Muistan hyvin sen vaivaantuneen hiljaisuuden, joka lopulta purkautui epäuskoiseen nauruun - minun omaan hihitykseeni. Ai että haluaisit teh...

Pässit unelmat

7.11.15 Satu Kommentteja: 20

Muistan hyvin sen vaivaantuneen hiljaisuuden, joka lopulta purkautui epäuskoiseen nauruun - minun omaan hihitykseeni. Ai että haluaisit tehdä elokuvan Islannin syrjäisellä maaseudulla asuvista miehistä, jotka rakastavat lampaita? Öh, aika omituinen idea.
En voi vastustaa kiusausta, kun kohdalle osuu pahvireikä.
Näin minä sanoin muutama vuosi sitten Grímurille, meille kylään tulleelle mieheni serkulle - tai no, eivät he varsinaisesti virallisia serkkuja ole, mutta viettivät lapsuuden kesät samalla maaseudulla eli ovat siis paikalliseen tapaan käytännössä katsoen sukulaisia.

Istuimme olohuoneemme sohvalla ja jauhoimme kaikesta mahdollisestai. Elokuvaohjausta ja käsikirjoittamista opiskellut Grímur oli tullut meille juomaan kaljaa kuten aika monena viikonloppuna sitä aikaisemminkin.

Grímurin edelliset lyhytelokuvat olivat niittäneet islantilaiskriitikoilta kiitosta, mutta ei niistä mitään yleisömenestyksiä tullut. Lyhytelokuvista harvemmin tulee. Islannin elokuvasäätiön kassa oli laman jäljiltä tyhjä, eli mistään ei tippunut rahaa. Hommat olivat niin sanotusti umpikujassa. Rahat olivat loppu, elokuvajaohjaaja muuttanut omasta kämpästään takaisin vanhempiensa luokse ja romutuskunnossa oleva farmariauto (jonka hän oli ostanut erittäin käytettynä puolisoltani vuonna 2005 muutamalla eurolla) yski viimeisiään. Pyöritin bissetölkkiä kädessäni ja mutisin jotain siitä, että voisihan sitä aina muitakin hommia tehdä. Mutta ei Grímur: periksi ei kuulemma voinut antaa.
Pässileffan ensi-ilta Reykjavíkissa.
Kaljaa kiskoessa ohjaaja-käsikirjoittaja alkoi tarkemmin puhua uudesta ideastaan, joka olisi ihan pakko toteuttaa. Draamaelokuva kahdesta veljeksestä, jotka asuvat samassa laaksossa naapuritaloissa, mutta eivät ole puhuneet keskenään vuosikymmeniin. Heillä on kuitenkin yksi yhteinen tekijä: rakkaus lampaisiin.

Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa kyllä aika epäilyttävältä, sanoin jatkaen kriittisellä linjallani.

Kului muutama vuosi ja huomasin, että olin täydellisen väärässä.

Toukokuussa Cannesin elokuvajuhlilla islantilainen elokuva nimeltä Hrútar (suom. Pässit) sai Un Certain Regard -palkinnon.
Grímur päästi mukaan pässileffan Islannin ensi-iltaan. (En kuulemma ollut epäilijöistä ainoa.)
Viime kuukausien aikana elokuva on voittanut älyttömän määrän palkintoja ympäri maailmaa. Tänään se nimettiin ehdokkaaksi Euroopan elokuva-akatemian jakamalle Vuoden elokuva -palkinnolle. Pian selviää, pääseekö se kilpailemaan Oscareista.

Ja minusta elokuvan idea oli ihan järjetön. Daa!


Hrútar, yleisö määkii ensi-illassa.

Olinpa pässi. Koska niinhän se vaan on, että ei kannata luopua unelmistaan, jos unelmat ovat tarpeeksi hyviä. Huone vanhempien nurkissa ja romu auto eivät haittaa, jos on tärkeämpää tekemistä. Kuten tehdä sairaan hyviä elokuvia. Ja leffan nähtyäni voin sanoa, että elokuva on ihan killerihyvä. Jos tulee mahdollisuus mennä katsomaan se, niin menkää.

20 kommenttia:

  1. Heh, meillä on yhden islantilaisen ystäväni kanssa leffakerho, jossa katsomme vuorotellen suomalaisia ja islantilaisia elokuvia. Täytyy yrittää löytää tämä! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Tämä tulee levitykseen marraskuun lopussa - jos oikein muistan.

      Poista
  2. No kieltämättä leffan aiheesta tulee mieleen jotain vähemmän asiallista :D Se on kyllä hienoa, kun ihmisillä jokin intohimo tai unelmia, joita he oikeasti tavoittelevat epätodennäköisyyksistä piittaamatta.

    Pitäisköhän muuttaa Islantiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sellainen rasvaisen pornokaupan takahuone esimerkiksi...

      Poista
  3. Idea kuulostaa kyllä aika... oudolta, jopa vähän epäilyttävältä, mutta semmosista yleensä syntyy ihan parhaat jutut! Ja jos kukaan ei ikinä epäile, niin mitä siitäkään muka tulis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! Jos onnistuu rikkomaan ärsytys- tai hämmennyskynnyksen, on yleensä osunut johonkin kiinnostavaan.

