Yölinjoilla. Lukemisharrastukseni sängyssä on tullut tiensä päähän. Syyllinen on Martti Ahtisaari. Olen ollut erinomainen nukahtaja. Me...

Muutoksia lukurutiinissa

15.1.15 Satu Kommentteja: 13

Yölinjoilla.
Lukemisharrastukseni sängyssä on tullut tiensä päähän. Syyllinen on Martti Ahtisaari.
Olen ollut erinomainen nukahtaja. Menen sänkyyn, luen kirjaa, nukahdan ja herään, kun herätyskello soi. Viimeisten kuukausien aikana olen pannut merkille muutoksen.

Olen saattanut mennä sänkyyn jo kymmeneltä kirjan kanssa. Olen lukenut pari tuntia ja sitten yrittänyt nukahtaa. Nimenomaan yrittänyt. Puoliltaöin haukottelen ja sammutan valon. Kello tulee puoli yksi. En nukahda. Vartin yli yksi. Käyn vessassa. Juon vettä. Kello lähenee kahta. Väsyttää, mutta en nukahda. Aivoissa surisee.

En murehdi unettomana seuraavaa työpäivää tai aikaista herätystä. Pääni käy ylikierroksilla lukemistani kirjoista. Dekkareista tulee adrenaliinikänni: silmiäni väsyttää mutta aistit ovat ylivireinä. Hyvien romaanien kanssa käy samalla tavalla. Hyvin kirjoitetetut elämänkerrat ovat kaikista pahimpia, koska ne ovat paitsi jännittäviä myös totta.

Joululomalla luin Martti Ahtisaaren elämänkerran Matkalla (Katri Merikallio & Tapani Ruokanen / Otava, 2011). Se oli kiinnostavalla tavalla kirjoitettu kirja kiinnostavasta ihmisestä ja todella mielenkiintoinen kurkkaus kansainvälisen politiikan käytännön työhön.

Kirjan presidenttiosuus (noin 300 sivua yhteensä 665 sivusta) oli makuuni hieman liian pitkä mutta silti kiinnostava matka suomalaisen puoluepolitiikan kulisseihin. Elämänkerrassa käydään läpi myös Ahtisaaren henkilökohtaista historiaa. Kerrotaan evakkomatkoista ja siitä, kuinka Ahtisaari kosi vaimoaan käyntikortilla. Käyntikortilla! Se tuntui kirjassa niin romanttiselta.
Edessä paluu lukutuoliin (kuva: Björgvin Hilmarsson).
Vaikka olenkin uutisista seurannut Ahtisaaren uraa kansainvälisissä tehtävissä, Matkalla-kirjan yksityiskohtaiset kuvaukset rauhanneuvotteluista Namibiassa, Indonesiassa ja Kosovossa (tai oikeastaaan Suomessa ja Keski-Euroopan maissa, joissa neuvottelut pidettiin) vetivät hiljaiseksi. Kohokohtia tulee jokaisella sivulla. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on Ahtisaaren ja Milosevicin välinen tapaaminen Kosovon itsenäistymisprosessin aikana. Sitten kerrotaan, kuinka Putin torppaa hankkeen YK-tasolla ja miten Kosovo lopulta itsenäistyy – ja Ahtisaari saa Nobelin rauhanpalkinnon. Kirjan lopussa on Ahtisaaren Nobel-palkintoseremoniassa pitää puhe. Kun hän päättää sen sanoihin Rauha on tahdon asia, rupesin vollottomaan. Ja nukahdin puoli viisi.

Luin kirjaa viikon. Lopetin lukemisen joka kerta ennen yhtä, mutta en saanut nukahdettua yhtenäkään yönä ennen neljää. Mielessäni pyörivät rauhanneuvottelut kabineteissa, joiden ikkunoita peittävät paksut ja raskaat verhot, Ahtisaaren rauhanneuvottelutaktiikat, ajatukset Lähi-idän kriisin ratkaisemisesta ja vaikka mistä. Yritä siinä nukahtaa, kun päähän jää pyörimään ajatuksia Israelin ja Palestiinan välisestä tilanteesta. 

Koska arvostan vähintään 7 tunnin yöunia ja mieheni hyväntuulista puolisoa, päätin Ahtisaaren loppuun saatuani siirtää lukuharrastukseni pysyvästi olohuoneeseen. Asensin mukavan punaiseen tuolini yläpuolelle kirkkaan lukulampun. Tästä eteenpäin tämä olkoon lukupaikkani. Istun mukavaan tuoliin, vedän jalkojeni päälle siskolta joululahjaksi saamani pehmeän tiibetiläisviltin ja avaan kirjan. Siirryn nukkumamoodiin eli sänkyyn, kun alkaa väsytää. Sängyssä luen korkeintaan Instagrammia tai kevyitä naistenlehtiä. Katsotaan, paranevatko yöunet.

13 kommenttia:

  1. En voi kuvitella nukkumaan kaymista ilman lukemista, joskus se voi tosiaan olla vaikka lehti jos aivoissa on jo liikaa tohinaa mutta yleensa kirja.Tuo Ahtisaaren kirjan on saatava, Martti on mun idoli ja todennaköisesti alan myös vollottaa, viimeistaan siina lopussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kirjan sattumalta kirjamessuilta viiden euron kirjalaarista (!). Mikä mäihä...

