Monet ovat kyselleet, paljonko keväällä toteuttamamme maailmanympärimatka maksoi. Yleisön pyynnöstä seuraa talouskatsaus maailmanympärimatk...

Maailmanympärimatka - näin paljon se maksaa

30.5.14 Satu Kommentteja: 20

Monet ovat kyselleet, paljonko keväällä toteuttamamme maailmanympärimatka maksoi. Yleisön pyynnöstä seuraa talouskatsaus maailmanympärimatkamme kustannuksiin! Pidin koko matkan ajan excel-taulukkoa jokaisesta käytetystä eurosta, koska halusin ensinnäkin varmistaa, että matkan aikana rahamme eivät lopu kesken. Sitä paitsi minua kiinnosti nähdä, mihin rahaa matkan aikana ihan oikeasti kuluu. Lukuisilta matkailusivustoilta ja matkablogeista kun on yllättävän vaikeaa löytää tarkkoja summia tehtyjen reissujen menopuolesta.

Uudessa-Seelannissa. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
En tiedä johtuuko matkabudjettitietojen nihkeä jakaminen siitä, että rahaa pidetään niin yksityiselämään kuuluvana asiana, että siitä ei mielellään puhuta muille, vai siitä, että matkoilla euroja ei kovin tarkkaan edes lasketa. Koska eurot tuli merkattua matkalla muistiin ja koska ajattelin, että keräämäni tieto saattaisi auttaa muita matkaa suunnittelevia, tässä nämä luvut nyt ovat.

 Ei lisättävää. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)






Lentoliput peruutusvakuutuksineen:
Reykjavik-Helsinki-Kuala Lumpur-Phuket-Auckland-Samoa-Fidzi-Los Angeles/Seattle-Reykjavik. 2 aikuista ja 1 lapsi: 7 200 €

Maksutaakkaa keventääkseni maksoimme lennot vuoden aikana kolmessa osasssa.

Thaimaan-tukikohtamme kylän keskusta. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)


Majoitus: 
Kuala Lumpurissa vietimme kolme yötä luksushotellissa. Thaimaassa vuokrasimme kuukaudeksi bungalowin Ko Lantalta. Uudessa-Seelannissa majoituimme matkailuautollamme välillä leirintäalueille, välillä ilmaiseksi pellonpientareille. Samoalla yövyimme pääosin rantamajoituspaikoissa. Fidzillä vietimme viikon neljän tähden hotellissa. Yhdysvalloissa nukuimme viikon ystävien luona ja kaksi viikkoa edullisimmissa motelleissa (mm. Motel6-ketjun tienvarsipaikoissa).

- Kuala Lumpur: 23 €/vrk/hlö
- Thaimaa: 17 €/vrk/hlö
- Uusi-Seelanti: 5,8 €/vrk/hlö*
- Samoa: 20 €/vrk/hlö
- Fidzi: 25 €/vrk/hlö
- Yhdysvallat: 15 €/vrk/hlö

Kyllä, voin hyväksyä tämän lounaspaikan! (Kuva: Björgvin Hilmarsson)





Ruoka ja pakolliset matkaliput:
Kuala Lumpurissa söimme ostoskeskusten pikaruokapaikoissa (lounaat&illaliset). Thaimaassa kokeilimme kaikkia alueen ravintoloita (lounaat&illalliset). Uudessa-Seelannissa kokkasimme joka päivä kaikki ateriat itse. Samoalla rantamajoissa vuorokausihintaan kuuluvat kaikki ateriat kun taas hotelleissa niistä joutui maksamaan erikseen ja hinnat ovat todella korkeat.

Sillä on paremmin pose hallussa.
(kuva: Björgvin Hilmarsson)
Fidzillä hotellissamme vain aamiainen kuului vuorokausihintaan, muut ateriat söimme hotelliresortin ulkopuolella hotellin ravintolaa edullisemmassa ravintolassa. Yhdysvalloissa söimme välillä ulkona, välillä ystävien luona ja joskus kokkasimme retkikeittimellä telttasapuskaa. Ruokakuluihin sisältyvät kaikki juomat. Laitoin samaan kategoriaan myös paikan päällä välttämättömät matkakulut kuten matkat lentokentille ja takaisin ja saarten välillä tarvittavat lauttaliput.

- Kuala Lumpur: 26 €/vrk/hlö
- Thaimaa: 13 €/vrk/hlö
- Uusi-Seelanti: 13 €/vrk/hlö
- Samoa: 11 €/vrk/hlö
- Fidzi: 30 €/vrk/hlö
- Yhdysvallat: 17 €/vrk/hlö

Venetaksilla saarelta toiselle Thaimaassa. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Autovuokra & polttoaine:
Vuokrasimme auton Uudessa-Seelannissa, Samoalla ja Kaliforniassa.

- Uusi-Seelanti 655 € (30 päivää)*
- Samoa 117 € (4 päivää)
- Kalifornia (vuokralle Los Angelesista, palautus Seattleen) 570 € (2 viikkoa)

Thaimaassa norsusafareihin liittyy lähes poikkeuksetta eläinrääkkäystä.
Ei kannata osallistua. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Aktiviteetit:
Tähän kategoriaan listasin kaikki harrastukset: välinevuokrat, ratsastusvaelluksen, pääsyliput luonnonpuistoihin, ohjatut sukellusmatkat ja muut vastaavat.

- Thaimaa: 590 € (sukellukset, kokkikurssi ja lähes päivittäiset thai-hieronnat *luksus*)
- Uusi-Seelanti: 390 € (välinevuokrat, ratsastusvaellus, maastopyöräliput jne.)
- Samoa: 26 € (ei hajuakaan, mistä tässä on kyse)
- Fidzi: 468 € (snorkaus ja sukeltaminen)
- Yhdysvallat: 548 € (välinevuokra, spa-käynti, pääsyliput puistoihin)

Ostimme lisäksi muutamia tavaroita matkan varrelta, kuten työkäyttöön kameran linssejä ja uusia ulkoiluvaatteita, koska ne ovat paljon halvempia Yhdysvalloissa kuin Islannissa. En ole kuitenkaan laskenut näitä ostoksia mukaan matkan kokonaiskustannuksiin, koska hankinnat olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä ja nyt kun teimme ne edullisemmin ulkomailla, säästimme itse asissa vähän rahaa. Tai ainakin näin voin uskotella itselleni, haha.

