Vuorokaudessa on minulle yksi ajankohta ylitse muiden. Se on se hetki, kun kaikki muut ovat menneet nukkumaan ja minä istun yksin hiljaise...

Yön pimeä, ihana hetki

9.11.15 Satu Kommentteja: 25

Vuorokaudessa on minulle yksi ajankohta ylitse muiden. Se on se hetki, kun kaikki muut ovat menneet nukkumaan ja minä istun yksin hiljaisessa olohuoneessa. Kuulostaa kai omituiselta, että perheelliselle ihmiselle vuorokauden upein hetki on se, kun on yksin. Mutta siihen on ihan tavallinen syy: oma aika on luksushyödyke. Koska yksinoloa tässä elämänvaiheessa on niin kovin vähän, se hyvin pieni annos tuntuu aivan sietämättömän upealta.
Periaatteessa voisin ottaa sen oman hetken myös aamusta ja herätä vaikka puoli seitsemän joogaamaan, mutta käytännössä se ei ole vaihtoehto. Olen nimittäin B-tyyppiä - siis aamu-uninen iltavirkku. Haluan mennä illalla myöhään nukkumaan. Harvoin olen lakanoissa ennen puoltayötä. Aamuisin nukkuisin mieluiten yhdeksään. Siksi yksinololle on vain yksi luonteva ajankohta ja se on myöhäisilta.

Yleensä en noina omina hetkinäni tee mitään kovin kummoista. Tavallisesti istun sohvalla ja juon yhden bissen. Luen kännykällä uutisia, katson yhden jakson Breaking Badia, syön näkkäriä, jonka päällä on paljon voita, selailen mainoslehtiä tai katson Ylen sivuilta pari päivää vanhoja suomenkielisiä uutislähetyksiä. Syön ehkä pari keksiä. Oikein reippaan päivän iltana saatan klikata Yoogaiaan ja tehdä jonkun vartin mittaisen pikajoogatunnin. Ja juoda sitten sen bissen ja mennä nukkumaan.

En siis tarvitse sitä omaa tuntia tehdäkseni jotain, mikä ei kestäisi muiden katsetta tai päivänvaloa. Ei ole valeprofiilia treffisivustolla, vesipiippua tai muita hämäriä harrastuksia. 

Tämä yksinäinen iltahetki on minulle tärkeä, koska haluan olla hetken aikaa ihan vain minä yksin ilman muita. Ilman suhdetta johonkin, ilman kysymyksiä, ihan hiljaa vain. 

Tarvitsen hetken, jolloin en ole kenenkään äiti, puoliso, työkaveri tai wikipedia, jonka oleteaan tietävän missä ovat auton avain, lompakko, puhelin, tarhakassi, vasemman jalan frozen-sukka tai joku kuitti sadan vuoden takaa. Kun kaikki muut nukkuvat, saan olla ihan minä vaan ilman velvoitteita ja minulla on tunne, että hallitsen tilanteen 100-prosenttisesti. Muiden ollessa hereillä tätä olotilaa on mahdoton saavuttaa.

Valeäiti kirjoitti viime viikolla niin tutusta aiheesta: ajasta, joka loppuu aina kesken. Aika on liukas. Se luiskahtaa otteesta ja tosiaan joka hetki tuntuu siltä, että taas on sunnuntai. Tunne on vähän sama kuin juoksisi juoksumatolla. On muka menevinään eteenpäin, tulee hiki ja hengästys ja askeltamisen kuulee selvästi, mutta maisemat eivät oikeasti vaihdu senttiäkään. Tuntuu että tekee ja tekee, mutta mistään ei ole tulla täysin valmista.

Yritän tainnuttaa tätä juoksumattofiilistä näillä omilla iltahetkilläni. Kun edes vartin päivässä tuntuu siltä, että hallitsen tilanteen, muukin kaahottamiseni jää vähemmälle. Piirun verran vajaat yöunet tuntuvat siinä kuviossa aika pieneltä hinnalta.

