Lapsi sairasti viime viikon vesirokkoa ja mies sai flunssan. Meikä osteli purkkilihapullia ja koitti pitää pakkaa joten kuten kasassa. Onnistuin näemmä hyvin, sillä selvisimme ilman sen suurempaa hermoilua maanantaihin ja tänään aamulla kello 8 kaikki olivat herätessään terveinä.
Blogikollega
Helena kirjoitti juuri ihanan jutun siitä, mistä hänen puolisonsa tulee onnelliseksi. Surffauksesta tietenkin.
Oma mies tulee hyvälle tuulelle, jos se voi tehdä jotain, missä tarvitaan sahaa ja vatupassia.
Meidän on jo jonkin aikaa pitänyt hankkia lapselle uusi kirjoituspöytä. Ikean lastenkalustesetti on jäänyt liian pieneksi ja keittiön pöydän ääressä baarituolilla on vähän hankala piirtää ja ne puuvärit vierivät pitkin lattioita.
Koska meillä on aika vähän neliöitä, ne on pakko käyttää tarkasti. Niinpä mies ehdotti, että ei ostetakaan sitä pöytää, vaan rakennetaan sellainen ikkunalaudan jatkeeksi. Että on ikäänkuin 40 cm syvä kirjoituspöytä + 30 senttiä lisäsyvyyttä. Kaikki pikkukama kuten kynät, muovailuvahat, paperisilppu, sakset ja Frozen-tarrat eivät enää putolisi lattialle, vaan ne pysyisivät tukevasti siellä ikkunalaudalla. Nerokasta.
Vierashuoneeseen tehdystä keittörempasta jäi yli pala jonkunsortin puumateriaalia. Mies lähti sunnuntaina hakemaan levyä autotallista ja sahasi sen olohuoneessa oikeanmuotoiseksi, kiinnitti palasen kahteen seinään parilla tukirakenteella ja hioi yhden vapaaksi jääneen kulman pyöreäksi hiekkapaperilla. Nyt on lapsella on pätevä pöytä, jossa ei ole lattiatilaa vieviä pöydänjalkoja. Ihanaa, että on kotona tämmöinen remonttikeisari! Niin se miesflunssakin siinä sahatessa vaan parani.
PS. Pahoittelen kuvien onnetonta laatua. Roiskui sitä lihapullakastiketta kännykän päälle enkä pääse eroon rasvaläikästä linssissä. Joku yrittää nyt ihan selkeästi sanoa jotain niistä purkkilihapullista.