Katselimme tänään netistä Hesarissa ollutta juttua . Lapsi kysyi, miksi meistä on tietokoneessa. Selitin, kuinka tämä kaikki kuvat, blogi, ...

Äiti, miksi mä en voi olla sun äiti?

31.1.14 Satu Kommentteja: 22

Katselimme tänään netistä Hesarissa ollutta juttua. Lapsi kysyi, miksi meistä on tietokoneessa. Selitin, kuinka tämä kaikki kuvat, blogi, Vuoden mutsi -kirjat ja muut alkoi siitä, kun sain lapsen, siis sinut. Lapsi näytti megapettyneeltä ja alkoi tehdä itkua. Mutkun mä haluun olla sun äiti. Sanoin, että se ei oikein onnistu, koska mä olen sun äiti ja mulla on jo yksi äiti. Tämä ei riittänyt vaan lapsi vaati lisäselitystä.

Piirsimme perheemme sukupuun. Meidät kolme, isovanhemmat, tädit ja sedät. Kävimme läpi kaikkien nimet, ulkonäöt ja asuinpaikat. Juttelimme siitä, mitä kukakin tekee. J seisoo päällään. (Tädin aviomies joogaa.) K syö. (Lapsen samanikäinen serkku on hieman pullea lapsi.) Mummi rakentaa joulukuusia. (Mummin luona oli jouluna aito kuusi - luksusta Islannissa-asuvan näkökulmasta) H on kuollut (Islannin isoisä kuoli muutama vuosi sitten). Mutta kuvasta puttuu D! (Siskoni poikaystävä, jonka pätkä tapasi joululomalla.)



Kun sukupuu oli valmis, tenttaus alkoi:

- Miksi meillä on vain yksi lapsi?
- Miksi J haluaa seistä päällään?
- Miksi tädeillä (siis mun siskoilla) ei ole lapsia?
- Miksi H-afi (Islannin ukki) on kuollut?
- Miksi isomummo (isäni äiti) on vielä sairaalassa. Eikö lääkäri tule? Mulla on lääkärilaukku. Voin auttaa.
- Miksi sä oot noin lyhyt? Miksi mä mahduin sun mahaan?
- Miksi mummi ei voinut tulla matkalle? Onko se kissan kanssa keittiössä lukossa?


Täytyy myöntää, että en ole vähään aikaan pinnistellyt yhtä paljoa kysymyksiin vastatessani. Kerroin hartaan yksityiskohtaisesti, mistä mikäkin asia johtuu. Luulin, että olen aina vastatannut perusteellisesti, kun lapsella on ollut asiaa ja se on halunnut tietää jotain. Mutta olen ilmeiesti elänyt jonkin sortin itsepetoksessa. Käymämme sukupuukeskustelun jälkeen kersa nimittäin totesi onnellisena: Äiti, sä puhut mun kanssa! Puhutaan lisää!

Tämän hetkinen lomamme ja irrottautuminen arjesta vaikuttaisi olevan paikallaan koko perheyksikölle.

Kuva: Björgvin Hilmarsson


22 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ämmentävää huomata, että en ole koskaan aikaisemmin - sitten yläasteen päättymisen - kokenut tällaista tunnetilaa. Ei ole kiire, ei ole v...

Täysin uusi tunnetila

28.1.14 Satu Kommentteja: 24

H ämmentävää huomata, että en ole koskaan aikaisemmin - sitten yläasteen päättymisen - kokenut tällaista tunnetilaa. Ei ole kiire, ei ole velvollisuuksia, ei ole odotuksia, joita pitäisi täyttää. Ei ole asioita, jotka pitäisi tehdä, paikkaa jonne olisi jo pitänyt lähteä tai ongelmia, jotka pitäisi saada ratkaistua. Päivän ainut aikataulu on se, että aamiaistarjoilu lakkaa kello kymmeneltä. Päivän alussa joudumme päättämään, lähdetäänkö päiväksi rannalle, lojutaanko päivä bungalowin terassilla vai yritetäänkö tehdä jotain. Kuten vuokrata tuk-tuk ja ajella saaren ympäri tai mennä seitsemän euron thai-hierontaan. Edes se ei harmittanut, että sain eilen rannalla isovarpaaseeni simpukasta hitonmoisen viiltohaavan ja jouduimme kaivelemaan kuorenpalasia kynnen alta (ei tullut lekurireissua, kiitos jättiapteekin). Varvas veressä ensimmäinen ajatukseni oli, että lukisinko seuraavana päivänä uima-altaan reunalla taskuun mahtuvaa Miki-kirjaa vai syventyisinkö sisätiloissa sähkökirjoihin. 

Tältäkö ihmisestä tuntuu, kun hän on lomalla? Ei saakeli. Mä taidan lähden joka vuosi tällaiselle reissulle. Täytyy laittaa lotto vetämään.

Ostareiden kiinnostavinta antia ovat kukka-asetelmat. Kuala Lumpur.

Tämä matkaopas vetää hihasta stooreja kaupungin nähtävyyksistä: "Olen Lumikki-prinsessa, ja tässä on linnani. Pikkumiehet ovat töissä. Olen yksin kotona. Aion leipoa mustikkapiirakkaa. Tervetuloa." Kuala Lumpur.

Phuketin lentokentältä lauttasatamaan, tunnin bussimatka 1,20 €.

Kotimme kuukauden ajan: Ancient Realm Resort Koh Lantan saaren eteläkärjessä. Vedän tässä katoksessa miehelle ja kersalle puolen tunnin joogasessiot joka aamu aamiaisen jälkeen. Ihanan hippiä. Ja hartiat kiittävät!

Hipiksi muuttuu ulkonäkökin. Huomaa erityisesti jätesäkin kokoinen olkakasi ja gigolopaita.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

mmehän me tälle neljän kuukauden reissulle sitten i han käsimatkatavaroilla lähteneet . Aika lähelle tavoitetta kuitenkin pääsimme. Meillä...

Matkalaukkutesti

27.1.14 Satu Kommentteja: 6

E mmehän me tälle neljän kuukauden reissulle sitten ihan käsimatkatavaroilla lähteneet. Aika lähelle tavoitetta kuitenkin pääsimme. Meillä on matkalla mukana kolme käsimatkatavaralaukkua, ja vain yksi (!) ruumaan menevä isompi laukku. (Plus kersan kantoreppu, mutta sitä ei voi laskea matkalaukuksi, koska sinne ei voi pakata juuri mitään sisään.) Ennen matkalle lähtöä päätin, että tällä kertaa en hyväksy mukaan yhtäkään räjähdyspisteessä olevaa jättirinkkaa tai hankalasti kannettavaa matkalaukkua. On tullut kokeiltua jättimäisen kangaslaukun, josta ei saa kanto-otetta millään järkevällä tavalla, raahaamista Lontoon metroissa ja +25 kilon matkalaukun kantamista New Yorkissa perkeleellisen pitkän matkan - koska olin laskenut sen varaan, että matkalaukkua voi vetää. No kappas toinen rengas hajosi lennon aikana ruumassa.

Kuva: Björgvin Hilmarsson.
Hyvät matkalaukut ovat kalliita, joten koko valikoiman laittaminen uusiksi kerralla olisi ollut liian iso menoerä ennen matkaa: lippuihin ja käyttörahakassaan on kuitenkin uponnut jo monta tonnia. Ajattelin, että tässä voisi olla hyvä sauma hyödyntää blogia. Niinpä otin yhteyttä muutamaan matkalaukkuvalmistajaan/-maahantuojaan ja kysyin, haluaisivatko he antaa perheellemme laukkuja tekstikäyttöön tämän reissun ajaksi. Vastineeksi laukusta lupasin rehellistä palautetta tuotteen toimivuudesta ja kestävyydestä ja valokuvia reissun päältä. Mielestäni ihan reilu diili.

