Tasa-arvopumppu ja havaintoja imetyksestä

Suhtautumiseni rintapumppuun on ollut epäileväinen. Syy on ollut aika lapsellinen: se tuo liikaa mieleen lehmän lypsykoneessa. Olen nyt korjannut ja vaihtanut kantaani. Rintapumppu on itse asiassa ihan hemmetin kätevä väline. Sen merkittävyys sujuvaan arkeen ja tasapuoliseen lapsenhoitamiseen on lähes samaa luokkaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja iseille korvamerkatun vanhempainvapaan kanssa.

Kun on rintapumppu - ja jos lapsi suostuu syömään tuttipullosta -, voi nimittäin tehdä upean kompromissin: saada rintaruokinnassa olevan lapsen ilman, että äiti aikatauluttaa vuoden ajan elämänsä vauvan ruokailujen tahtiin. Sitä paitsi kiitos rintapumpun isäkin pääsee osallistumaan ruokkimiseen.

Kirjoitan kirjapalstaa asumista käsittelevään 3h+K-lehteen ja saan siksi lehden kannettuna kotiin. Uusimmassa numerossa oli todella inspiroiva juttu Lundian toimitusjohtajasta, joka kertoi avoimesti omasta elämästään ja siitä, kuinka on mahdollista saada molemmat: menestyksekäs työura (toimarina alle kolmevitosena!) ja lapsiperhe. Luin juttua pari päivää mörssärin syntymän jälkeen. Kun haastattelussa kerrottiin pakkaseen laitetusta rintamaidosta ja rintapumpun mahdollistamista äidin sunnuntaityöpäivistä, minullakin syttyi lamppu. Nyt todella tarvitaan rintapumppu meillekin!

Mies lähti ostoksille vertailemaan näiden puhelinluuria muistuttavien laitteiden teknisiä ominaisuuksia ja palasi kotiin NUK-merkkisen sähköisen rintapumpun kanssa. Hinta rapeat 150 euroa, mutta povaan sille kohtalaista jälleenmyyntihintaa.

Mörssäri syö hyvin tuttipullosta, eli silloin tällöin kun pitää itse kipaista hoitamassa yli tunnin mittainen asia, laitan pumpun surisemaan ja siirrän pullossa puoli desiä maitoa jääkaappiin. Hyvin on kelvannut.

Pakastepusseja en ole hankkinut, koska mölöä ei tässä meijerissä riitä desikaupalla lypsettäväksi ja rintaruokintaan. Kun jossain kohtaa kotisohvalta tulee tulee yli neljän tunnin mittainen pakollinen poissaolo, turvaudumme mitä luultavimmin korvikkeeseen. Mörssäri sai sitä jo toisena päivänään - se huusi nälkäänsä eikä oma tuotanto ollut vielä käynnistynyt. Päättelin aika nopeasti, että kun kahdesta pitää valita, nälkää parempi vaihtoehto on purkkimaito. Käytännössä siis rikoin WHO:n täysimetysmääritelmää heti. En aio ottaa tästä paineita.

Ruokin lasta niin kauan rintamaidolla kuin sitä riittää ja kun sitä ei riitä, tulee oheen korvikemaito. "Täysimetin" esikoista (annoimme esikoisellekin korviketta ensimmäisinä päivinä) neljä kuukautta, jonka jälkeen jatkoin imetystä korvikkeen rinnalla muutaman kuukauden. 8 kuukauden iässä lopetin imetyksen kokonaan, ja ihan terve tuosta näyttää tulleen.

No arvatkaas mihin ensimmäisen rintapumppuvapaan käytin? Lähdin esikoisen kanssa jo perinteeksi käyneelle yhteiselle seikkailuretkellemme keräämään pusikosta löytyviä aarteita muoviämpäriin ja syömään lettuja lähibaariin. Ja kyllä vaan: iltapäivävapaa viisi- ja puolivuotiaan kanssa Islannin syksyisessä tuulessa ja sateessa oli järkyttävän rentouttava ja virkstävä kokemus. Palasimme molemmat kotiin paljon hyväntuulisempina kuin mitä sieltä lähdimme. Hyvin ruokittu Mörssäri kuorsasi tulomme jälkeen vielä pitkälle toista tuntia. Siinä ajassa ehti tehdä neljä Frozen-palapeliä.




Tunnisteet: ,