siirtyy koneen ääreen iltayhdeksältä, kun lapsi on mennyt nukkumaan, ehtii tehdä melkein kokonaisen työpäivän, vaikka ei ole oikeastaan edes lähtenyt töihin. Kun lapsi hoilasi Frozenin tunnusbiisiä, minä pesin lattiat ekaa kertaa sitten lokakuun. Nyt on siistiäkin.

Mutta koska nukkuakin pitäisi, huomenna tilanteen pelastaa anoppi (jess) ja perjantaina mies on palkallisella sairas lapsi -vapaalla (jessjess).

Potilaan mielestä on oikeastaan aika kivaa olla kipeänä. Voi katsoa Frozenia, Arielia, Anniina Balleriina ja Kaapoa repeatilla ihan niin paljon kuin silmät sietää, ja mutsikin jaksaa ilman vänkäystä väkertää sormivärien kanssa. Teimme parikymmentä sormiväripiirrustusta, niittasin ne kasaan ja lapsi kertoi tarinan, jonka kylässä käynyt anoppi sai tehtäväksi kirjoittaa kirjan sivuille.
Kuten kuvituksesta käy ilmi, tässä on menossa bileet.
Ainut suru meinasi tulla siitä, kun lapsi tajusi ettei pääse mukaan tiederetkelle, joka järjestettiin tänään päiväkodista yhden biotekniikkafirman labraan. Jää ne valkoiset takit, lasipullot ja mikroskoopit näkemättä. Byääh.

Ennen kuin alahuuli alkoi väpättää, mies sai hyvän idean. Kun lapsi on parantunut, he voisivat kaksin mennä käymään isin entisellä työpaikalla. "Käydään samalla moikkaamassa vanhoja työkavereita!"

Olin jo unohtanut, että ennen uraansa vuoristo- ja jäätikköoppaana ja valokuvaajana jäbä istui valkotakki päällään Islannin veripankissa tutkimassa kantasoluja.

Ei kyllä tule muuten islantilaisen kanssa aika pitkäksi, edes täällä kärpässienifarmilla.

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Eräs työprojekti kiskaisi Saku Tuomisen uusimman kirjan ääreen. Luova järkevyys  (Otava, 2014) on varsin mielenkiintoinen teos arjen luovu...

Miksipä ei?

27.1.15 Satu Kommentteja: 16

Eräs työprojekti kiskaisi Saku Tuomisen uusimman kirjan ääreen. Luova järkevyys (Otava, 2014) on varsin mielenkiintoinen teos arjen luovuudesta. Miksi mitään konkreettista ei tapahdu, vaikka kaikilla on ainakin omasta mielestään paljon hyviä ideoita ja yrityksissä niputtain innovaatioprosesseja?

Tuomisella on paljon hyviä vastauksia. Yksi kirjan harvoista kuvioista pysäytti miettimään. (Joo onneksi kuvioita oli kirjassa todella vähän ja tulitikkuaskin mallisista palikoista rakennetut luovuusprosessitkin esiteltiin kirjassa lähinnä varoittavina esimerkkeinä.)

Yksi syy pysähtyneisyyden tilaan on se, että me aikuiset emme juuri enää kysele tai ihmettele. Lapset kyllä kyselevät, noin nelivuotiaiksi asti:
Luova järkevyys, sivu 84.
Jos emme kysy "miksi" tai "miksei näin", mitään uutta ei synny, korkeintaan keskinkertaisia kopioita. Kirjasta inspiroituneena esitän tässä nyt joukon hyviä kysymyksiä. Tästä voi kuka tahansa pölliä ja jalostaa miljardibisnekseksi.

- Miksei VR:n ja muillakin lippuautomaateilla voi olla valintaa "haluan istumapaikan naama menosuuntaan päin"?
- Miksei ruokakaupan jonossa ei etukäteen voi tietää, kuinka kauan odotus kestää? Jonon pituus kun ei välttämättä korreloi odotusajan kanssa.
- Miksei ravintoiden ruokalistoilla erikseen varoiteta, jos jonkun annoksen valmistuminen kestää tuplasti pidempään kuin jonkun toisen?
- Miksei missään ole turisteille kaupunkiopaspalvelua, joka listaisi kaikki halutun kohteen maksuttomat julkiset vessat?
- Mitä jos hedelmä- ja vihannesosastoilla kerrottaisiin lyhyesti kunkin vihanneksen ja hedelmän vitamiinipitoisuudet ja terveysvaikutukset? Löysään vatsaan luumua, banaania vai omenaa?
- Miksei perunahyllyllä kerrota, mikä soveltuu parhaiten keittoon, mikä muusiin ja mikä on parasta keitettynä? En näet ainakaan itse tiedä, mitä eroa on rosamundalla ja columbolla.
- Mitä jos joku alkaisi valmistaa yksinkertaista testiä, jolla voisi varmistaa juomaveden puhtauden? Hirveän kätevä matkoilla.
- Miksi Frozenin Elsa olisi hyvä palomies? Tämän kysymyksen esitti lapsi heti herättyään. Tosin kuin minulla, sillä oli jo vastauskin omaan kysymykseensä valmiina.  Koska se tykkää kylmästä.

Kertoo jotain väsymystilastani, mutta tuo aamuinen naurattaa vieläkin.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Project Maman Katja ehdotti tekemään  Minä haluan -listan.   Kiitos Katjan aloitan maissitortilloista. Lapsen mielestä hiiren piti pääst...

Tiedän, mitä haluan

25.1.15 Satu Kommentteja: 11

Project Maman Katja ehdotti tekemään Minä haluan -listan.  Kiitos Katjan aloitan maissitortilloista.
Lapsen mielestä hiiren piti päästä kuvaan mukaan. Miksipä ei.