Lapsi arvostaa thai-ruoanlaittokurssini lopputulosta. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)


Sillä välin kun minä olin hierottavana, lapsi ympäripuhui isältään itselleen kynsilakat. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Matkan kokonaiskustannukset:
Viiden kuukauden matka maksoi kahdelta aikuiselta ja yhdeltä 4-vuotiaalta 20.700 €. Yritän olla ajattelematta, mitä muuta sillä summalla olisi voinut tehdä.  Sen sijaan muistutan itselleni, että asuminen ja syöminen maksavat kotonakin asuessa.

Vastaan tosi mielelläni kaikkiin lisäkysymyksiin, joten antakaa palaa, jos joku kohta jäi mietityttämään tai haluatte johonkin tarkennusta. Mielelläni jaan reissun aikana kerääntyneitä kokemuksia muillekin.

PS. Kirjoitin juuri Mondo-blogin puolella reissumme kohokohdista ja mietin, mitä seuraavalla kerralla tekisimme toisin.

*) Uudessa-Seelannissa saimme matkailuauton maksutta käyttöömme Uuden-Seelannin turistiviranomaiselta.

Kaikki maailmanympärireissuumme liittyvät blogipostaukset löytyvät tästä
Reissutyttö. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

inä, joka en ollenkaan ole mikään korvakorujen suurkäyttäjä, halusin itselleni heti riipuksen lehdykkään nähtyäni tämän hyvän maun rajoja ...

Mitä v*ttua on korvassa

29.5.14 Satu Kommentteja: 9

Minä, joka en ollenkaan ole mikään korvakorujen suurkäyttäjä, halusin itselleni heti riipuksen lehdykkään nähtyäni tämän hyvän maun rajoja hipovan yksilön. Islannissa asuva suomalaiskaverini ompelee ja tuunaa Retrobug-merkin alla vaikka mitä hienoa, koruista lastenvaatteisiin ja pussukoihin. Scrabblen pelinappuloista tehdyissä korva- ja kaulakoruissa on sairaan hyvä idea. Miten olisi kersalle tai lautapelifriikille kaverille kaulakoru tämän oman etunimen alkukirjaimella? Tai sitten itselle tällainen mitä v*ttua -korvis päivää ilostuttamaan. Nyt naurattaa ihan joka kerta vessassa käydessä. Kertoo huumorintajustani jotain.

Retrobugin verkkokauppa löytyy täältä ja sen omistajan Piian blogi täältä.


9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ndskontans helvíti! (Suom. Voi perhanan hemmetti!). Miten minulle onkin voinut käydä niin, että jo kolmas Arnaldur Indriðasonin suomennos o...

Arnaldur Indriðason: Jyrkänteen reunalla

26.5.14 Satu Kommentteja: 18

Andskontans helvíti! (Suom. Voi perhanan hemmetti!). Miten minulle onkin voinut käydä niin, että jo kolmas Arnaldur Indriðasonin suomennos on mennyt täysin ohi. Havahduin tilanteeseen kirjastossa. Meillä on täällä Reykjavikissa Pohjolan talo, jonka kirjastosta saa pohjoismaista kirjallisuutta pohjoismaisille kielille käännettynä. Bongasin viikko sitten hyllystä Islannin kaikkien aikojen myydyimmän ja käännetyimmän rikoskirjailijan Arnaldur Indriðasonin Jyrkänteen reunalla. Nappasin sen heti mukaani.
Paras hetki lukea: sunnuntaina sateessa.
En ole yhtään ihmeissäni kirjailijan suosiosta. Hän on hämmästyttävän hyvä niin monella eri tavalla.
Arnaldurin lakoninen kieli on vertaansa vailla. Lyhyet toteavat lauseet luovat lukemiseen hitaan tunnelman. Jos Jo Nesbö on juonen pyörityksen mestari, Arnaldur voittaa kielen ja tunnelman tasolla. Nesbö vie tarinaa eteenpäin ryminällä. Näissä Islannin best sellereissä sen sijaan katsotaan aina taaksepäin ja tullaan hitaasti askel askeleelta eteenpäin - ja lopussa jäljet osoittavat henkirikoksen motiivin ja sen jälkeen syyllisen.

Arnaldurin kirjoissa ei ole sarjamurhaajia tai salaperäisiä kellareihin rakennettuja teräskammioita. Se on murha, korkeintaan kaksi per kirja. Jokaisen henkirikoksen taakse kätkeytyy valtava määrä Islannin historiaa, nyky-yhteiskunnan menoa ja tavallisten ihmisten roolia siinä. Eikä näissä kirjoissa kuvailla huipputeknisiä kidutusvälineitä tai kuvailla väkivallan tekoja yksityiskohtaisesti. Sen sijaan esimerkiksi tässä kirjassa esitellään muinainen karjaeläinten lopetusmenetelmä (kun pyssyjä ei ollut, eikä veistä haluttu käyttää).

Jyrkänteen reunalla -kirjan yhteiskunnallinen ulottuvuus liittyy islantilaisen pankkisektorin kasvuun ja lasten kaltoin kohtelemiseen. Nainen löytyy pahoinpideltynä kotoaan. Pankkiiri makaa kuolleena Snaefellsnesin rannalla. Lapsena pedofiilin uhriksi joutunut mies hakee aikuisena kostoa. Kaikesta tästä alkaa purkautua vyyhti, jossa osallisena ovat äkkirikastunut kansanosa, ihmisten ahneus ja se fakta, että omaa historiaansa ei kukaan pääse karkuun.

Arnaldur Indriðason, kuva: Björgvin Hilmarsson.
Arnaldurin rikoskirjojen päähenkilö on nykyaikaa vierastava ja vähän säälittävä Erlendur-poliisi. Haastattelin Arnalduria muutama vuosi sitten ja silloin hän kertoi laittavansa Erlendurin pian hetkeksi jäähylle, jotta hän ei kulu loppuun. Rikoksia ovatkin nyt parissa viimeisessä kirjassa olleet ratkomassa hänen kollegansa Sigurdur Óli ja Elinborg, tässä kirjassa ensiksi mainittu.

Muistan aikaisemmissa kirjoissa vierastaneeni jupahtavaa Sigurdur Ólia, mutta tämän kirjan luettuani jouduin muuttamaan mieleni. Kun hänen henkilöhahmolleen on annettu enemmän tilaa kasvaa moniulotteisemmaksi, aloin pitää hänestä. Tyyppi on oikeastaan aika hyvä ihminen, vaikka äänestääkin Itsenäisyyspuoluetta (kokoomuksen oikeistosiipi potenssiin ainakin kaksi) ja ihailee rikkaita.

Jyrkänteen reunalla -jälkeen on ilmestynyt vielä kaksi suomennosta Menneet ja kadonneet ja Mestaruusottelu. Ne aion lukea seuraavaksi! Jos takakansitekstit pitävät paikkansa, näissä kirjoissa Erlendur tekee paluun. Enpä malta odottaa...