25 kommenttia:

  1. Tää kuulostaa niin tutulta. Itse olen nykyään eronnut yh. Mulle todellakin päivän paras hetki on se kun saan lapset VIHDOIN nukkumaan ja otan itse mukavan asennon sohvalla, selaan facebookin, katson ehkä netflixistä jotain ja syön vähän suklaata mahdollisesti viskipaukun kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hiljaisuus on korvia hivelevää :)

      Poista
  2. Ihan samat fiilikset :) Päivän paras hetki on olla yksin, kun kaikki ovat menneet nukkumaan ja ihan olla vain hetki ilman mitään roolia, minä itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tätä mäkin fanitan. Se on ihanaa.

      Poista
  3. Kii-tos! Ja Aa-men! #asianytimessä :)

    VastaaPoista
  4. Mun oma-aika on viikonloppuaamut. Mä herään kuudelta. Käytän koiran ulkona. Katson takkahuoneesta jonkun tv-sarjan nauhalta ja neulon. Tosin näin sapattivuonna saa tätä omaa aikaa myös arkisin. Mä oon niin aamu ihminen. Nukkumassa jo klo 22. Siispä öitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet aamuihminen. Siinä on varmasti omat uniikit piirteensä kun herää aikaisin ilman että se tuntuu tuskaiselta ja voi kokea auringonnousun ja sen superin tunteen kun itse on jo hereillä kun muut vielä nukkuvat.
      Hyvää yötä :-)

      Poista
  5. Myös minä tarvitsin lasten ollessa pieniä niitä ihan omia hetkiä. Silloin mies oli reissuhommissa ja illalla kun lapset nukahtivat, myös minä join sen bissen ja katsoin vähän telkkaria. Tuo oli muuten minulle todellinen vaaran paikka tuo bisse. Meinasi sitten jossain vaiheessa lähteä ihan lapasesta koko touhu, joten siitä olen luopunut. Nykyisin iltajuomana on maito ja syötävänä pipari tai näkkäri. Pidä kiinni omasta hetkestä! Jokainen äiti tarvitsee sitä. Eikä silloin tarvitse tehdä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain istua ja hengittää .Se on ihanaa.

      Poista
  6. Samat fiilikset! Tosin sillä erotuksella, että mä tarvin yöunta 9-10h yössä ja mies 7-8h, eli yksin en koskaan pääse valvomaan. Mutta se hiljaisuus, mikä laskeutuu, kun lapset nukahtaa, on korvia hivelevä ja mieskin usein ymmärtää olla ainakin hetken hiljaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on kyllä kieltämättä parempi olo jos nukun vaikkapa 9 tuntia, mutta ei ole ollut siihen mahdollisuutta - ja osittain kyllä ihan omaakin syytä. Olen pitänyt miniminä nyt sitä 7,5 h, jos siihen pääsee niin erinomaista!

      Poista
    2. Meillä sama juttu, vaikken vieläkään saa tuota tarvitsemaani unimäärää. Miehelle olen yrittänyt selittää tätä tarvetta yksinoloon ja ihan hyvin se ymmärtää ja antaa olla iltaisin hetken rauhassa, mutta kun hän itse jää valvomaan niin se saa *oikeasti* olla yksin ja esim. kattoo teeveestä mitä tahtoo. Mulla ei tätä mahista ole kun mies on aina hereillä öisin ja vauva aamuisin. Enkä haluaisi, että omana aikana tarvii aina lähteä jonnekin. Haluaisin niin vain olla kotona yksin. Hmm... Mitähän tälle tekisi? Mä tuun kyllä äkkiä hulluksi jos en saa joka päivä olla hetken yksin eikä tarvi olla kenellekään mitään!

      Satu: kiitos tästä tekstistä! JoNkun muun mielestä tämä juttu oli vissiin itsestään selvä, mutta ei mulle, ensikertalaiselle äidille! Nyt tiedän, että valkkarilasin haluaminen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, ei tee minusta alkoholistia, eikä suklaan syöminen tunnesyöppöä! Tämä teksti oli voimaannuttava ja tuli minulle juuri oikealla hetkellä!