  • Katja julkaisi taannoin meksikolaisen sopan reseptin, jota yritin eilen valmistaa anopille. Haluaisin, että lähikaupastamme olisi löytynyt oikeita maissitortilloita, eikä vehnätortilloita ja maissitacokuoria, joiden välillä piti valinta tehdä. Koska sanaa MAISSI painotettiin ohjeessa, valitsin taco-kuoret ja lopputulos (sipsikeitto) oli silti hiton hyvä.
  • Haluaisin, että kun herään kello 8.30, ulkona ei näyttäisi siltä, että kello on 5:30. Tässä alkaa usko loppua, että mikään kevät edes tulee.
  • Haluaisin, että jaksaisin jo pusertaa leukani tangon yli ilman paksua kuminauhaa. 
  • Haluaisin, että en enää näin neljääkymppiä lähetyessäni kuseskelisi hyppiessä housuihini.
  • Haluaisin, että osaisin itsekin remontoida. Tuntuu tyhmältä tuoda kotiin paperipussillinen saranoita, kun mies oli pyytänyt kauppareissulla hakemaan kulmarautoja.
  • Haluaisin - kuten Valeäitikin omassa listassaan - että ruumiinosat voisi asettaa eri aikakausiin. Itsehän ottaisin itseltäni 20-vuotiaan takapuolen ja tissit, 25-vuotiaan naaman, 35-vuotiaan itsetunnon, tyylitajun ja motoriset taidot ja 40-vuotiaan lihaskunnon (usko kuntoiluharrastukseni jatkoon on näköjään kova).
  • Haluaisin lähteä viikoksi yksin pakettimatkalle Mallorcalle, Teneriffalle tai Floridaan. Mukaan ottaisin repun, jossa olisi uikkarit ja iPad täynnä lukemattomia e-kirjoja. 
  • Haluaisin, että en olisi perinyt faijani ryppyistä otsaa. Mulla on hiusrajan ja kulmakarvojen välissä sellaiset vesiräystäät, että ne riittäisivät johtamaan sadevedet viemäriin keskisuuressa kerrostaloyhtiössä.
Haluaisin, että olisi jo kesä ja kunnon pyöräkelit.
  • Haluaisinpa vaan sanoa, että on ihan helvetin siistiä, että voi nykyään herätä aamuisin ja nähdä, missä se ikkuna on. Kiitos laserleikkauksen.
  • Haluaisin sen verran itsehillintää, että pystyisin sanomaan EI "vielä yhden" Silta-jakson katsomiselle arki-iltana kello 00:30.
  • Haluaisin, että mulla olisi sihteeri, joka järjestäisi valmiiksi paitsi kirjanpidon kuitit, sopisi myös lehtijuttuja varten tarvittavat haastattelut ja varmistaisi puolestani sen, että kännykän ja läppärin akut ovat aina täynnä.
  • Haluaisin näyttää nukkuessani ystävälliseltä. Standardinukkumisilmeeni on kuulemma ihmisen, jolta on juuri pöllitty lompakko. 
  • Haluaisin tehdä tällä blogilla rahaa 6 000 euroa kuukaudessa, kuten bloggaajilla on kuulemma tapana. Jäisi ihanasti vapaa-aikaa lähteä vaikka sinne Mallorcalle.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Takana on viikon työmatka Suomeen ja parit CrossFit-treenit entisessä kotimaassa. Kuten on käynyt ilmi, aloin harrastaa CrossFitiä Reykjaví...

Crossfit-treenien erot Suomessa ja Islannissa

23.1.15 Satu Kommentteja: 10

Takana on viikon työmatka Suomeen ja parit CrossFit-treenit entisessä kotimaassa. Kuten on käynyt ilmi, aloin harrastaa CrossFitiä Reykjavíkissa kesäkuussa ja käyn treeneissä 3–5 kertaa viikossa (ja koska huomaan kirjoittavani aiheesta yhä enemmän, tägäsin kaikki aiheen jutut crossfit-tunnisteella, ja jutut löytyvät myös tuolta ylävalikosta.)
Toissapäiväiset treenit.
Olen treenannut nyt seitsemän kuukautta ja hullummaksi vaan menee. Tiukalla aikataululla ja kovalla kurilla vedetyt intensiiviset tunnit ovat saaneet aikaan niin kreisin motivaation, että en aina kehtaa edes sanoa meneväni treeneihin, jotta en vaikuta liian hullulta. Käyn siellä välillä salaa muilta. Muahhaa.

Yksiäkään treenejä ei tee mieli jättää väliin ja työmatkoillakin on pakko keksiä keino päästä hakemaan rakkoja kämmeniin. Onneksi suurin osa crossfit-saleista ottaa vastaan vierailijoita muilta saleilta, eli rutiinin ylläpitäminen on helppoa. Suomeen suuntautuvilla työmatkoilla olen ehtinyt käydä testaamassa neljä eri mestaa. Nyt tekee mieli tehdä hieman vertailua.

Viime viikkoisella Suomen-työmatkalla ehdin käydä vierastreeneissä Herttoniemi Crossfitissä ja Kampissa Crossfit Basementissa. Näistä jälkimmäinen sijaitsee entisellä Dommalla. Herramunjee! Kaikki Etu-Töölössä 2000-luvun alussa opiskelleet muistavat uunikalan käryn ja ankeiden lukusalien töhnäiset seinät, joiden suojissa pistetiin derivaattaa mutkalle tai jotain. Paikka on kokenut melkoisen päivityksen sitten viimenäkemän! Dommalla humanistit eivät tärise enää kylmästä vaan kyykkysarjan jälkeen.

Viime syksynä kävin Kirkkonummi Crossfitissä ja kesällä Kouvolassa lomaillessa löysin lähimmät treenit Lahden Foreveristä.

Eri saleilla vierailu on tehty helpoksi, koska crossfit on periaatteessa samanlaista kaikkialla. Yhden peruskurssin käytyään voi treenata missä vain, sillä perusliikkeet ovat samoja: punnerruksia, burbee-perusliikkeitä, lankutusta, vatsalihaksia, leuanvetoja, käsilläseisontaa ja painonnostoliikkeitä kuten erilaisia kyykkyjä, olkapääpunnerruksia, tempauksia jne. Näitä liikkeitä yhdistellään päivän harjoituksessa (wod, workout of the day). Osa wodeista nostaa sykkeet tsiljoonaan, kun taas joillain treenikerroilla keskitytään voimaliikkeisiin. Yhtenäkään päivänä treenit eivät ole samanlaiset, joten kyllästymään ei pääse edes kaltaiseni kärsimätön tyyppi.
Crossfit Herttoniemi ja Crossfit Basement - hyvä meno molemmissa!
Suomalaisia cf-salivierailujen jälkeen tajusin, että Reykjavíkin Crossfit-sali on aivan järjettömän suuri ja suosittu. Meillä on arkisin on 21 treenit eli yhteensä 21 tuntia crossfit-treenausta joka päivä. Ensimmäiset lämmittelyt alkavat kello 6, viimeiset kello 18.40. Jokaisella tunnilla on 8–40 harrastajaa. Joka lauantai on paritreenit, sunnuntaisin tekniikkatreenit. Ei ihme, että islantilaiset punttisalit ovat helisemässä, sillä kaikki islantilaiset kuntoilijat ovat karanneet crossfittiin. Näillä kävijämäärillä minusta tuntuu, että nykyään koko Islanti harrastaa wodeja.

