Lapsi on ruinannut itselleen pääsiäismunaa siitä asti, kun ne Islannissa tulivat ruokakauppoihin eli noin helmikuun alusta. Suklaamunat eiv...

Suklainen pikakurssi taloudenhallintaan

2.4.15 Satu Kommentteja: 8

Lapsi on ruinannut itselleen pääsiäismunaa siitä asti, kun ne Islannissa tulivat ruokakauppoihin eli noin helmikuun alusta. Suklaamunat eivät ole täällä - tietenkään - mitään peruskinderin kokoluokkaa. Suurimmat painavat reilusti yli kilon ja niiden sisällä on puoli litraa irtokarkkia. Hintaakin näillä jättimunilla on mukavasti, noin kolmekymmentä euroa.
"Äiti, mulla on niin paljon rahaa!"
Islantilaiset ovat suklaamunasyöppöjä: viime pääsiäisenä 320 000 tundralaista kiskoi 120 000 kiloa suklaamunia, kertoi tämän aamun uutislehti.

Puolitoista kiloa sokeria ei mielestäni ole viisivuotiaalle mikään itsestäänselvyys, joten päätimme kotona, että lapsi saa suklaamunansa, jos käyttää siihen omia säästöjään.

Muksulla on ollut muutama säästöpossu käytössä jo vuosia. Satunnaiset kaduilla tehdyt kolikkolöydöt päätyvät niihin, samoin amman ja meidän antamat taskurahat. Oma pääsiäismuna kutkutti niin paljon, että lapsi päätti pistää säästönsä sileäksi.

Niinpä kiirastorstain aattona avasimme säästölippaat olohuoneen lattialle ja lajittelimme kolikot. Islantilaiset kolikot yhteen kasaan, ulkomaalaiset takaisin säästöpossuun. Sen jälkeen lajiteltiin samankokoiset kolikot omiin kasoihinsa, laskettiin ja pussitettiin. Pussit mukana suuntasimme ruokakauppaan tekemään hintavertailua.

Kaupassa odotti tsiljoona vaihtoehtoa: jalkapallon kokoisia kilon munia, vähän pienempiä ja koristeellisempia, lakurouheella höystettyjä maitosuklaamunia, tummasta suklaasta tehtyjä munia, riisisuklaamunia ja niin edelleen. Lapsi valitsi itselleen keskikokoinen, jonka päälle oli kiinnitetty yksi keltainen tipu ja hempeän värinen muovikukka.
Säästöpossupussi.
Kassalla odotti ensimmäinen yllätystekijä. Arviolta viisitoistavuotias kassapoika alkoi kakoa ja kertoi olevansa ensimmäistä päivää töissä. "Kuule en mä näitä kolikoita voi ottaa vastaan, näissä on mulla ihan hirveä laskeminen. Vähän hankala aika just nyt, kun tuota jonoakin on vaikka kuinka."

Lapsi näytti hätääntyneeltä ja puristi suklaamunaa ja kolikkopussia kädessään. Lapsen - ja sen pelokkaan kassapojan - tilanteen pelastamiseksi myönnyimme höyläämään luottokorttia.

Kolikkopussi täynnä ja suklaamuna kädessä teimme lähtöä kassalta, kun vastaan tuli toinen yllätystekijä. Eräs vanha rouva pysäytti meidät. Hänellä oli kädessään kymmenentuhannen kruunun seteli (noin 80 euroa) ja sanoi sen tipahtaneen meiltä. Meillä kummallakaan ei ollut setelirahaa mukana ja kerroimme tämän rouvalle. "Ei ei, kyllä se oli teiltä, ottakaa nyt vaan." "Ei kun ota sinä vaan, kun kerran löysit", maanittelin. "Ei missään nimessä, ottakaa te se ja ostakaa vaikka lapselle jotain kivaa."

Lopulta poistuimme kaupasta ison suklaamunan, täyden kolikkopussin ja 10 000 kruunun setelin kanssa.
Onnen munat.
Yritin olla järkevä suomalainen ja opettaa lapselle säästämisestä ja tavaran arvosta, mutta islantilainen markkinahäiriö sotki tilanteen.

