Eräs näkökulma sukupuolittuneeseen työelämään

Hesari kirjoitti tänään kiinnostavan ja tärkeän jutun Suomen sukupuolittuneesta työelämästä. EU-maista vain Virossa, Slovakiassa ja Latviassa työmarkkinat ovat selkeämmin jakautuneet ns. naisten töihin ja miestein töihin kuin Suomessa. Miten noloa. Onhan Suomi kuitenkin osa Pohjoismaita, joissa tasa-arvoasioita on totuttu pitämään tärkeinä.

Mistä jyrkkä jako miesten ja naisten töihin Suomessa johtuu? Yhtä tyhjentävää selitystä tähän ei varmasti ole. Väitän kuitenkin, että yksi isoista syistä on vanhempainvapaiden epätasa-arvoinen jakautuminen. Hoitovapaalla olevista vanhemmista on miehiä 2 prosenttia. Kyllä, luit oikein: kaksi säälittävää prosenttia.

Usein vanhemmat perustelevat valintaa miehen paremmalla palkalla. Naisen palkalla ei kuulemma pystyisi elättämään perhettä. Koska miehellä on kovapalkkainen työ, mies käy töissä. Nainen on matalapalkka-alalla ja nainen jää kotiin. Ja näin se työelämä sukupuolittuu!

Alkuvuodesta kotihoidontuen tasaisempi jakaminen perheiden sisällä ja subjektiivinen päivähoito-oikeus olivat taas tapetilla. Vedin herneet nenään aika monestakin kommentista. Päivi Räsäsen erityisesti (miten yllättävää). Hän vannoi KD:n lähtevät hallituksesta, jos vanhempien omaan valinnanvapauteen kajotaan.

Kyllä vanhemmat olisivat saaneet edelleen ihan itse valita, kuka sinne kotiin jää - ei tätä oikeutta keneltäkään oltu viemässä. Valtion ei vain kannata verorahoilla tukea ihan mitä sattuu. Poliittisilla päätöksillä ei tehdä pelkästään tulonsiirtoja vaan ohjataan ihmisten päätöksentekoa järkeväksi katsottuun suuntaan. Jos naisille ja miehille haluttaisiin tasa-arvoisempi asema työmarkkinoilla, kannattaisi aloittaa vaikkapa sieltä perhevapaiden tasa-arvoisemmasta jakamisesta. Lisääntymisikäisestä naisesta ja miehestä pitäisi tehdä työnantajalle yhtä riskialtis rekrytointi. Ero miesten ja naisten ammattien välillä vähentyisi, kun olisi normi, että miehetkin yhtä lailla kuin naisetkin jäisivät kuukausiksi tai jopa vuosiksi kotiin lapsia hoitamaan. Samalla lastenhoidosta ja hoitotyöstä ylipäätään tulisi myös miesten työtä.

Olen mesonnut tasaisemmin jaetuista perhevapaista siitä asti kun itse tulin äidiksi ja tutustuin Islannin 3+3+3-malliin. Vanhempainvapaahan on täällä todella lyhyt, mutta ainakin siitä on yritetty tehdä tasa-arvoinen, ja siitä respektiä.  Tasaisesti jaetun vanhempainvapaan vaikutus näkyy myös siellä työmarkkinoilla.

Lapsemme on ollut päiväkodin iloinen asiakas vuodesta 2011. Hän on ollut yhteensä neljässä eri ikäryhmässä. Jokaisessa ryhmässä on ollut 3–5 työntekijää, joista vähintään kaksi on aina ollut miehiä, siis sekä lasetntarhanopettajina että lastenhoitajina.

Naisia on paljon yrityselämässä toimitusjohtajina ja hallitusten jäseninä, samoin tärkeissä valtionhallinnon tehtävissä kuten Islannin poliisihallinnon korkeimmissa viroissa. Sama jatkuu kirkon puolella: Islannin papeista neljännes on naisia. Islannin piispa on nainen. Kirkolliskokouksessa on naisenemmistö. Samoin teologisessa tiedekunnassa, josta valmistuu tulevaisuudessa mm. pappeja.

Yhtä salaisuutta tähän islantilaisen työelämän "sukupuolineutraaliin" tilanteeseen tuskin on. Mutta väitän, että yhdellä faktalla on erittäin paljon tekemistä asian kanssa: islantilaisista miehistä yli 70 % käyttää tällä hetkellä oikeutensa vanhempainvapaaseen. Ennen lamaa ja vanhempainvapaaetuuksien leikkauksia luku pyöri 90 prosentissa. Luku ei varmasti olisi noin korkea, jos poliittista päätöstä tasa-arvoisesta vanhempainvapaiden jakamisesta ei olisi tehty.

Kuvat: Satunnaisia otoksia perhearjesta vuosien varrelta.

Tunnisteet: ,