Yleislakkoa odotellessa

Suomessa päätettiin juuri uuden hallituksen kokoonpanosta ja kerrottiin hallitusohjelma. Näytti muuten todella hyvältä noin koulutuksen, varhaiskasvatuksen sekä työn ja perheen yhdistämisen näkökulmasta. Apua, apua. Katja tiivisti tuntoni hyvin, suosittelen lukemaan.
Aamun lehdessä lueteltiin lakon vaikutuksia: bussit eivät kulje, keisarinleikkauksia ei tehdä, ravintoloista on naudanliha loppunut ja "ei hengenvaarassa olevia potilaita" passitetaan sairaalasta koteihinsa.
Mutta minäpä kerron, mitä tapahtuu sillä välin Islannissa. Hyvin pian ei nimittäin yhtään mitään. Maa on menossa lakkoon. Viime viikkoina lakossa ovat olleet muun muassa kunnaneläinlääkärit ja valtion palveluksessa olevat lakimiehet. Eläinlekureiden lakon takia tuotantoeläimiä ei ole voitu teurastaa eli tiloilta loppuu pian tila ja ruokakaupoista ja ravintoloista liha. No, se on vielä pikkujuttu.

Eikä tuosta juristienkaan lakosta nyt niin suurta haittaa ole: mitä nyt lainhuutotodistuksia ei saa mistään, asuntokauppoja on vaikea tehdä, siviilivihkiminen ei onnistu ja sellaista pientä.

Röntgenhoitajat, labrahenkilökunta ja mm. sädehoitoja antavat hoitajat ovat olleet lakossa pitkin kevättä. Tämä on jo astetta vakavampi juttu. Kun potilaalla on epäilty syöpäkasvainta, on saattanut mennä kuukausia, että on päässyt edes jatkotutkimuksiin asti. Melko kylmäävää.

Kätilötkin ovat lakossa, muutaman päivän viikossa. Tiedän muutaman tapauksen ihan henkilökohtaisesti, jossa lakon takia ei ole pystytty käynnistämään yliaikaiseksi mennyttä raskautta - koska osastolla hoidettiin vain hengenvaaraan joutuneet tapaukset - minkä seurauksena on jouduttu tekemään keisarinleikkaus, koska alatiesynnytys ei ollut lapsen koon takia enää mahdollinen.

Jouduin itsekin maistamaan tätä äitiysneuvolan melko luokatonta hoitoa, kun epäiltiin keskenmenoa. Resurssipula selitti varmasti ainakin osan aaseilusta.

Tänään menivät lakkoon sairaanhoitajat. Maan keskussairaalassa, siis tuossa kivenheiton päässä omalta kotiovelta, jonne mun itsekin pitäisi sitten syyskuussa mennä synnyttämään, on tavanomaisesta sairaanhoitajahenkilöstöstä töissä enää joka viides. Sellaisia sairaita, jotka eivät välittömästi kuole hoidonpuutteeseen, on lähetetty kotiin. Muutamissa maaseudun sairaaloissa jopa 75 %:lle potilaista on näytetty ulko-ovea.

Verikokeista ei saada tuloksia, suunniteltuja keisarinleikkauksia ei voida välttämättä tehdä ja hoitoa ei saa, ellei mene piipaa-autolla pää kainalossa.

Eikä tässä vielä kaikki! Kesäkuun alkuun kaavaillaan yleislakkoa, jolloin lakkoon menisi noin suunilleen koko maa: kaikki bussikuskeista satamatyöntekijöihin ja matkailualan työntekijöistä kaupan kassoihin.
Kohtakohan loppuu kaupoista hedelmät?
Lakkojen syy on yksinkertainen: jengi haluaa lisää liksaa. Se on ihan ymmärrettävää. Pienituloiset palkkatyöntekijät ovat joutuneet viime vuosina todella ahtaalle. Täällä on minimibruttokuukausipalkka noin 1 400 euroa. Matkailu- ja kiinteistöbuumin takia vuokrat ovat nousseet Reykjavíkin seudulla muutamassa vuodessa kymmeniä prosentteja. Yksiötä ei tahdo saada enää alle tuhannen euron. Kolmiosta, jonne mahtuisi nelihenkinen perhe, joutuu kuulemma helposti pulittamaan jo melkein kaksi tonnia.

Ruoan arvonlisäveroa nostettiin vuoden alusta muutamalla prosenttiyksiköllä. Ja keneen se eniten iskee? No pienituloisiin tietysti, joiden käytettävissä olevista tuloista menee suhteessa suurempi osa ruokaan kuin hyvätuloisilla.

