No niin, aika puhua mörssärin nimestä. Islannissa ei nimittäin nimien kanssa ole ihan helppoa. Ensinnäkään nimeä ei ole tapana kertoa kenel...

Lapselle nimi

15.10.15 Satu Kommentteja: 34

No niin, aika puhua mörssärin nimestä. Islannissa ei nimittäin nimien kanssa ole ihan helppoa. Ensinnäkään nimeä ei ole tapana kertoa kenellekään ennen ristiäisiä tai nimenantojuhlia. Me teimme molempien lasten kohdalla poikkeuksen ja päätimme lasten nimet jo synnytyssairaalassa ja paljastimme sen heti.
Koska perheemme on puoliksi ei-islantilainen, meidän piti tehdä päätös etunimen lisäksi myös "sukunimestä". Sukunimi on lainausmerkeissä, koska Islannissa ei käytännössä ole sukunimiä lainkaan. Täällä lapset ovat jonkun poikia tai tyttäriä. Jón nimisen isän tyttölapset ovat Jónsdóttireita ja poikalapset Jónssoneja. Patronyymin sijasta voi käyttää myös matronyymiä. Anna-nimisen äidin tyttölapset ovat Annantyttäriä eli Önnudóttireita ja pojat Annanpoikia eli Önnusoneja. (Annan genetiivimuoto islanniksi on Önnu.)

Jos islantilaisella on ulkomaalainen puoliso, voi lapselle antaa sukunimen. Eli meidän lasten sukunimi voisi käytännössä olla Rämö. Mutta ei sitä kuitenkaan ole, koska päätimme mennä tässä asiassa islantilaisittain. Björgvinsdóttireita pyörii siis jaloissa kaksin kappalein.

Olisi lasten etunimien perään voinut Satusdóttirinkin laittaa, mutta se kuulostaa mielestäni vähän hassulta, koska Satu ei ole islanninkielinen nimi mutta dóttir on islanninkielinen sana. Yhtä lailla Graigintytär tai Brookenpoika kuulostavat omaan korvaani vähän omituisilta.
Siskovoimaa.
Talomme ulko-oven nimikyltissä on siis kolme eri "sukunimeä": Hilmarsson, Björgvinsdóttir*2 ja Rämö.

Etunimien kanssa on kinkkisempää. Halusimme molemmille tytöille nimet, jotka toimisivat sekä islanniksi että suomeksi. Ja niitähän ei ole kauhean montaa. Anna ja Hanna ovat suosittuja naistennimiä Islannissakin - niinpä miehen eksistäkin yksi on Anna ja toinen Hanna. Ei ihan sopinut. Mariaakin mietimme ja Eevaa, mutta ne ovat meidän makuumme liian suoraa Raamatusta. Lisäksi miehen naishistoriasta löytyy myös yksi Eva. Lienee paikallaan tarkentaa, että parisuhdehistorialla oli väliä miehen nimimieltymyksiin, ei minun. Enhän minä näitä naikkosia tuntenut :D

Sitä paitsi halusimme nimen liittyvän minuun - olimmehan päättäneet antaa lapsille patronyymien muodossa isän nimet, joten olisi ihan reilua, että etunimi olisi minun heiniä. Esikoisen kanssa oli helppoa: otettin minun nimi Satu ja käännettiin se islanniksi. Halusimme, että mörssärinkin nimi alkaisi S-kirjaimella, siina olisi neljä kirjainta - ja etta se sopisi sekä Suomeen että Islantiin.

Mietimme ja mietimme. Sara? Siri? Hmm. Yhtenä iltana mieheni keksi sen: islanninkielinnen sana, joka tarkoittaa euforiaa ja onnellisuutta, on nelikirjaiminen ja se alkaa S:llä. Kuinka sattuikaan: sama nimi on käytössä myös Suomessa. Se lausutaan lähes samalla tavalla, mutta kirjoitetaan viidellä kirjaimella: Saila.

