Takana on viikon työmatka Suomeen ja parit CrossFit-treenit entisessä kotimaassa. Kuten on käynyt ilmi, aloin harrastaa CrossFitiä Reykjaví...

Crossfit-treenien erot Suomessa ja Islannissa

23.1.15 Satu Kommentteja: 10

Takana on viikon työmatka Suomeen ja parit CrossFit-treenit entisessä kotimaassa. Kuten on käynyt ilmi, aloin harrastaa CrossFitiä Reykjavíkissa kesäkuussa ja käyn treeneissä 3–5 kertaa viikossa (ja koska huomaan kirjoittavani aiheesta yhä enemmän, tägäsin kaikki aiheen jutut crossfit-tunnisteella, ja jutut löytyvät myös tuolta ylävalikosta.)
Toissapäiväiset treenit.
Olen treenannut nyt seitsemän kuukautta ja hullummaksi vaan menee. Tiukalla aikataululla ja kovalla kurilla vedetyt intensiiviset tunnit ovat saaneet aikaan niin kreisin motivaation, että en aina kehtaa edes sanoa meneväni treeneihin, jotta en vaikuta liian hullulta. Käyn siellä välillä salaa muilta. Muahhaa.

Yksiäkään treenejä ei tee mieli jättää väliin ja työmatkoillakin on pakko keksiä keino päästä hakemaan rakkoja kämmeniin. Onneksi suurin osa crossfit-saleista ottaa vastaan vierailijoita muilta saleilta, eli rutiinin ylläpitäminen on helppoa. Suomeen suuntautuvilla työmatkoilla olen ehtinyt käydä testaamassa neljä eri mestaa. Nyt tekee mieli tehdä hieman vertailua.

Viime viikkoisella Suomen-työmatkalla ehdin käydä vierastreeneissä Herttoniemi Crossfitissä ja Kampissa Crossfit Basementissa. Näistä jälkimmäinen sijaitsee entisellä Dommalla. Herramunjee! Kaikki Etu-Töölössä 2000-luvun alussa opiskelleet muistavat uunikalan käryn ja ankeiden lukusalien töhnäiset seinät, joiden suojissa pistetiin derivaattaa mutkalle tai jotain. Paikka on kokenut melkoisen päivityksen sitten viimenäkemän! Dommalla humanistit eivät tärise enää kylmästä vaan kyykkysarjan jälkeen.

Viime syksynä kävin Kirkkonummi Crossfitissä ja kesällä Kouvolassa lomaillessa löysin lähimmät treenit Lahden Foreveristä.

Eri saleilla vierailu on tehty helpoksi, koska crossfit on periaatteessa samanlaista kaikkialla. Yhden peruskurssin käytyään voi treenata missä vain, sillä perusliikkeet ovat samoja: punnerruksia, burbee-perusliikkeitä, lankutusta, vatsalihaksia, leuanvetoja, käsilläseisontaa ja painonnostoliikkeitä kuten erilaisia kyykkyjä, olkapääpunnerruksia, tempauksia jne. Näitä liikkeitä yhdistellään päivän harjoituksessa (wod, workout of the day). Osa wodeista nostaa sykkeet tsiljoonaan, kun taas joillain treenikerroilla keskitytään voimaliikkeisiin. Yhtenäkään päivänä treenit eivät ole samanlaiset, joten kyllästymään ei pääse edes kaltaiseni kärsimätön tyyppi.
Crossfit Herttoniemi ja Crossfit Basement - hyvä meno molemmissa!
Suomalaisia cf-salivierailujen jälkeen tajusin, että Reykjavíkin Crossfit-sali on aivan järjettömän suuri ja suosittu. Meillä on arkisin on 21 treenit eli yhteensä 21 tuntia crossfit-treenausta joka päivä. Ensimmäiset lämmittelyt alkavat kello 6, viimeiset kello 18.40. Jokaisella tunnilla on 8–40 harrastajaa. Joka lauantai on paritreenit, sunnuntaisin tekniikkatreenit. Ei ihme, että islantilaiset punttisalit ovat helisemässä, sillä kaikki islantilaiset kuntoilijat ovat karanneet crossfittiin. Näillä kävijämäärillä minusta tuntuu, että nykyään koko Islanti harrastaa wodeja.