Emme pyytäneet mitä tahansa laukkuja, vaan mietimme miehen kanssa tarkkaan, millaiset laukut voisimme hyväksyä matkalle mukaan. Laukkujen olisi ehdottomasti oltava kahden aikuisen helposti siirrettävissä, kolhuja kestäviä ja niihin olisi mahduttava kokoonsa nähden reilusti tavaraa. Vaikka mukanamme kulkee vain minimaalinen määrä vaatteita, vaelluskengät, lääkkeet ja kameravarustus vievät yllättävän paljon tilaa. Tyylikäs ulkonäkö olisi plussaa, mutta se ei saisi mennä käytettävyyden edelle.

Mies lupasi hoitaa parhaan mahdollisen laukun kameratavaroilleen, joita kulkee mukana luvattoman monta kiloa. Kameralaukuksi päätyi punainen Evocin kamerareppu - ensimmäinen näkemäni kamerareppu, joka ei näytä nörtiltä kameralaukulta. Minä pyysin Deuterilta Helion 80 (L) rinkka-matkalaukkuyhdistelmän ja Delseyltä käytettävyydellä keulivan Beaubourg -käsimatkatavaralaukun. Lapsi sai joululahjaksi tädeiltään Samsoniten perhoskuvioidun lasten matkalaukun, joka menee kokonsa puolesta käsimatkatavarana. Mukaan lähti myös Deuterin kantorinkka, jonka ostimme Islannista pari vuotta sitten - ja se on käytössä edelleen (max kuorma 22 kg, ja lapsi on nyt noin 15-kiloinen).

Just chilling. Kuva: Björgvin Hilmarsson.
Tähän mennessä settimme on toiminut hyvin. Deuterin rinkan ja Delseyn cabin bagin parhaita puolia on monikäyttöisyys: niitä voi sekä vetää perässä että kantaa selässä. Molemmissa on isot ja tukevat renkaat sekä vetokahva, eli ne kulkevat joutuisasti perässä lentokentillä ja kaupungilla. Molemmissa veskoissa on sisärakenteisiin piilotetut olkahihnat, jotka voi kaivaa esiin laukun sisuksista kun laukun on taivuttava epätasaisella pinnalla repuksi tai rinkaksi. Delseyn mainosvideossa vilahtaa myös käsimatkatavaralaukku.


Kunhan matkamme etenee ja laukut pääsevät kulumaan käytössä, laitan tarkempia havaintoja kustakin bägistä. Jos joku miettii jo nyt, mistä näitä laukkuja saa, niin tämän verran sain selville:

- Deuterin Helioniin en ole törmännyt vielä Suomessa, mutta ainakin tämä saksalainen verkkokauppa myy sitä 250 euron hintaan.
- Deuterin lasten kantorinkkaa taas taitaa saada Suomesta aika hyvin, ainakin vaellukseen ja ulkoiluun erikoistuneista liikkeistä. Sen hinta liikkuu 200 ja 300 euron välissä. Ostimme oman kantorinkkamme vähän käytettynä noin sadan euron hintaan.
- Samsoniten lasten matkalaukkuja saa Samsoniten suomalaisesta verkkokaupasta satkulla - Briteissä sama laukku maksoi noin 60 puntaa.
- Delseyn Beaubourg-mallisto ja myös tuo minulla testikäytössä oleva käsimatkatavaralaukku ovat tulossa piakkoin myyntiin laukkuverkkokauppa Beliziaan.
- Kuulemieni huhujen mukaa Evoc on hankkimassa maahantuojaa Suomesta, mutta ainakin vielä tällä hetkellä Evocin bägejä saa vain verkkokaupoista, esim. täältä pyöräilyyn erikoistuneesta, saksalaisesta Rosebikes-kaupasta.

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

arkalleen 2/3 perheestämme kärsii ötökkäkammosta: minä ja pätkä. Kestän kärpäset, hyttyset ja kastemadot. Raatokärpästä isommat lentävät a...

Ötökkäkammo - vertaistukea, vinkkejä, anyone?

25.1.14 Satu Kommentteja: 27

T arkalleen 2/3 perheestämme kärsii ötökkäkammosta: minä ja pätkä. Kestän kärpäset, hyttyset ja kastemadot. Raatokärpästä isommat lentävät asiat ja seinillä luikertelevat liskot saavat aikaan paniikinomaisen reaktion: kiljaisen, säpsähdän, menen kyyryyn ja hengästyn. Tämä hyönteisten perässä säntäily pitää Thaimaassa sykkeet säännöllisen ylhäällä. Tiedän, että on naurettavaa ja täysin järjetöntä juosta toiseen huoneeseen pakoon hämähäkkiä. Mutta kun en voi sille mitään! Paitsi nyt, kun reissussa on minua paljon vakavampi ötökkäkammoinen: lapsi. Se alkaa parkua nähdessään millin mittaisen muurahaisen.
Kylppäristä löytyi lisko. Rakensimme poistumistien.
Olen järkevä aikuinen, joka pystyy hillitsemään tunteensa. Kun oikein pinnistän, pystyn esittämän coolia, vaikka näen katonrajassa kiipeilevän liskon, joka aivan varmasti pian putoaa lautaselleni tai menee paidankauluksestani sisään. Tai vähintäänkin se murskaantuu viereiseen tuulettimeen ja saan naamalleni annoksen liskomuhennosta.

Mutta miten toimia Islannin ilmastossa kasvaneen lapsen kanssa, joka alkaa parkua pienestä kärpäsestä? Hämähäkki saa aikaan tärinäpaniikkireaktion ja liskon ensi kertaa nähdessään pelkäsin todella, että se saa sydärin. Auttaako tässä rauhallinen totuttautuminen vai asian ignooraaminen? Miten hyönteispelon saa pois tai edes siedettäväksi? Tropiikissa ja muissa ötökkämaissa lasten kanssa matkustaneet vanhemmat: jos teillä on hyviä vinkkejä, pistkäkää jakoon. Niille olisi nyt todellista tarvetta.

PS. Olen yrittänyt jo ns. järkevää lähestymistapaa. Kerroin, että on itse asiassa ihan sairaan hyvä juttu, että täällä on paljon liskoja, koska ne syövät pois kaikki vittumaiset hyönteiset. Kersa mietti vähän aikaa  epäilevästi ja sanoi sitten, että minä narraan. Koska täällähän on molempia: liskoja ja hyönteisiä. No niinpä.

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olemme olleet kolme päivää Kuala Lumpurissa. Jaloissa on rakot, mutta lomailu suurkaupungissa lapsen kanssa on ollut yllättävän kivaa. Ajat...

Kuala Lumpur lapsen kanssa

23.1.14 Satu Kommentteja: 8

Olemme olleet kolme päivää Kuala Lumpurissa. Jaloissa on rakot, mutta lomailu suurkaupungissa lapsen kanssa on ollut yllättävän kivaa. Ajattelin ensin, että pysähdys täällä on olosuhteista johtuva välttämättömyys. Yli 16 tunnin matkustamisen jälkeen meistä kukaan ei olisi jaksanut lentää vielä yhtä lentoa, vaan halusimme huilata ja tottua aikaeroon. Sitä paitsi lentoliputkin olivat edullisimmillaan näillä reissupäivämäärillä, joten päätimme suosiolla ottaa kolmen päivän puhalluksen Malesiassa ennen Thaimaaseen menoa.  Täällä transit-lomalla on kuitenkin ollut yllättävän siistiä! Tai siis niin siistiä mitä hikisessä, 30-asteisessa suurkaupungissa voi olla.