Onko teistä joku lukenut Erlendur-sarjaa? Mitä piditte?

18 kommenttia:

Mitä tuumaat?

iipeilijä lähti tänään suksilla 10 päiväksi Vatnajökullille opashommiin. Neljä miestä vetää halki jäätikön perässään pulkkia, joihin on pak...

Kertoisitko, mitä sinulle tulee Islannista mieleen?

24.5.14 Satu Kommentteja: 197

Kiipeilijä lähti tänään suksilla 10 päiväksi Vatnajökullille opashommiin. Neljä miestä vetää halki jäätikön perässään pulkkia, joihin on pakattu yli viikoksi kuivaruokaa, muutamat kaasukeittimet ja teltat makuupusseineen. Yhteen pulkista on kuulemma pistetty mukaan lampaankankku, joka syödään pois ensimmäisenä iltana. Yöt vaeltajat viettävät teltoissa keskellä lumista ja jäistä erämaata. Yksi pysähdyspaikoista on Vatnajökullin länsipuolella sijaitseva Grimsvötnin tulivuori. Sen kupeeseen on kuulemma rakennettu sauna, jonka maaperän kuumat kaasut pitävät lämpimänä 24/7. Voi pojat!

Vatnajökull
Iski ihan tavaton työkateus. Varmaankin siksi, että voin täällä keskuslämmityksessä ja puhtaissa alushousuissa haaveilla aurinkoisista jääteikkömaisemista ilman huolta siitä, minne teltan voi seuraavaksi yöksi pystyttää, jotta se on vielä aamullakin samassa paikassa. Mutta onhan se nyt aika hienoa, että yhdet ylittävät Euroopan suurinta jäätikköä ja saavat siitä palkkaa.
Grímsvötnin tulivuorenpurkaus Vatnajökullilla keväällä 2011.

Itse asiassa jäätiköt ovat minulle melkein sama asia kuin Islanti. Kun minä viisi vuotta täällä asuneena ajattelen Islantia, ensimmäisenä mieleeni nousee kuva vaaleansinisestä jäätiköstä piirtymässä kirkkaan sinistä taivasta vasten. Nyt minua kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä mielikuvia teille tulee Islannista ensimmäisenä mieleen.
Yksityiskohtia jäätiköllä.




Arvon vastaajien kesken nojatuolimatkan Islantiin Mondon Islanti -matkaoppaan muodossa ja pari pussia Islannin parhaita makuja. Eli luonnollisesti siis Djúpureita, niitä valkoisia, suklaapäällysteisiä lakritsikuulia. Vastausaikaa on 29.5. asti.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

197 kommenttia:

Mitä tuumaat?

irjailijakollegani Katja kirjoitti kolumnissaan hotelleista, jotka eivät ota vastaan lapsivieraita. Jokainen voi lukea jutun itse, mutta pu...

Lapsilta kielletyt hotellit

22.5.14 Satu Kommentteja: 52

Kirjailijakollegani Katja kirjoitti kolumnissaan hotelleista, jotka eivät ota vastaan lapsivieraita. Jokainen voi lukea jutun itse, mutta punch line oli siis siinä, että lapsivapaissa hotelleissa itää suvaitsemattomuus: "Eri ihmisryhmien huomioiminen ilmentää paitsi tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta myös sivistystä. Ei kai kenellekään tulisi mieleen vaatia läski-, hetero-, kristitty- tai rumuusvapaata hotellia?"
Coconut Beach Hotel Samoalla, sallittu lapsille.  Naapurirannan vastaava hotelli oli vain täysi-ikäisille vieraille.
Hesarin kommenttipalstaa en sen sisällön takia lue, mutta huomasin, että eilen ja tänään mikään muu aihe ei ole herättänyt yhtä paljoa keskustelua kavereitteni Facebook-seinillä. Mielipiteet jakautuvat, mutta eivät sen perusteella onko kommentoijilla omia lapsia vai ei. Kerronpa nyt oman mielipiteeni juuri päättyneen maailmanympärimatkamme valossa.

Vaikka ihmettelinkin niitä Ei Lapsille / Varokaa Lapsia / Älkää Antako Lastenne Häiritä Muita Vieraita -kieltokylttejä Uudessa-Seelannissa, olen silti (edelleen) sitä mieltä, että vain aikuisille suunnattujen hotellien olemassaolo on asiana täysin OK.
Thaimaan Ancient Realm -bungalowit. Sallittu lapsille.



Etseissäni meille majoitusta Thaimaan Lantalta törmäsin ihanalta kuulostavaan La Laanta -bungalowpaikkaan. Pyytäessäni tarjousta kuukaden majoitukselle kerroin, että meitä on kaksi aikuista ja yksi 3-vuotias lapsi. Sain ystävällisen vastauksen, että he eivät ikävä kyllä voi majoittaa meitä niin pitkäksi aikaa, koska meillä on pieni lapsi mukana. Tämän kuukauden aikana lyhyempiä varauksia on jo tullut muilta lapsiperheiltä, ja he pyrkivät välttämään suurta lasten määrää, koska bungalow on suosittu pariskuntien häämatkakohde, jota markkinoidaan rauhallisella ympäristöllä ja "pakopaikkana kiireestä". Ymmärsin pointin, joka kuulosti omaan korvaani varsin ymmärrettävältä. Kirjoitin heille nätin vastauksen, että jos joskus itse olen etsimässä sellaista lomaa Lantalta, tiedän, minne tulla.
Samoan rantafalet, sallittuja lapsille, mutta lapsivieraita ei juuri näkynyt.


Lantalla löysimme yhtenä iltana hotellin, jonka aulassa oli mainio belgialaisiin olutjuomiin erikoistunut baari. Tiesin, että se on vain aikuisvieraille suunnattu hotelli. Teki kuitenkin järjettömän paljon mieli yhtä hyvää olutta. Kävelimme hienostohotellin respaan ja kysyin, onko mahdollista käydä alkuillasta yhdellä juomalla hotellin baarissa, vaikka hotelli ei otakaan vastaan alle 12-vuotiaita vieraita. Lupasin, että olemme hiljaa emmekä viivy koko iltaa. Meidät kutsuttiin iloisesti sisään ja lapselle tarjottiin baarin piikkiin jäätelö. Viivyimme tunnin ja ennen illallisaikaa. En tiedä, millainen vastaanotto olisi ollut, jos en olisi tiedustellut vierailun sopivuutta etukäteen.