Ongelmana oli vaan, että tätä euforiaa tarkoittavaa sæla-sanaa ei oltu hyväksytty Islannin nimirekisteriin. Olisimme voineet antaa lapsen nimeksi suomalaisen version, koska minä toisena vanhempana olen ulkomaalainen. Mutta halusimme nimenomaan nimen, joka on tunnistettava nimi molemmissa maissa. Niinpä haimme lapselle oikeutta keksimäämme nimeen. Lähetimme pyynnön nimirekisteriä ylläpitävälle viranomaiselle.

Rekisteriä ylläpitävä viranomainen päättää muutaman kerran vuodessa pitämissään kokouksissa uusista nimistä, joita se hakemuksesta hyväksyy islantilaiseksi etunimeksi. Perusteet pitää olla kunnossa: nimen pitää taipua islantilaisittain esimerkiksi genetiivissä, se ei saa rikkoa islantilaisia kielioppisääntöjä ja tytöille pitää antaa tyttönimi ja pojille poikanimi.

Parin viikon odotuksen jälkeen hakemuksemme hyväksyttiin. Niinpä perheessämme kasvaa nyt Islannin ensimmäinen "euforia". Asiaan toki kuuluu, että tämän myötä neidistä tehtiin uutinen ennen kuin hän oli ehtinyt täyttää kuukauttakaan. Hyvin vedetty :)

34 kommenttia:

  1. Oon niin iloinen, että kirjoitit tämän. Tykkään nimistä ja esikoisenne nimestä, ja mietitytti, miten toisella kertaa yhdistätte suomalaisen ja islantilaisen taustan yhtä onnistuneesti. Ajattelin lannistuneena, ettei nimeä kuitenkaan kerrota blogissa. Mutta kerrottiinpa ja vielä taustoineen päivineen. Ja kuinka hieno nimi! Oli myös jännä kuulla, että Islannissakin ollaan yhtä salaperäisiä nimen kanssa kuin Suomessakin, toisin kuin monessa muussa maassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kivoista sanoista!
      Minäkin ajattelin ensin, että kirjoittaakko tästä aiheesta vai ei, mutta päätin sitten kuitenkin. Kyllä ne lasten nimet selville saa sen verran helposti ainakin täältä Islannin rekistereistä, että en nähnyt salailulle tarvetta. Puhuttelen kuitenkin lapsia blogipostauksissa lempinimellä, eli yritän etteivät oikeat nimet kuitenkaan toistu jutuissa liian usein.

      Poista
    2. Onko lapsen nimi nyt tämä islantilainen versio (joka kirjoitetaan kirjaimella, jota suomalainen näppäimistö ei tunne) vai suomalaisittain kirjoitettu Saila? Mietin siis lähinnä miten islantilaisia äänteitä kirjoitetaan kansainvälisesti?

      ihana kaunis upea nimi, oli teillä homma noilla kriteereillä! :) Nimenvalinti voi olla haastavaa vähemmilläkin mutkilla. :D

      Poista
    3. Joo, se on se islantilainen versio. Jos se ei olisi mennyt läpi, me oltaisiin annettu suomalaisittain kirjoitettuna. Passissa tuo islantilainen æ kirjoitetaan ae - vähän samalla tavalla kuin ä kirjoitetaan ae ja ö oe. Olen siis kansainvälisesti Raemoe.

      Ja tää on ihan parasta: islantilaisittain sukunimeni kirjoitetaan Ræmö (täällä kun tunnetaan ö mutta ei ä:tä).

      Poista
    4. Eka lapsi oli siis Salamatkustaja ja toinen Sælamatkustaja, hihi!

      Poista
    5. Hahha! Naulan kantaan, Vadelmia!
      Ihana nimi! KAunis suomalaisittainkin, mutta että noin ihana tausta islantilaisittainkin. Naulan kantaan. Hänhän ihan näyttääkin ööh Sælalta!

      Poista
  2. Miten upea nimi! Ja ihana merkitys.