Petronas-tornien juurella on upea puisto, jossa on kymmeniä leikkipuistoja. 
Olemme henganneet kuumimpaan aikaan ostareilla, ilta-aikaan puistoissa ja aamut hotlan uima-altaalla. Yllättävintä on ollut se, että pienessä Reykjavikissa kasvanut lapsi on digauttanut suurkaupunkilomailua. Huolimatta siitä, että olemme kävelleet joka päivä useita tunteja, lapsi on tiedustellut aamuisin, että joko voitaisiin lähteä sinne kaupunkiin kävelemään. Siellä kun on kaikkea kiinnostavaa! Kuten kiinalaisen uudenvuoden koristeita, neonväristä aasiakrääsää, kukkaistutuksia (joita pätkä yrittää nyysiä mukaan heti kun en näe) ja pohjoismaalaisista valkonaamoista poikkeavaa jengiä (etenkin huivitetut naiset ja kerjäläiset kiinnostavat). Ensiksimainituille lapsi keksi jo selityksen: he ovat superolentoja, jotka pystyvät kaavun ansiosta lentämään. Fair enough.

Liikutuin mainoslauseesta. Syytän trooppista ilmastoa.
Olen tässä kolmen päivän aikana myös entistä selvemmin huomannut, kuinka lapsi arvioi matkan onnistumista aivan eri mittapuulla kuin aikuinen. Kallis akvaariokäynti oli haiden näkemisestä huolimatta tylsä, mutta akvaarion krääsäkauppa erittäin jees. Petronas-torneilla siisteintä oli juosta nurmikolla perhosia kiinni. Noin sadan ruokalajin aamiaisbuffetin menestystuote olivat cornflakes-murot. Kolmen viime päivän parhaimpia juttuja ovat kuulemma olleet yhden kiinalaisen ravintolan hassu reikävessa, ostarin liian pieni karuselli (johon meinasi jäädä pyllystä jumiin) ja äitin mahalasku lasten uima-altaaseen.

Polvessani on nyt Nalle Puh -laastari.

Matkalla Chintatownista.
PS. Pari tuttunani laittoi viime viikolla pystyyn uuden matkailualan sivuston, Kerran Elämässä. Kuala Lumpurista ja Malesiasta on siellä kiinnostava juttu, jos haluat tietää kohteesta enemmän.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ikaiset terveiset Kuala Lumpurista. Matka alkoi! Kone Helsingistä Frankfurtiin lähti kello 8 maanantaiaamuna. Kahden ja puolen tunnin lenno...

Matkan alku

21.1.14 Satu Kommentteja: 20

Pikaiset terveiset Kuala Lumpurista. Matka alkoi! Kone Helsingistä Frankfurtiin lähti kello 8 maanantaiaamuna. Kahden ja puolen tunnin lennon jälkeen venasimme seuraavaa lentoa Kuala Lumpuriin pari tuntia. Noin 12 tunnin lennon jälkeen kello näytti taas aamukahdeksan, mutta päivä on ilmeisesti tiistai. Me todella pääsimme tänne asti, iik! Ja tulo tänne sujui todella hienosti. Lapsi ei valittanut kertaakaan. Kaksi kertaa se kysyi, että joko me ollaan perillä. Kun ei oltu, se jatkoi piirrettyjen parissa. Kuala Lumpurin hotelliin saavuttua se veti joutsenlampi-hyppyjä hotellin aulassa, kehui hotellin lattiaa todella hienoksi ja tiedusteli, saisiko banaanin.

6 takana, 6 h edessä.
Tämä on ollut tekemistäni pitkistä lentomatkoista kaikein helpoin. Lapsen kanssa matustavana perheenä pääsimme etuilemaan turvatarkastuksissa, pääsimme ensimmäisinä sisälle koneisiin, saimme ekana sapuskat eteen. Kersan siivellä bisnesluokan kohtelu ilman bisnesluokan lippua. Töttöröö. Soronoo. Lisää kuulumisia heti, kunhan saadaan vähän unta palloon. Pistän tämän biisin taustalle soimaan. Sorry, oli pakko :)




20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

eissuperheen lähtöhetki lähenee. Maanantaina meidän pitäisi olla Helsinki-Vantaan lentokentällä kello kuusi tukat kammattuina, laukut kiinn...

Tyhjensin apteekin

17.1.14 Satu Kommentteja: 19

Reissuperheen lähtöhetki lähenee. Maanantaina meidän pitäisi olla Helsinki-Vantaan lentokentällä kello kuusi tukat kammattuina, laukut kiinni, kengät jalassa ja passit messissä. Hoidin hetki sitten viimeisen käytännön asian ennen matkalle lähtöä: kävin apteekissa ostamassa pienen matkalääkekaapin turvaksi mukaan. Ettei tarvitse sitä Immodiumia lähteä etsimään tarpeen ollessa jo matkalla lahkeeseen. Apteekin myyntiorientoitunut asiakaspalvelija haistoi epäröintini ja luki tilanteen oikein: luulin tarvitsevani kaikkea mahdollista. Olisi kuitenkin pitänyt ostaa myös se kaappi. Eivät nämä mihinkään käsilaukkuun tule mahtumaan!

Turvallinen olo matkustaa 400 pillerin kanssa.
Kassalla huomasin poimineeni koriin (kahteen koriin) kaikenlaista tarpeellista: vitamiinilisiä, mahalääkkeitä, maitohappobakteereja, laastareita, sidetarpeita, tukiside (jos nilkka vaikka nyrjähtää - wtf!), päänsärkylääkkeitä, aurinkorasvoja (tosi edullisia Suomessa, muuten), salvaa pieniin palovammoihin, hyttyskarkotetta, kynsisakset, käsidesiä, piilolinssinesteitä, desinfiointiainetta pieniin pintanaarmuihin, salvaa lihasjumia vastaan (Niin. Kuka hankkii hartiajumin Thaimaassa? Tämä itsehoitolääke oli kyllä täysin oma ideani.) Luonnollisesti ostin myös muumipeikon kuvalla varustetun kuumemittarin ja prinsessa-aiheisia laastareita. Illalla tuttu lääkäri kirjoitti vielä mesiin parit antibioottilääkkeet.

PS. Huojuva aasinsilta lääkelaukusta kirjakauppaan: Eilen juhlittiin Vuoden mutsi 2 -kirjan julkkareita.  Kirja on saatavilla kirjakaupoissa ympäri Suomen. Netistäkin saa: Hinta Suomalainen.com:sta alle 24 euroa. Ykkösosa - Vuoden mutsi - lähtee alle 14 eurolla.*


Vuoden mutsi 2. Myös iseille. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
*) Tästä affi-linkistä kertyneillä tuloilla maksan pilleripurkkilaskua ja toivon sormet ristissä, että kaikki ostokseni osoittautuvat täysin turhiksi. Jos pakko on valita yksi vaiva, niin ottaisin itselleni yhden tosinopean, tosilyhyen ja tositehokkaan turistiripulin. Kiitos. Sen jälkeen saisin taas nuo nuo viime vuonna jossain ihme positiivisuuspuuskassa ostetut kesäsortsit päälle.

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

alusteiden kokoamislinjastolta terve! Muistatteko, kun ennen joulua kerroin saaneeni valita suomalaisen huonekaluvalmistaja Luonan Inin mal...

