Perheellisenä ja keski-ikäistyvänä matkustan yhä useammin perheen kanssa. Ehkä juuri siksi yksinmatkustamisen loisto on säilynyt. Kun reis...

Huone yhdelle

10.6.15 Satu Kommentteja: 19

Perheellisenä ja keski-ikäistyvänä matkustan yhä useammin perheen kanssa. Ehkä juuri siksi yksinmatkustamisen loisto on säilynyt. Kun reissaan  yksin, en koe itseäni yksinäiseksi. Koen saavani olla rauhassa.
Tein ensimmäisen soolomatkani parikymppisenä. Otin lennot Ateenaan, Pireuksesta lautan Kreetalle ja löysin satamakaupungista kesätyöpaikan turistiravintolan sisäänheittäjänä. Myin moussaka-annoksia eurooppalaisille turisteille ja riitelin kreikkalaisten ravintolanomistajien kanssa maksamatta jääneistä palkoista. Sen kesän jälkeen en enää jännittänyt pitää esitelmiä.

Yksin matkustaminen on ihanaa. Parasta on vapaus. Voi mennä ja olla miten tykkää, ja matkustaa omien aikataulujen mukaan. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä kenellekään tarvitse selvittää menemisiään.
Viime vuosien aikana yksinmatkailu on lisääntynyt huimasti. Osasyyllinen trendiin on takavuosien hittielokuva Eat, Pray, Love (2010). Julia Robertsin näyttelemä Liz Gilbert otti avioeron ja kiersi yksinään Italiassa, Intiassa ja Balilla toteuttamassa omia haaveitaan. Elokuvan ilmestymisen jälkeen yksinmatkailu – ja etenkin Balille – yleistyi kohisten.

Tyypillinen soolomatkaaja on yli viisikymppinen nainen. Brittiläisen matkailumedian 101 Holidaysin julkaiseman tutkimuksen mukaan tänä vuonna yli kolmannes brittimatkaajista matkustaa yksin ja mieluiten Kreikkaan. Yksinmatkaajista noin 60 prosenttia on naisia.

Yksi tämän hetken luetuimmista matkabloggaajistakin on soolomatkailija. Kolmekymppinen Kate McCulley lähti kotikaupungistaan Bostonista viisi vuotta sitten maailmanympärimatkalle. Hän on sillä reissulla edelleen ja kirjoittaa työkseen yksinmatkailua käsittelevää blogia.
Matkailualan toimijatkin ovat huomanneet, että yhä useampi lähtee matkaan yksin.

Yksinmatkailijoiden ainoa vaihtoehto ei enää ole paikka äänekkäässä dormissa tai kallis hotellihuone, joka on hinnoiteltu kahden hengen käyttöön.

Yksinmatkailuun erikoistunut matkailusivusto Solo Traveler on koonnut soolomatkailijan majoitusoppaaseen yli 50 kohteesta kiinnostavimmat ja järkevästi hinnoitellut hotellivaihtoehdot.

Lentoyhtiö KLM:n Meet & Seat -palvelun avulla voi valita lennolle vierustoverinsa. Kun on jakanut palvelussa oman Facebook-, LinkedIn- tai Google+-profiilinsa, pääsee katsomaan, keitä muita on tulossa samalle lennolle ja missä he istuvat. Meet & Seat on kätevä myös työmatkoilla: lennolla saattaa olla muitakin samoille messuille menijöitä. Viiden tunnin aikana ehtii tehdä vaikka kaupat.

Seuraa sai muuten Julia Robertskin. Hollywood-leffalle uskolliseen tapaan itsenäinen reissunainen tietysti löysi elokuvan loppumetreillä Balilta komean miehen, ja loppumusiikin soidessa he ajoivat veneellä kohti auringonlaskua.

Ei siinä mitään, kyllä minäkin sinkkuna olisin Javier Bardemin kanssa risteilylle lähtenyt.

Tykkääkö teistä joku matkustaa yksin?

--

Pidän Imagessa matkapalstaa. Tämä juttu on julkaistu aikaisemmin numerossa 2/2015. Kaikki Imagessa julkaistut matkajuttuni tulevat myös tänne blogin puolelle. Tägään ne tunnisteella Imagen matkajutut.


Kuvat: Björgvin Hilmarsson

19 kommenttia:

  1. Kyllä! Minullakin lapsia ja mies. Välillä on niin ihanaa lähteä arkea pakoon yksinään. Viimeksi olin yksin Thaimaassa nauttimassa auringosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaa-aika on kivointa viettää parhaimpien tyyppien, eli oman perheensä parissa, mutta kyllä se yksinään matkailu vaan tekee hyvää myös.

      Viikko pari jossain rannalla yksinään lukemassa kirjoja - joo kiitos!