    Lukiko tuossa uutisessa oikeasti, että joku halusi antaa lapselleen nimeksi Lady? Hyväksyttiinkö se? ;)

    Mun on pitänyt tulla onnittelemaan jo aikapäivät sitten, mutta kas kun on jäänyt. No, parempi myöhään: lämpimät onnittelut mörssärin maailmaanpuskemisesta! Mainion päivän tyllerö valitsi: ollaan synttärikaimoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - Lady-nimelle oli haettu lupaa, mutta sitä ei myönnetty. Onneksi ei.

      Kiitos paljon onnitteluista!

      Poista
  3. Hih, olin lukenut uutisen näistä uusista hyväksytyistä nimistä Reykjavik Grapevinesta, mutta enpä olisi osannut ajatella, että sieltä joku "tuttu" löytyisi :D Kaunis nimi! Annetaanko Islannissa muuten paljon toisia nimiä ihan vaan niiden nimien takia, eikä vaan ns. etunimen jatkoksi? Ite oon aina ajatellut, että toisen nimen kanssa saa heittäytyä vähän villiksi, mutta siellä ilmeisesti ei kun edes "etunimeä" (Thor) ei saa toiseksi nimeksi antaa :P

    VastaaPoista
  4. Täällä ollaan nimien ja sanojen kanssa aika tarkkoja - vaikka muilla elämänalueilla on tapana rymistellä yli sieltä missä aita on matalin :) Islannissa ei esimerkiksi ole televisiolle, kondomille tai radiolle ns. kansainvälisiä vastineita vaan on keksitty omat (televisio on näköheitto eli sjónvarpid, radio on ulosheitto eli útvarpid jne.). Nimissä ollaan myös aika tarkkoja, eli pitää perustella hyvin, miksi hakee lupaa jollekin uudelle nimelle jota ei vielä ole rekisteröity.

    Islannissa saa antaa kaksi etunimeä, mutta ei kolmea. Kaksoisnimet ovat yleistyneet viime vuosina paljon. Lapsen päiväkodissa melkein jokaisen muksun naulakossa on kaksiosainen nimi (Íris Rós, Hanna Rut, Jón Pétur jne.). Ja jos lapsella on kaksi nimeä, häntä usein myös kutsutaan kahdella nimellä. Se tuntuu hassulta, kun Suomessa, jossa lapsilla on usein useampi kuin yksi nimi, kuitenkin kutsutaan vain sillä yhdellä, useimmiten ekalla nimellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta mikäs se kondomi sitten on?!?

      Poista
    2. Oli pakko kurkata google translatesta: smokk. Onko tuo totta, islannin tuntijat? Smokki päälle vaan! :D

      Poista
  5. Ooh, ihana juttu! Näitä merkityksiä en olekaan koskaan kuullut! T. Saila :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet siis täynnä euforiaa ja onnea :D

      En nyt tiedä liittyykö tämä mihinkään, mutta tuli nimestä mieleen, että Islannin yksi perinteisimpiä kakkuja on nimeltään Hjonabandssaela. Se tarkoittaa avioliitto-onnea (kakkussa on keksipohja ja usein raparperihilloa).

      Poista
  6. Ihana ja ihanan merkityksellinen nimi :)

    VastaaPoista
  7. Ihana kertomus nimen löytämisestä. Kauniin nimen lopulta löysitte. Meillä on ollut sama tapa kuin teilläkin eli nimi on kerrottu jo laitoksella. Toiset nimet olemme pitäneet salaisuuksina. Mutta TYKSissä on tapana laittaa siihen koriin nimi lapselle ja häntä myös kutsutaan sillä siellä nimellä. Tuntui hassulta käyttää jotain muuta kuin sitä minkä aiomme hänelle antaa. Etsiminen on aina tuottanut meillekin tuskaa. Miehelläni on erikoinen nimi ja hän on kärsinyt siitä koulussa. Niinpä nimen piti löytyä kalenterista, sitä ei saa väänneltyä ja sen pitää olla perinteinen. Joo, löytyi kyllä mutta työtä vaati. Ja kun tämä on tehty kolmeen kertaan. Molemmilla tytöillänne on kauniit nimet. Mä olen seurannut nyt täällä telkkarista sarjaa Kansijuttu, joka tulee uusintana ja on islantilainen. Olen aivan ihastunut siihen kieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Kansijuttu.. Hmm, mikäköhän se on islanniksi - täytyykin tutustua. Meillä kun ei ole telkkaa eli olen aina ihan pihallla kaikista paikallisista teeveeohjelmista.

