Minä en luo enää koskaan lunta

Koska ei tarvitse! Miehen putkimiesveli kävi meillä viime viikolla kylässä ja kurkkasi kellariin. Selvisi, että talomme edustalle - kuten koko kotikadullemme - on edellisen katuremontin aikaan asennettu kadunlämmitysputkisto.
Kävelen Bjarnarstíguria, joka ei ole lämmitetty -> paljon lunta. Astun Skólavördustígurille, joka on lämmitetty -> kesäkelit joulukuussa.
Menimme porukalla kellariin. Ja sieltä kellarin pimeimmästä nurkasta ne löytyivät: katukivetyksen alle asennetun putkiston päät. Hurraa! Taskulampun valossa kiinteistön lämmitysvesiputket kytkettiin kiinni tähän mysteeriseen katulämmitysputkeen ja tadaa: katulämmitys oli valmis. Tästä edespäin lämmin vesi pitää talonedustan lumettomana ja jäättömänä myös kunnon pakkasilla. Jää taas enemmän aikaa olennaiseen (kuten kirjojen lukemiseen).
Tällä kadulla osa taloista on ottanut katulämmityksen käyttöön, osa ei. 
Nerokkainta tässä systeemissä on se, että se ei nosta lämmityskustannuksia kruunullakaan. Talomme lämmitysveden määrä ei muutu, nyt se vain kiertää pattereiden kautta kadun alle ennen kuin jatkaa matkaansa viemäriin.

Reykjavíkin taloista yli 90 % lämpiää geotermisellä energialla. Tämän magmasäiliön päällä asumisessa on kyllä puolensa.

Tunnisteet: ,