Samoalla saaren alle kymmenestä hyvätasoisesta hotellista yksi oli kielletty lapsivierailta. En kokenut tätä mitenkään syrjimisenä. Me vain yksinkertaisesti emme menneet sinne.
Jollain monista rannoista.









Fidzillä olimme perheiden suosimassa hotellissa (oli tiedossa etukäteen). Hotellin uima-allasalueen isoin uima-allas auringonottotuoleineen oli varattu vain aikuisten käyttöön. Lapsi olisi kovasti halunnut mennä sinne, mutta selitin, että se ei sovi, koska se on tarkoitettu vain aikuisille. "Ai niin kuin kahvikin?", hän tokaisi ja jatkoi uintiaan lastenaltaassa. Saattaa olla, että lapsi vaatii kasvaessaan lisäselityksiä. Yritän silloin selittää hänelle, että on olemassa erilaisia paikkoja. On paikkoja, joihin pääsevät vain lapset ja on paikkoja, joihin pääsevät vain aikuiset. Ja on olemassa myös paljon paikkoja, joihin pääsevät kaikki.

En hyväksy sitä, että lapset voisi viedä vain hoploppiin tai leikkinurkalla varustettuihin perheravintoloihin. Kyllä lasten kanssa pitää voida käydä museoissa, kahviloissa, ravintoloissa ja lomamatkoilla. Itse asissa Vuoden mutsi -blogin puolella on menossa kysely, jossa listaamme suomalaisten paikkakuntien erityisen lapsiystävällisiä paikkoja.

Mutta muutama hotelli suosisutulla matkailualueella haluaa rajoittaa vieraansa vain aikuisiin, en näe siinä mitään ongelmaa.
Fidzin perheystävällisen hotellin lapsivierailta kielletty uima-allasalue.



Ja onhan näitä hatusta vedettyjä mutta joissakin tilanteissa aivan valideja ikärajoja käytössä muuallakin. Maailmalla on ravintoloita, joihin pääsee vain yli 24-vuotiaat, vaikka täysi-ikäisyyden raja olisi 18. Kuuden vuoden gappiin putoavat voivat harmitella typerää sääntöä (itsehän sain itkuraivarit Kaivohuoneen portsarille, joka ei päästänyt sisään vuonna 1999.) Joissakin leikkipaikoissa yli 10-vuotiaat eivät pääse pallomereen, koska ovat sinne liian isoja ja häiritsisivät pienempien vieraiden leikkejä olemssaolollaan. Syrjitäänkö tässä yli 10-vuotiaita lapsia? Ei minun mielestäni.

Mutta niistä hotelleista. Mitä te olette mieltä? Jos matkustaisitte ilman lasta, menisittekö lapsivapaaseen hotelliin vai onko sillä mitään merkitystä?

--
Postauksen kuvat ovat kuvia Instagram-tililtäni ja postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta, jonka tarkoituksena on testailla Instagramia matkainspiraation levittämiskanavana. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu täällä ohjeisiin. Lisää maailmanympärimatkamme kuvia löytyy Instagrammista satu_reykjavik.

52 kommenttia:

Mitä tuumaat?

iimeiset pari vuotta olen ollut aika stressaantunut. Tai oikeastaan stressaantunut on täysin väärä sana, sillä ihminen jolla on ihan oikeas...

Karsimisen jalo taito

20.5.14 Satu Kommentteja: 23

Viimeiset pari vuotta olen ollut aika stressaantunut. Tai oikeastaan stressaantunut on täysin väärä sana, sillä ihminen jolla on ihan oikeasti stressi ei ole vain pikkuisen väsynyt tai kiireinen. Pitäisi kai ennemminkin sanoa, että olin aivan liian kiireinen. Piti saada lyhyessä ajassa ihan helvetisti aikaan. Täyspäiväiset opinnot yhdistettynä kaupan pyörittämiseen (ja kaikkeen siihen liittyvään sesonkisuunnitteluun, markkinonitiasioihin, kirjanpitoon ja itse myyntityöhön), monelaisten kirjojen kirjoittamiseen ja kaikenkarvaisiin markkinointiprojekteihin täyttivät päiväni ja yöni niin, että oli hankalaa järjestää aikaa millekään mukavalle omalle toiminnalle. Piti ottaa pitkä loma.

Thaimaan rannoilla.
Mietin matkamme aikana, mitä haluaisin tehdä (no kaikkea ja lisää aikaa lukea ja urheilla) ja mihin on oikeasti aikaa (ei kaikkeen, ei mitenkään). Niinpä oli pakko ronskisti vähän järkeistää arkeani. Tein pientä karsintaa työpuolella. Olen jäämässä sivuun design-kaupan päivittäisistä operaatioista. Pysyn mukana omistajana, mutta en enää päivittäin tee kauppaan liittyviä työtehtäviä. Voin tehdä tämän hyvillä mielin, koska omistajakollegallani on minua enemmän paloa ja ennenkaikkea osaamista jatkaa siitä, mihin me yhdessä jäimme.

"Äiti, eihän nyt sada!"
Kaupan tilalle en ota mitään uutta työprojektia. Aion tehdä töitä korkeintaan kahdeksan tuntia päivässä. Jätän arkisin koneen ja työpaperit Reyjavikin pääkaudulla sijaitsevalle toimistolleni. Viikonloppuisin en avaa konettani työasioissa (mutta blogia en laske työksi). Aion joka ilta omistaa aikaa lukemiselle ja urheilulle. Ajattelin aloittaa crossfitin ja uusia Parnasson tilauksen.
Jäätelömyyjä.
En usko, että tarvitsen enää viiden kuukauden mittaista maailmanympärimatkaa ajatellakseni ja palatuakseni työrääkistä. Sen sijaan aion tästä eteenpäin työskennellä tuntimääräisesti vähemmän ja ottaa käyttöön ihan tavallisen kesä-, syys- ja talviloman. En tee enää mitään ilmaisia tai huonosti maksavia töitä, vaan keskitän rajalliset työtuntini asioihin, joita tekemällä pystyn maksamaan itselleni ihan tavallista palkkaa. Aion pysyä yrittäjänä, koska se on ainoa työnteon muoto, joka tällä hetkellä tarjoaa mahdollisuuden yhdistellä keskenään erinäköisiä mutta sisällöltään tavattoman mielenkiintoisia työtehtäviä. Ne kaikki liittyvät jollain tapaa Islantiin, Suomeen, kirjoittamiseen ja matkailuun.
Välttämätöntä toimintaa pieninä annoksina.







