Asunnostamme alkaa loppua varastotila kesken. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen avasin pakon edessä aarrekaapin oven raivatakseni lisää hy...

Entäs tämä askartelujäte?

26.2.15 Satu Kommentteja: 21

Asunnostamme alkaa loppua varastotila kesken. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen avasin pakon edessä aarrekaapin oven raivatakseni lisää hyllytilaa. Kutsun lastenhuoneessa olevaa kapeaa kaapinpuolikasta aarrekaapiksi, koska siellä säilytetään postikorttien lisäksi muun muassa pölynimuria, lattiamoppia, leegoja, muovihelmiä, silitysrautaa – ja julmettu määrä askartelujätettä. 
Näiden paperien sisältä syntyy pian uutta paperia.
Olen hädissäni survonut kaikki lapsen väkertämät piirustukset, paperisilpun, paperikruunut ja muut sekatekniikkateokset muovikasseihin ja aarrekaappiin. Viiden vuoden kohdalla tuli kapasiteetti vastaan. Kun aarrekaapin oven avaa, sieltä saa niskaansa kuivattuja koivunlehtiä ja glitteripölyä.

Vaihtoehtoja oli tasan yksi: priorisointi. Istutin lapsen iPadin ääreen olohuoneeseen katsomaan Kaapoa ja aloitin hiljaisen, valikoivan työn. Jaoin kaman kahteen pinoon: säilytettävät ja keräsypaperin. Jälkimmäiseen päätyi noin 80 prosenttia.

Heitin pois kaikki epämääräiset ja hätäisesti tehdyt tuherrukset sekä kaiken, mistä varisee asioita. Säilytin vesiväritöitä, itse askarreltuja leijoja, kruunuja ja muutaman puuvärityön. Raffisti katsoin, että jokaiselta ikävuodelta jäisi talteen jotain. Kaikkea ei voi säästää ja säilöä (tai antaa kehystettynä lahjaksi lähisukulaisille), mutta on kiva ajatus, että edes jotain siirtyy mukana tuleviin vuosikymmeniin.
Arkistoon.
Arkistoja kaivellessani löysin muuten sangen kiinnostavan vahavärityön perheestämme, merkinnän mukaan piirretty päivähoidossa syksyllä 2014. Ensin oli paperille päätynyt isä, äiti ja lapsi. Sitten isän päälle oli vedetty iso ruksi ja viereen piirretty korvaavaksi tyypiksi prinsessa. Sen laitoin säästöön.

Katja kirjoitti taannoin lastenvaatemanageroinnista. Mutta entäs nämä askartelut, yritättekö säilöä vai siirtyvätkö ne vaivihkaa paperinkeräysastiaan?

21 kommenttia:

  1. Entä kuvaus ja kollaasitekniikalla valokuvakirjaksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio idea! Mä en vaan näe että meistä on tähän. (lapsen digikuvatkin edelleen ympäri muistikortteja, dropboxia ja erinäisiä suljettuja verkkoalbumeita)

      Poista
  2. Itse olen ratkaissut asian niin, että kuvaan kaikki vähänkään kiinnostavat teokset. Näin siitä 80% joka päätyy puuhellan uuniin poltettavaksi, jää jokin muisto. Digikuviksi muutettuina taideteokset eivät paljon tilaa vie. Hienoimmat piirustukset olen laminoinut ja arkistoinut mappeihin. Jokaisella lapsella on mýös muovilaatikko, jonne päätyvät säilyttämisen arvoiset muut kuin A4 kokoiset taideteokset. Itsellä säilytyskapasiteetti loppui hyvin nopeasti, koska lapsia on neljä ja kaikki ovat hyvin tuotteliaita taiteilijoita. Koska kuvaan muutenkin paljon, oli kuvaaminen luonnollinen ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on tämä kyllä ihan pro-levelillä, loistavaa! Ja toi kuvaus on varmasti hyvä ratkaisu jos muutenkin kuvaa paljon.

      Poista
  3. Kännyllä kuvia ja siitä suoraan valokuvakirjatilaukseen?

    VastaaPoista
  4. Meidän lasten koulussa suurin osa kirjoista ja vihkoista tehdään itse. Ja ne ovat todella hienoja tekeleitä, lisäksi sitten kaikki muu askastelu ja muut (paperi yms.) työt. Huh, en tiedä, niitäkin olen heittänyt menemään, kun on neljän lapsen koulutaipaleet likimain takana...Kaikkea ei voi säästää. (Vaikka siitä tuleekin huono omatunto).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä heitän ne vähemmän tärkeiksi katsomani veke ilman omantunnontuskaa mutta koitan tehdä sen niin, että kersa ei itse huomaa.