Vaikka nuo testaamani suomalaiset salit olivat kotipaikkaa pienempiä, varustetasoltaan ne olivat samanlaisia. On kahvakuulat, levypainot, renkaat, leuanvetotangot, soutulaitteet ja seinäpallot. Valmentajat ovat olleet joka salilla hyviä ja potkineet tarvittaessa myös perseelle. Crossfit Basementin tunnilla opin pari hyvää kikkaa varpaat tankoon -liikkeeseen. Hertsikan salilla pääsin yhden askeleen lähemmäs oikeaoppista split jerkiä. (Tästä videosta voi katsoa, mistä ihmeestä horisen.)

Treenit alkavat kymmenen minuutin lämmittelyllä. Sitten harjoitellaan päivän liikkeiden tekniikkaa, jonka jälkeen tulee itse treeni, joka kestää ohjelmasta riippuen 10–30 minuuttia. Valmentaja vetää koko tunnin ja katsoo, että liikkeet tehdään oikein ja kannustaa puhisijoita parempiin suorituksiin. Yksi treenikerta kestää tasan 60 minuuttia.

Ja nyt tulee se merkittävin ero: omalla kotisalilla tähän tuntiin sisältyy noin vartti ohjattua venyttelyä ja lihasten hierontaa palloilla ja putkenpätkillä. Tunti loppuu siihen, kun kaikki ovat ohjatusti venytelleet ja hieroneet oikeat lihasryhmät. Suomessa treenit ovat loppuneet siihen, kun wod on loppunut.

Olen lajissa täysi noviisi ja ihan hammastikkusarjaa, mutta ihmettelen silti näitä erilaisia lihashuollon käytäntöjä. Reykjavíkissa valmentajat ovat sitä mieltä, että tulokset tehdää nimenomaan siellä venyttelysalissa.  Ja onhan se ihan totta näin maalaisjärjelläkin kelattuna: jos treenaa itsensä jäykäksi pökkelöksi, liikkuvuus vähenee ja riski tehdä liikkeet väärin kasvaa. Eikä sellaiseksi jäykäksi makkaraksi kai kukaan tosissaan halua. Jos lihakset ovat kipeäitä kuin piru, ei niitä tee mieli edes treenata.

Mutta nytpä olisi kiva kuulla muiltakin cf-harrastajilta lisää tästä venyttelystä. Venytelläänkö teidän treeneissä ohjatusti? Onko siihen joku syy, että treenien jälkeen ei näin tehdä? Vai onko meitsillä käynyt vain huono tuuri ja olen osunut tunneille, joissa aikaa yhteiselle venyttelylle ei ole jäänyt?
Oikealla pohjehierontaa.
PS. Vedän nyt törkeästi kotiinpäin, mutta Reykjavíkille on kyllä annettava vielä yksi plussa. Meillä voi mennä treenien jälkeen lötköttelemään kuumaan vesialtaaseen (kylmäkin on tarjolla) tai parantaa kudosten verenkiertoa infrapunasaunassa. Melko luksusta.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Viimeksi mehustelin miehen sivuprojektilla , ja nyt on oma vuoro. Vähän työpainotteiseksi menee, mutta ajattelin, että tästä voisi olla ilo...

Tripsteri! Me matkailutoimittajat avasimme uuden online-oppaan

22.1.15 Satu Kommentteja: 10

Viimeksi mehustelin miehen sivuprojektilla, ja nyt on oma vuoro. Vähän työpainotteiseksi menee, mutta ajattelin, että tästä voisi olla iloa teillekin. Aika monet teistä googlen kautta tulleista ovat kuitenkin tulleet tähänkin blogiin hakusanalla "Islanti" ja "matkailu" etsimään Islantiin liittyvää tietoa. Saan lähes päivittäin yhteydenottoja, joissa kysellään matkavinkkejä Islantiin ja hotellisuosituksia. Nyt voin ohjata liikennettä uudelle hienolle matkailusivustollemme!
Melko tripsteriä.
Aloitan alusta. Isohko joukko kokeneita matkailutoimittajia ja matkaopaskirjailijoita havahtui siihen, että netissä ei vielä ollut suomenkielistä laadukasta verkkomatkaopasta, josta löytyisi parilla klikkauksella hyödyllisiä, tarkkoja ja tekijöiden itsensä testaamia kohdevinkkejä. Siis ei mitään hotelli- tai lentohakukonetta vaan ihan rehellistä matkaopasta.

Samaan aikaan olemme pistäneet merkille, että printin suosio laskee koko ajan. Ei se mihinkään kuole - kyllä matkailulehtiä ja -oppaita niin kuin muitakin kirjoja ja lehtiä ostetaan edelleen. Yleisö on kuitenkin jo aikoja sitten mennyt (myös ja etenkin) verkkoon suunnittelemaan matkojaan. Olisi sääli, jos laadukas matkaopassisältö ei menisi sinne myös. Koska aina ei jaksa odottaa, että joku muu tarttuu hommiin, luo konseptin, valitsee ja suunnittelee alustan, ottaa yhteyttä ja pyytää tekemään sisältöä, päätimme kääriä hihat ja tehdä sen ihan itse.

Ja tässä se nyt on: Tripsteri.fi
Sivustolta löytyy näin alkuvaiheessa yksitoista matkaopasta, jotka keskittyvät eurooppalaisiin kohteisiin. Siellä julkaistaan säännöllisesti myös uusia blogikirjoituksia, joiden on tarkoitus viedä lukija syvemmälle kuin jo olemassa olevat matkailusivustot. Päätimme, että Tripsteri on reilu matkaopas niin lukijoitaan, kirjoittajiaan kuin kohteitaankin kohtaan. 

No mitä se tarkoittaa?

- Kerromme rehellisesti, minne kannattaa ja miksi. 
- Jokainen tekijä omistaa tekijänoikeudet omiin materiaaleihinsa. 
- Tripsterin lähes kaikki kirjoittajat asuvat tai ovat asuneet paikoissa, joista he kirjoittavat, eli tämän matkaoppaan sisältöä ei tehdä googlaamalla tai kääntämällä englanninkielisistä matkaopaskirjoista.  