      Poista
  2. Yksin matkustamisessa kutkuttavat helppous ja ehkä siitä tuleva vapauden tunne. Pari pientä yksinreissua ovat kuitenkin tuntuneet vajailta, koska kukaan tärkeä ei ole ollut jakamassa niitä. Matkustan mieluiten perheeni tai mieheni kanssa, koska tykkään jakaa odotuksen ja suunnittelun, uudet kokemukset ja näkemiset sekä myöhemmin vielä muistelot juuri heidän kanssaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, hyvässä seurassa on tosi paljon hyviä puolia. Tässäkin on varmaan kyse aika paljon myös siitä, millaiselle lomalle lähtee. Sellanen rentouttava "luen kirjoja ja urheilen" -tauko on minusta kivointa tehdä yksin. Kun taas joku ravintolasyömiseen keskittyvä kaupunkiloma taas ehdottomasti vaatii onnistuakseen erinomaisen pöytäseuralaisen :)

      Poista
  3. Minä olen aikuisiällä matkustanut aina yksin, lukuunottamatta kahta reissua joilla minulla oli matkaseuraa. Noiden reissujen jälkeen olin vielä vakuuttumeepi siitä, että matkustan jatkossakin mieluiten yksin :D

    Juuri tuo vapaus mennä ja tulla miten halua, minne haluaa ja milloin haluaa täytymättä ottaa ketään muuta huomioon, on parasta. Kukaan ei vaadi yhtään mitään. (Kuulostaa ehkä tosi itsekkäältä mutta minä vaan niin nautin tuosta vapaudesta). Aina kun mahdollista, lähden Walesiin, pohjoiseen Snowdonian kansallispuistoon. Siellä päivät koostuvat lähinnä päivävaelluksista, valokuvaamisesta ja ihan vaan ulkona olemisesta. (Kivikasan päällä istuminen jollakin vuorella/lammashaassa/rannalla ilta-auringossa, maisemista nauttiminen, niiden valokuvaaminen ja hyvän musiikin kuuntelu on ihan parasta!). Usein olen aika lailla viimeisillä voimillani saavuttanut jonkin vuorenhuipun, välillä kaatosaateesa, välillä porottavassa helteessä, meinattuani sitä ennen kääntyä takaisin noin 32 kertaa. Jostain on kuitenkin löytynyt se itsensäpiiskaaminen maaliin asti ja olen ollut tyytyväinen, että olen huipun saavuttanut. Kuitenkin jos mukanani olisi joku muu, en voisi pakottaa tätä viimeisillä voimillaan sinne huipulle kaatosateessa, kaikki vaatekerrokset kastuneina. Huippu jäisi saavuttamatta ja se harmittaisi. Itsensä voi pakottaa kestämään epämukavuutta, muita ei samalla lailla. Epäilen myös, että matkaseura ei ymmärtäisi sitä, miksi lammashaassa kolmatta tuntia (yksin) istuminen, vuorten ihailu ja niiden valokuvaus on SE juttu.

    Ihmisillä tuntuu olevan aika usein ennakkoluuloja siitä, että yksinmatkatessa olisi jotenkin todella yksin ja todella tylsää, muusta maailmasta eristäytyneenä. (Ja usein vielä niin, että yksinoleminen ja tylsyys on synonyymejä toisilleen). Olen kolunnut niin suurkaupunkeja kuin tuota maaseutuakin useammassa maassa enkä koskaan ole kokenut olevani yksinäinen tai tylsistynyt. Lisäksi jos seuraa kaipaa, sitä kyllä löytyy etenkin muista yksinmatkustavista. Useimmiten minä en vaan kaipaa, satunnainen jutustelu majapaikassa (ja joskus harvoin illallisen syöminen yhdessä) tai paikallisten kanssa satunnainen jutustelu riittää minulle siltä sosiaaliselta puolelta matkatessani. Olen jonkun verran introvertti, en kuitenkaan ihan täysin kuten ylläoleva tekstini ehkä saattaa minun olettaa olevan :D

    Mutta joo, jatkosakin nautin yksinmatkaamisesta ja sen tuomasta vapaudesta :)

    -Anna




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin reissatessa olen tehnyt paljon enemmän uusia kavereita ja ystäviä kuin matkaillessa perheen tai ystävän kanssa. Itse asiassa en mä mun miestäkään olisi tavannut, jos en olisi silloin kerran lähtenyt yksin reissuun... :)

      Poista
  4. Yhden reissun olen tehnyt yksin, Lontooseen. Tähän asti paras reissuni, mutta noloahan se olisikin jos ei olisi kivaa, kun on itse suunnitellut kaiken ja muuttanut suunnitelmia just oman mielensä mukaan. ;) Ainoa huono puoli oli se, että yksin hotellissa pelotti öisin, kun ei ole yksin tottunut reissaamaan. Seuraava oma loma on taas haaveissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tunnustan: nukun yleensä hotelleissa yksin televisio päällä. Meillä ei ole kotona televisiota, mutta sen taustaääneen on ihana nukahtaa!

