Annoin Islannin vanhimmalle päivälehdelle haastattelun viime viikolla. He kiinnostuivat Islanti-kirjan  Vuoden matkakirja -voitosta ja hal...

Vaatimattomuusko kaunistaa?

1.11.15 Satu Kommentteja: 28

Annoin Islannin vanhimmalle päivälehdelle haastattelun viime viikolla. He kiinnostuivat Islanti-kirjan Vuoden matkakirja -voitosta ja halusivat kirjoittaa kirjasta jutun. Sehän sopi. Ajattelin, että juttu voisi edistää kirjan mahdollista kääntämistä islanniksi.
Toimittaja tuli viime viikolla kotiin, minä keitin kahvit, ja yhdessä istuimme keittiönpöydä ääreen ja aloimme jutella kirjasta ja sen sisällöstä. Kerroin, miten päädyin Islantiin, miksi haluan asua täällä, mitä teen arjessa, minkälaisia tuotteita suomalaiset design-myymälämme myyvät, miten ihmeessä olen saanut haastattelun julkisuutta karttavalta kirjailijalta Arnaldur Indridasonilta ja mitä mieltä olen islantilaisten ja suomalaisten eroista. Totta kai toimittaja innostui, kun kuuli kirjan nimen islanniksi.

Yleensä olen itse se, joka haastattelee, enkä se, jota haastatellaan. Toimittajan rooli on mielestäni helpompi. Haastateltavana on paljon vaikeampi olla. Minulla on nimittäin tapana niissä tilanteissa sortua hölöttämiseen: puhua liikaa, sanoa jotain täysin aiheeseen sopimatonta ja mennä sivupoluille. Kylmä hiki nousee aina jälkeenpäin, kun mietin, että mistä tahansa mitä sanon, voi tulla jutun ingressi tai otsikko.

Jo muutenkin jännittäväää haastattelutilanne muuttui entistä tukalammaksi, koska mieheni oli haastattelun aikaan kotona katsomassa mörssäri perään. Hän toimi tilanteessa juuri kuten islantilainen toimii ja kuten suomalainen ei toimi. Alkoi kehua liikaa.

En jaksaisi itse pitää meteliä ihan joka asiasta, jota olen vuosien varrella tehnyt, koska niillä ei mielestäni ole mitään tekemistä lehtijutun aiheen eli kirjan kanssa. Olisin puhunut mieluummin vaikka suomalaisesta kulttuurista kuin itsestäni, mutta mies alkoi kommentoida sivusta (väitti myöhemmin huomanneensa vaatimattomuuteni ja koki asiakseen pelastaa tilanteen) ja heittää bensaa toimittajan liekkeihin. Ukko alkoi kantaa kaikenlaista materiaalia pöytään.

Ensin toimittajan eteen iskettiin nippu Kotiliesiä. Miest kertoi, että hänen vaimonsa on kirjoittanut kolumneja tällaiseen Suomen vanhimpaan naistenlehteen. Minua alkoi nolottaa kahta enemmän. Yritin elekielellä viittoa, että että et nyt sotkisi epäolennaisuuksia tähän. Hän ei ole varoituksiani huomaavinankaan.

Kun Kotiliedet oli katsottu, hän toi pöydälle Mondon Islanti -matkaoppaat. Mies muisti tietysti kertoa, että näitä on myyty Suomessa "tosi paljon". Oloni alkoi tuntua todella vaivaantuneelta: nehän ovat matkaoppaita eikä mitään sofioksasia!

Seuraavaksi pöydälle ilmestyi Vuoden mutsi -kirjat ja lyhyt suullinen tiivistelmä kirjojen sisällöstä. Ja sitten sillä on semmoinen blogi, jolla on aika monta lukijaa, mies sanoi mörssäriä käsivarsilla heijaten.

Dsiisös. Miten noloa! Tässä kohtaa minun teki mieli kävellä ovesta ulos, mutta toimittaja vain innostui ja halusi tietää lisää. Hän kertoi haluavansa tehdä vähän pidemmän jutun mitä aikaisemmin suunnitteli.

Kun toimittaja vihdoin lähti, kerroin miehelleni vaivaantuneesta olotilastani. Hänen mielestään moinen nolostelu oli ihan turhaa: Koska se toimittaja nyt oli täällä, niin totta kai sille piti kertoa ihan kaikki. Vaatimattomuus ei kaunista, vaikka oletkin ihan nätti. Jep. Kiitos.

Tässä haastatteluhetkessä kulminiotuivat todella konkreettisesti islantilaisen ja suomalaisen perusluonteen erot. Minusta on vähän vaivaannuttavaa puhua omista tekemisistäni. Olen ajatellut, että teot puhukoon puolestaan. Pääasia on, että tulee valmista, eikä se, kuinka kovalla äänellä puhuu. Kesimääräistä islantilaista taas ei yhtään nolota kertoa omista tekemisistään. Islantilaiset puhuvat saavutuksistaan reippaasti - onhan liioittelu yksi täkäläisten tärkeimmistä tyylilajeista. Joka asiasta kyllä löytyy superlatiivi, jos oikein etsii ja islantilainenhan etsii.