Oli kyse sitten henkilökohtaisen tai kokonaisen maan hyvinvoinnin lisäämisestä, ratkaisu ei ole polttaa moottoria niin kauan, että se ylikuumenee. Avain on tuottavuuden lisäämisessä. Minulla on vahva usko siihen, että kun vähemmällä saa aikaan enemmän, sekä lompakon- että päänsisäinen hyvinvointi paranevat. Tässä ei sitten todellakaan ole kyse mistään hemmetin downshiftauksesta. En ole lähdössä hiljaisuusleirille erämaahan enkä mä mitään hidastelua ole vieläkään oppinut kestämään.

Elämänmuutoksen sijaan kyseessä taitaa olla asennemuutos. Tuntuu hyvältä!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

23 kommenttia:

Mitä tuumaat?

uomessa pukkaa kuulemma kunnon hellettä. Itsehän pyöräilin tänään villapipo päässä ja sormikkaat kädessä töihin - ja uskokaa pois, mutta ...

Design-löytö: Ivana Helsingin mekko

19.5.14 Satu Kommentteja: 0

Suomessa pukkaa kuulemma kunnon hellettä. Itsehän pyöräilin tänään villapipo päässä ja sormikkaat kädessä töihin - ja uskokaa pois, mutta jopa vähän nautin viileydestä. Nenä oli viimasta melkein jäässä, mutta naama pysyi jos ei nyt ihan hymyssä niin ainakin peruslukemilla. Kalenterin mukaan kesän pitäisi kuitenkin kohta alkaa. Ainakin meille kaupalle on saaapunut jo hirmu paljon tämän vuoden kevät- ja kesämallistojen vaatteita. Laatikoita järjestellessä silmiin pisti pari viime kesältä yli jäänyttä Ivana Helsingin kesämekkoa, joista yhden laitan nyt tänne blogin puolelle. Myynnissä siis Fannie, tämmöinen pikkuisen romanttinen ja vähän hippi kesämekko. Hinta 120 € - alennus alkuperäisestä hinnasta noin 50 %. Tarkemmat osto-ohjeet ja ostoilmoitukset kannattaa laittaa tänne. Kiitos.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

oka hemmetin kesänalku tonttinaapurimme kaivaa esiin kottikärryt, puutarhasakset ja alkaa pyllistellä kukkaistutusten parissa. Parin tunni...

Helvetti jäätyy, mutta tulppaanit eivät!

16.5.14 Satu Kommentteja: 17

J oka hemmetin kesänalku tonttinaapurimme kaivaa esiin kottikärryt, puutarhasakset ja alkaa pyllistellä kukkaistutusten parissa. Parin tunnin huhkimisen jälkeen hän polttaa pikkusikarin ja katselee rehvakkaana ympärilleen. Sietämätön tyyppi. Sikarintuoksu kyllä leviää meidänkin pihalle, mutta nätit kukkaistutukset eivät. Pihassamme on ikuinen lokakuun loppu. Tunnistan itseni näistä Katjan puutarhakokemuksista. En vaan osaa. Antaa edes periksi. Viime syksynä ostin paikallisesta puutarhaliikkeestä kaksisataa (!!??) tulppaaninsipulia. Huonompi juttu vaan, että muistin hakata sipulit maahan vasta joulukuun ensimmäisellä viikolla. Tulipa samalla luotua lumet!

Kuusi kuukautta myöhemmin olen saada hyvälaatuisen sydärin. Helvetti todella voi jäätyä, mutta tulppaaninsipulit eivät! Joulukuussa jäiseen maahan tiputetuista sipuleista oli kuin olikin noussut pintaan hitonmoinen tulppaanimeri.

Ihan kuin olisi Hollannissa. Taidankin lähteä naapurin seuraksi käryttelemään tunnelmaan sopivia pikkusikareita. Nyt on näet otettava tilanteesta kaikki irti, koska kohta se hyvä onni kuitenkin kääntyy.

Hyvää viikonloppua!

Aamulla takapihalla.

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

len kuullut tutuilta ja ystäviltä monia kauhutarinoita lapsisieppauksista ja lasten katoamisesta kotimaassa tai ulkomailla. Näitä ei tapahd...

Miten taata lapsen turvallisuus matkalla?

14.5.14 Satu Kommentteja: 18

Olen kuullut tutuilta ja ystäviltä monia kauhutarinoita lapsisieppauksista ja lasten katoamisesta kotimaassa tai ulkomailla. Näitä ei tapahdu vain Yhdysvalloissa tai portugalilaisissa hotelleissa. Kuulin muun muassa jutun, jossa sukulaisen tuttavaperhe oli piipahtanut Barcelonan keskustassa johonkin pikkukauppaan. Lapsi oli jäänyt katsekontaktin päähän näyteikkunan eteen leikkimään kivileikkejä. Yhtäkkiä jompi kumpi vanhemmista oli huomannut ohi juoksevan miehen nappaavaan taaperon kainaloonsa ja juoksevansa pois kohti sokkeloisia kortteleita. Kiitos nopeiden refleksien ja kovaa pinkovan isän sieppaaja huomasi epäonnistuneensa ja tiputti lapsen kadunvarteen. Kuulin myös tarinan, jossa kaksi sisarusta siepattiin keskieurooppalaisesta huvipuistosta. Kaameaa.

Turvaranneke nilkassa. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Islannissa on tuudittautunut tietynlaiseen rauhaan ja turvallisuuteen. Eihän täällä juuri varastella edes autoja, koska niitä on hankala saada saarelta siirreltyä minnekään. Lapset voivat - vähän kuten Suomessakin - kävellä kouluun ja mennä kavereiden luo kylään ilman saattajaa.

Maailmanympärimatkalle lähtiessämme pohdimme pitkään turvallisuusasioita. Puhun siis nyt lähinnä sieppausuhasta, en vatsataudin ehkäisystä tai liikenteen vaaroista, niihin on saanut kiinnittää huomiota kotonakin. Vaikka matkustimme pääasiassa vain kiirettömästi maaseudulla kaukana ihmismassoista, tiesimme, että lapsen turvallisuuteen täytyy kiinnittää aivan eri tavalla huomiota kuin Suomessa tai Islannissa.