Eikä islantilaisen ruokakaupan hyllyllä paljoa naurata. Eräs toimittaja kävi havainnollistamassa tilannetta reykjavíkilaisessa ruokakaupassa: nämä kuvan ostokset maksavat ruokakaupassa 60 euroa. 60 euroa!! Eikä siinä ole grammaakaan kalaa tai lihaa.
Kuva: Stundin/ruutukaappaus 
Oletetaan tilanne, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä ja saavat hieman minimipalkkaa isompaa liksaa. Asumistukea he eivät välttämättä saa, ja lapsilisä on korkeintaan muutaman kymmenen euroa kuukaudessa. Päiväkotipaikka maksaa noin 200 euroa. Peruskoulu on ilmainen, mutta ateriat on maksettava itse.  Kun siihen laskee päälle vielä kovan vuokratason ja ruoan hinnan, ei ruletista selviä mitenkään ilman luottokorttivelkaa tai muita vippejä.

Vaikka eihän se lakkokaan tietysti kiva asia ole. Yleislakko kurjistaa kaikkien arkea. Se romuttaa viennistä ja tuonnista täysin riippuvaisen talouden hetkessä ja vaikuttaa myös Islannin suurimpaan teollisuudenalaan matkailuun. (Tosin ei ainakaan näihin minun vetämiin Islannin-matkoihin, koska yrittäjänä olen itse niissä hands on). Tästä ilkeästä tilanteesta islantilaiset poliitikot tai Islannin matkailunedistämistahot eivät mielellään puhu. Vai onko joku nähnyt jossain juttuja kesäkuussa uhkaavasta yleislakosta? En minä ainakaan. Suitsutus sen sijaan jatkuu. Eilen julkaistiin Islannin talousministerin mauton haastattelu, jossa hän kertoi Islannin olevan nyt taloudellisesti vahvempi kuin pitkään aikaan. *Ehkä nyt pikkuisen tuli liioiteltua kuitenkin*. Köhköh.

Poliitikot ovat väläytelleet lakko-oikeuden rajoittamista. En itse kannata moista. Tajuan kyllä, että 30 %:n palkankorotuksiin ei voida suostua kertaheitolla, koska se ei ihan oikeasti hyödytä ketään. Nopeasti kohonneet palkat menevät hintoihin ja kiihtynyt inflaatio kasvattaa velkataakkaa (Islannissa lainoista valtaosa on indeksoitu inflaaatioon eli velkapääoma ihan kirjaimellisesti kasvaa hintojen noustessa). Palkankorotuksen hyöty häviäisi kuin pieru jäätikölle. Tajuan myös sen, että jos korotuksista (toivottavasti) sovitaan, työllistäjänä omankin firman palkkakustannukset nousevat, eikä kustannusten nousu ole yrittäjän näkökulmasta juuri koskaan kiva juttu.

En kuulu itse ammattiliittoon, mutta haluan, että ammattiliittoja on. Työtekijöiden järjestäytymis- ja lakko-oikeus ovat toimivan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan edellytyksiä. Vaikka olen pystynyt järestämään oman työni siten, että saan itse päättää, kenelle teen, millä ehdoilla ja missä valuutassa, se ei tarkoita, että kaikki pystyisivät samanlaiseen tasapainotteluun. Ei sen takia, että olisin jotenkin muita huomattavasti välkympi vaan ihan ammatin takia.  Ei bussikuski, eläinlääkäri, valtion virkamies, sairaanhoitaja, poliisi tai lastentarhanopettaja pysty tekemään työtä samalla tavalla "b2b, free to go -asiantuntijana" kuin minä tässä omassa ammatissani. Kaikki ammatit eivät mitenkään taivu yrittäjämalliin.
Valintakysymyksiä.
Kannatan sitä, että islantilaiset laittavat kampoihin. Se ruoan arvonlisäveron nostaminen, vuokra-asujien kurjistunut tilanne ja hyvinvointipalveluiden karsiminen eivät ole mitään sattumankauppaa vaan tiettyyn arvomaailmaan nojaavia poliittisia päätöksiä, jotka eivät edusta omaa arvomaailmaani. Sitä rahaa kun voisi kerätä nimittäin muidenkin selkänahoista, kun kerran pakko on. Mieleen tulee näin nopeastikin ajatellen aika monta vaihtoehtoa: varallisuusvero, kovempi kalastusvero, kovempi autovero, alumiiniyhtiöille myydyn valtion omistaman sähkölaitoksen tuottaman sähkön hinnan reipas nosto, matkailuala kokonaan arvonlisäverolle...

Jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten tässä käy. Luulenpa, että käyn varmuuden vuoksi myös pari ylimääräistä kertaa ruokakaupassa:  hamstraamassa kuivakaappiin tonnikalapurkkeja, pastaa, omenoita ja kananmunia. Melkein kuin olisi retkelle lähdössä.

PS. Jos islantilainen yhteiskuntajäpätys kiinnostaa, niin vinkiksi: käsittelen näitä tämän muuten niin mainion maan varjopuolia myös Islantilainen voittaa aina -kirjassani. Sen voi ostaa vaikkapa täältä. Ostamalla tuet lakko-oikeutta ja minimipalkan nostoa puoltavaa pikkukapitalistia. ;-)

Tunnisteet: ,