Luona In: kalusteet käytössä

15.1.14 Satu Kommentteja: 2

Kalusteiden kokoamislinjastolta terve! Muistatteko, kun ennen joulua kerroin saaneeni valita suomalaisen huonekaluvalmistaja Luonan Inin mallistosta muutaman puisen huonekalun käyttööni (bloginäkyvyyttä vastaan / Suomen Blogimedia). Käymme Suomessa asuvan äitini luona kesälomilla ja joka toinen joululoma. Pätkällä on täällä käytössään oma huone. Luona Inin yhteydenotto tuli hyvään aikaan: pääsin kontribuoimaan lastenhuoneen sisustamiseen työpisteellä ja lelulaatikolla.

Hei, me ruuvataan! (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Tuotteiden saavuttua äitini kertoi ettei raaskinut viedä pakkauksia ulkovarastoon vaan halusi pitää ne nojaamassa olohuoneen seinää vasten, koska paketeista levisi koko asuntoon niin ihana puun tuoksu! Joulun jälkeen avasimme paketit ja aloimme laittaa niitä kasaan. Pakkauksia avatessa yllätyin positiivisesti: havuvaneri oli todella paksua ja sileää eli huonekaluja ei mielestäni ole tarve maalata ennen käyttöä. Tuoksukin oli edelleen huumaava.

Mutta sitten. Mööpeleiden kokoamisessa tuli vastaan muutama inasen liian iso ongelma. Lelulaatikon kokoamiseen tarkoitetut ruuvit osoittautuivat liian suuriksi. Kierrettyäni ensimmäistä ruuvia pari senttimetriä puun sisään huomasin, että on pakko hankkia pienemmät ruuvelit, koska muuten vaneri menee rikki. Onneksi äidin työkalupakista löytyi sopivaa rautaa. Kun boksi oli kasassa, siirryin työpisteen pariin. Senkään  kanssa homma ei mennyt ihan putkeen. Osa levyihin valmiiksi poratuista rei'istä oli liian suuria: ruuveilla oli mahdoton kiristää hommaa kasaan. Meni hermo! Kävin lainaamassa naapurista porakonetta ja nikkaroinnista jotain tietävä kiipeilijä sai hoitaa sen turvin homman loppuun. Itsehän olin tässä vaiheessa jo siirtynyt juomaan kahvia keittiöön. Mies porasi levyihin uudet, sopivankokoiset reiät ja laittoi homman kasaan.

Luona In: työpiste ja lelulaatikko valmiina. (Kuva: Björgvin Hilmarsson) 
Valmis lelulaatikko ja työpiste ovat laadukasta tavaraa: ne ovat painavia, eivät narise tai heilu käytössä. Olen edelleen fiiliksissä tuotteiden monikäyttöisyydestä. Päätimme pitää työpisteen toistaiseksi lattialla. Lapsi pystyy seisten piirtämään ja leikkimään sen ääressä. Perheemme häivyttyä lomalle Thaimaahan äitini voi käyttää mööpeliä lopputalven olohuoneen pöytänä. Kiinnitämme työpisteen seinään ja hankimme lapselle tuolin ensi kesän mummilanreissulla.

Tuotteiden kokoamisessa koetut hankaluudet harmittivat. Koska huonekalut tulevat asiakkaalle levyinä ja ruuveina, ne pitäisi olla mahdollisimman helppo kasata. Olin heti virheet huomattuani yhteydessä Luonaan. He olivat tietysti kovin pahoillaan tapahtuneesta ja totesivat, että tuotannossa on ilmiselvästi tapahtunut virheitä, koska kokoamisen pitäisi olla helppoa. Juttelimme vielä eilen puhelimessa ja minulle kerrottiin, että tuotannon virheet on havaittu ja niihin on puututtu. Heti reklamoidessani minulle tarjottiin hyvityksenä uusia tuotteita, mutta koska olimme jo saaneet huonekalut kasaan (ja koska olemme pian lähdössä pitkälle matkalle), en kokenut niille tarvetta.

Tuotannon ongelmat ovat tietysti hanurista. Pienessä kotimaisessa firmassa on kuitenkin se etu, että reklamaatioon vastattiin heti (myös viikonloppuna) ja virhe tarjouduttiin korjaamaan ja hyvittämään heti. Ei tarvinnut roikkua palvelupuhelinlinjoilla näppäilemässä numerokoodeja automaattiin, vaan sain asiat järjestykseen yrityksen omistajan kanssa. Asiakaspalvelusta siis täydet pisteet sinne Luonan yrittäjille.

Kiitos naapurille porakonelainasta, miehelle timpurinavusta ja pahoittelut äidille siitä eteisen lattiaan tulleesta jäljestä. Se taisi tulla siihen kun paiskasin ruuvimeisselin turhautuneena lattiaan.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vatnajökull. (kuva: Björgvin Hilmarsson) Kiitos kaunis kaikille matkailukyselyyn vastanneille. Olisinpa saanut Matka2014-liput teille...

He lähtevät Matkamessuille

14.1.14 Satu Kommentteja: 5

Vatnajökull. (kuva: Björgvin Hilmarsson)
Kiitos kaunis kaikille matkailukyselyyn vastanneille. Olisinpa saanut Matka2014-liput teille kaikille! Tällä kertaa random-generaattori päätyi teihin viiteen:
  • Oxfordista haaveileva Vilma (1/13/2014 3:33 ip)
  • Helsingin samppanjabaariin suuntaava Elli (1/10/2014 2:54 ip): Helsingistä on ilmestynyt tosi hyvä matkaopas Mondo Helsinki (joka minulle, vuosia Helsingissä asuneellekin tarjosi paljon uusia vinkkejä entiseen kotikaupunkiin). Oppaan kirjoittaja Heidi Kalmari kertoo Helsingin kiinnostavimmista paikoista Mondon lavalla Matkamessulla. Toivottavasti pääset messiin!
  • Hollannin-matkaa suunnittelevalle Anonyymille (1/12/2014 6:51 ap). Hollannilla on muuten messuilla oma ständi!
  • Lontoosta ja Riikasta innostunut Ananas 2go (1/12/2014 5:15 ap) (Mondo Lontoo -oppaan kirjoittaja Milla Kontkanen muuten puhuu Lontoosta useampaan kertaan Mondon-lavalla Matkamessuilla, kannattaa tsekata esiintymisajat täältä.)
  • Anonyymille (1/10/2014 8:24 ip), joka haaveilee Islantiin menosta ja asuu kätevästi lähellä Messukeskusta - kyllä sinulle on lippu saatava!
Ilmoittaisitteko minulle sähköpostiin satu (ät) suomi (piste) is nimenne. Jätän perjantaina 17.1. kl 13 mennessä nimellänne kuoren Messukeskuksen pääsisäänkäynnin Kutsuvieras-pömpeliin kuoressa. Saatte sieltä lipun ilmoittamallanne nimellä. Jos teistä viidestä ei joku pääse, niin ilmoitattehan minulle, laitan lipun eteenpäin jollekin toiselle postaukseen vastanneelle. Kiitoksia!

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

uistatteko, kun vannoin kevyen matkustamisen nimeen? Olen askeleen lähellä haavetta "kolmella cabin-bagilla maailman ympäri", si...