      Poista
  2. Toi kirja on ollut mulla pitkään hyllyssä (siis tällä hetkellä se on kirjakasassa, joka on modeemin tukena, jottei modeemi roiku seinällä - aasialainen suunnittelu ja niin edelleen, don't ask). Tämän suosituksen ansiosta siirtynen siihen heti, kun saan Elisabeth Rehnin kirjan loppuun. Jospa vaikka Lillan siirtyy sitten vuorostaan sinne kannattelemaan langattomia yhteyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! :)
      Oliko se Lillanin kirja hyvä? Siihen viitattiin muutamia kertoja tuossa Ahtisaari-kirjassa.

      Poista
    2. Se on ihan hyvä, ainakin tähän puoleen väliin asti. Itse tosin olisin enemmän kiinnostunut lukemaan niistä kv-tehtävistä ja niitä taitaa olla vasta viimeiset sata sivua. Mutta mielenkiintoinen kurkkaus sekä yhden naisen elämään että myös puoleiden sisäiseen peliin ja politiikkaan.

      Poista
  3. Mulla kävi pitkään niin, että sängyssä, valveillaolon rajamailla kirjan juoni alkoi elää päässäni omaa elämäänsä. Kirjaimellisesti teksti muuttui toiseksi. Silloin tiesin, että on aika sammuttaa valo. Nykyään en pysy kirja kädessä hereillä muutamaa minuuttia pidempään... Sekin on raivostuttavaa. Lukemisesta ei tule mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon kokenut ton pari kertaa. Todella friikki tunne, kun ei ole enää varma mikä on totta ja mikä ei ja seuraavalla kerralla kun kirjaa jatkaa, on ihan pihalla että mitäs hittoa tässä on viimeksi tapahtunut.

      Poista
  4. Mulla ainoa keino nukahtaa on lukeminen. Niin mielenkiintoista kirjaa ei ole vielä tullut vastaan että en nukahtaisi. Olen kyllä muutenkin tosi iltauninen...

    Välillä jos muun stressin takia herään keskellä yötä, ainoa keino päästä uudelleen uneen on lukea.

    Poikkeus tähän on e-kirjat, joita en yleensä sängyssä lue, niillä ei jostain syystä ole samaa vaikutusta kuin paperikirjoilla. Tästä oli tehty jokin tutkimuskin että e-kirjojen lukeminen ennen nukkumaanmenoa siirtää nukahtamista.

    Kiitos muuten hyvistä kirjasuosituksista, sain juuri kirjastosta pari suosittelemaasi kirjaa jotka on nyt luennassa. Noita elämänkertoja mä en jostain syystä jaksa lukea, yksilöllistä tämäkin.=)
    Lillania voisin harkita, mutta jostain syystä Martti Ahtisaarta henkilönä en ole koskaan voinut sietää, vaikka arvostankin hänen saavutuksiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnosta ihan kysyn, että miksi et voinut sietää Ahtisaarta henkilönä?
      Tuon Matkalla-kirjan perusteella vahvistui se, mitä arvelinkin; Ahtisaaresta hänen pressanaikanaan kirjoitetut jutut ja juttuaiheet oli tosi kummallisia. Ilmeisesti Ahtisaari ei myöskään miellyttänyt demaripoliitikkoja, koska veti aika omaa linjaansa.

      Poista
  5. Voi olla että tuo sietäminen johtuu juuri noista mediassa olleista jutuista.
    Osaltaan myös ehkä se, että minun silmiini jotkin Ahtisaaren kommentit vaikuttavat ylimielisiltä... ehkäpä täytyy harkita tämän kirjan lukemista josko se muuttaisi mielipidettä.
    Ja vaaleissa äänesti Lillania, siinä olis ollut myös kelpo (nais)presidentti Suomelle. Sen verran Feministi olen, että kun mahdollisuus oli äänestää naista , äänestin myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en voinut tuolloin vielä äänestää, mutta olisin itsekin äänestänyt Rehniä. Pätevä tyyppi - ja plussaa siitä, että oli nainen.

      Ahtisaaren kommentit on kyllä tosiaan aika suorasukaisia ja tylyltä kuulostavia. Jotenkin tuota kirjaa lukiessa moni asia näyttäytyi ihan uudessa valossa - esim. se kun hän avaa neuvottelutaktiikoitaan ja analysoi pressitilaisuuksia ja mitä siellä sanoo ja miksi. Suosittelen kyllä lämpimästi kirjaa. Jos kotimaan politiikka tuntuu tylsältä (se osuus oli aika pitkä), voi onneksi hyppiä lukujen yli paikka paikoin ilman että kokonaistarina kärsii.

      Poista
    2. Niin mä vähän arvelinkin... olet sen verran nuorempi kuin minä ... ;)

      Varasin nyt molemmat kirjastosta... katotaan kiinnostaako ne niin paljon että jaksan lukea kokonaan.

      Mulla on kyllä välillä hiukan "positiivinen" ongelma noiden kirjaston varausten kanssa... laitan aina kirjoja varaukseen kun näen jonkun suosituksen netissä tai lehdissä. Sitten kun samaan aikaan pamahtaa monta kirjaa varauksista yhtä aikaa niin sitten tulee luettua oikein "urakalla".

      Pari viikkoa sitten tuli kaksi varaamaani e-kirjaa samana päivänä (laina-aika 2 viikkoa) ja vielä 2 kirjaa paperisena... niissä on onneksi kuukauden laina-aika. Olen nyt urakoinut noi kaksi e-kirjaa Yhteensä rapiat 700 sivua) ja toinen paperinen on puolessa välissä. Osa on muuten sinun suosittelemiasi kirjoja ja loput Finalandia kahinoissa olleita...

      Erinomainen systeemi silti tuo Helmetin varaussysteemi, jos kirja on vapaana , sen saa omaan lähikirjastoon kustannuksitta muutamassa päivässä.

      Poista

Mitä tuumaat?