ID-ranneke, hinta noin 13 dollaria (esim. täältä).
Siskoni on maailmalla reissatessaan käyttänyt kovaäänistä hälytintä, jonka voi aktivoida päällekarkaustilanteessa. Lapsi ei kuitenkaan osaa kävellä käsi käsilaukussa eikä osaa lukea vaaratilanteita samalla tavalla kuin aikuinen. Mies teki jonkin verran lasten turvalaitevertailua netissä. Harkitsimme mm. vaatteisiin ommeltavaa jäljityslaitetta. Loppujen lopuksi päätimme kuitenkin jättää ekektroniset vimpaimet hankkimatta, koska riskialueita, joissa eksymisen vaara tai ihmistungosta hyväksi käyttävä sieppaaja on keskimääräistä todennäköisempi vain Kuala Lumpurissa, Yhdysvaltojen suurkaupungeissa ja lentokentillä. Päätimme turvautua reissulla seuraaviin keinoihin:
ID-ranneke kädessä. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Kirkas vaatetus. Puimme lapsen mahdollisimman kirjaviin ja kirkkaisiin vaatteisiin. Jos hän sattuisi katoamaan ihmisjoukkoon, pinkkiä hattua on helpompi etsiä katseella kuin harmaata myssyä.

ID nilkassa. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Lasta ei jätetä koskaan yksin. Aikuisista jompi kumpi oli jatkuvasti korkeintaan metrin etäisyydellä lapsesta. Lasta ei koskaan jätetty yksin huoneeseen nukkumaan - ei edes viideksi minuutiksi - tai vilkkaiden ostarien karuselleihin. Kersalle terotettiin, että lentokentillä ei saa leikkiä. Lähtöselvitys- ja tulohalleissa ei saa juosta yhtään minnekään.

Ole etäinen, mutta kohtelias. Koska lapsemme on tavattoman ujo, häntä ei tarvinnut erikseen kieltää olemasta liian läheinen kaikkien mahdollisten vastaantulevien ihmisten kanssa. Kerroimme kuitenkin, että kaikille kadulla vilkutteleville sedille ei tarvitse vilkuttaa takaisin, eikä kaikkiin kysymyksiin ole pakko vastata. Jos ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, kannattaa aina kysyä äidiltä tai isältä. En halunnut liikaa pelotella, mutta kerroin, että kaikki vieraat tyypit eivät välttämättä ole yhtä mukavia. Kaikille pitää olla kohtelias, mutta ketään ei tarvitse alkaa halailemaan.

ID-ranneke. Lapsi sai joululahjaksi ranteeseen tai nilkkaan kiinnitettävän ID-rannekkeen, jonka sisältä löytyvät molempien vanhempien yhteystiedot. Vedenkestävä ranneke kiinnitettiin jalkaan tai käteen joka aamu heti herättyä, ja sen sai ottaa vasta illalla pois.

Viiden kuukauden reissun aikana mitään vakavaa ei tapahtunut. Kiperin tilanne taisivat olla ne eväät lapsen kädestä pöllineet apinat. Helpolla päästiin. Onneksi.

Kaikki maailmanympärimatkaamme liittyvät jutut löytyvät tästä.

18 kommenttia:

Mitä tuumaat?

inulla on todella huono näkö. Vasemmassa silmässäni on –6,5 ja oikeassa melkein –8. Aamulla herätessäni en osaa kokeilematta sanoa, onko ...

KSA Silmäkeskus: Hyvästit piilolinsseille

12.5.14 Satu Kommentteja: 66

M inulla on todella huono näkö. Vasemmassa silmässäni on –6,5 ja oikeassa melkein –8. Aamulla herätessäni en osaa kokeilematta sanoa, onko viereisellä tyynyllä miehen pää vai kasa villasukkia. Sain ensimmäiset rillini 12-vuotiaana ja piilarit pari vuotta myöhemmin. Ensimmäiset 20 vuotta näköni huononi joka vuosi. En voinut kuvitellakaan harkitsevani laserleikkausta, koska en halunnut ottaa riskiä siitä, että näköni huononisi kuitenkin leikkauksen jälkeen. Rillit on rillit, oli tuulilaseissa vahvuutta –1 tai –7. Laserleikkauksen riskit myös arveluttivat. Mitä jos mun silmä hajoaa?

Takana 20 vuotta harjoittelua, mutta en osaa vieläkään laittaa piilareita ilman peiliä. Ja kuka kantaa peiliä mukana telttareissulla? Sarjassa älypuhelin peilinä ja pölyä linssissä. 

KSA Silmäkeskus* tarjosi mahdollisuutta tutustua laserhoitoon ja lähteä leikkaukseen, jos ensitarkastuksen jälkeen tuntuisi siltä, että haluaisin sellaiseen mennä. Koska näköni ei ole huonontunut viimeiseen kolmeen vuoteen, päätin mennä tsekkaamaan tilanteen.

Syyni harkita laserhoitoa:

1)  Inhoan silmälaseja omassa päässäni. Tiedän todella monia, joille rillit sopivat. Täältä blogosfääristä ainakin Inke ja Hanne näyttävät rilleissään todella tyylikkäiltä. Minä en. Yritän välttää valokuvatuksi joutumista, jos päässäni on silmälasit. Eikä kyse ole vain estetiikasta. Käytössäni rillit ovat aina möhnässä, huuruussa tai painavat nenää. En voi uida rillit päässä, ja vuoristovaellukselle en lähde silmälasileidinä, koska haluan käyttää aurinkolaseja. Niitä aurinkolasiläppiä en suostu edes harkitsemaan.

2) Piilarikäyttö alkaa riittää. Optikkoni saisi sydärin, jos tietäisi, miten monta kertaa villeinä vuosina säilöin kuukausilinnsejä syljessä tai hanavedessä jatkojen jatkoille jatkuneiden bileiden päätteksi - ja että pistin linssit seuraavana aamua silmään, että näkisin edes jotain päästäkseni könyämään kotikadulle. Näin vanhemmalla iällä päädyn yleensä juhlista kotiin ja piilolinssiboksin ääreen, mutta moni telttamatka on mennyt perseelleen, kun olen 500 km päässä kotoa ja 100 km päässä lähimmästä kaupasta tajunnut, että unohdin ottaa piilarinesteet messiin. Jee.

3) Raha. Olen viimeisen 22 vuoden aikana laittanut kehyksiin, silmälaseihin, optikkokäynteihin, piilolinsseihin ja piilarinesteisiin tuhansia euroja. Kuukausilinssejä on tähän mennessä kulunut 240 paria.  Piilolinssinesteitä olen luultavasti kuluttanut enemmän kuin kevytmaitoa. Vaikka näköni ei enää huonone eikä rillejä tarvitse uusia, piilareita nesteineen pitäisi ostaa joka vuosi 12 paria kuolemaan saakka. 