Vastaan itse sivuston - ylläri - Islanti-osuudesta. Vinkit Islannin-reissuille, tietoa leirintäalueista ja erihintaisista hotelleista löytyvät Tripsteristä. Taustoittavat tarinat, laajemmat kohdevinkit ja vinkkilistat löytyvät Mondo Islanti -matkaoppaastani. Se on edelleen myynnissä kirjakaupoissa, A-lehtien verkkokaupassa ja Appstoressa iPadille.

Tuntuu tosi mahtavalta olla mukana tripsteröimässä. Eihän sitä vielä tiedä, mitä kaikkea kivaa tästäkin joskus poikii!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ukkoni on puuhastellut lokakuusta asti joka ilta jotain kummallista. Ensiksi se lähti muutamaksi päiväksi "tiirailemaan Vatnajökullill...

Hetki Islannista ja hieman enemmän

19.1.15 Satu Kommentteja: 28

Ukkoni on puuhastellut lokakuusta asti joka ilta jotain kummallista. Ensiksi se lähti muutamaksi päiväksi "tiirailemaan Vatnajökullille jääluolan seinämiä" - tai niin minulle kerrottiin. Se on lähetellyt meilejä keskiyöllä ja vastaillut kummallisina aikoina puhelimeen. Nysvännyt kuvien kimpussa ja skypetellyt Saksaan. Kun kotiimme saapui puoli kontillista sponsoritavaraa, kuten kymmeniä takkeja, surffipukuja ja maastopyöränosia - alkoi usko loppua. Mies pyysi ottamaan iisisti, näkisin kuulemma lopputuloksen pian. Vihdoin tänään minä sain kokea sen! Ja niin näette tekin. Se on ihan käsittämättömän upea.

Samaya on islantilais-saksalainen yhteistyöprojekti, joka käsittelee luonnon ja ihmisen suhdetta. Tsiigatkaa tämä video. Lupaan, että oli olosi juuri nyt mikä tahansa, se paranee tätä katsoessa.

Samaya Short Film | Iceland from Franz Walter on Vimeo.

Lyhytelokuva on kuvattu Islannissa ja kaikki ruudussa vilahtavat tyypit ovat islantilaisia. Mun ukko on se, joka ajaa maastopyörää.

Helmikuussa lähdemme Müncheniin ISPO-messuille esittelemään tätä projektia. Puhuin itseni matkalle mukaan, vaikka minulla ei koko projektissa oikeastaan olekaan mitään roolia. Luotin siihen, että kyllä nyt yhdelle 163-senttinelle pr-assistentille aina tilaa löytyy.

28 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tättärää! Köhköh. Matkamessujen jälkeinen olo tiivistyy noihin kahteen edellämainittuun. Olen pälättänyt ääneni käheäksi kehuessani Islant...

Matkamessujen ihana krapula

18.1.15 Satu Kommentteja: 11

Tättärää! Köhköh. Matkamessujen jälkeinen olo tiivistyy noihin kahteen edellämainittuun. Olen pälättänyt ääneni käheäksi kehuessani Islantia. Annoin matkavinkkejä, kerroin omista villeistä reissuista tundralla ja niistä vähemmän villeistä mutta silti hauskoista perhematkoista, kommentoin Islantiin lähtevien matkasuunnitelmia, kehotin kokeilemaan paikkoja ja baareja, pyysin turistirysien välttelyä. Jaoin omistuskirjoituksia Mondon Islanti -matkaoppaisiin, joita sai messuilla 15 egen tarjoushintaan.
Palkkaa tästä itselles hyvä messumuija!
Messuil eka, messuil vika esiintymisvuoro.
On helppoa olla myyntitykki, kun uskoo omaan tuotteeseensa. Kun näin pari laatikkoa täynnä kirjoittamiani Islanti-oppaita, päätin että myyn ne kaikki. Noh. Oppaat myivät messuilla loppuun sunnuntai-iltapäivällä kello 16. Hyvin puhuttu.
Ne tulivat kaikki kuuntelemaan minua!
Mondo Islanti -oppaiden tilanne 18.1. kello 15.45. 
Kaikki jotka ovat olleet töissä messuilla, tunnistavat messukrapulan. Pää on tättärää. Korvien välissä surisevat ilmastointilaitteet, silmissä vilisevät ihmiset. Mieli on ihanan yliherkkänä kaikesta tapahtuneesta. Niin nytkin. Kaiken tuon ihanan myyntihulabaloon ja haastattelujen ohella tapasin messuilla joku tsiljoona hyvää tyyppiä livenä.
En voinut vastustaa kiusausta nähtyäni tämän lottopallon...
Ehdimme vetäistä pikatreffit muutaman matkabloggaajan kanssa. Islannissa viime kesänä reissannut Walleni.us-matkablogin Sanna tyttärineen kävi moikkaamassa. Insta-kaverini, Islannissa viime vuonna vaihdossa olleen Maaritin kanssa, ehdimme vihdoin tavata kasvotusten. Uudessa-Seelannissa tapamaani Lauran kanssa käytiin kahvilla pressitiloissa jauhamassa bloggaamisesta ja crossfitistä (Lauran häämatkasta oli muuten juttu lauantain Hesarissa, vinkvink). Anna Kaukaa haettua -blogista on tuttu Islannin-kaverin kautta. Muutamat teistä blogin lukijoistakin kävivät sanomassa MOI. Kiitos, oli kiva tavata teitä :)
Walleni.us-matkablogin Sanna oli myös messuilla.
Matkamessuilla kävi tänä vuonna väkeä viime vuotta enemmän: yli 68 000 kävijää. Myös Mondon lavalla riitti yleisöä kuin pipoa. Monet kehuivat kirjaa, innostuivat Islannista ja lupasivat matkustaa sinne. Kieriskelen tässä kolmen vuorokauden myyntihuumassa vielä vähän aikaa täällä Hotelli Annan yhden hengen huoneessa. Huomenna herään aikaisin ja lähden kuvauksiin, kokoustan seuraavan kirjani markkinointikuvioista ja menen crossfit-treeneihin Hertsikkaan, jossa odottaa paluu todellisuuteen. Siellä on ohjelmassa rinnalleveto. Voi saakeli.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Muistatteko, kun vähän aikaa sitten esittelin reykjavikilaisen omakerrostaloasumisen ? No nyt vihdoin voin kertoa, että meidän omakerrostal...