Monikäyttöiset reissulenkkarit: Adidas Kanadia 6 TR

12.1.14 Satu Kommentteja: 11

Muistatteko, kun vannoin kevyen matkustamisen nimeen? Olen askeleen lähellä haavetta "kolmella cabin-bagilla maailman ympäri", sillä löysin eilen itselleni monikäyttöiset reissulenkkarit eli monikäyttökengät, joiden lisäksi jalkaosasto ei vaadi mukaan kuin kevyet sandaalit.

Halusin siis kengät, jotka ovat mukavat jalassa (ei liian painavat mutta ei liian ohutpohjaiset), soveltuvat helppoihin vaelluksiin (pitoa pitää olla) ja muutaman kilsan kevyille juoksulenkeille (sopivasti joustava pohja). Toiveena oli myös, että ne eivät sokaisisi rumuudellaan kanssamatkustajia tai saisi aikaan killerimäistä varvashikilöyhkää, joka leijailee pari penkkiriviä eteen- ja taaksepäin vaikka miten yrittäisi kääriä kengättömät jalat lentoyhtiön huopaan. Kouvolan Veturin Budget Sportissa päädyin kokeilemaan vain yksiä kenkiä - ja ne sopivat:
Adidas Kanadia 6 TR. Kuva: Adidas.

Olen normaalisti kokoa 39, mutta kenkien lesti tuntui todella pieneltä. Ja koska tiedän, että jalkani turpoavat lentokoneessa ja lämpimässä ilmastossa, valitsin suosiolla koon 40 2/3. Olen vetäissyt kengät jalassa pari viiden kilsan hölkkälenkkiä, ja ainakin näin talvisessa maastossa juostessa ne tuntuvat todella mukavilta lenkkikengiltä. Sitä paitsi olen viime aikoina alkanut digata pinkistä (!), joten kenkien värikään ei osoittautunut ongelmaksi.

Kengät maksoivat Budget Sportissa 80 euroa. Täytin viime viikolla 34, ja koska meillä on miehen kanssa tapana ostaa toisillemme tarpeellisia ja käytännönläheisiä lahjoja, hän halusi kaivaa kassalla Visan esiin. (Kuten huomaatte, yllätyslahjat, kukkapuskien ostelu tai syntymäpäiväjuhlayllätykset ovat meille täysin ulkoavaruudellinen asia.)

Kanadia-maastojuoksukenkiä olisi saanut muuten myös vedenpitävänä GORETEX-versiona noin sadan euron hintaan, mutta  ajattelin näiden ei-vedenkestävien hengittävän paremmin ja soveltuvan siksi paremmin trooppiseen ilmastoon. (Trooppiseen ilmastoon, voi jumpe!). Ellos.fi:ssä on Adidas Kanadia 5 TR -maastojuoksukengät GORETEX-vuorella tarjouksessa 76 euroa*.  Tosin netistä kenkien ostaminen taitaa olla vähän nin ja näin, ellei ole valmis siihen posti-sovitus-liianpienet/liianisot-missäsepakkauslaatikkoon-posti-palautus-rumbaan. (En olisi esimerkiksi itse ikinä uskonut, että tarvitsisin koon 40 2/3.)

*) affi-linkki

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ävin tällä viikolla kasvohoidossa. Petyin. Taas. Kuten useimmilla pienten lasten vanhemmilla, minullakin on hyvin hintsusti omaa aikaa. Käy...

Avoin kirje kosmetologeille

11.1.14 Satu Kommentteja: 90

Kävin tällä viikolla kasvohoidossa. Petyin. Taas. Kuten useimmilla pienten lasten vanhemmilla, minullakin on hyvin hintsusti omaa aikaa. Käytän kuukaudessa todella vähän rahaa ja aikaa itseni hemmottelemiseen. Kun minulla joskus harvoin on mahdollisuus laskeutua kauneushoitolassa vaaka-asentoon kuuntelemaan vedenliplatusmusiikkia ja hoidattamaan naamavärkkiä, tulen sieltä takaisin sata euroa köyhempänä, pinna kireällä ja vittuuntuneena. Ei hyvä.

Suihkun jälken.
Tämän viikkoinen käyntini oli samanlainen kuin ne aikaisemmatkin. Ensimmäiset viisi minuuttia menivät hyvin. Makasin pehmeällä tuolilla viltti päälläni kosmetologin puhdistaessa kasvojani. Keskityin musiikkiin. Sitten alkoi monologi, joka alkaa aina samalla väittämällä: Ihossani on iso ongelma. Olen kuullut kosmetologien tuoleissa muun muassa seuraavanlaisia kommentteja:

- Siis tämä sun ihohan on aika huonossa kunnossa.
- Miten oletkin päästänyt tämän näin kuivaksi?
- Nyt on kyllä viimeinen hetki hankkia kunnon aineet, koska kohta hoidon aloittaminen on liian myöhäistä sillä sun iho ikääntyy hurjaa vauhtia.
- Sun ihosta on elastisuus melkein kokonaan hävinnyt.
- Kannattaisi käydä ainakin pari kertaa vuodessa puhdistuttamassa kasvot, koska sun ihohuokoset saattaa venyä pysyvästi tosi suuriksi niiden täyttyessä talista äärimmilleen.
- Sun iho on alkanut veltostua koska se on niin kuiva. Tähän tulee ihan just ryppyjä.

Ilmeisesti monologinne on tarkoitettu myyntipuheeksi, jonka avulla myytte ihokatastrofin estäviä ranskankielisiä tehotippoja, maskeja, seerumeita, voiteita ja puhdistusvaahtoja. Mutta tiedättekö mitä? Teidän myyntipuheenne on todella huono. Se pilaa palvelukokemuksen! Kauneudenhoitoala myy palveluitaan hemmottelun ja itsensä hoitamisen mielikuvilla. Kasvohoidon pitäisi saada asiakas rentoutumaan, ei vittuuntumaan. En tiedä toista toimialaa, jossa myyntiä tehtäisiin samalla, asiakasta arvostelevalla taktiikalla.

Kuvitelkaa hieroja, joka lässyttäisi asiakkalle tämän ylipainosta. Tai vaatekauppias, joka kommentoisi homssuisen asiakkaan tyyliä vanhentuneeksi ja  kehottaisi laittamaan "koko tyylin kerralla uusiksi, koska olemuksesi on pahasti elähtänyt ". Mitä jos terapeutti huomauttelisi asiakkaansa todella huolestuttavasta henkisestä tilasta, jonka kohentamiseksi alkaa olla keinot vähissä. Myykö autokauppias autoa haukkumalla ensin asiakkaan vanhan auton? Epäilen.

Totta kai koulutettu kosmetologi tietää enemmän ihonhoidosta kuin minä. Neuvot ja vinkit otan mielellään vastaan, jos ne ovat hyviä. Miljardi euroa litralta maksavan rasvan ohella voisi siis puhua myös ravinnon ja elintapojen merkityksestä, jos kosmetologi on aidosti kiinnostunut parantamaan asiakkaansa ihon hyvinvointia.

Sitä paitsi minusta olisi kiva, että neuvot annettaisiin rakentaen ja neuvoen, ei dissaten. Olen tullut suhteellisen hintavaan kasvohoitoon, en Idolsin esikarsintoihin. En halua maksaa satasta tunti rutkuttamisen kohteena olemisesta.

Olen käynyt kosmetologilla noin kymmenen kertaa. Joka kerta kokemus on ollut samankaltainen. Onkohan minulla käynyt järkyttävän huono tuuri vai onko alassa todella näin paljon korjattavaa. Eikö kosmetologinopintoihin kuulu myyntityön koulutusta? Vai onko tässä kyse naisvaltaisen kauneus- ja kosmetiikka-alan vammaisesta mielipideilmastosta, jossa kauneusihanne on hammastikku, ryppy kauhistus ja plusmalli näyttää tältä:

Kuvakaappaus viime viikolta: Cosmopolitan Magazine
Hyvät kosmetologit. Tulin luoksenne, koska halusin vähän helliä itseäni. Haluaisin, että tekin tekisitte sitä. En halua, että naamaani arvostellaan, koska siinä ei ihan oikeasti ole mitään vikaa.

