Tarkoituksena ajaa parta


Moni Islannissa käynyt suomalaiskaverini on kiinnittänyt huomiota samaan asiaan: miesten partoihin. Ne ovat niin tuuheita, pitkiä ja suuria. Mikä juttu? Joku viikinkiaikakauden toinen tuleminen? Lämmöneristystä? Miesten välinen kukkoilukilpailu? En tiedä syytä, mutta havainto osuu oikeaan. Siinä vaiheessa kuin metsuriseksuaalisuus keksitiin ja kuvat parrakkaista "työmiehistä" alkoivat kiertää Facebookin uutisvirrassa, islantilaismiehet olivat hiplailleet äijäpartojaan jo useamman sesongin ajan. Myös armas puolisoni alkoi kasvattaa reuhkaa.

                                                                                            Yhteistyössä Braun ja Suomen Blogimedia.
Kahdeksan vuoden aikajana.
Onhan se parta ihan komea, mutta näin reilun vuoden jälkeen alkaisi vaihtelu jälleen virkistää. Ja jos pitkää partaa ei muotoile säännöllisin väliajoin, alkaa ulkomuoto muistuttaa sivuille leviävää sientä (jep, parta kasvaa joillakin myös leveyssuuntaan ja sitä ei selitetä IMHO millään seksuaalisuuden alalajilla tyylikkääksi). Niin, että parraton olisi vaivaton ja minusta myös ihan kivaa vaihtelua. Ajattelin, että ensimmäinen askel kohti vuotta 2007 olisi *vink vink* joululahjaksi parranajokone. No, Braun ehti ensin.
Voit koskea tätä sähkölaitetta, kun olet märkä. 
He tarjosivat mahdollisuutta testata uusinta parranajokonemalliaan (Braun Series 7), joka noin metrin mittaisen tuoteselosteen perusteella tuntuu sisältävän enemmän teknologiaa kuin oma läppärini. Opportunistina otin koneen testattavaksi ja esittelin sen pari viikkoa sitten puolisolleni. Tosi tarkka lopputulos (ajatella, että tässä on siis yli 10 000 mikrovärähdystä jokaisella vedolla). Automaattinen desinfiointi-, pesu-, voitelu-, kuivaus- ja lataustoiminto (painat vain tätä nappia tästä, ja se valmistuu käytettäväksi itsestään kuin mikropitsa ikään). Vedenpitävä (tällä voi sheivata parran vaikka suihkussa kun on kiire, ja ainahan meillä on).

Sain myyntipuheen jälkeen osakseni vähän hämmentyneen mutta jämäkän vastauksen. En aja. 

- Ai miten niin et aja?
- Mä tykkään mun parrasta.
- Mutta kokeilisit nyt. Vaihtelu virkistää kaikessa, tässäkin!
- Enkö mä kelpaa sellaisena kuin mä olen?
- Hei tolle tielle et lähde.
- No se oli läppä. Mutta en mä aja.
- Mutta olisihan se nyt kivaa vaihtelua kumminkin. Kommentoithan säkin mun hiusten väriä aina välillä.
- Joo mutta sä aina välillä kysyt mun mielipidettä sun hiustenväristä.
- Okeiii.... Mutta kasvaahan se parta sitten takaisin, jos et viihdykään siloposkena.
- No niinpä, mutta nyt on talvi ja tää parta lämmittää kivasti. Et kai sä halua että mä sairastun?
- Noo.... (Joo en halua miesflunssaa!)
- Mä nyt odotan ainakin, että lumet sulaa.

Trimmeri löytyy parranajokoneen etupaneelin alta.
Puoliso testasi kuitenkin pyynnöstäni ajomukavuutta kaulan alueelle (jonne hänen trendipartansa ei saa ylettyä) ja siisti parranajokoneen trimmerillä partaveistoksesta karkuteille kasvaneet pitkät karvat huulien yläpuolelta ja siitä kohtaa missä hiukset ja parta kohtaavat (kutsutaankohan niitä pulisongeiksi). Kone on kuulemma kivan tehokas ja sitä on helppo käyttää, trimmeriäkin.

Mutta ikävä kyllä tästä sisältöyhteistyöstä ei tällä ajokokemuksella jää käteen partakarvan vertaa. Niinpä soitin sitten yhdelle islantilaiselle pankkiirikaverilleni, jonka tiedän ahkeraksi partakoneenkäyttäjäksi - hän haluaa pysyä siloposkena mutta hänen partansa tuppaa kasvamaan lähes silmissä. Todistin sitä kerran yhdellä kolmipäiväisellä yhteisellä vuoristovaellusreissulla, sillä kolmannen päivän iltana en ollut tunnistaa häntä. Olen viime viikot kerännyt kotilaloutemme tyhjät lasipullot ja kärrännyt ne hänelle, hän kun tarvitsee lasipulloja autotallissaan valmistamalleen kotiolouelle. Nyt oli vastapalveluksen paikka. Pyysin häntä ajamaan partansa Braunin uutuudella. En tiedä, lainaavatko miehet ylipäätään toistensa parranajokoneita vai pidetäänkö sitä liian henkilökohtaisena eleenä. Mutta tuon Braunin puhdistussysteemin ansiosta kuulemma noin 99 prosenttia partakoneeseen jääneistä bakteereista tuhoutuu. Eli testiin meni käytännössä "uusi" parranajokone. Kaveri surisutti naamansa ja totesi seuraavaa:

- Nopea ajaa, ei tarvitse hinkata samaa kohtaa montaa kertaa.
- Mukautuu todella hyvin ihon muotoihin.
- Lopputulos on kauttaaltaan sileä, hajakarvoja ei jäänyt.
Kun parranajokoneen tökkää telineeseensä ja painaa nappulaa, se desinfioi, voitelee, pesee ja kuivaa itse itsensä. Toki välineen saa pestä myös itse vedellä, jos haluaa. Kuvassa etualalla islantilainen joulukissa, joka syö jouluateriaksi kaikki jouluna sotkuisiin vaatteisiin pukeutuneet tai muuten epäsiistit ihmiset. Saapa nähdä, elääkö aviomieheni joulun yli.
Braunin Series 7 siis testattu ja hyväksi koettu. Tämä näin joululahjavinkkinä perheen miehille, jotka ajavat partansa. Hinta kolmisensataa euroa ja laitteella kahden vuoden takuu.

Minä jään puoleastni odottelemaan jäiden lähtöä. Ehkäpä kevät tuo, kevät tuo parrattoman miehen.

Tunnisteet: , ,