Kotiin uusi kerros

17.1.15 Satu Kommentteja: 7

Muistatteko, kun vähän aikaa sitten esittelin reykjavikilaisen omakerrostaloasumisen? No nyt vihdoin voin kertoa, että meidän omakerrostalomme on muuttunut omakahdenkerroksentaloksi, sillä ostotarjouksemme kellarikerroksen kaksiosta meni läpi ja pankki myönsi lainan. Olen suunnattoman onnellinen ja helpottunut!
Tyytyväinen asukas
Onnellinen siksi, että olemme haaveilleet lisätilasta jo pitkään. Pieni kolmiomme on meille ihan passeli ja tilavaan autotalliin mahtuu kaikki varastoitava roina. Mutta olisi kiva saada oma työhuone miehen valokuvausprojekteille ja omille kirjoitustöille. Teemme molemmat välillä kotitoimistopäiviä, ja vaikka keittiön pöytä on ergonomisesti hyvä ruokailuun, se ei ole paras mahdollinen päätetyöskentelyyn. Nyt meillä on optio kahteen makkariin ihan jalkojemme alla, ja nykyiset makkarimme voisimme kunnostaa työhuoneeksi ja ruokailutilaksi.

Olen helpottunut, koska nyt se on päätetty: me emme lähde tästä talosta mihinkään. Jos kellarikaksion olisi ostanut joku muu, olisimme alkaneet katsella uusia hoodeja. Nyt ei tarvitse ja hyvä niin. Kiinteistö on hyvässä kunnossa ja tunnemme sen heikotkin kohdat läpikotaisin. Kotimme sijainti on meille ihan täydellinen. Aivan Reykjavík 101:n sydämessä - eli ydinkeskustassa - mutta silti muutaman kadun päässä pääkatu Laugavegurista. 
Lähihuudeilta.
Suunnitelmamme on laajentaa kotia jossain vaiheessa ja yhdistää kerrokset. Remontoimme pikku hiljaa. Ikuisuusprojekti eli se sauna nyt ainakin pitäisi saada valmiiksi. Kersalle lupasimme rakentaa puutarhaan ensi kesänä majan laudoista. Autotallin katto pitäisi vaihtaa ja pihan laatoitus uusia - niistä vanhoista laatoista ei ole jäljellä kuin epämääräisiä palasia. Koska tätä kaikkea ei voida tehdä kerralla, pistimme kellarikämpän vähäksi aikaa vuokralle ja otamme sen omaan käyttöön sitten joskus kun budjetti antaa periksi. Koska kyse on omasta kodista, on parempi edetä hitaasti ja pienellä riskillä.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Yölinjoilla. Lukemisharrastukseni sängyssä on tullut tiensä päähän. Syyllinen on Martti Ahtisaari. Olen ollut erinomainen nukahtaja. Me...

Muutoksia lukurutiinissa

15.1.15 Satu Kommentteja: 13

Yölinjoilla.
Lukemisharrastukseni sängyssä on tullut tiensä päähän. Syyllinen on Martti Ahtisaari.
Olen ollut erinomainen nukahtaja. Menen sänkyyn, luen kirjaa, nukahdan ja herään, kun herätyskello soi. Viimeisten kuukausien aikana olen pannut merkille muutoksen.

Olen saattanut mennä sänkyyn jo kymmeneltä kirjan kanssa. Olen lukenut pari tuntia ja sitten yrittänyt nukahtaa. Nimenomaan yrittänyt. Puoliltaöin haukottelen ja sammutan valon. Kello tulee puoli yksi. En nukahda. Vartin yli yksi. Käyn vessassa. Juon vettä. Kello lähenee kahta. Väsyttää, mutta en nukahda. Aivoissa surisee.

En murehdi unettomana seuraavaa työpäivää tai aikaista herätystä. Pääni käy ylikierroksilla lukemistani kirjoista. Dekkareista tulee adrenaliinikänni: silmiäni väsyttää mutta aistit ovat ylivireinä. Hyvien romaanien kanssa käy samalla tavalla. Hyvin kirjoitetetut elämänkerrat ovat kaikista pahimpia, koska ne ovat paitsi jännittäviä myös totta.

Joululomalla luin Martti Ahtisaaren elämänkerran Matkalla (Katri Merikallio & Tapani Ruokanen / Otava, 2011). Se oli kiinnostavalla tavalla kirjoitettu kirja kiinnostavasta ihmisestä ja todella mielenkiintoinen kurkkaus kansainvälisen politiikan käytännön työhön.

Kirjan presidenttiosuus (noin 300 sivua yhteensä 665 sivusta) oli makuuni hieman liian pitkä mutta silti kiinnostava matka suomalaisen puoluepolitiikan kulisseihin. Elämänkerrassa käydään läpi myös Ahtisaaren henkilökohtaista historiaa. Kerrotaan evakkomatkoista ja siitä, kuinka Ahtisaari kosi vaimoaan käyntikortilla. Käyntikortilla! Se tuntui kirjassa niin romanttiselta.
Edessä paluu lukutuoliin (kuva: Björgvin Hilmarsson).
Vaikka olenkin uutisista seurannut Ahtisaaren uraa kansainvälisissä tehtävissä, Matkalla-kirjan yksityiskohtaiset kuvaukset rauhanneuvotteluista Namibiassa, Indonesiassa ja Kosovossa (tai oikeastaaan Suomessa ja Keski-Euroopan maissa, joissa neuvottelut pidettiin) vetivät hiljaiseksi. Kohokohtia tulee jokaisella sivulla. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on Ahtisaaren ja Milosevicin välinen tapaaminen Kosovon itsenäistymisprosessin aikana. Sitten kerrotaan, kuinka Putin torppaa hankkeen YK-tasolla ja miten Kosovo lopulta itsenäistyy – ja Ahtisaari saa Nobelin rauhanpalkinnon. Kirjan lopussa on Ahtisaaren Nobel-palkintoseremoniassa pitää puhe. Kun hän päättää sen sanoihin Rauha on tahdon asia, rupesin vollottomaan. Ja nukahdin puoli viisi.