      Poista
  5. Minä karsin ja karsin. Lapsi on siis vasta 3v. mutta hyvin tuottoisa tapaus. Pienimmät silput (sakset on pop) heitän roskiin päivittäin (ts. iltaisin siivotaan), A4-koon pinoan lipaston päälle pinoon (ja koitan parhaimpiin merkata päiväyksen). Sitkun pino on joku 15cm korkea, käyn läpi (luokkaa 5% max säilöön) ja sit uudestaan alkaa pinon keräys. Tällakin strategialla muistolaatikko pursuaa, eli seuraavaksi tarvittaneen karsittujen karsintakierros...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se into leikata mitä tahansa saksilla on ihan käsittämätön! Kun kaikki paperi on leikattu, alkaa kysely. Voiko myös autoa leikata? Tai peltiä? Tai puuta tai pensasta? Entä mattoja? Tai sun pyllyä?

      Poista
  6. Olen ulkoistanut tämän(kin) päiväkodille. Siellä on kerätty kasvun kansiota, johon on joka vuodelta säilötty muutama teos. Muut menevät paperinkeräykseen tai roskiin heti, kun lasten silmä välttää. Esikoinen on varsinkin ollut tässä suhteessa helppo tapaus. Hän ei askarrellut koskaan mitään vapaaehtoisesti: värikynät kerättiin traktorin peräkärryyn ja sanottiin prum. Kun kuopus ekan kerran seinään piirsi (vai oliko se kaapin ovi - vai lattia, ei ainakaan paperi), tuuletin riemusta. Tämän lapsen kanssa ei tarvitse mennä toimintaterapiaan opettelemaan kynän käyttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, että päiväkodissa pidetään kansiota vuosien varrella, pysyy teokset aikajärjestyksessä ja tallessa. Meillä isketään mukaan mappi tavaraa kaksi kertaa vuodessa.

      Poista
  7. Hei mä olen kirjoittanut tästäkin. Anopin mielestä olen ihmishirviö. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio! Mä olin jotenkin unohtanut tämän :)

      Poista
  8. Mulle saa lähettää seinätaiteeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä sano! Kohta sulla kolahtaa kontillinen glitteripaperia ja reikäisiä kirjekuoria postiluukusta :D

      Poista
  9. Lapseni ovat jo kaikki aikuisia, mutta vielä heidän kerho- ja kouluaskartelunsa löytyvät kaapeista. Ajatus tosin on, että muutamme jossain vaiheessa pienempään asuntoon ja silloin viimeistään on meilläkin tehtävä arkistointia. Esikoisen kanssa asiasta on jo sovittu. Teemalla vanhoja koulukirjoja saa alkaa hävittää.....nekin siis kaikki vielä tallessa. Me ollaan ihan liian hamstereita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aikamoista! Mä en ole säästänyt edes omia päiväkirjoja - mikä tosin nyt harmittaa.

      Poista
  10. Graah... ikuinen ongelma myös meillä... kolme tuotteliasta tyttöä. Joista nuorin edelleen tiukasti askarteluiässä. Vanhin onneksi jo lukiossa joten häneltä ei enää tule näitä. Ja keskimmäinen yläasteella, joten häneltäkään ei enää tule paljon tuotoksia...

    Vaikka olen heittänyt paljon pois on silti jäljellä vielä ihan kamalasti askartelujätettä... puhumattakaan koulussa tehdyistä käsi- ja puutöistä. Koulukirjat olen armotta nakannut roskiin heti koulun päätyttyä.

    Mietin just tässä viikolla, että jos vaan suinkin jaksaisin ja ehtisin nyt tänä keväänä tekisin vanhimmalle yo lahjaksi pienen kokoelman, loput hänen töistään saisi sitten lähteä "autuaammille taidemarkkinoille". Samaan kokoelmaan myös koulukuvat ja todistukset napakasti yhteen mappiin. Ostin jo mapinkin, joten ensimmäinen teko tämän homman eteen on jo tehty. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, siitä se lähtee :)
      Nykyään kun voi printtikuvia siirtää digimuotoon ja vanhoja dioja digeiksi, olisikohan kysyntää sellaiselle palvelulle, joka muuttaisi lasten askartelutuotokset digimuotoon? Koska mulla homman valokuvaamine ja mapitus kaatuu siihen, että ei ole aikaa ja olen kammottavan epäjärjestelmällinen.

      Poista
  11. Leena Krohnilla on novelli, jossa mies on niin kiintynyt omiin tavaroihinsa, että perustaa kolmekymppisenä museon, johon säilöö kaikki vanhat tavaransa, piirrustuksensa ja vaatteensa. Sitten se kuluttaa loppuelämänsä sen museon ylläpitämiseen. Muistelen aina sitä novellia, kun tekee mieli säästää kaikki mahdollinen. ;-)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?