Matkalla sinne, missä syödään sulaa lunta

Kahdeksan tunnin kuluttua lähtee jeeppikuljetus Islannin erämaahan Landmannalaugariin. Vuoristomies oli tietysti jo ajat sitten tänään pakannut kaikki yhteiset kamppeemme, sukset, monot, jotkut suksien alle laitettavat hommelit, omat vaatteensa ja päiväreput. Kun kaikki oli valmista, se heilutteli vaativannäköisenä pakkauslistaa ilmassa. Rouva voisi vähitellen nousta siitä työkoneelta ja laittaa itsensä valmiiksi! Juu juu, tiedetään, tiedetään. Olen viimetingan lähtijä, kiireessä pakkaajista pahinta laatua.

Miten tämän kanssa syödään?
Heitin megaisoon retkikassiin untuvatakin, lämpimiä kalsareita ja pitkähihaisia aluspaitoja. Mukana on nyt myös sadetakki, suhteellisen vedenkestävät talviulkoiluhousut ja viillasukkia. Viikatessani pikkareita kassiin mies kysyi, että onhan mulla hiihtohanskat mukana ja aurinkolasit. Näytin sille sormikkaita ja Versacen aurinkolasikoteloa. Se meinasi saada sätkyn. Onneksi meidän autotallista löytyy kaikenlaista vaellusroinaa. Mies riensi sinne penkomaan ja palasi ison muovikassillisen kanssa. Luotan siihen, että kaikki tarvittava on nyt mukana. Myös ne Versacen kaupunkikakkulat.

Olemme lähdössä murtomaahiihtovaellukselle muutaman sadan kilometrin päähän Reykajvikista. Siellä on kuulemma paljon lunta ja vuoristomökin vieressä luonnonvarainen kuuma lähde, jossa voi ottaa kylpyjä maastohiihtoretkien jälkeen. Ihanaa! Sitten ne haasteelliset uutiset. Olemme siis menossa paikkaan, jonne ei tule tietä, talvisin sähköä eikä nettiä. Äsken minua informoitiin, että sinne ei tule myöskään juoksevaa vettä. Sulatamme kuulemma juomaveden lumesta. Lumesta! Eihän näillä leveysasteilla tähän aikaan vuodesta liiku pihoillapissaajia tai hämähäkkejä, mutta silti. Kuinka hitosti vettä pitää sulattaa, että saa aikaan litran vettä? Missä se lumi sulatetaan? Miten?

Sitähän voisi tietysti ajatella, että viikonmittainen yhdistelmä lomaa ja jutuntekomatkaa voisi suuntautua vaikka jonnekin viininkasvatusalueelle tai jonnekin kivaan lämpimään rantakaupunkiin. Nyt pääsen sähköttömään mökkiin syömään pussipastaa, joka on keitetty sulaan lumeen.

Onneksi maisemat ovat kohdallaan ja hiihtäminen superkivaa. Koska paikassa ei ole sähköä, siellä tuskin on myöskään nettiä. Palaan linjoille ensi viikonloppuna kuvien kera ja kerron, kuinka naisen kävi.

Niin, ja hiihtoreissun lisäksi on pakko kertoa ainakin niistä lapsen syntymäpäiväjuhlista, jotka järjestimme tänä viikonloppuna. Ne menivät niin hyvin, että ihan heikottaa.

Kivaa viikkoa, palaamme linjoille pian!

Tunnisteet: , ,