Luin kirjaa viikon. Lopetin lukemisen joka kerta ennen yhtä, mutta en saanut nukahdettua yhtenäkään yönä ennen neljää. Mielessäni pyörivät rauhanneuvottelut kabineteissa, joiden ikkunoita peittävät paksut ja raskaat verhot, Ahtisaaren rauhanneuvottelutaktiikat, ajatukset Lähi-idän kriisin ratkaisemisesta ja vaikka mistä. Yritä siinä nukahtaa, kun päähän jää pyörimään ajatuksia Israelin ja Palestiinan välisestä tilanteesta. 

Koska arvostan vähintään 7 tunnin yöunia ja mieheni hyväntuulista puolisoa, päätin Ahtisaaren loppuun saatuani siirtää lukuharrastukseni pysyvästi olohuoneeseen. Asensin mukavan punaiseen tuolini yläpuolelle kirkkaan lukulampun. Tästä eteenpäin tämä olkoon lukupaikkani. Istun mukavaan tuoliin, vedän jalkojeni päälle siskolta joululahjaksi saamani pehmeän tiibetiläisviltin ja avaan kirjan. Siirryn nukkumamoodiin eli sänkyyn, kun alkaa väsytää. Sängyssä luen korkeintaan Instagrammia tai kevyitä naistenlehtiä. Katsotaan, paranevatko yöunet.

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pätkä täyttää ensi kuussa viisi. Se on nyt myös tajunnut konseptin lasten syntymäpäiväjuhlat, sillä takana on parin tarharyhmän kaverin sy...

Lasten synttärit - miten ihmeessä

11.1.15 Satu Kommentteja: 56

Pätkä täyttää ensi kuussa viisi. Se on nyt myös tajunnut konseptin lasten syntymäpäiväjuhlat, sillä takana on parin tarharyhmän kaverin synttärikestit. Eilen vietimme iltapäivän islantilaisessa hoplopissa eli ankeaan teollisuushalliin rakennetussa tilassa, jonne oli kyhätty pari isoa pomppulinnaa ja pallomeri. Kakofonisen leikkitilan reunoille oli pistetty pystyyn kolme erillistä huonetta, joita voi vuokrata lastensynttäreiden pitoon. Juhlat maksavat 10 egeä per lapsi ja hinta sisältää sisäänpääsyn leikkitilaan, jäähtyneen pitsasiivun ja lantrattavaa sekamehua paperimukeista. Oman kakun saa tuoda, jos haluaa.
Viime vuonna vietimme näitä juhlia matkoilla.
Ei kuulosta ihan meikäläisen konseptilta. Mutta näköjään kohderyhmäänsä se puree, sillä lapsi huokasi juhlista kotiin palattuamme, että tämä oli sen elämän onnellisin päivä. Oli kuulemma kivempaa kuin Kuala Lumpurissa.

Lapsi haluaa nyt itselleen samantyyliset kemut. Tai ylipäätään syntymäpäiväjuhlat. Olen asian kanssa lievästi solmussa.

Pätkän päiväkotiryhmässä on 24 lasta. Juhlat ovat talvella, eli bileet on pidettävä sisätiloissa. Koko päiväkotiryhmä ei mahdu kolmioomme mitenkään, vaikka ne istuisivat kaikki paikallaan ja sitähän ne eivät kahta tuntia tee. Pelkät tytöt mahtuisivat juuri ja juuri katsomaan vaikka leffaa ja syömään popcornia, mutta en oikein näe mitään järkeä rajoittaa osallistujia pelkästään tyttöihin, koska lapsi itse leikkii päiväkodissa yhtälailla poikienkin kanssa. En myöskään kannata valikoivaa kutsumista, koska siitä tulee aina jollekin huono mieli ja tämänikäisillä parhaat ystävät vaihtuvat päivittäin.

Hoplop-tyylinen teollinen synttäritehtailu ankeiden vaneriseinien ja töhnäisen kokolattiamaton tunnelmissa lienee käytännössä se helpoin vaihtoehto, mutta se tuntuu jo lompakossa: 24 * 10 = 240 euroa.

Meille kotiin niitä ei voi käskeä. Vuokraanko leffateatterin? Varaanko kahvilasta tilat? Vienkö ne luisteluhalliin katkomaan kätensä (No en!)? Mäenlaskun ja kaakaon varaan ei voi sääolosuhteiden takia laskea ilman varasuunnitelmaa, ja sitä ei ole.

Pitäisikö siis nyt vaan kaivaa lompsasta se neljäsosatonnia vai harjoittaa selektiivistä valintaa? Täydellinen synttäreiden ignooraaminen ei taida tässä iässä enää olla vaihtoehto.

Että jos teillä jollakin on mielessä hyväksi testattu idea viisivuotissynttäreiden talvitoteutukseen, niin antakaahan kuulua. Olen pelkkänä korvana.

Kuva: Björgvin Hilmarsson

56 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Pian on taas se ihana aika vuodesta: Helsingin Matkamessut. Helsingin messukeskuksessa kokoontuu 16.-18.1. iso lauma matkakohteita ja matka...

Minä ja Islanti Matkamessuilla 16.-18. tammikuuta

9.1.15 Satu Kommentteja: 10

Pian on taas se ihana aika vuodesta: Helsingin Matkamessut. Helsingin messukeskuksessa kokoontuu 16.-18.1. iso lauma matkakohteita ja matkanjärjestäjiä tiedotus- ja myyntihommiin. Olen ollut matkamessuilla kertomassa Islannin matkailusta jo lähes joka vuosi vuodesta 2009. Joka kerta meininki on ollut yhtä hauska. Matkamessut ovat olleet minulle sellainen konkreettinen uuden työvuoden aloitus.
Viime kesänä kiersimme Islannin kera anopin.
Omien Islanti-puheenvuorojeni lomassa olen käynyt bongailemassa lentotarjouksia ja hakemassa esitteitä kuluvan vuoden tiedossa olevista matkakohteista. Ennen viime vuoden maailmanympärimatkaamme olin tehnyt messuja varten kahden liuskan mittaisen listan asioista, joihin halusin vastauksen. Aikani osastoja kierreltyäni löysin paljon hyödyllistä käytännön tietoa teiden kunnosta Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Thaimaan lauttayhteyksistä. Fiilistelyn lisäksi matkamessuilta löytyy siis myös käytännön vinkkejä, kunhan on tehnyt etukäteisvalmistelut ja tietää tarkalleen, mitä etsii.
Kas, Vatnajökull.
Olen jakamassa matkavinkkejä Islantiin Mondon-lavalla seuraavina kellonaikoina:

Perjantai 16.1.
14–14.20
15.20–15.40
17–17.20

Lauantai 17.1.
11–11.20
13–13.20
15–15.20
16–16.20

Sunnuntai 18.1.
11.20–11.40
13–13.20
15–15.20
16.40–17
Voih. Kesä ja Islanti.
Jos olet suunnittelemassa matkaa Islantiin ja kaipaat lisätietoja matkasuunnitelmiasi varten, nyt olisi hyvä tilaisuus tulla kuulemaan ja kyselemään lisää. Hengailen jokaisen esiintymisen jälkeen Mondon lavan lähettyvillä, joten tule nykäisemään hihasta, jos haluat kysyä jotain, mitä et kehtaa koko yleisön kuullen kysäistä (esimerkiksi Reykjavíkin yössä parhaiten toimivat iskutekniikat). Nähdään!