Esimerkiksi yksi pikkuinen ja omalla mittapuullani aika mitätön kyläpahanen Pohjois-Islannissa on vienyt itsensä maaimankartalle mainostamalla turisteille pientä postiaan maailman pohjoisimpana postitoimistona. Että kyllä kannattaa tänne asti ajaa kortteja postittamaan!

En oikein tiedä, mikä siinä oman hännän nostamisessa risoo ja tuntuu epämukavalta. Koska jos sitä ei itse tee, ei sitä kukaan muukaan tee. Paitsi ehkä islantilainen aviomies.

No nyt se juttu on kuitenkin julkaistu ja arvatkaa vaan: se on yksi viikonlopun luetuimpia. Jotenkin sekin fakta onnistuu nolottamaan. Täällä näppiksen ääressä punastellessani yksi fakta on varmaa: ei minusta koskaan kyllä ihan täyspäistä islantilaista tule.

Ulkona on tänään ihan menettelevä ilma. Lähdemme ehkä kohta ulos kävelelle. Jos kehtaan. Vaatimatonta sunnuntaita teillekin!

28 kommenttia:

  1. Hyvä Satu,
    miehesi on aivan oikeassa! Ihanaa alkavaa viikkoa.

    T. Nina L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, onhan se aika usein oikeassa. Upeeta marraskuuta sinnekin :)

      Poista
  2. Onneksi miehesi oli kotona, koska kyllä islantilaisten kuuluu tietää kuin mahtava tyyppi sä oot!! :-)

    terkuin Anni (, jonka mielessä kummittelee edelleen sun tulevat heppavaellukset ;-) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hei, ensi kesänä uudestaan ;)

      Poista
  3. Pisteet miehelle! Ja sä oot supernainen.

    VastaaPoista
  4. Hehe...kyllä oli hyvä, että mies oli kotona kehumassa, eihän siitä olisi tullut muuten mitään. Ota asia siltä kannalta, että kaikki mainos on hyvästä ja vaikka puhuitkin justiinsa tästä kyseisestä kirjasta, niin vaikkapa design kaupan asiakkaat mieltävät jotenkin "tuntevansa" sut, kun ovat lukeneet artikkelin...ja siis kaupasta tulee yhtäkkiä mielenkiintoisempi sillä lailla. (Just,ei mitään logiikkaa, mut niin se vaan toimii). Se on suomalaisten perisynti että omista tekemisistä ei toitoteta eli kukaan ei niistä sitten tiedäkään. (Kiittää ja kumartaa, että tänäänkin löytyi muita ihmisiä toitottamaan allekirjoittaneen tekeleistä, koska eihän sitä itse voi...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta, mitä useammin täällä pienessä paikassa saa naamansa näkyviin sen enemmän siitä on apua ihan kaikessa. Täällä kun niin valitettavan moni asia järjestyy sillä, että tuntee jonkun tai että ne oikeat tyypit tuntevat sinut...

      Poista
  5. Se on hyvin suomalainen piirre olla vaatimaton! Eihän me oikeen osata olla itsestämme ylpeitä vaikka mitä saavuttaisi ;)

    Asiasta poiketen, puhutko miehesi kanssa kotona islantia vai englantia?

    VastaaPoista
  6. Miehes unohti mainostaa teidän/sun järkkäämiä matkoja!

    Ps: oletko muuten mitään sukua toiselle matkakirjojen tekijälle Matti Rämölle? Mahtava tyyppi hänkin :)

    Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kyllä se niistäkin mainitsi, mutta mä en tähän blogijuttuun enää kehdannut sitä huomiota lisätä :D

      Meillä on Matin kanssa samat sukunimet mutta ei olla sukua, tarkstin joskus asian kun vaivasi itseänikin. Se Matin pyöräilykirja Islannin ympäri on ihan mahtavaa luettavaa!! Ja ne muutkin pyöräilykirjat samoin.

      Poista
    2. :D

      Olen päässyt pari kertaa kuuntelemaan Matin matkakertomuksia ja onhan ne huikeita seikkailuja! Viimeisin seikkailu Himalajalla huhhei...! Ja hänen Islannin matkakuvia oli mahtava katsoa kun omasta Islannin matkasta on kohta jo HERRANJESTAS kymmenen vuotta aikaa?!?!?! Ei vielä näille vaelluksille mutta ehkä sitä seuraaville...

