Pari viikkoa kaksistaan

Jäätikköoppaana työskentelevä ukkoni joutuu olemaan työn takia välillä pitkiä aikoja poissa kotoa. Ennen jälkikasvua järjestelyhän oli mitä mainioin. Sain omaa rauhaa peuhata omien juttujen parissa ja tehdä mitä huvitti. Söin illalliseksi irtokarkkia ja katsoin telkkasarjoja tuntikausia putkeen ilman, että piti keskeyttää katsominen selittääkseen juonikuvioita. Työmatkojen jälkeen oli superhauskaa keskittyä kaikenlaiseen kaksintekemiseen.

Puikulan syntymän jälkeen järjestely ei tuntunut yhtä hyvältä. Vaikka apuna oli silloinkin anoppi, oli kaiken tekeminen yksin ja kaikesta yksin vastuussa oleminen hermoja kiristävää kun oli kuitenkin tottunut siihen, että meitä aikuisia on kaksi.  Muistan vieläkin, miltä tuntui herätä pimässä asunnossa kaikuvaan huutoitkuun yksin. Tai siihen pulputtavaan ääneen, jonka jälkeen pinnasänky oli täynnä oksennusta.
Näin viiden vuoden jälkeen ukon työmatkat ovat alkaneet taas tuntua virkistäviltä tauoilta. Ne ovat meitsin ja kersan spesiaaliviikkoja. Viisivuotiaan kanssa yhdessä puuhastelu on itse asiassa hiton hauskaa. Teemme kaikkea tavallista erikoisempaa, mikä ei kuulu tavalliseen perusarkeen. Käymme jäätelöllä päiväkotipäivän jälkeen, menemme luistelemaan, keitän illallisksi lapsen lempiruokaa instant-riisipuuroa ja vietämme iltaisin Olipa kerran elämä -maratonia popcorn-kulhon ääressä.

Toissapäivänä mies lähti kahdeksi viikoksi ylittämään Vatnajökullia. Muutama päivä ennen lähtöä sen naamalle nousi tuttu, omanlaisensa virne. Pian suksi luistaa ja pulkissa kulkee kuivamuonaa ja teltat. Mahtava työmatka kuulemma tulossa!
Heillä on hauskaa ulkona...
Rakastan ulkoilua ja vaeltamista, mutta ulkona nukkuminen keskellä talvea ja lumen sulattaminen juomavedeksi menee heittämällä yli oman mukavuusalueen. Mutta onhan se mahtavaa, että tuollaisille reissuille on lähtijöitä. Ukolla riittää töitä eivätkä hartiat rasitu päätetyössä. Kyllä mä ihan mielelläni vedän nämä mutsin kanssa kaksin kotona -superviikot. Tänään ajateltiin lähteä tarhapäivän jälkeen kaksin kukkakaupoille ja jäätelöbaariin.
...sillä välin toisaalla.
Mä tiedän, että mä pelaan tässä härsiksti parempi vanhempi -peliä, mutta saahan mies sitten vapaasti nokittaa, kun on mun vuoro lähteä.

Hyvät kuvat Björgvin Hilmarsson (parin viikontakaiselta Mountain Skills -kurssilta)

Tunnisteet: ,