PS. Messuilla Mondon matkaoppaat (mm. kirjoittamani Mondo Islanti) ovat tarjouksessa 15 €/kpl. Omistuskirjoituksella tai ilman :)

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Keskinkertaiselle äitiydelle ja tasavertaisen vanhemmuuden puolesta puhujille on viime vuosina ollut kysyntää. Aloimme ideoida Katjan kans...

Mintun äiti

7.1.15 Satu Kommentteja: 53

Keskinkertaiselle äitiydelle ja tasavertaisen vanhemmuuden puolesta puhujille on viime vuosina ollut kysyntää. Aloimme ideoida Katjan kanssa Vuoden mutsi -kirjasarjaa vuonna 2011, koska halusimme itse lukea kirjan, jossa kerrottaisiin pikkulapsiperheen arjen kaaoksesta ilman unelmahöttöä. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2012, toinen pari vuotta myöhemmin. Siinä samoihin aikoihin tuli markkinoille myös Sari Helinin Huono Äiti (2013) ja Hesarin nettisivuilla alkoi ilmestyä Saarikosken ja Rädyn työtä ja vanhemmuutta käsittelevät kolumnit. Vanhemmuutta karnivalisoivia ja perinteisiä äidin ja isän malleja tökkiviä kirjoja ja blogeja on varmasti enemmänkin kuin nämä mainitut.
Tänä jouluna tajusin, että me kaikki 2000-luvun keskinkertaisuuden ylistäjät emme olleet mitenkään trendin harjalla vaan itse asiassa vuosikymmeniä myöhässä. Olin nimittäin unohtanut Mintun mutsin! Maikki Harjanne aloitti loistavan Minttu-kirjasarjan jo 1970-luvulla.

Mintut olivat suosikkilukemistani lapsena. Lainasin niitä kassikaupalla Tammelan kirjastosta, jonka puulattiat kotoisasti natisivat kirjahyllyjen väleissä kävellessä. Kirjoja haettiin välillä äidin ja välillä hoitotädin kanssa myös kirjastoautolta, joka pysähtyi kotitiemme päähän parillisten viikkojen torstaina - ja jos en nyt ihan väärin muista, niin se taisi olla kello 15.

Ensin äiti luki ja minä kuuntelin, myöhemmin luin itse. Mielellään aina ja vain Minttuja.

Tänä jouluna oma kersa sai lahjaksi mutsiltani Mintun lääkärikrijan. Se on luettu nyt noin viiteenkymmeneen kertaan. Toisto ei kyllästytä kuulijaa mutta ei myöskään lukijaa. Mintun mutsi on nimittäin upea tyyppi. Sillä on tukka pystyssä ja jalassa vähän turhan isot tohvelit. Kodin lattialla on roinaa ja tuoleille on kasaantunut vaatemyttyjä. Keskellä lattiaa on koiran järsimä luu. Mintun, Villen ja Santun himassa vallitsee normaali lapsiperhekaaos. Kun meno alkaa käydä liian täyteläiseksi, Mintun mutsi vetäytyy sohvalle ottamaan päivänokoset.

Kertokaas te muutkin 1980- ja 1990-luvuilla kasvaneet, luettiinko teilläkin Minttu-kirjoja? Entä luetteko vielä? Tämän joululahjaksi saadun lekurikirjan innoittamana luulen, että ensi viikon Helsingin reissulla on edessä visiitti kirjakauppaan lastenosastolle. Näitä on siis ihan pakko saada lisää, tuumasi kersa. Ja minä komppaan. Minusta ja Mintun mutsista tulee vielä hyvät kaverit.

53 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Haa, takulla klikkasit! Olen pikkaisen ylpeä kekseliäästä otsikostani, köhköh. Tämä crossfit-harrastukseni on nyt siirtynyt täysin uusille ...

Crossfit-muija etsii treffipaikkaa Helsingistä

6.1.15 Satu Kommentteja: 14


Haa, takulla klikkasit! Olen pikkaisen ylpeä kekseliäästä otsikostani, köhköh. Tämä crossfit-harrastukseni on nyt siirtynyt täysin uusille leveleille; se tuli joululahjoihinkin. Olin esittänyt kainona toiveena uutta treenipaitaa ja housuja, koska tajusin, että jos treenaa useammin kuin kahdesti viikossa, se yksi omistamani urheiluvaatesetti ei riitä, koska kuivuessaan teksitiiliin hiki näköjään haisee. Niinpä sisko oli käärinyt pakettiin päheän Reebokin teepaidan ja mustat trikoot. Toinen sisko osti treenipäiväkirjan, jonne voin kirjailla suorituksiani, tärisevin käsin tietysti.

Käly - se cf-hirmu joka minulle tämän lajin viime kesänä esitteli - antoi lahjaksi speed-ropen, jolla kelpaa piiskata lattiaa. Kiitos teidän lantionpohjalihastreenivinkkien, pääsen tällä hetkellä kaksi tuplahyppäystä ilman, että pisaraakaan lirahtaa. Harjoittelu näköjään kannattaa.

Lahjojen tulohan ei tähän lopu. Huomenna juhlin syntymäpäiviäni. Arvatkaas vaan, mitä toivoin lahjaksi! Reykjavíkin sisäisiä bussilippuja, koska treeneihin ei jäisillä lumikeleillä mitenkään pääse pyörällä. Toivoin myös smoothie-kymppikorttia CrossFit Reykjavíkin vastaanottotiskin "baariin", jotta ehtisin hoitaa saman tunnin aikana sekä päivän liikunnat että lounaan. Huomaan, että tästä lajista on nyt kehkeytymässä jonkun sortin addiktio. Kuin herkullinen musta aukko, jonka sisuksiin vääjämättä valun.


