Tunnelmia Helsingin-matkalta

Tässä muutamia tallennettuja muistoja skumppalasien äärestä Helsingin kirjamessuilta ja lopuksi bonuksena vähän dadaa. Tärkeimmät asiat ensiksi: tsiisus mutta tuo paita jonka ostin, näyttää kuvissa puolet pienemmältä kuin kaupassa! Pienentävät peilit sovituskopeissa pitäisi kieltää :D

Mutta muuten meni kaikki ihan nappiin!
Tässä skoolataan.
Palkinnon ojensi matkailulehti Mondon päätoimittaja Kati Kelola. Iso kiitos!
Tätä ei juuri näe Islannissa.
Kaksi samassa tilaisuudessa kunniamaininnalla palkittua matkakirjaa kannattaa muuten myös lukea. Frédéric Grosin Kävelyn filosofia (Basam Books, kääntänyt Aki Räsänen) kertoo kävelystä; nopeasta ja hitaasta, pyhiinvaelluksesta ja sunnuntaikäppäilystä. Sain kirjan kustantajalta palkintojenjakotilaisuudessa ja aion tutustua siihen pikemmiten. Onhan kävellen matkailu eli vaeltaminen minulle mieluinen harrastus.

Ville Hytösen ja Ville-Juhani Sutisen Ismailiitti ja lännenmies (Savukeidas) on täynnä vetäviä seikkailukertomuksia ei-niin-tunnetuista matkailumaista kuten Moldovasta, Jordaniasta ja Syyriasta. Huisia luettavaa, tykkäsin!
En nyt muista kumpi se oli, Ville vai Ville-Juhani, mutta toinen heistä joka tapauksessa sanoi palkintojenjakotilaisuudessa, että hyvä matkakirja vie paitsi nojatuolimatkalle kohteeseen, sen pitäisi viedä myös matkalle omaan itseensä. Pirun hyvin sanottu! Oikeastaan tuo koskee kaikkia kirjoja. Vaikka sitä välillä lukeekin paetakseen todellisuutta ja arkipäivää, usein ne parhaat kirjat - oli se sitten matkakirja, dekkari tai runollista proosaa - jättävät vahvan muistijäljen ja tuovat jotain lisää omaan kokemusmaailmaan.
Sitten se dada-bonus. Äitini leikkaa lehdistä juttuja, jotka jotenkin liittyvät minuun ja siskoihini. Hän on parhaillaan muuttamassa ja komeroita tyhjentäessä löytyi arkistojen kätköistä mahtava lehtileike vuodelta 1999. Äiti toi sen mukanaan, kun lauantaina tapasimme. Juttu julkaistiin forssalaisessa lehdessä, koska olin voittanut palkinnon kirjotuksesta, joka käsitteli EU:n turvallisuuspolitiikkaa. Tästä irtosi mainiot kikatukset! Ensinnäkin aihepiiri on näköjään vähän vuosien saatossa muuttunut. Sama koskee pukeutumista: olin 19-vuotiaana laittanut palkintoseremoniaan jakkupuvun (apua). Koen, että tuo yhden koon liian tiukka kermanvärinen paita oli kyllä 16 vuoden takaiseen ihan virkistävä edistysaskel.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (paitsi kolme alimmaista).

Tunnisteet: ,