Autoon päästyämme lapsi kysäisi, että voidaanko tulla huomenna ostamaan lisää suklaamunia. Näillä tuotto-odotuksilla se ei ole ollenkaan huono idea. 

8 kommenttia:

  1. Oletko kuullut koskaan Suspended Coffee -liikkeestä? Sen idea on tarjota myös ventovieraalle kahvi kun on ostamassa itselleen tai vastaavaa. Olen tehnytkin niin muutaman kerran. Ja tarjonnut joskus pussillisen paahdettuja manteleita tai evässämpylän aseman kiskalla... Olimme vuosi sitten juhlimassa miehen synttäreitä trattoriassa ja pyytäessämme laskua, tarjoilija sanoi viereisestä pöydästä lähtenyt herra oli maksanut sen. Kuuden henge ruuat ja juomat. Eli - pistä "vahinko" kiertämään. Siitä tulee mielettömän hyvä fiilis.

    VastaaPoista
  2. Kiva sana tuo amma! Siitä tulee mieleen mukavia muistoja, meillä Etelä-Pohjanmaalla se tarkoittaa lapsenvahtia. Mitähän se tarkoittaa Islannin näkövinkkelistä? Ymmärsin kielellisen yhteyden 80- luvulla, kun eräs tanskalaisneiti osoitti rintamustani ja kysyi " amar hon?" Meillä Pohjanmaalla monet murresanat löytyvät ruotsinkielestä. Ja Intiastakin löytyy Amma.

    VastaaPoista
  3. Mahtava meininki teillä siellä Islannissa! :)

    VastaaPoista
  4. Mummo taisi luulla, että raha on tiukassa, kun suklaamunien luvatussa maassa lapsen piti rikkoa possunsa sellaisen saadakseen. Noilla tuotto-odotuksilla lisää munaostoksia! laskepa vuosituotto!

    Mä olin joskus paikallisen valintatalon kassalla ongelmissa, kun puhelinverkon ongelmien vuoksi korttimaksaminen ei onnistunutkaan. Kassa yritti mun korttia useemman kerran ja onneksi löytyi taskusta käteistä riittävästi ja vähän ylikin. Seuraava asiakas on enempi laitapuolen kulkija makkarapaketin kanssa ja hänen korttia kassa koitti kerran ja oli muutenkin tylyhkö. Käteistä ei ollut, joten tarjouduin maksamaan herran makkarat, Mua harmitti kassan eriarvoinen käytös verrattuna itseeni ja makkara oli nälkään. Vähän kirpaisi kasvissyöjän omatuntoa, mutta se meni ohi. Hyvä mieli tuli.

    VastaaPoista
  5. Ollaan käyty Islannissa pari kertaa ja kiinnitetty huomiota siihen, että kassalla on usein nuoria poikia. Sinä paikallisena voit varmaankin vahvistaa onko näin vai kuvitteleeko turisti omiaan! Entä osaatko kertoa miksi näin on?

    Kiitos jo etukäteen!

    VastaaPoista
  6. Mäkin veikkaan, että ei mummo sitä seteliä mistään lattialta ollut löytänyt vaan ihan omasta lompakostaan. :)

    VastaaPoista
  7. Briteissä käydessä on aina kivaa jos jostain syystä huomaa omaavansa ison läjän kolikoita - voi vaan mennä kauppaan ja omia itsepalvelukassan käyttöönsä niin pitkäksi aikaa kuin mitä kolikoiden masiinaan syöttämiseen menee. (+ toisinaan ylimääräiset puoli tuntia kun saa laitteen jumiin...)

    Minkälaista muuten on paikallinen suklaa suomalaiseen verrattuna?

    VastaaPoista
  8. Munasta lukunautintoon. Sun kirja oli niiiiiiin helmi! Mä ahmaisin sen puhelimen näytöltä ikävä kyllä, yhdessä hujauksessa. Onnea vielä uudemman kerran upeasta tuotoksesta!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?