Lopuksi vielä se otsikon luoma lupaus. Ensi viikolla lähden viikon työmatkalle Helsinkiin. Olen jo vuosia aloittanut uuden vuoden Matkamessuilla mainostamassa Islantia, niin tänäkin vuonna. Hotla on varattu Punavuoresta, arkipäivät pyörin akselilla Punavuori-Kulosaari-Pasila-Keskusta. En haluaisi pitää treeneistä viikon taukoa. Minnehän päin Helsingissä kannattaa mennä kohtuuhintaisiin crossfit-vierastreeneihin? Kuukausihintaperusteisilla kuntosaleilla kertamaksut ovat usein aika kovia, mutta CF-saleista en osaa sanoa. Missä on hauska treenata, ja mikä sali ylipäätään toivottaa tervetulleeksi satunnaiset vierailijat?

Tuttavallani on mainio Crossfit-mesta Kirkkonummella, mutta tällä kertaa aikataulut eivät anna periksi lähteä Helsingin ulkopuolelle.

Kiitos avusta jo etukäteen!

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kun on saanut koko syksyn työn alla olleen käsikirjoituksen valmiiksi, on parasta tehdä reissu maailman reunalle. Käännyimme kotikadulta oi...

Retki maailman reunalle ja takaisin

4.1.15 Satu Kommentteja: 8

Kun on saanut koko syksyn työn alla olleen käsikirjoituksen valmiiksi, on parasta tehdä reissu maailman reunalle. Käännyimme kotikadulta oikealle ja kävelimme mäkeä alas muutaman sata metriä. Sitten ei enää voinutkaan olla varma, missä kohtaa taivas alkaa ja meri loppuu.
Olen jo ajat sitten myöntänyt itselleni, että olen työorientoitunut ihminen. Saan vain muutamasta asiasta paremmat kiksit kuin ison ja pitkään keskeneräisenä olevan työasian valmistumisesta. Koska yli viikon mittaiselta lomalta on joka kerta yhtä tahmeaa palata murokulhon ääreen, tein vuoden lopussa peliliikkeen. Jätin Islantilainen voittaa aina -käsikirjoituksen viimeistelyn vuoden ensimmäisiin päiviin. Kun yksi iso työasia on saatettu vuoden ekoina päivinä valmiiksi, ei ole lainkaan vaikeaa palata huomenna takaisin töihin. Luovaa yrittäjyyttä parhaimmillaan!
Lumisademeitsit.
Kyllähän tätä äsken kustantamoon lähettämääni tekstiä varmasti joudun vielä itsekin käsittelemään, mutta noin suurpiirteisesti voin jo todeta kirjan olevan valmis. Hassua muuten, että tuolla maailman reunalla tänään hypellessä mieleeni juolahti jo seuraavan kirjan idea. Kerron siitä heti, jos kaavailemani kollega lämpenee ajatukselle. Muahhahaa.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Siskoni iski joululomalla pöytään järjettömän hauskan seurapelin: hattupelin . Sen hauskuus piilee yksinkertaisuudessa: säännöt ovat helpot...

Oikeasti hauska seuraleikki: hattupeli

2.1.15 Satu Kommentteja: 11

Siskoni iski joululomalla pöytään järjettömän hauskan seurapelin: hattupelin. Sen hauskuus piilee yksinkertaisuudessa: säännöt ovat helpot, eikä kynän, paperisilpun ja hatun lisäksi tarvita muuta. Osallistujaminimi on neljä.
En ole kovin hyvä pelaamaan Aliasta, Aftikan tähteä tai muita ykinkertaisia lautapelejä. Kiinnostukseni herpaantuu. Monimutkaiset lautapelit - näihin kuuluu minun mittapuullani mm. Monopoli - taas ovat liian, noh monimutkaisia. Jos haluan olla yksikseni ajatusteni kanssa, luen mieluummin hyvän kirjan kuin kilpailen lautapelissä. Hattupeli oli ihan toista maata. Peli on yksinkertainen, helppo oppia ja sopivan vaikea pelata. Se kirvoittaa hervottomat naurut eikä saa jengiä tukkanuottasille.

Näin hattupeliä pelataan:

Ryhmiä on kaksi ja kussakin vähintään kaksi tyyppiä. Ensin jokainen kirjoittaa 8-15 lappua. Jokaiseen lappuun tulee yksi asia: sana, sananlasku tai erisnimi. Joululomapeleissä nähtiin muun maussa seuraavat:

- joulumuori
- Joka toiselle kuoppaa kaivaa se itse siihen lankeaa.
- 1970-luku
- Mikko Leppilampi
- vadelmavene

Sitten kaikki laput pistetään hattuun ja arvotaan aloittajajoukkue.

Ensimmäisellä kierroksella pitää selittää omalle tiimille lapun sana. Oikeasta arvauksesta saa yhden pisteen. Aikaa on yksi minuutti.  Sen jälkeen on toisen tiimin vuoro selittää ja toisilla on minuutti aikaa arvata. Tätä jatketaan niin kauan, kunnes laput hatusta ovat loppu.

Toisella kierroksella laput pistetään takaisin hattuun. Nyt lapun sisältö pitää näytellä. Kun minuutti on kulunut, on toisen tiimin vuoro näytellä. Peliä jatketaan niin monta minuutin kestävää kierrosta, kunnes laput hatusta ovat loppu.

Kolmas kierros on viimeinen. Laput pistetään takaisin hattuun. Nyt lapun sisältö pitää kuvata yhdellä sanalla. (sanaa Vadelmavene voisi kuvata sanalla Nousiainen tai irtokarkki). Peliä jatketaan niin monta minuutin kestävää kierrosta, kunnes laput hatusta ovat loppu.

Lopuksi pisteet lasketaan yhteen, ja eniten pisteitä haalinut joukkue voittaa ja saa sohvalle tarjoiltuna pullon jääkylmää kuohuviiniä.

Pelistä saa erityisen hauskan silloin, jos pelaajat ovat keskenään läheisiä ystäviä. Mahdollisuudet muistella sisäpiirivitsejä ja noloja tilanteita ovat rajattomat. Se juhannusheila, jonka henki haisi nakille. Se, joka oksensi kesken kaiken Mintun rintaliiveihin. Sormityyppi.  Jne. Kyllä te tiedätte. Hauskoja pelihetkiä!

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?