Vaikka nuo testaamani suomalaiset salit olivat kotipaikkaa pienempiä, varustetasoltaan ne olivat samanlaisia. On kahvakuulat, levypainot, renkaat, leuanvetotangot, soutulaitteet ja seinäpallot. Valmentajat ovat olleet joka salilla hyviä ja potkineet tarvittaessa myös perseelle. Crossfit Basementin tunnilla opin pari hyvää kikkaa varpaat tankoon -liikkeeseen. Hertsikan salilla pääsin yhden askeleen lähemmäs oikeaoppista split jerkiä. (Tästä videosta voi katsoa, mistä ihmeestä horisen.)

Treenit alkavat kymmenen minuutin lämmittelyllä. Sitten harjoitellaan päivän liikkeiden tekniikkaa, jonka jälkeen tulee itse treeni, joka kestää ohjelmasta riippuen 10–30 minuuttia. Valmentaja vetää koko tunnin ja katsoo, että liikkeet tehdään oikein ja kannustaa puhisijoita parempiin suorituksiin. Yksi treenikerta kestää tasan 60 minuuttia.

Ja nyt tulee se merkittävin ero: omalla kotisalilla tähän tuntiin sisältyy noin vartti ohjattua venyttelyä ja lihasten hierontaa palloilla ja putkenpätkillä. Tunti loppuu siihen, kun kaikki ovat ohjatusti venytelleet ja hieroneet oikeat lihasryhmät. Suomessa treenit ovat loppuneet siihen, kun wod on loppunut.

Olen lajissa täysi noviisi ja ihan hammastikkusarjaa, mutta ihmettelen silti näitä erilaisia lihashuollon käytäntöjä. Reykjavíkissa valmentajat ovat sitä mieltä, että tulokset tehdää nimenomaan siellä venyttelysalissa.  Ja onhan se ihan totta näin maalaisjärjelläkin kelattuna: jos treenaa itsensä jäykäksi pökkelöksi, liikkuvuus vähenee ja riski tehdä liikkeet väärin kasvaa. Eikä sellaiseksi jäykäksi makkaraksi kai kukaan tosissaan halua. Jos lihakset ovat kipeäitä kuin piru, ei niitä tee mieli edes treenata.

Mutta nytpä olisi kiva kuulla muiltakin cf-harrastajilta lisää tästä venyttelystä. Venytelläänkö teidän treeneissä ohjatusti? Onko siihen joku syy, että treenien jälkeen ei näin tehdä? Vai onko meitsillä käynyt vain huono tuuri ja olen osunut tunneille, joissa aikaa yhteiselle venyttelylle ei ole jäänyt?
Oikealla pohjehierontaa.
PS. Vedän nyt törkeästi kotiinpäin, mutta Reykjavíkille on kyllä annettava vielä yksi plussa. Meillä voi mennä treenien jälkeen lötköttelemään kuumaan vesialtaaseen (kylmäkin on tarjolla) tai parantaa kudosten verenkiertoa infrapunasaunassa. Melko luksusta.

10 kommenttia:

  1. Hadrmi, en nähnyt sua messuilla. Hadrmi myös sulle, olisit nähnyt "pierevän muumin".

    Mulla on sellainen huono puoli, että aina kun joku asia muuttuu tosi kuumaksi ja on hip ja pop ja jonka seuraajat muodostavat miltei uskonlahkon niin kuin nyt CT, niin vähintään mun on oltava se vastarannan kiiski ihan vaikka maailman tasapainon vuoksi. Vähän kateellisena silti seuraan hurahtamistasi lajiin. Mäkin tahdon. Hurahtaa. Liikkumiseen. Kun oon saanut tän vauvan ulos ja itseni ulos vauvakoomasta on ehkä annettava lajille mahdollisuus.

    Sylvia

    VastaaPoista
  2. My bad, tarkoitin tietty CF, kun kerran lyhentää piti.

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tuo laji on saanut aika uskonlahkomaisia piirteitä joissain piireissä. Varmaan siksi muakin nolottaa käydä siellä niin usein. Että en mä sentään niin hullu ole kuin nuo muut, haha.