Jos kaikki menee nappiin, mun ei enää koskaan tarvitse tehdä tätä.
Käynti KSA Silmäkeskuksen tutkimuksessa valoi uskoa leikkausmenetelmään. Esitarkastuksessa käytiin läpi kattavien näkötestien lisäksi mm. sarveiskalvoni paksuus, silmien paineet ja tutkittiin onko minulla mitään silmäsairauksia. Ilokseni kuulin, että läpäisin esitarkastuksen ja sain luvan mennä laseroperaatioon. Esitarkastus ei muuten ole mikään läpihuutojuttu: hylkäysprosentti on yli 50. Puolet esitarkastuksessa kävijöistä ei siis KSA Silmäkeskuksen kriteereillä sovellu syystä tai toisesta laserhoitoon. Näiden tiukkojen kriteerien lisäksi minua miellyttää myös se, että laserhoito tehdään kosketusvapaasti eli laserhoito suoritetaan lasersäteellä ilman, että silmää viillellään millään.

Näillä puhein menen leikkaukseen ensi kesänä. Aika helvetin jees.

Kertokaapas ihmeessä kokemuksistanne, jos teistä on joku käynyt laserhoidossa. Jaan omat kokemukseni täällä operaation jälkeen.

* Yhteistyössä Suomen Blogimedian ja KSA Silmäkeskuksen kanssa.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

66 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ässä on takana melkoinen viikko. Mörkömäinen jetlag, päiväkodin aloitus, työhuoneelle paluu, design-kaupan nykytilanteeseen perhehtyminen j...

Tilannekatsaus viikkoon ja kolumnistiuutinen

9.5.14 Satu Kommentteja: 16

Tässä on takana melkoinen viikko. Mörkömäinen jetlag, päiväkodin aloitus, työhuoneelle paluu, design-kaupan nykytilanteeseen perhehtyminen ja neljän kuukauden postien aukaiseminen plus meilien arkistointi. Näin perjantai-iltapäivänä olo on jokseenkin voimaton. Jollain ihme väännöllä viime viikosta kuitenkin selvittiin ja edessä odottaa kaksi päivää lepoa. Siis kirjanpitoa ja pyykinpesua.

Ensimmäinen päiväkotipäivä.

Lasi jokseenkin tyhjänä.





































"Jetlagista pääsee eroon ajan kanssa", yritin hokea itselleni viime yönä valvottuani aamuneljään. Tälle ei voi tehdä mitään, pitää vain odottaa ja yrittää nukahtaa. Tosi helppoa. Työhuoneelle oli erittäin kivaa palata, koska olin saanut uuden toimistokaverin, joka on ulkomaalainen! Ihanaa, että sen ole enää se, joka puhuu toimistossa huonoiten islantia. Vähän kuin olisin ylennyksen saanut. Suomi PRKL!:een tilannekatsaus oli helppo nakki, koska on niin huippu bisnespartneri, joka pitää lankoja paremmin käsissä kuin minä itse. Kauppiailla siis kaikki paremmin kuin hyvin. Postin lajittelu oli melko stressaavaa. Anteeksi verottaja, että en vastannut kysymyksiisi viidennenkään karhukirjeen jälkeen - olisit laittanu meiliä! Sähköpostin arkistoinnissa laulatin delete-nappulaa ja kirjasin samalla itseni ulos noin kahdeltakymmeneltä postituslistalta. Ei, en halua enää saada paikallisen golf-kerhon viikkokirjettä. Päiväkotiin palaaminen sujui muuten hyvin, mutta lyhyt asiakas ei haluaisi lähteä sieltä iltapäivällä pois. En ottanut tätä palautetta henkilökohtaisesti.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen viikko takana. Palautin tällä viikolla myös ensimmäisen kolumnini Kotilieteen. Kyllä, vuodesta 1922 ilmestynyt naistenlehti pyysi minua kolumnistiksi seuraavaksi vuodeksi!! Olin otettu ja hyvin iloinen tästä mielenkiinnosta. Onhan kyseessä kuitenkin media, jota myös molemmmat mummoni lukevat. Ensimmäinen kolumnini on 21.5. ilmestyvässä lehdessä.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

erramunjee, mutta amerikkalaiset osaavat myydä! Kolmen viikon ajan Kaliforniassa matkustaessa ja jonkun verran kauppoja kiertäessä tuli ve...

Heräteostaja testaa luonnonkosmetiikkaa

8.5.14 Satu Kommentteja: 0

H erramunjee, mutta amerikkalaiset osaavat myydä! Kolmen viikon ajan Kaliforniassa matkustaessa ja jonkun verran kauppoja kiertäessä tuli vesiselväksi, että amerikkalaisesta kaupasta on todella hankala poistua ostamatta yhtään mitään. Mitä pienempi kauppa, sitä vaikeampaa pelkkä katselu on. Ja hei: mä olen sentään itse kauppias, eli monien myyntiniksien luulisi olevan tuttua kamaa. Silti minut yllätettiin.

Vasemmalta oikealle: kasvojen pesugeeli, päivävoide, yövoide, kasvonaamio, silmänympärystipat ja kasvoseerumi. En todella tiedä, tarvitseeko ihminen kaikkea tätä.
Menin Seattlessa pitämään sadetta pieneen kosmetiikkaliikkeeseen. Vakkarilukijat saattavat muistaa ajoittain hieman hankalan suhteeni kauneudenhoitotuotteisiin ja kauneushoitoihin. Eli mitään suoranaista heräteostosvaaraa ei siis pitänyt olla. No kas. Kaksi hyllyä katseltuani nätti ja pirteä myyjä kysi, kuinka voisi auttaa. Mutisin vain vähän katselevani ympärilleni ja tutustuvani näihin tuotteisiin, joista en ollut kuullut aikaisemmin. No minäpä kerron sinulle! 

Sain puolituntisen myyntipuheen unkarilaisesta luomukosmetiikkamerkistä nimeltä Eminence. Laatutuotteita, tehokkaita ja käsityönä valmistettuja. Luonnosta peräisin olevia raaka-aineita ei kuumenneta missään valmistuksen vaiheessa. Vaikuttavien aineiden suuren prosenttiosuuden takia tuotteita voi kuulemma hyvällä omallatunnolla jatkaa vedellä. Madonnan suoskkibrändikin vielä.

Alkoi hengästyttää.

En ihan vieläkään tajua, mitä sen puolituntisen aikana tapahtui, mutta poistuin kaupasta mukanani kassillinen rasvoja ja seerumeita. Hotellille kävellessä hirvitti ajatella, että olin juuri maksanut kassillisesta pahvipurkkeja saman verran rahaa, mitä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä pistänyt ihonhoitotuotehankintoihin. Heikotti, ja syystäkin. Myyntitykki osasi hommansa.