      Poista
  5. Hah, olin jossain vaiheessa oikein yllättynyt kun ekaa kertaa luin juttuja jossa puitiin yksin matkustamista. En ollut oikeesti tajunnut että siinä olisi oikein jotain puitavaa :D Mulle ei ollut koskaan tullut mieleen että jos elää yksin, ei voi/halua matkustaa, vaan jos mun teki mieli matkustaa johonkin niin lähdin ilman että ajattelin sitä sen kummallisemmin.

    Ensimmäisen kerran matkustin yksin niinkin lähelle kuin Kaliforniaan, ja olen käynyt yksin myös Lontoossa. Välillä on toki hölmö fiilis kun ei voi jakaa kellekään jotain hienoja juttuja, mutta kyllä se omien halujen ja aikataulujen mukaan meneminen on mukavaa. Nyt kun en enää elä yksin niin ei ole tullut matkustettua yksin Suomen ulkopuolella, mutta ei se nytkään ole pois suljettu ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nykyään yksin reissaaminen on helpompaa ihan hotellienkin toimesta - esim. yhden hengen huoneiden tarjonta on parantunut. On nimittäin tosi tylsää maksaa melkein sama hinta yhden hengen huoneesta kuin mitä kaksi maksaa kahdenhengen huoneesta.

      Poista
  6. Minä taas en oikein tykkää yksin matkustamisesta. Minusta vaan on kiva, kun on seuraa. Toki nyt kun pyörittää perhehärdelliä, niin olen pienestä irtiotosta ihan yksin välillä haaveillut. En kuitenkaan osaa kuvitella, että lähtisin yksin esimerkiksi viikon lomalle. Jonkun kaverin kanssa kyllä sitäkin mieluummin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kaikki erilaisia, matkustajinakin. Tärkeintä tietysti on että tietää itse, miten tykkää eniten matkustaa ja saa näin vapaa-ajasta parhaat ilot irti :)

      Poista
  7. Mä asun ja (työ)matkustan yksin Aasiassa. Ehkä sen takia lomilla saatan matkustaa yksin joko ystävien luokse tai ystävien kanssa. Yksin matkustamisessa on puolensa (esim monta laiskaa päivää kirjan lukemista), mutta kun sitä tekee työn puolesta kerran kuukauteen, niin välillä mukavaaon se, että on joku jonka kanssa jakaa kaikki vastaantulevat asiat. Oon kuitenkin opetellut siihen, että vapaa-ajalla (usein iltaisin) teen jotain niitä juttuja, mistä tykkään myös yksin työmatkoilla, ettei elämä ole pelkkää hotellihuoneessa nyhjäämistä.
    Nyt mietin kesälomaa ja mahdollista Euroopan kohdetta. Takana on hektinen loppukevät ja vähän traumaattinenkin; toiveissa on siis reissu jonkun kaverin kanssa. Juuri nyt esimerkiksi se, että ei tarvi suunnitella ja miettiä kaikkea yksin tuntuu luksukselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin! Vaihtelu varmasti virkistää, tässäkin. Sitä paitsi reissaamisessa kaverista on tosi paljon apua ihan käytännön jutuissakin: laukunvahtina, sairastuessa apteekissakävijänä jne.

      Poista
  8. Olipa kiva postaus ja hyviä linkkejä. Olen parikymppinen nainen, ja yksin matkustaminen jotenkin jännittää, olisiko minusta siihen? Sinänsä absurdi ajatus, olen lähtenyt viideksi kuukaudeksi "yksin" Tansaniaan, kun olin 19.. Mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli! Kannattaahan sitä ainakin kokeilla, aloittaa esimekriksi jollain viikonloppumatkalla vaikka ihan kotimaassa. Musta esimerkiksi yksin leffassa tai teatterissa käyminen on superihanaa ja tavallaan minimatka sekin :)

      Poista
  9. Tykkään reissata yksin ja tykkään reissata porukalla. Nykyään ehkä enemmän muiden kanssa. Tulin eilen yksinreissulta Dublinista ja mulla oli tosi kivaa, vaikkakin jossain vaiheesa sitä seuraa alkaa kaivata. Olen aiemmin reissannut enemmän yksin mutta nykyään tuon miekkosen kanssa enimmäkseen.
    Katelle hatunnosto täältä, olin viime vuonna blogireissulla hänen kanssaan Maltalla ja inspiroiva lady todellakin! En ehkä noin paljon pystyisi yksin reissaamaan, mutta hyviä vinkkejä Katelta saa ja rutkasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo Katen blogi on ihan huippuhyvä. Tosi hyviä juttuja vaihtelevista kohteista ja uusia näkökulmia tuttuihinkin mestoihin.

      Poista
  10. Minä! Minä tykkään kaikista eniten matkustaa yksin! Välttämättä ei ihan parasta reissua ole tullut tehtyä yksin mutta ainakin niitä parhaita. Ihmettelinkin tuossa joku aika sitten, että miksi me ei olla reissattu juurikaan viime aikoina. Ja yksi syy on ehdottomasti se, että pitäisi ottaa perhe mukaan eikä pääsisi matkaan yksin.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?