      Sup

      Poista
  7. Hyvin muuten kääntyi englanniksi :'D "She owns and operates a German supermarket and two other Finnish women met during the weekend in his time but meet the Finns with their children as read from a Finnish children's literature. Satu and Bergen have two daughters, a story that is five years old and beatitude that is six weeks old." Lähinnä tuo omistamasi saksalainen supermarketti nauratti, mutta näköjään oli kääntyneet teidän tytörten nimetkin ;) Miksi ne näkyy muuten alkuperäistekstissä Sögu ja Saelu, sekä mies Bergen?

    ja vielä ps, onko Islannissa jäähalleja? Ja jos on, niin onko luisteluseuroja/jääkiekkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksalainen supermarket. Apua, mä kualen!! :D
      Noi tyttöjen nimet on islanninkielisessä tekstissä taivutettuna (se ei oo siis perusmuodossa) ja islanninkielessä nimetkin taivutetaan samoilla umlaut-säännöillä kuin tavallisetkin substantiivit. (Saga taipuu neljässä muodossa Saga, Sögu, Sögu, Sögu, ja esim Anna-nimi taipuu samalla "logiikalla" Anna, Önnu, Önnu, Önnu).

      On jäähalleja! Tosin ei ihan niin tiheässä kuin Suomessa. Jäkis ei täällä ole kauhean suosittu laji, mutta esim. taitoluisteluseuroja on. Reykjavikissa on käsittääkseni kaksi jäähallia, me käydään niissä esikoisen kanssa välillä luistelemassa.

      Poista
    2. Oi, jännältä kuulostaa suomalaisen korviin tuo nimien taipuminen noin, mutta toisaalta onhan meilläkin näitä Tuomas, Tuomaksen/Tuomaan. Että eiköhän nuokin kuulosta islantilaisille ihan normaaleilta :) Kiitos kattavasta vastauksesta! t. tuo anonyymi luistelija

      Poista
    3. Tai: "Satu ja Bergen on kaksi tytärtä, tarina, joka on viisi vuotta vanha ja autuus että on kuusi viikkoa vanha."

      Poista
    4. Tai: "Satu ja Bergen on kaksi tytärtä, tarina, joka on viisi vuotta vanha ja autuus että on kuusi viikkoa vanha."

      Poista
  8. Onneksi sinulla on islantilainen mies. Ei hyvistä jutuista pidä vaieta, vaikka kuinka olis kasvatettu toisin tai ei ole tottunut pitää itsestään meteliä. Meillä ainakin kasvatus perustui vähätöintiin. Jos jotakin tehtiin, niin kommentti oli, että onko tuo nyt niin ihmeellistä, kun sinäkin sen oot saanut aikaseksi!! Eikö ole hienoa, että työtäsi noteerataan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se tosi upeaa! Ja onneksi on tuollainen perusislantilainen metsuri puolisona, siinä on paljon hyviä puolia :)

      Poista
  9. Ihan tuli tämän mieleen (harmi kun en saa liitettyä kuvaa) "Finnish Nightmares:Getting Praised"... :) Onneksi sinulla ON islantilainen aviomies. Olet ehtinyt niin moneen että heikompaa heikottaa..enkä tarkoita tätä suomalaisella peruskateudella, joka nostaa niin helposti päätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä oon varmaankin nähnyt ton stripin facebook-feedissä. Osui ja upposi.

      Poista
  10. Voisko tuota luonteenpiirrettä vaikka piikittää itseensä tai jotain, niin sen vois saavuttaa vähemmällä tuskalla kuin tämän epätoivoisen "yksi askel eteen, kaksi taakse" -tyylisen opettelun kanssa. Siinä vaiheessa, kun islantilaiset keksivät, miten purkittaa tuota mahtavaa ominaisuuttaan, niin oon ekana jonossa - siis salaa tietty, eihän sitä nyt herranjestas kehtais muille kertoa, että haluaa olla parempi olemaan näkyvämmin tyytyväinen saavutuksiinsa. Meikähän nolostuu jo siis siitä, että usein, kun kerron olevani eläintenhoitaja (ja etenkin jos mainitsen työpaikkani), niin se on monen mielestä "ihan supersiistiä omg kerro lisää!!" ja menen heti "ei tehdä tästä ny numeroo!" -paniikkiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sitä vois tilata netistä, huomaamattomasti pakattuna logottomaan kirjekuoreen...

      Poista
  11. Koska alat kirjoittaa blogia islanniksi? Lukijakuntaa olisi varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kohteliaisuudesta :) Mutta, enpä tiedä kannattaisiko se. Päivitystahti olisi ainakin paljon hitaampi kuin nyt - vaikka osaan islantia, en osaa kirjoittaa islanniksi sujuvasti itseäni ilmaisten. Ehkä joskus kymmenen vuoden kuluttua :D

      Poista
  12. Maailman pohjoisin postitoimistoko Islannissa? Ai eikö Sodankylässä, Rovaniemellä, Ivalossa jne ole postia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän mäkin! Tässä oli joku rajoitus vielä, oisko se ollut joku "maailman pohjoisin posti joka sijaitsee saaressa" / "vanhassa kirkossa" tms. En muista nyt yksityiskohtaa, pitää kaivaa esiin kun on aikaa. Mutta perusideana se, että totuuttahan voi aina hieman venyttää tai muotoilla, jos se sopii tarinaan, hehe..

      Poista
    2. Luulis, että pohjoisin olisi Norjassa, joko mantereella tai Huippuvuorilla?

      Poista

Mitä tuumaat?