90 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ow do you like Iceland? on kliseinen läppä, jota kaikki islantilaiset kysyvät kotimaassa tapaamaltaan ulkomaalaiselta. Jos joudut tilantees...

Islanti matkamessuilla

9.1.14 Satu Kommentteja: 86

How do you like Iceland? on kliseinen läppä, jota kaikki islantilaiset kysyvät kotimaassa tapaamaltaan ulkomaalaiselta. Jos joudut tilanteeseen, jossa sinulle esitetään tämä kysymys, älä suotta mainitse  mitään jäätiköistä, vesiputouksista, islanninhevosista, upeasta luonnosta, Björkistä tai Reykjavikin idyllistä. Ne on kaikki kuultu sataan kertaan. Kerro sen sijaan, että sinuun on tehnyt vaikutuksen joku seuraavista seikoista:

- Ihmisillä ei ole sukunimiä. Jos etsii Jón Elíasson -nimistä miestä, pitää puhelinluettelo avata J:n kohdalta.
- Netin kautta voi selvittää, miten kaukaista sukua islantilaiset aviopuolisot ovat toisilleen (koska sukua he joka tapauksessa ovat).
- Reykjavikin keskustan BSÍ-grilliltä saa viikonloppuisin lampaanpäitä doggy bagissa vuorokauden jokaisena tuntina. Pää tarjoillaan valkokastikkeen kanssa. Tietty.
- Riiausreissu voi päättyä hassulla tavalla. Välillä Islannissa käy nimittäin niin, että ihminen tapaa baarireissulla yleensä näkymättömissä pysyttelevän menninkäisen, ja he päätyvät jatkoilla jakamaan punkan. Totuus menninkäisestä selviää aamulla, kun partneri on hävinnyt ns. "savuna taivaalle". (En tiedä, näkyykö luonnonhenkien ja tavallisten lihallisten suhteiden lopputulokset kusitestissä. Siinähän arvailet sitten.)
- Sanaa pähkinöitä "hnetur" ei voi islanniksi ääntää ilman, että nenästä tippuu räkää.
- Lämmin vesi haisee pierulta.

Islantilaisessa villapaidassa, suomalaisissa villasukissa. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Matkamessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa ensi viikonloppuna 17.-19. tammikuuta. Olen Mondo-lehden lavalla joka päivä puhumassa Islannista ja Islannissa matkustamisesta. Jos haluat tietää lisää yksityiskohtia tästä mainiosta maasta, niin tule kuuntelemaan esitystä. Jos haluat kysyä yksityiskohtaisempia neuvoja Islannin-matkailuun liittyen, tule vetäisemään hihasta esityksen jälkeen, niin jutellaan.

Oh, Islanti! (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Ai niin! Ensi kesänä opastamani Islannin-aktiivilomat - toinen kesäkuun alussa, toinen elokuun lopussa - ovat vihdoin tulleet myyntiin SagaMatkoille. Viikon mittainen matka sisältää hevosvaelluksia, vuoristovaelluksia, kuumia kylpyjä, retkiä tulivuorille ja laavapelloille ja islantilaista maaseutuelämää. Hintaan 1.680 € sisältyy lähes kaikki mahdollinen. Saimme viime vuoden matkasta häkellyttävän hyvää palautetta ("Rusinat Islannin pullasta" ja muita kommentteja sekä reissulta otettuja valokuvia voi käydä katsomassa täällä.) Viime kesän kokemuksia rikkaampana tämän vuoden reissuista tulee vielä piirun verran parempia! Näistä opastamistani aktiivilomista voi myös tulla kyselemään matkamessuilla. Kullekin matkalle otetaan korkeintaan 12 osallistujaa.

Islanti ja minä Mondo-lavalla:

Perjantai 17.1.
14:40–15
16:20–16:40
17:40–18

Lauantai 18.1.
11–11:20
12:40–13
14:20–14:40
16–16:20

Sunnuntai 19.1.
12–12:20
14:20–14:40
16:40–17

Kesäyö jäätiköllä. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Pääsylippu Matkamessuille maksaa 16 €. Sain Mondo-lehdeltä viisi lippua jaettavaksi blogini lukijoille. Kiinnostaisiko sinua lähteä? Jos kyllä, niin kerro kommenttiloodassa, minne aiot seuraavaksi matkustaa ja miksi, niin osallistut kilpailuun. Vastausaikaa 14.1. asti.

Góða ferð! Hyvää matkaa! Pasilassa näkyy!

86 kommenttia:

Mitä tuumaat?

aailmanympärimatkamme starttaa kahden viikon kuluttua. Ja totta kai ilmassa on jo pientä matkapanikointia! Öisin muiden nukkuessa ehdin aja...

Matkapaniikkia

7.1.14 Satu Kommentteja: 20

Maailmanympärimatkamme starttaa kahden viikon kuluttua. Ja totta kai ilmassa on jo pientä matkapanikointia! Öisin muiden nukkuessa ehdin ajatella kaikkia järkeviä asioita. Kuten sitä, pitäisikö nirsoiluun taipuvaiselle lapselle pakata varmuudeksi mukaan kaksi kiloa kaurahiutaleita, että ei tarvitse neljää kuukautta pelkillä banaaneilla elää? Ja jos pitäisi, niin olisiko parempi hankkia yksittäispakattuja pikahiutaleita vai reilun kokoisia jättipakkauksia. Sitten muistin, että ei niillä hiutaleilla tee yksinään hevon helvettiä, koska lapsi ei ole tottunut syömään puuroa ilman maitoa. Mikähän olisi helpoin tapa kuljettaa Kuala Lumpuriin maitoa? Olen joskus kuullut maitojauheesta. Se ei ainakan painaisi kovin paljoa.

Mietin maito- ja puuroasiaa joku kaksi tuntia (kellohan on nyt kaksi yöllä), mutta asia ei antanut rauhaa. Niinpä tulin tänne nettiin ja päätin hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Halusin varata hotellin ensimmäisestä reissukaupungistamme Kuala Lumpurista, jossa yövymme kolme yötä ennen Thaimaahan menoa. Olimme kiipeilijän kanssa suunnitelleet, että ottaisimme sieltä jonkun edullisen perhehostellin, jossa voisi itse laittaa ruokaa.  Joo - niinhän me suunnittelimme. Suunnittelin uusiksi. Menin Tripadvisoriin, selasin läpi kehutuimmat hotellit, vertailin aamiasitarjontaa  ja päätin, että haluan tuohon viiden tähden The Royale Chulaniin, koska yhdessä asiakaspalautteessa sanottiin, että "Breakfast buffet was to die for".

Kuva: The Royal Chulan
Vertailin hotellin hintoja muutaman varauspalvelun sivuilla ja löysin edullisimman Hostel.comista (80 euroa yö)*. Varauksen tehtyäni tajusin käyttäneeni reilun viikon ruokabudjetin kolmeen hotelliyöhön. Aamiaisbuffetin takia.

Mutta onneksi kaiken voi perustella suhteellistamalla asioita. Jyväskylän Sokos-hotellissa on nimittäin viime viikonlopun kokemuksella sama vuorokausitarjoushinta. (Buffassa oli kyllä puuroa, mutta kylppärissä ei ollut sadesuihkua.)