Naamis ennen purkkien aukaisua.
Vielä seuraavana päivänäkin tämä huomattavan runsas heräteostos aiheutti vatsanpuruja. Tuotteita ei tietenkään voinut enää palauttaa. Enkä olisi kyllä kehdannutkaan olla sellainen asiakas, joka ensin vinguttaa korttia ja tulee seuraavana päivänä jonkun tekosyyn nojalla palauttaman muka "vääriä tuotteita". Siispä ajattelin sitten ottaa näistä purkeista kaiken hauskuuden irti. Aion käyttää näitä tuotteita myyjärouvan ohjeiden mukaisesti niin kauan kuin purkeissa riittää sisältöä. Otatin kuvan ennen kuurin aloitusta ja aion ottaa kuvan syksyllä muutaman kuukauden käytön jälkeen. En ylläty, jos muutamalla satasella ei ihohuokonen pienene. Nähtäväksi jää, olinko väärässä ja Madonna oikeassa. Jatkoa seuraa.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

idin matkamme aikana exceliä rahankäytöstä. Merkitsin joka pennin ylös, vaikka jokaisen aterian, bussimatkan tai jätetyn tipin muistiin kir...

Ei niin uneton Seattlessa

7.5.14 Satu Kommentteja: 1

Pidin matkamme aikana exceliä rahankäytöstä. Merkitsin joka pennin ylös, vaikka jokaisen aterian, bussimatkan tai jätetyn tipin muistiin kirjaaminen alkoi jo loppuvaiheessa ottaa päähän. Pinnistely kuitenkin kannatti, sillä sain irti mukavaa dataa reissunaikaisesta rahankäytöstä. Nyt voin taulukosta helposti tarkistaa, paljonko rahaa meni keskimääräiseen majoitusyöhön tai harrastuksiin henkilöä kohden kussakin paikassa. (Samalla voin myös todeta, että ei, kukaan ei pöllinyt Visa-korttiani Kaliforniassa, vaan ihan oma-aloitteisesti ylikuumensin sitä urheiluvaatekaupassa.)

Reissun aikana tuli tavaksi, että ensin Kilpikonna ja Mr Kissa testaavat patjan mukavuuden.
Rahaa majoitukseen reissussa kului per henkilö per vuorokausi:

Kuala Lumpur: 23 €
Thaimaa: 17 €
Uusi-Seelanti: 5,8 €
Samoa: 20 €
Fiji: 25 €
Yhdysvallat: 15 €

Majoitus on reissun menoeristä usein suurin. Koska halusimme reissussa käyttää budjetoidut varat mieluummin hyvään ruokaan ja juomaan kuin hienoihin hotelleihin, pidimme majoituskulut kurissa nukkumalla mahdollisimman usein edullisissa majataloissa ja hostelleissa. Muutamia kertoja matkan aikana yövyimme vähän fiinimmissä paikoissa, koska halusimme välillä luksusta eli hyvän sängyn, taulutelkkarin, buffet-aamiaisen (kersalle muroja!) ja joka päivä puhtaat pyyhkeet.
Yksi monista hotellinäkymistä. Tämä hotellimme Seattlen miniparvekkeelta.
Yövyimme reissun aikana muutaman kerran jopa viiden tähden hotelleissa, mutta emme koskaan maksaneet vuorokaudesta 120 euroa enempää. Kiitos netin hintavertailu- ja hotellitarjoussivuilla roikuttujen tuntien olen tullut hotellien hintavertailussa ja parhaiden tarjousten bongauksessa hiton hyväksi. Olen huomannut, että eniten hintaa painaa alas se, kun käyttää hyväkseen alekoodeja ja määräalennuksia.

Suomalainen hotellien vertailusivusto www.varaahotelli.fi* otti minuun reissun aikana yhteyttä ja kysyi, haluaisinko testata heidän palvelunsa ja kirjoittaa siitä. Olin juuri varaamassa viimeisestä reissukohteestamme Seattlesta hotellia, joten tartuin tarjoukseen. Varaahotelli.fi on siis vertailusivusto, joka listaa hotellitarjoajien hintatietoja ja auttaa matkailijaa löytämään tietyntyylisen hotellin tietyltä paikkakunnalta.
Koska Seattlen hotellissamme oli ruokailuvälineet ja jääkaappi, tilasimme penninvenyttäjinä kahden päivän safkat intialaisesta take awaystä.
Klikkasin palveluun ja syötin hakukenttään Seattle. Sain listan eri hotellitarjoajien ehdottamista hotelleista ja niiden alkaenhinnoista. Päivämäärähakua palvelun kautta ei voi tehdä, vaan todelliset hinnat pitää selvittää hotelliöitä myyvän firman kautta.
Plussaa hotellin sijainnissa: kahviskenen kehuma
Victroria-kahvila oli kadun toisella puolella.
Huomasin pian, että Varaahotelli.fi-palvelun paras puoli on sen listaamat alennuskoodit ja tarjoukset, jotka kannattaa vilkaista läpi ennen hotellin varaamista. Sen sijaan itse hotellin nettivaraamista palvelu ei juuri helpota. Sivustolla ei voi tehdä päivämäärähakua, vaan päivämääräkohtainen hintavertailu on tehtävä palvelun listaamien hotellintarjoajien sivulla (Hotels.com, Trivago.com jne.) eli toisin sanoen klikkattavaa riittää. Pienenä mutta harmillisena yksityiskohtana täytyy mainita - koska tekin sen huomaatte jos sivustolle menette - sivuston huono suomen kieli. Etenkin yhdyssanavirheet tai omituiset lauserakenteet alkavat toistuessaan ottaa päähän.

Sivuston listaamista linkeistä päädyin ennestäänkin paljon käyttämääni Hotels.com:iin ja jatkoin siellä hintavertailua päivämäärähaulla. Halusimme keskustasijainnin, koska aioimme tutustua keskustaan kävellen. Halusin hotellin, jonka huoneissa olisi tarpeeksi tilaa uudelleenjärjestellä matkalaukkujen sisältöjä ja hoitaa loppuloman säätäminen ilman hermoromahdusta. Varasin kolmeksi yöksi huoneiston Homewood Suites Hiltonista Pike streetiltä, Seattlen keskustasta. 120 euron vuorokausihintaan kuului kahden huoneen kämppä ilmaisella toimivalla langattomalla netillä (superluksusta) ja aamiaisella. Ai niin, ja hotellihuoneessa oli myös pieni keittiö, joten sain keittää kananmunan itse neljän kuukauden tauon jälkeen. Paluu arkeen, vaikka muna kerrallaan.

*) kaupallinen yhteistyö

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?