Autottomuutta kesti lähes päivälleen yhdeksän kuukautta. Se oli ihanaa aikaa. Ei bensakuluja, ei autovakuutusta, autoveroa tai jotain saake...

Ostimme sitten...auton

19.3.15 Satu Kommentteja: 4

Autottomuutta kesti lähes päivälleen yhdeksän kuukautta. Se oli ihanaa aikaa. Ei bensakuluja, ei autovakuutusta, autoveroa tai jotain saakelin pölykapselia, jarrulevyä, pakoputkea, sumuvaloa, iskunvaimenninta tai lukkopesää, joka vaatii vähintään viidensadan euron huoltoa.

Reipas mies on taittanut 10 kilometrin työmatkan pyöräillen ja minä olen onnistunut hoitamaan asiani niin, että juuri ei tarvitse poistua keskustan alueelta automatkan päähän ainakaan arkipäivisin. Jos reissuun on tehnyt mieli, on vuokrattu auto (kuten viime kesän Islannin-reissulla), tai lainattu anopin vanhaa Subarua. Muutaman kerran huristelin taksilla ruokakauppaan ja treeneihin, kun bussi ei ollut vaihtoehto.

Rahaa säästyi ja pyöräilykunto nousi. Tiesimme kuitenkin koko ajan, että autottomuus on valitettavasti väliaikaista. Asumme tundralla, jossa sää voi olla ihan mitä tahansa. Joulukuun jälkeen on saatu myrskytuulta yli 40 päivänä. Vaikka pyörässä olisi miten hyvät nastarenkaat ja päällä maailman parhaat tekniset vaatteet, 30 m/s yhdistettynä lumipyryyn on aika mahdoton pyöräilysää. Ainakin, jos mukana pitäisi kuljettaa vielä lastakin.

Mies tekee jatkuvasti työkeikkaa Reykjavíkin ulkopuolella ja joutuu välillä kuljettamaan itseään ja jäähakkujaan yksityisautolla. Satakin taksikyytiä jäätikkökamat takapenkillä tulee tietysti halvemmaksi kuin oma auto, mutta se jatkuva tavaroiden raahaus autosta toiseen, taksien soittelu ja kyytien organisointi vie oman aikana. Jos bussilla pitää päästä kahden kilsan päähän, se vie helposti puoli tuntia, sillä sekä bussilinjat että pysäkit ovat harvassa. Vuoroväli on ruuhka-aikanakin helposti 25 minuuttia.

Mitään carpool-palveluja tällä saarella ei ole ja pientenkin vuokra-autojen vuorokausihinnat lähenevät helposti sataa euroa. Autojen käyttöön perustuva vuokraus tai pitkään käyttöön vuokraus on siis todella hankalaa.

Pohdimme kesästä asti, millaisen auton ostaisimme. Neliveto on näissä säissä ehdoton. Työn takia tarvitsemme tavaratilaa. Ajamme tosi vähän kaupunkiajoa, eli mikään sähköauto tai näppärä ja vähän bensaa syövä henkilöauto ei ikävä kyllä kannata. Toyotalta joku uusi maasturimalli olisi kiehtonut, mutta hintaero muihin vastaaviin merkkeihin oli todella suuri. Katsoimme myös Kian maasturivalikoimaa, mutta niissäkin vuotta 2005 uudemmissa malleissa hinnat olivat yllättävän korkeita. Aloimme pyöritellä mielessä Nissania ja Mitsua. Hinnat laskivat suhteessa toytoihin ja kioihin. Kun näkökenttään osui pari nelivetolava-autoa katetulla lavalla, kävimme koeajamassa ja päädyimme tähän allaolevaan. Ajettu reilu 140 000 km, vuosimallia 2008. Sisältä siisti, ulkoa ok. Yllättävän näppärä ajaa. Mutta kapeaan väliin en silti lähtisi yrittämään taskuparkkeerausta.
Tälläinen kätevä city-auto sitten.
Pakko myöntää, mutta näissä olosuhteissa oma auto on ratkaisu säätövapaampaan elämään. Vaikka tiedostin tämän, vitutti silti kävellä sinne autokauppaan tekemään maailman huonointa investointia. Sen ilon sentään sain, että sain maksaa auton käteisellä. Täkäläisissä autolainoissa todelliset vuosikorot ovat reilusti kympin pelottavammalla puolella, eli autolaina ei ollut vaihtoehto.