Yhtä asiaa en tosin tullut tässä puuropaniikissa miettineeksi. Että jos lapsi saa ekoina päivinä vatsataudin eikä pysty syömään mitään, menee rahat ihan hukkaan! Tosin rentouttavaa, tämä matkan suunnittelu.

*) affi-linkki

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

len kuluneen viikon aikana hurahtanut maastohiihtämiseen ja pääni on nyt täynnä latuun ja lumeen liittyviä ajatuksia. Varautukaa siis pitkä...

Äkäslompolon hiihtoladut: kokemuksia ja hikoilun riemua

3.1.14 Satu Kommentteja: 46

Olen kuluneen viikon aikana hurahtanut maastohiihtämiseen ja pääni on nyt täynnä latuun ja lumeen liittyviä ajatuksia. Varautukaa siis pitkään postaukseen. Viimeisen kuuden päivän aikana olen vedellyt ympäri Äkäslompoloa perinteisellä tyylillä melkein 130 kilometriä. Maastohiihto Lapin hyvin hoidetuilla laduilla on urheilulaji, jossa kaikki palaset menevät kohdalleen. Koko kroppa rasittuu, mutta mitään paikkaa ei ole alkanut juilia. Hartiajumista ei ole tietoakaan. Lihaksia ei särje. Hiihtäessä hikoilen, mutta en hengästy. Pystyn sauvoessa juttelemaan hiihtokavereideni kanssa. Maisemat ovat hengästyttävän upeat. Puolentoista tunnin välein tulee vastaan latukahvila, jossa saa tankata kaakaota ja rinkilämunkkeja. Hiihtolenkin jälkeen saunaan, käteen lasi skumppaa tai olutta ja eteen reilu annos perusruokaa, kuten perunamuusia ja makkarakastiketta. Ennen nukkumaanmenoa levitetään keittiön pöydälle latukartta ja päätetään, mitä seuraavana päivänä tehdään. Ei enempää voi ihminen lomalta pyytää!

Äkäslompolon maisemia. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Ihastuin Äkäslompoloon ja hiihtämiseen, vaikka olen hiihtämisessä aivan aloittelija. Maaseudulla peruskoulussa oli pakko hiihtää liikunnantunneilla. Voi että miten vihasin sitä suksien raahaamista koulubussissa ja liikuntatuntien typerää kilpailumentaliteettia, joka otti huomioon ensisijaisesti luokkamme aktiiviurheilijat (joihin en siis itse kuulunut). Ala-asteella meille opetettiin, että nopeimmille pitää antaa latua. Kun joku tulee takaa ja huuta "LATUA", pitää astua sivuun ja antaa nopeammalle tietä. Oli todella rasittavaa punkeroida hitaimpien joukossa ladulla ja keskittyä väistämiseen eikä hiihtämiseen. Voi perkele. Ainut tapa selvitä siitä nöyryyttävästä väistämisvelvollisuudesta oli jättäytyä tahallaan viimeiseksi jo lähtöviivalla.

Tajusin vasta täällä Äkäslompolossa, että peruskoulun hiihto-opeissa ei ollut mitään järkeä. Ne joutavat roskakoppaan. Miksi hitaamman pitäisi muka väistää nopeampaa? Liikenteessä nopeampi ohittaa hitaamman, samoin uintiradalla. Ratsastaessakaan hitaan ratskukon velvollisuus ei ole antaa nopeammalle tietä, vaan paremman ratsastajan kuuluu hallita hevosensa ja pitää huoli, että polle ei lähde kiilaamaan. Kun ensimmäisenä hiihtopäivänä huomasin virallisen latukartan yläreunassa olevan tekstin, tajusin, että peruskoulussa on opetettu myös paljon täysin turhia asioita. Nimittäin: Latu on yhteinen. Ota huomioon muut hiihtäjät. Nopeampi hiihtäjä väistää hitaampaa.
Taukopaikalla. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Sää on Äkäslompolossa ollut tällä viikolla melko leuto. Lämpötila on hengaillut pari astetta nollan molemmin puolin ja taivas on ollut pilvinen. Monet ovat valitelleet lämmintä säätä, mutta ainakaan näin aloittelijan vauhtia se ei haitannut, vaan pikemminkin päinvastoin. Kovilla pakkasilla en luultavasti olisi pystynyt vetäisemään 30 kilometrin maastolenkkiä neljään tuntiin. Pienellä pakkasella suksetkin pitivät ihmeen hyvin, sillä henkilökunta Äkäslompolon Sportshopissa osasi neuvoa sääolosuhteisiin sopivat sukset.
Kevyttä pulkkailua (Kuva: Björgvin Hilmarsson).
Hiihdon harrastajia varmasti naurattaa, mutta minä en ennen tänne tuloa tiennyt, että on olemassa erilaisia suksia. Tunnistin kyllä luisteluhiihdon: tyyli näyttää siltä kuin uisi perhosta pystyasennosssa. Mutta että siinä käytetään erilaisia välinteitä kuin perinteisessä hiihdossa? Täysin uutta informaatiota minulle. Suksivuokraamossa minulle kerrottiin, että myös perinteiseen hiihtoon on valmistettu erilaisia suksia. A-haa. Kokeilin yhtenä päivänä pakkasen hieman kiristyessä niin sanottuja - ööh - "tavallisia suksia". Meinasi lonkat irrota paikoiltaan, kun soudin käsivoimin eteenpäin kymmenen kilsaa. Käännyin lopulta takaisin ja myönsin, että ne ovat minulle liian hyvät sukset. Vaihdoin takaisin "pitopohjasuksiin". Äkäslompolon Sportshopista saa muuten todella asiantuntevaa ja hyvää palvelua - jopa kaltaiseni täysi aloittelija, joka kysyy, voiko pitopohjasuksiin laittaa liisteriä. Että kiitoksia vaan - suosittelen lämpimästi muillekin! Sain siis Sportshopista vuokrasuksisetin viikkoksi käyttööni (listahinta 70 €/6 vrk), mutta kävimme siellä viikon mittaan muillakin asioilla useamman kerran vuokrailemassa vähän kaikkea. Siskot lähtivät päiväksi opettelemaan lumilautailua (lumilautasetti maksoi 30 € / vrk) ja pulkan valjailla (20 €/vrk), jotta saimme otettua pätkän yhtenä päivänä mukaan maastoon.

Suksityyppien lisäksi opin myös, että latukartta on hiihtäjän paras ystävä (kahvipaikoilla käytettävän käteisen rahan ja kännykän kera). Latukartasta näkee hiihtoreittien pituudet, vaikeusasteet, taukopaikat, laavut, latujen auraustahdin ja sen, onko latu valaistu vai ei. Sauvoimme kiipeilijän kanssa kuuden päivän aikana 128 kilometriä, ja vaikka hiihtokausi ei ole vielä kiihkeimmillään (kaikki ladut eivät olleet vielä auki), hiihdimme joka päivä eri lenkin. Jos teistä joku sattuu olemaan matkalla Äkäslompoloon hiihtohommiin, seuraavaksi muutamia ajatuksia kultakin reitiltä.
Majapaikkamme Sapporo (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
1. Päivä: Äkäslompolo (Ylläskaltion hotelli) - Velhon kota - Tunturijärvi - Äkäslompolo (Ylläskaltion hotelli).
Pituus: 22 kilometriä, noin 3 tuntia.
Parhautta: Pysähdyimme pikkuruisessa mutta ihanan tunnelmallisessa Tunturijärven kahvilassa munkkipossulla ja kahvilla. Parin kilometrin alamäki reitin lopussa nauratti.
Muistettavaa: Reitti on valaistu Tunturijärveltä Äkäslompoloon, joten talven pimeimpänä aikana kannattaa reitti kiertää vastapäivään.