      Poista
    2. Ohjelma kertoo toimittaja Larasta, joka jostain syystä tekee aina sellaisia rankkoja rikosjuttuja lehteen ja joutuu itsekin perheensä kanssa välillä vaaraan.

      Poista
  8. Todella kauniit nimet teidän jälkikasvulla! Ja musta on hauskana lisänä se, että halusitte nimen sopivan kummankin kulttuuriin. Meillä oli miesystävän kanssa sama homma kun meidän ensimmäinen syntyi alkuvuodesta, että keksittäisiin sellainen nimi, joka sopisi sekä suomalaisen että hollantilaisen suuhun.

    Meillä ei tätä ongelmaa ollut, mutta miesystäväni kertoi hyvin vinkeästä säädöksestä nimeä antaessa; Hyvin usein kun saat postia, vastaanottajan nimi on muodossa "etukirjaimet ja sukunimi", Esim. Heikki Antero Virtanen saisi postia nimellä HA Virtanen ja Essi Anni Helena Virtanen muodossa EAH Virtanen. Tämän takia kun lapselle pitää keksi nimi täytyy olla tarkkana etukirjainten kanssa, ihan sen takia että millaisen "kokonaisuuden" se muodostaa. Jos olisin halunnut antaa lapselleni esim. nimen Lauri Unto Leevi, se ei olisi ollut mahdollinen, koska etukirjaimiksi muodostuisi LUL, joka hollannin kielessä tarkoittaa k*rpää. En sitten tosi tiedä, miten kävisi semmoisessa tilanteessa, että suomalainen Suomessa syntynyt Lauri Unto Leevi muuttaisi Hollantiin ja rekisteröityisi sinne, että kuinka sitten kävisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas on kiinnostava tuo Hollannin nimenkirjoitustapa virallisemmissa lähetyksissä. Kaikkea sitä joutuu näemmä miettimään kun kelailee jälkikasvulle nimiä :D

      Poista
  9. Voi miten mielenkiintoinen juttu. Jo tuo Islannin "sukunimettömyys" tuo omat mausteet mukanaan. Tykkään kovin nimistä ja vielä enemmän, miten nimeen päädyttiin. Appivanhempani halusivat antaa lapsilleen etunimet, jotka päättyvät samaan kirjaimeen kuin millä sukunimi alkaa. Motiiveja on monia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena!
      Mulla ja mun siskoilla taas on kaikilla kolme nimeä ja kaikilla ne keskimmäiset kaksi nimeä päättyy a-kirjaimeen. Mä tajusin tän vasta nyt kun kerroit tuosta appivanhempiesi käytännöstä. Pitääkin kysyä äidiltä, oliko tämä suunniteltu juttu :)

      Poista
  10. Ihana juttu. Nyt tietysti on kiinnostavaa vuosien saatossa seurata kuinka monta kaimaa mörssärinne saa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mietin ihan samaa! Pitää käydä tuolla nimirekkarissa tiirailemassa säännöllisin väliajoin. Ehkä hän aloittaa tietämättään uuden trendin :D

      Poista
    2. Heh, hauskaa :D Onnea nimestä! Kauniin nimen saitte lapselle antaa. Kiitos että kirjoitit tästä! t.toinen rekisteröitymätön lukija

      Poista
  11. Kiva nimi! Jännä sinänsä ettei tuo ole ollut Islannissa nimenä ennen. Onko Islannissa tuollaiset "merkitykselliset" nimet yleisesti ottaen tavallisia vai onko tyypillistä, että nimi on "vain nimi"? Siis onko esimerkiksi luontoon liittyvät nimet kovin yleisiä?