      Poista
  7. Kirjoitat niin kuin asiassa olisi jotain kummallista ja erikoista :D ei ole, olet vain yksi meistä tavallisista arjenharmaista äiti-ihmisistä, jotka mieluiten irrottautuu iltasella nautintoaineiden avustamana (suklaa on ehkä paras) jokapäiväisistä velvollisuuksista. Eli kokemuksesi on hyvin yhdistävä ;) vähän meinasi naurattaa ajatus, että joku luulisi sinun tai jonkun muun äitiparan iltasella elävän olohuoneessa kaksoiselämää muissa maailmoissa ties missä pöhnässä. Se olis jo kummallista ja sillä erottuisi joukosta, hyvin ikävällä tavalla vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kuulla, että muutkin diggaa näistä iltahetkistä. Ne on energisoiva voima :D

      Poista
  8. Mulla sama juttu! Kun muut ovat menneet nukkumaan, mun täytyy jäädä katsomaan vielä hetkeksi telkkaria, lukemaan blogeja tai jotain lehteä. Aikaa tuohon menee 15-30 min ja mies joskus ihmettelee, miksi en voi tulla samaan aikaan nukkumaan. Se on kuitenkin mulle tärkeä, oma hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän sua niin hyvin!!
      Mietin just käytännön näkökulmasta että mitä jos molemmat haluaisivat omaa aikaa "kun kaikki ovat menneet nukkumaan". Siinä pitäisi olla sit kaksi olkkaria varmaan...

      Poista
  9. Kuulostaa ihanalta ja tutulta. Mulle sama hetki on aamulla kuuden aikaan, sylissä koira ja kädessä kupillinen mustaa kahvia, eikä mun tarvitse just silloin olla yhtään mitään kenellekään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mahtavalta. Kun sitä hiljaista aamuhetkeä miettii käy melkein harmittamaan ettei ole aamuihminen.

      Poista
  10. Tämä aihe on ehkä suurin mietintäni, kun pohdin, haluanko lapsia vai en. Uskon, että olisin niin maan perkuleesti hyvä äiti ja niin edelleen. Nauttisinkin. Mutta. Mä tarvitsen aika lailla sitä omaa hiljaista aikaa ja pelottaa, että jos ja kun sitä ei saa niin energia ei riitä kenellekään... Onks se niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, jos vastaan rehellisesti, niin kyllä se oma aika on aika hiton kortilla. Sitä ei olisi ollenkaan jos siitä ei pitäisi tiukasti kiinni. Kun vauva on pieni (siis se eka lapsi) ja jos se nukkuu hyvin niin päivisin on yllättävän paljon omaa aikaa. Jos lapsia on enemmän, härdelliä ja liikkuvia osia on tietty enemmän. Jos esikoinen ei olisi samaan aikaan päiväkodissa kun tämä toinen vauva on pieni, mä en kyllä jaksaisi. Mun on vaan ihan pakko saada sitä omaa aikaa kirjoittaa, istua, tehdä töitä yms. edes pikkuisen. Se ei onnistuisi jos kotona pyörisi vastasyntyneen lisäksi toinen, joka ikänsä puolesta tarvitsee tekemistä ja viihdettä ja ulkoilua koko päivän.

      Mutta ei se siihen kaatua, siis se oma hiljainen aika. Sitä pitää vaan vaatia itselleen ja muistuttaa myös puolisolle, että kun vauva on pieni myös mutsilla on oikeus lähteä välillä omiin oloihinsa (siksi kehotankin heti kun raskaus on edennyt yli ensimmäisen kolmanneksen hankkimaan sen rintapumpun :) )

      Poista
  11. So true! Musta on ihanaa, kun kukaan ei silloin vaadi mitään multa, saa vaan olla aivottomana ihan ittekseen. Parhautta, kun vielä ottaa lasillisen punaviiniä.

    Anni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ja ison lasin, mieluiten :)

      Poista
  12. Voi kyynel, ihana kun joku pukee omat ajatukseni sanoiksi! Kiitos tästä :) Oma iltahetki takaa tasapainoise(mma)n äidin ja vaimon muihin päivän hetkiin.

    (Sain viimein kirjasi kirjastosta, siellä se nökötti ihan kuin minua odottamassa, vaikka on muuten ollut koko ajan menossa. Nappasin sen mukaani ja saan pitää sen pitkään itselläni, kiirjastossa nimittäin tulee vuoden vaihteessa kirjastojärjestelmävaihdos ja eräpäivät paukahtavat automaattisesti tammikuun loppuun.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Tosi mainiota, että sait kirjan pitkään lainaan. Toivotan mukavia lukuhetkiä!

      Poista

Mitä tuumaat?