Meillä on kersan kanssa yhteinen kirjastoperinne. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai menemme yhdessä Reykjavíkissa Pohjolan talolle, jost...

Kirjastoperinne

8.12.14 Satu Kommentteja: 13

Meillä on kersan kanssa yhteinen kirjastoperinne. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai menemme yhdessä Reykjavíkissa Pohjolan talolle, josta löytyy mm. yhteispohjoismainen kirjasto. Kirjaston valikoimissa on suomalaista, islantilaista, ruotsalaista, tanskalaista ja norjalaista kirjallisuutta, leffoja, aikakauslehtiä ja suurimmat sanomalehdet.
Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina Pohjolan talon kirjaston lastenosastolla kokoontuu myös muita islanninsuomalaisia lapsia vanhempineen kuuntelemaan suomeksi luettuja satuja. Lukemisen jälkeen lapset leikkivät keskenään ja vanhemmat juovat kahvia ja pääsevät juoruamaan - ah, suomeksi!
Pohjolan talo löytyy läheltä Islannin yliopistoa.
Oma pää kestää paremmin, kun saa välillä jaadata asioista, vaikka sitten ihan tyhjänpäiväisistäkin, omalla äidinkielellään. Juoruaminen kun on paljon helpompaa kotimaisella kielellä. Minusta on myös erittäin tärkeää, että suomalaisislantilaiset lapset huomaavat myös muiden Islannissa asuvien ihmisten puhuvan suomea. Että se ei ole vain erikoisen äidin tai isän etuoikeus. Nämä epäviralliset kirjojenlukuhetket edistävät siis vanhempien henkistä hyvinvointia, lasten kielen kehitystä ja ah sitä ihanaa juoruilun tarvetta.
Muitakin tuli kinoksia pitkin.
Suomenkielistä satutuntia on pidetty nyt jo parin vuoden ajan. Muut pohjoismaalaiset ottivat meistä mallia, ja nyt kirjastolla kokoontyy myös ruotsalainen, tanskalainen ja norjalainen tarinaryhmä.

Klassikot rules. Eilen lapset saivat kuunnella satua Piparkakkupojasta. Siis tyypistä, joka syntyy uunissa ja joutuu ketun vatsaan. Edelliskerralla luettiin Kultakutri. Pohjolan talolle oli tullut hyllyyn myös paljon uusia suomenkielisiä lastenkirjoja - kiitos siitä kuuluu lasten kirjahyllyä hartiavoimin uudistaneelle Katjalle, joka työskenteli Pohjolan talon kirjastossa muutaman kuukauden. Kiitos :)
Kersa poimi suosikkinsa: Mauri Kunnaksen Joulupukin (tämä taisi tosin olla ei-uutuus, mutta hieno kirja silti), Pienen tontun ihmeellinen joulu (Hannu Taina & Inkeri Karvonen) ja Reetta Niemelän ja Salla Savolaisen ponikirja Tikkumäen talli. Perijätär innoistui poneista kuultuaan, että äidillä oli aikanaan monta omaa ponia, joilla oli ihania nimiä kuten Sabrina ja Lilli. Ponitallikirjaa onkin luettu tarkasti eilen ja tänään. Olen saanut vastata moniin hevosaiheisiin kysymyksiin. "Äiti mitkä on suitset?" "Miten selkään mennään?" "Miksi tuon korvat on noin?" Huippua!
Lunta jes.
Kotimatkalla lumi narskui kenkien alla ja pulkka luisti. Kävelimme upeassa talvisäässä kotiin ja linnoittauduimme sohvalle lukemaan kirjoja. Lapsi selaili Mauri Kunnasta ja minä Martti Ahtisaaren mainiota elämänkertaa (josta lisää ihan pian). Ihanaa, että kävelymatkan päässä kotoa löytyy kirjasto, josta saa lainaan myös suomalaisia kirjoja. Arvostan!
Yritin ottaa meistä yhteisen ulkoiluselfien.

13 kommenttia:

  1. Pohjolan talon kirjasto on ihana, tykkäsin käydä siellä työssäoppimisvaihtoni aikana. Kirjastokortti löytyy vieläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikan tunnelma on mahtava. Siellä voisi istua vaikka koko päivän lehtiä lukemassa ja hyllyjä selailemassa.