    Hauska juttu muuten sekin, että Suomessa Onni on pojan nimi (tai on se parilla tytölläkin nimenä, mutta ylivoimaisesti useammin pojan nimi). Miten muuten Islannissa päätetään onko uusi nimi tytölle tai pojalle sopiva? Eli nytkö siis on lopullisesti päätetty, että Saela on tytön nimi, eikä kukaan poikalapsi voi saada sitä nimekseen?

    VastaaPoista
  12. Luin nimen. Ensimmäinen ajatus: no tottakai Saila, tyttöhän on ilmetty Saila!

    Kaunis ja sopiva nimi!

    VastaaPoista
  13. Erittäin kaunis nimi ja mielenkiintoinen syntykertomuskin! Eri kulttuurista kotoisin olevien vanhempien nimivalinnat kiinnostavat aina, omakohtaisista syistä toki. Joskus on näitä omankin siipan kanssa mietitty, vaikkei lasta ole vielä mailla halmeilla.

    Sukunimikäytännöt tuovat oman lisänsä soppaan. Minusta norjalainen/tanskalainen perinnetapa antaa lapselle äidin tai jonkun esivanhemman sukunimi keskimmäiseksi nimeksi on aina ollut viehättävä. Valitettavasti vaan ei Suomessa edes käsittääkseni ole laillista (ellei satu olemaan sukunimenä myös etunimenä käytetty nimi). Muutenkaan perinteinen suomalainen -la tai -nen -päätteinen sukunimi ei kyllä olisi kovin elegantti toisena etunimenä. Mutta niissä skandinaavisissa nimissä sointuu usein kauniisti!

    VastaaPoista
  14. Ihana nimi! Ja lämpimästi onnea mörssäristä vielä kerran! ...Vaikka silmässäni Saelasta tulikin ensi Sälä, siis ihan suomalaisittain ;-) . Tavalliserikoisnimet (niinkuin sinun "S-tytöilläsi") ovat minusta kauneinta, niitä jää aina makustelemaan (eivät mene kuulijalta "ohi") ja positiivisesti tunnestelemaan, mutta ne eivät ärsytä (eivät ole liian erikoisuutta tavoittelevia). Kyllä on pohdinta kannattanut, kyllä tyttöjesi kelpaa!

    VastaaPoista
  15. Kaunis nimi kauniilla lapsella! :) Hienosti löysitte kriiterinne täyttävän nimen. Siunausta elämäänne, jos saa toivottaa!

    VastaaPoista
  16. Kiitos kirjoituksesta! Mua on nimet ja kielet kiinnostanut aina, tämä osui siis täydellisesti. Varsinkin kun omien tulevien lapsien kohdalla täytyy sovittaa sopivuus kahteen eri kieleen, joissa onneksi on sama kirjaimisto.

    Onnittelut hienosta nimestä, Sæla!

    VastaaPoista
  17. Oi, ihana listaus ja kaunis tarina! Mulle itsellekin nimet on todella tärkeitä.
    Me jouduttiin myös tarkistelemaan nimirekisteristä tilannetta, kun sattuneesta syystä haluttiin nimetä kuopuksemme Heklaksi. On sitä hiukan täällä ihmetelty, mutta oikein kaunis nimi meidän tyllerölle ;)
    Hauskaa on myös se miten nimet kääntyy kielestä toiseen. Meidän perheessä ystäväni lapsi Dagmey kulkee jutuissa tuttavallisesti Taimina, ihan vaan ääntämyksen perusteella.
    Ja tuo sukunimijuttuhan on islantilaisilla ihan huippu! Ihanaa, kun piditte perinteistä kiinni <3

    Onnea teille koko perheelle uudesta ihanuudesta!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?