Jäätikköoppaana työskentelevä ukkoni joutuu olemaan työn takia välillä pitkiä aikoja poissa kotoa. Ennen jälkikasvua järjestelyhän oli mitä...

Pari viikkoa kaksistaan

15.4.15 Satu Kommentteja: 12

Jäätikköoppaana työskentelevä ukkoni joutuu olemaan työn takia välillä pitkiä aikoja poissa kotoa. Ennen jälkikasvua järjestelyhän oli mitä mainioin. Sain omaa rauhaa peuhata omien juttujen parissa ja tehdä mitä huvitti. Söin illalliseksi irtokarkkia ja katsoin telkkasarjoja tuntikausia putkeen ilman, että piti keskeyttää katsominen selittääkseen juonikuvioita. Työmatkojen jälkeen oli superhauskaa keskittyä kaikenlaiseen kaksintekemiseen.

Puikulan syntymän jälkeen järjestely ei tuntunut yhtä hyvältä. Vaikka apuna oli silloinkin anoppi, oli kaiken tekeminen yksin ja kaikesta yksin vastuussa oleminen hermoja kiristävää kun oli kuitenkin tottunut siihen, että meitä aikuisia on kaksi.  Muistan vieläkin, miltä tuntui herätä pimässä asunnossa kaikuvaan huutoitkuun yksin. Tai siihen pulputtavaan ääneen, jonka jälkeen pinnasänky oli täynnä oksennusta.
Näin viiden vuoden jälkeen ukon työmatkat ovat alkaneet taas tuntua virkistäviltä tauoilta. Ne ovat meitsin ja kersan spesiaaliviikkoja. Viisivuotiaan kanssa yhdessä puuhastelu on itse asiassa hiton hauskaa. Teemme kaikkea tavallista erikoisempaa, mikä ei kuulu tavalliseen perusarkeen. Käymme jäätelöllä päiväkotipäivän jälkeen, menemme luistelemaan, keitän illallisksi lapsen lempiruokaa instant-riisipuuroa ja vietämme iltaisin Olipa kerran elämä -maratonia popcorn-kulhon ääressä.

Toissapäivänä mies lähti kahdeksi viikoksi ylittämään Vatnajökullia. Muutama päivä ennen lähtöä sen naamalle nousi tuttu, omanlaisensa virne. Pian suksi luistaa ja pulkissa kulkee kuivamuonaa ja teltat. Mahtava työmatka kuulemma tulossa!
Heillä on hauskaa ulkona...
Rakastan ulkoilua ja vaeltamista, mutta ulkona nukkuminen keskellä talvea ja lumen sulattaminen juomavedeksi menee heittämällä yli oman mukavuusalueen. Mutta onhan se mahtavaa, että tuollaisille reissuille on lähtijöitä. Ukolla riittää töitä eivätkä hartiat rasitu päätetyössä. Kyllä mä ihan mielelläni vedän nämä mutsin kanssa kaksin kotona -superviikot. Tänään ajateltiin lähteä tarhapäivän jälkeen kaksin kukkakaupoille ja jäätelöbaariin.
...sillä välin toisaalla.
Mä tiedän, että mä pelaan tässä härsiksti parempi vanhempi -peliä, mutta saahan mies sitten vapaasti nokittaa, kun on mun vuoro lähteä.

Hyvät kuvat Björgvin Hilmarsson (parin viikontakaiselta Mountain Skills -kurssilta)

12 kommenttia:

  1. Samat fiilarit! Tosin nuorempi on vielä vasta 2-vuotias, joten ihan vielä en sen kanssa mielelläni jää pidemmäks aikaa ilman toista aikuista, mutta 5-vuotiaan kanssa lähtee jo tosi mielellään kaksin vaikka vähän pidemmällekin reissulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla alkoi helpottamaan tämä "yksinolo" ipanan täytettyä maagiset kolme vuotta.
      Siksi mä odotankin, että seuraavat 3,5 vuotta sujuisi ihan hiton nopeasti :D

      Poista
  2. Nauti! Kohta teitä on kolme...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Seuraavaan kolmeen vuoteen näitä työreissuja ei sitten olekaan luvassa - tai ainoastaan, jos saan muuttaa koko pesueen kanssa anopin vierashuoneeseen tai saan oman mutsini tänne kylään.

      Poista
  3. Jep! Kyllähän siinä on aina totuttelemista kun toinen aikuinen on perheestä poissa. Meillähän eletään nykyisin taas tätä kahden kodin elämää, kun miehen työt on pääkaupunkiseudulla, eikä ole järkevää ajaa joka ilta vain kotiin nukkumaan. Tämä on nyt neljäs tai viides reissu ja taitaa kestää eläkeikään saakka. Ekalla reissulla mies oli kun lapset oli 6 ja 2 x 3 vuotta. Se oli pahuksen rankka keikka mulle, mutta nyt näistä jo nauttii. Kohtahan mä olen ihan yksin (jos koiraa ei lasketa), kun toinenkin kaksosista lähtee heinäkuussa inttiin.
    Lohdutuksesi sinulle sanoisin, että kun toinen lapsi syntyy niin kaikki sujuu jo rutiinilla ja yleensä toiset lapset vielä ovat hyvin rauhallisia, niin eiköhän mies saa rauhassa tehdä silloinkin työmatkojaan.
    Mä niin haluan tuollaisen jäätelön!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs luonnonoikku tämä meidän kuopuksemme oikein on, kun ei kyllä ole koskaan ollut mitenkään rauhallinen ja vauvanakin huolehti, että tulee kuulluksi?

      Poista
    2. Jos tää toinen on vielä rauhallisempi kuin ensimmäinen, niin mua on siunattu mielettömällä tuurilla :D

      Poista
  4. Tuttu fiilis...
    Mies matkusti työssään todella paljon silloin kun vanhimmat tytöt oli n. 4 v ja 1v. Määrä oli luokkaa viikko kuukaudessa ja sitten muina viikkoina 1-3 pv reissuja lisäksi.
    Oli rankkaa, muistan kyllä. Minä hullu vielä vaihdoin toisen lapsen vanhempainloman jälkeen työpaikkaa ja opiskelin samalla iltaisin. En näin jälkikäteen tajua, miten olen selvinnyt siitä vuodesta. No nuorena jaksaa....

    Nykyään on onneksi helppoa, lapset on jo isoja ja omatoimisia, tekevät itse tarvittaessa ruokansa myös. Matkustin viime syksyn aikana joka viikko Helsinki - Tallinna väliä työn takia ja ei sekään herkkua ollut... helpommalla varmaan mies pääsi kun oli "kotivahtina".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tuossa on jo aika setti, kolmen kanssa....

      Poista
  5. Anteeksi, kun kysyn aivan aiheen vierestä, mutta mikä se sinun useampaan kertaan mainitsema lempparikuohari olikaan? Tv. Karonkan järjestelijä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, se on Lagrdima d'Or. Sitä ei saa Alkosta, mutta voi tilata muutaman kerran vuodessa suoraan kotiovelle. Täällä tarkemmin: http://www.salamatkustaja.com/2013/04/skumppaa-ei-ole-koskaan-liikaa.html

      Poista
  6. tuleeko teijän muksuilla lentokoneessa huono olo?

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?