      Tämä on niin hyvä videopätkä, suosittelen. Meinasin kualla nauruun: https://www.youtube.com/watch?v=pqb9pBJweVU

      Poista
  3. Mä olen siinä uskossa että heti rankan treenin jälkeen ei sais venytellä vaan vasta parin tunnin päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on kai monenlaista näkemystä - riippuu varmaan treenien laadusta ja venyttelyn tasosta. Mä ravistelen lihaksia ja venyttelen kevyesti, suurin osa aikaa menee hierontaan. Esim. tempauksien jälkeen hierotaan pallolla tarvittavat lihakset yläselästä/hartioista, burbeesien jälkeen pohkeita jne.

      Mä en ikinä venyttelisi kotona kahden tunnin jälkeen... Jos en venyttele/hiero heti, en tee sitä ollenkaan.

      Miksi kovan treenin jälkeen ei saisi venytellä?

      Poista
  4. Minun kuntosaliohjaaja ohjeisti, ettei rankan lihaskuntotreenin jälkeen saisi venytellä, vaan ainoastaan verrytellä eli esim. ajaa 10-20 minuuttia kuntopyörää kevyesti tai hölkätä/pyöräillä kotiin. Varsinainen venyttely pitäisi hoitaa vasta parin tunnin päästä treeneistä tai ohjaajani mukaan paras tulos saavutetaan jos välipäivinä suoritettaan kunnollinen tunnin venyttely ja treenipäivinä ei ollenkaan. Muistaakseni heti treenin jälkeen venyttelystä ei oikeasti ole mitään hyötyä, (mutta ei ehkä haittaakaan?). Itse olen huomannut, että lihakset eivät kipeydy, vaikka ei venyttelisi, jos lihaskuntoharjoittelu on säännöllistä. Ohjaajani vielä muistaakseni kertoi, että tätä venyttelyhommaa on tutkittu Jyväskylän yliopistossa, (ikävä kyllä en nyt nopeasti löytänyt mitään tutkimusta tukemaan väitettäni), ja että suositus on aika uusi juttu. Ja näin ollen tämä voi hyvinkin olla täysin suomalainen ilmiö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeb, tästä on monenlaista näkemystä. Treenasin aikanaan 10 vuotta intensiiveisti punttisalilla ja sain tosi monenlaisia ohjeita antajasta riippuen.

      Varmaan kananttaa tehdä siltä, miten itsestä tuntuu hyvältä. Itse oon todennut parhaaksi sen, että venyttelen aina treenien jälkeen, ravistan lihakset läpi ja crossfitin kautta on tullut hieronta mukaan kuvioon. Se on jeesannut pitämään hartiasärytkin poissa.

      Poista
  5. Heei, miks en osunut paikalle, kun oot meillä vieraillut?! (Herttoniemestä siis hei!) Mut vastatakseni kysymykseesi: treenin jälkeen ei tosiaan CFH:ssa ohjatusti venytellä, joskin kovan treenin jälkeen kyllä suositellaan ns. cool down -verkkaa kuten kevyttä soutua (vrt. yllä). Monet toki jää itsekseen venyttelemään, mut itse en usko siitä reenin päälle olevan suurtakaan hyötyä (minkä lisäks poljen kuitenkin vielä kotiin n. 9 km fillarilla, joka käy hyvin loppuverkasta).

    Mobilityharjoitteita tehdään sen sijaan lämpän ja päivän treenin välissä päivän treeniin valmistavana. Jollain saleilla (kokemukseni mukaan ainakin Lappeenrannassa ja Kotkassa) n. 10 minuutin liikkuvuustreeni kuuluu jokaiseen treenikertaan, meillä pääsääntöisesti ainakin kyykky- ja voikkapäiviin. Toisaalta itselläni on kyllä niin hyvä (yli)liikkuvuus, että aika usein skippaan mobbailut... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät alku- ja loppulämmittelyt sulla, jos pyörällä kuljet. Respect :)

      Poista
  6. Jos lihas on tosi väsynyt (esim. rankasta kestävyystreenistä), se ei välttämättä oikein ota venytystä vastaan. Ja tosiaan venyttelyn hyötyjä on Jyväskylässäkin tutkittu. Muistelen, että sen tutkimuksen mukaan venyttely ei olennaisesti vaikuttaisi lihasten kipeytymistä helpottavasti. Jos siitä kuitenkin kokee hyötyvänsä, niin en jaksa uskoa, että se on haitaksi. Mua venyttely tuntuu auttavan ainakin. Hyvältä kuulostaa myös se, että CF-treeneissä tehdään lihashuoltoa noin monipuolisesti.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?