      Poista
  2. Harmittaa kyllä, että en viime vuotisen vaihdon aikana saanut aikaiseksi käydä Pohjolan talossa kuin kerran, vaikka siellä olisi oman opintoja varmasti parhaiten voinut hyödyntää. Ajattelin kuitenkinhakea sinne harjoitteluun ensi kesäksi, vaikka kesällä kieliharjoittelijoille vähän vähemmän tarvetta olisikin! Islantiin on kuitenkin päästävä takaisin, vaikka sitten omilla säästöillä oleilemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hae ihmeessä! Suomalaisia työntekijöitä on ollut aika vähän, ja heitä kaivataan lisää. Eikä suomalaisia kirjoja osaa oikein tilata kukaan muu kuin toinen suomalainen :)

      Poista
  3. Me käydään joka toinen lauantai Suomi-koulussa ja koulun yhteydessä ylläpidettävä lastenkirjojen kirjasto on yksi suurimmista syistä miksi me siellä käydään. Toinen on lapsen kielen ja kulttuuri-identiteetin kehitys ja kolmas on äidin juoruilutarve. Se, että voi omalla kielellään selailla akkainlehtiä (joita aina joku on viimeisellä reissullaan tuonut tai postista saanut) ja jutella vaikka Linnan Juhlien puvuista. Ja vieressä lapset leikkivät muumitalolla ja leikkivät Piiri Pieni Pyörii.

    (Meilläkin on tämän hetken iltasatukirjana tuo Joulupukki. Omasta lapsuudestani peräisin olevana hiirenkorvaisena versiona, mikä tekee iltasatuhetkistä vieläkin rakkaampia. Sukupolvien jatkumo, perinteet, kirjallisuusperintö. Ihan liikutun nyt tässä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, että tällaisia Suomipiirejä on ulkomailla muuallakin!

      Poista
  4. Mä kävin tuolla vaan kerran, mutta silläkin kerralla näin Björkin! :D Jonkun ympäristötapahtuman loppuhuipennuksesta oli muistaakseni kyse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin muistan tuon tapahtuman, se televisioitiin. Pohjolan talon juhlasalissa järjestetään aika usein myös lehdistötilaisuuksia. Kivaa, että tilat ovat niin monipuolisessa käytössä.

      Poista
  5. Mukava kuulla, että uudet kirjat ovat löytäneet lukijansa :). Pohjolan talo ja sen kirjasto on todella hieno paikka. Monenlaista tapahtumaa on tarjolla ihan koko ajan. Kannattaa muistaa, että henkilökunta ottaa mielellään vastaan hankintaehdotuksia ja ne pyritään myös toteuttamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat löytäneet :) Olimme kaikki ihan fiiliksissä niistä. Pitää yrittää olla itsekin vähän aktiivisempi ja tarjota ostokirjalistoja.

      Poista
  6. Kirjastot ovat aina ihan huippupaikkoja ja varmasti niiden tärkeys todella korostuu vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Hauska, että myös tyttäresi on innostunut kirjoista. Oikein kyllä kadehdin tuota teidän keliä. Täällä on märkää ja nurmikot vihertää. Ei oikein osaa ajatella, että kahden viikon kuluttua on joulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islannin marraskuu oli todella lämmin (samaa +9 astetta kuin heinäkuussa pahimmilaan), mutta joulukuussa meno muuttu täysin. Lunta sataa nytkin ihan tuutin täydeltä - toivotaan, että ei sula ennen joulua pois...

      Poista
  7. Tromssassa asuessani oli ihanaa, kun kirjastossa pystyi lukemaan Hesarin! :) Lisäksi siellä oli pari hyllykköä suomenkielisiä kirjoja, joita ahkerasti lainailin. Oman äidinkielen taito pysyi yllä, vaikken sitä usein päässyt puhumaan. Tarkoitan tällä sitä, että kun nuorena vaihto-oppilaana asuin vuoden Sisiliassa ja koko vuoden aikana puhuin vain muutaman kerran suomea, alkoi kielitaito ruostua! Kun palasin Suomeen kesti hetken, kunnes suomi alkoi sujua normaaliin tapaansa. Se oli superoutoa! :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?