      Poista
  4. Islantilaisten luontosuhdetta valotti hienosti myös Hross í oss - Of Horses and Men. Oletko Satu nähnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon ja tykkäsin ihan hirveän paljon. Se oli tosi omituinen elokuva, mutta upposi kyllä muhun, myös huumorin osalta!

      Poista
  5. Toi Hross i oss oli ihan huikea. Pelkästään sen katsomalla voi tavoittaa jotain islantilaisesta kansanluonteesta, niin ihmisten kuin hevosten osalta :) (islanninheppoihin tutustuin jo 20v sitten, niissä on vaan sitä jotain <3 ). Ja hirmu hauskakin se oli. Tosin lentokoneessa (missä katsoin ko. leffan ekan kerran) viereinen henkilö oli sitä mieltä että luokattoman huono elokuva, joten ei kai se huumori ihan joka jamppaan iske kuitenkaan.

    Tämän pässileffan haluisin trailerin nähtyä päästä myös katsomaan. Oiskohan siinä syytä tarpeeksi lentolippujen klikkaamiseen (haha, ihan kuin ei muita syitä Islantiin matkustamiseen löytyisi, mutta toisaalta, viimeksi se suurin syy (tai näin uskottelen itselleni ja muille) Islannin reissulle oli yhden kahvilan kaakaoannos, joten tarpeeksi pientä syytä ei ehkä ole). Hmm, jospa se leffa pyörisi vielä keväälläkin jossain.

    Kysynpä tässä samalla sulta, Satu, että onko sulla mitään tietoa (onko aihetta käsitelty Islannin mediassa, huhupuheita Reykjavikin tulisilla kaduilla (tai siis niissä baareissa) tms, että miksi syksyjeni sankarista, rikospoliisi Erlendurista, ei oo tehty tv-sarjaa? Tai leffoja? Onko kukaan edes missään vaiheessa aikonut? Tämä suuri kysymys on häirinnyt mua jo vuoden. Enkä siis edes loppujen lopuksi tiedä että pitäisikö Erlenduria edes tuoda ruutuun, mutta jotain ylitsepääsemätöntä siinä ajatuksessa on...

    -Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffa on ehdortomasti tarpeeksi painava syy. Itsehän lähtisin koska tahansa Nykiin yhden rosmariiniranskisannoksen takia :D

      Erlendurista on tehty yks leffa, Myrin (kirjasta Räme), ja myös jenkkiversio Jar City.

      Tulisipa niitä lisää!!

      Poista
    2. Ooh, olin siis täysin missannut tuon leffan, täytyy koittaa etsiä se käsiini. Kiitti tiedosta! Trailerin toki kurkkasin netistä samantien, ihan ei pääosa vastannut minun Erlenduriani, mutta sehän näissä filmatisoinneissa se pikkuinen vaara on...

      -Jenny

      Poista
  6. Hauskaa! Kavin just viime kuussa Ramsin kattomassa semmoisilla pienilla filkkareilla taalla Washingtonin osavaltiossa. Festarit olivat meidan naapurisaarella ja siella tekemani lyhari myos voitti lyhytleffa-palkinnon.

    Rams oli ihan super hyva!!!! Onnittelut herralle leffantekijalle<3 Kaikki taitaa tosiaan siella islannissa tuntea toisensa! Tyypillista saaria-asiaa tietty ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla että säkin tykkäsit :)
      Ja onnea sinulle palkinnosta, ihan huippua!!!

      Poista
  7. Jos asuu Suomessa pääkaupunkiseudulla niin Erlendur-leffa löytyy Helmet-järjestelmästä nimellä Rikospaikka Jar City. Kävin jo varaamassa sen lainaan itselleni. Ohjaaja Kormákurin elokuvat ovat yleensä hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, mäkin oon digannut kaikista sen leffoista. Mä en ole tosin vielä ehtinyt katsoa Everestiä, jäbän uutta Hollywood-pläjäystä. On kuulemma sekin hyvä!

      Poista
  8. Pässit katsottu. Noin se käy, kun ihmisellä on näkemystä!

    VastaaPoista
  9. Pässit pyörii parhaillaan suomalaisilla valkokankailla. En tiedä onko se ollut suuri menestys, mutta ainakin eilisessä elokuvasalissa oli yllättävän paljon porukkaa, vieläpä keskellä päivää. Art house -teattereiden lisäksi sitä esitetään mm. joissakin Finnkinon teattereissa.

    Ainakin minuun elokuva osui ja upposi. Kiinnostuin elokuvasta juonikuvauksen perusteella jo ennen tätä sinun kirjoitustasi, ja kyllä se oli juuri sitä mitä odotinkin. Vähäeleisen kaunista, raakaa ja elämänmakuista, mustalla huumorilla höystettynä. Niin kuin suuri osa näkemistäni islantilaiselokuvista. Ehdottomat suositukset!

    VastaaPoista
  10. Oli hyvin erilainen elokuva. Nautinto. Loppu oli murheellinen. Paleltuivatko alastomat?

    VastaaPoista
  11. Hieno elokuva. Melkein yhtä hyvä kuin Djupid muutama vuosi sitten. Sen olen nähnyt jo kolmesti... Kannattanee katsoa tämäkin useampaan kertaan.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?