Olen nyt auton omistaja. Se on titteli, joka yhtä aikaa vituttaa ja tekee iloiseksi. Sielua raastaa katsoa pihalle ja nähdä siellä muutama sata kiloa velatonta rautaa, joka pitää kuitenkin kohta huoltaa ja jonka arvo vain laskee. Vielä enemmän harmittaa kurkata tyhjälle säästötilille. Autsautsauts. Yritän ajatella positiivisen kautta. Nytpä voin ottaa milloin tahansa auton alle ja hurauttaa vaikka sinne kierrätyskeskukseen viemään tyhjiä pulloja. Islannissa kun niitä ei voi palauttaa kauppoihin.

4 kommenttia:

  1. Täälläkin kirotaan auton olemassaoloa. Eilen huolto ja katsastus, reippaasti yli 500e.. Siinä se työttömyyskorvaus sitte menikin! Postiluukussakin odotti ihana yllätys: autovakuutus, jeiii.

    VastaaPoista
  2. Auto vie kauheasti rahaa mutta Suomessakin muualla kuin pääkaupunkiseudulla on haastavaa tulla toimeen ilman jos harrastaa yhtään mitään. Yritimme olla JKL:ssä jonkin aikaa ilman autoa mutta annoimme periksi. Autolla käydään lähinnä lomilla, hiihtämässä, metsäretkillä ja kerran viikossa kaupassa. Nyt olemme hankkimassa koiraa, joten voi olla, että pitää hankkia isompi kärry, jotta saa karvakaverinkin mukaan lomille harrastusvälineiden lisäksi.

    VastaaPoista
  3. Täytyy kyllä sanoa, että komea on. Kyllähän se teidän perheellenne on välttämätön, kun työt ovat liikkuvia ja pieni lapsi. Älä yhtä autoa murehdi, meidän perheessä on neljä. On meinaan vakuutus- ym. maksua aika monta kertaa vuodessa. Ja polttoaineet päälle. Mutta kun siippa tekee työtään pääkaupunkiseudulla ja asuu puolessa välissä kodin ja työmaan välillä, hänellä auto on pakollinen. Pojat taas ostivat omansa kun minä opetin heidät ajamaan niin tarvittiin auto manuaalivaihteilla ja tietysti toisenkin piti saada omansa. No, nyt niillä kuljetaan työ- ja koulumatkoja sekä armeijan ja kodin väliä. Esikoisen auto on siirtymässä uudelle omistajalle. Hänellä kun ei tällä ei hetkellä ole autolle tarvetta ja meillä on niitä pihassa riittävästi.

    VastaaPoista
  4. Näppärän näköinen peli teidän käyttötarkoituksiin. Mulla on itselläkin ollut kerran neliveto ja tykkäsin siitä kyllä =)

    Tuskailen itse vähän samaa dilemmaa... meillä on nyt käyttöauto ja harrasteauto eli 1964 avojenkki.
    Harrasteauto on talvikauden tallissa ja seisontavakuutuksessa ja sen arvo ei sinänsä laske, koska on "harvinaisuus" ja onhan sillä kiva kruisailla kaupungilla kesäpäivänä. =)

    Mutta mutta...vaikka asutaan pk-seudulla on auto välttämätön, mies tarvitsee sitä työmatkaansa, koska työpaikalle on liian vaikeat julkiset yhteydet ja tarvitsee aika-ajoin autoa, myös työssä.
    Lapset harrastaa pitkin poikin pk-seutua ja niitä on pakko hakea illalla kotiin treenien jälkeen, koska ei esim. 11 v tyttöä voi laittaa tulemaan julkisilla kotiin illalla kasin tienoissa. Lapset kyllä menee harrastuksiinsa kiitettävästi pitkin pk-seutua julkisillakin.

    Tuo nykyinen käyttöauto pitäis kohta vaihtaa, jottei huoltoihin mene jatkossa ihan tuhottomasti rahaa ja nyt hain työpaikkaa joka on "hevon kuusessa" eli vajaan tunnin automatkan päässä, joten toinen käyttöauto olis välttämättömyys (jos siis sen työpaikan saan). Täytyy varmaan odotella auton vaihtamisen kanssa, kunnes tiedän saanko tuon paikan.

    Olen ollut niin iloinen kun päästiin vuonna 2009 siihen tilanteeseen että kahta autoa ei tarvittu. Ja olen vannonut että toista autoa ei meille enää tule....Lisäherkun tähän tuo se että vanhin tyttö sai maanantaina kortin ja haluaa tietysti aina lainata autoa. Tuo toinen auto vaan on sellainen ylimääräinen rahareikä johon en millään haluais suostua...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?