Äkäslompolon Sportshopin omistaja Jari. Täältä saa siis sukset, monot, voiteet, talvivaatteet, pulkkavuokrat, reittikartat jne. (Kuva: Björgvin Hilmarsson).
2. Päivä: Karilan Navettagalleria - Hangaskuru - Äkäslompolo (Ylläskaltion hotelli)
Pituus: 15 kilometriä, noin 2 tuntia. Mukana minä ja kiipeilijä.
Parhautta: Karilan Navettagalleria vanhaan navettaan kunnostettu kahvila, jossa on esillä hienoja käsin valmistettuja nukkeja. Äitini ja lapsi heittivät meidän aloituspaikkaan autolla ja kävimme yhdessä aloittamassa päivän kahvilan puolella. Kersa tuijotteli nukkeja silmät suurina ja kertoi niille päästä heittämiään tarinoita. Parhautta oli myös noin kolmen kilometrin mittainen lasku Hangaskurun ja Äkäslompolon välillä. Jännitti niin, että vatsasta nipisteli. Hyvällä tavalla.
Muistettavaa: Alamäen lopussa kannattaa jarruuttaa, että ei syöksy tielle. Pistin kiipeilijän menemään ensimmäisenä.

Kovempaa isi, kovempaa! (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
3. Päivä: Äkäslompolo (Äkäshotelli) - Kesänkijärven laavu - Latvajama - Äkäslomplo (Äkäshotelli).
Pituus: 18 kilometriä, noin 3 tuntia. Mukana minä ja kiipeilijä ja ihan järjettömän liukkaat sukset.
Parhautta: Tasainen maasto ja upea Kesänkijärven laavu, jossa pysähdyimme ottamassa valokuvia. Latvamajan kahvilassa tapasin viereisessä pöydässä bisneskaverin siskon. Tapaaminen jälleen kerran todisti, että maailma on pieni. Täälläkin.
Muistettavaa: En aloittelijana ja suksitumpelona enää kokeile ns. tavallisia suksia, ellei pakkasasteita ole yli kymmenen. Sekä minun että kiipeilijän sukset lipsuivat miinus kolmessakin asteessa niin perkeleesti, mutta kumpikaan ei suostunut myöntämään tilanteen mahdottomuutta ennen kuin kädet huusivat maitohapoilla hoosiannaa. Hiihdimme hitaasti takaisin ja kävimme vaihtamassa takaisin pitopohjasuksiin. Hiihtäjä hymyili jälleen!

Kyllä hymyilyttää, kun on taukopaikka lähellä (Kuva: Björgvin Hilmarsson).
4. Päivä: Äkäslompolo (Ylläskaltio) - Kesänkijärven laavu - Latvajama - Hangaskuru - Äkäslomplo (Äkäshotelli).
Pituus: 25 kilometriä, noin 5 tuntia. Mukana minä, kiipeilijä, siskot ja kolmevuotias ahkio-pulkassa.
Parhautta: Lapsen riemu pulkassa alamäkisessä maastossa. Tunne siitä, että ulkoillaan yhdessä. Lettukahvit Latvamajalla. Latvamajan kahvilassa tapasin jälleen viereisessä pöydässä eilisenä päivänä tapaamani bisneskaverin siskon,  mikä jälleen kerran todisti, että maailma on to-del-la pieni. Huippua!
Muistettavaa: Ahkio tekee hiihtämisestä raskaampaa, eli vauhti hidastuu jäätikköoppaallakin. Latvamajalla mietimme, käännymmekö takaisin, vai kierrämmekö Hangaskurun laavun kautta muutaman kilometrin ekstralenkin. Kello oli puoli kolme. Olisi pitänyt kääntyä, sillä kun löysimme itsemme tuuliselta aukiolta ilman valoja iltapäivän pimeässä etsimässä latua, kiroilutti lievästi. Lapsi onneksi nukkui ahkiossa untuvapeitteiden alla ja oli tietämätön sekoilustamme. Latu kuitenkin löytyi ja matka jatkui Äkäslompoloon "tunnelmallisessa hämärässä". Kolmen kilometrin lasku pimeässä sujui, koska reitti oli tuttu parin päivän takaa. Sen muistan, että ensi kerralla emme aio unohtaa otsalamppuja Kouvolaan.  

Latvamajan kahvilassa (Kuva: Björgvin Hilmarsson).
5. Päivä: Äkäslompolo (Ylläskaltio) - Velhon kota- Tunturijärvi - Aurinkotupa - Tunturijärvi - Äkäsompolo (Ylläskaltio)
Pituus: 34 kilometriä, noin 5 tuntia. Mukana minä ja kiipeilijä ja tajuton draivi.
Parhautta: Viikon pisin lenkki, pisimmät ylämäet ja parhaimmat grillimakkarat Aurinkotuvalla. Kolmen kilometrin osuus reitistä oli ajamaton, mutta sauvoimme umpihangessa hyvillä mielin. Mainio seikkailu!
Muistettavaa: Aurinkotuvalta pääsee Äkäslompoloon valaistua reittiä, eli tämä hiihto ei katso kellonaikaa.

6. Päivä: Luosujärven kahvio - Velhon kota- Äkäsompolo (järven jään kautta Äkäshotellille ja sieltä latua pitkin Ylläskaltio-hotellille)
Pituus: 22 kilometriä, noin 4 tuntia. Mukana minä, kiipeilijä ja toinen pikkusiskoista.
Parhautta: Äiti ja kersa heittivät Luosujärvelle ja joimme yhdessä kahvit. Hiihdimme lenkin vain toiseen suuntaan ja onnekkaina myötätuulessa. Pysähdyimme Velhon kodalla kahvilla ja totesin sen alueen kotoisammaksi kodaksi. Pyöreän mallinen pimeä rakennus, pienet ikkunat, joista näkee juuri ja juuri ulos, ja törkeän hyviä lakkaleivoksia. Taukopaikan pihalla tapasin yhden blogini lukijoista - hän tunnisti minut kirjasvasta Marmot-pipostani. Hänkin oli Äkäslompolossa hiihtämishommissa. Ihanan pieni maailma. Tuli valtavan hyvä mieli tästä kohtaamisesta, kiitos sinä, kun tulit juttelemaan :)
Muistettavaa: Äkäslompolon järven jäällä on tässä säässä muutamia sulia kohtia, mutta ne on merkitty varoituskyltein. Parin kilometrin lenkki jään pinnalla nipisteli vatsanpohjasta, mutta uskoin lopulta miehen vakuutteluja jään kestävyydestä. Luotin siihen, että jäätikköopas tietää jotain jäästä. Eikä se pettänyt.

Mulla on ollut niin siistiä!!!! (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Huomenna edessä 700 kilometriä Jyväskylään, josta matka jatkuu seuraavana päivänä kotiin pyykkiä pesemään. Olen onnellinen lähdöstä huolimatta, sillä nyt tiedän, minne haluan tulla ensi vuonna uudestaan. Niin paljon jäi vielä hiihtämättä. Latu on yhteinen. Nopeampi hiihtäjä väistää hitaampaa. Kiitos, Lappi. Tämä oli yksi elämäni parhaimpia lomia.

46 kommenttia:

Mitä tuumaat?