Aloittaessani norjalaiskirjailija Jo Nesbön uutuutta rima oli korkealla. Hitto, kysehän on sentään Nesbön ensimmäisestä teoksesta jälkeen H...

Jo Nesbö: Isänsä poika

21.11.14 Satu Kommentteja: 7

Aloittaessani norjalaiskirjailija Jo Nesbön uutuutta rima oli korkealla. Hitto, kysehän on sentään Nesbön ensimmäisestä teoksesta jälkeen Harry Holen. Ja Harry Hole on parasta jännitysactionia, mitä voi kirjojen kautta nauttia. Niitä lukiessa ei voi kuin haukkoa ihastuksesta henkeä, kun kirjailija saa lukijan tuntemaan itsensä raiteilta suistuvaksi luotijunaksi. U-käännös toisensa jälkeen laittaa juonen mutkalle, joka on täynnä kylmääviä yllätyksiä.
Kuva: WSOY/Johnny Kniga
Isänsä poika on kertomus siitä, kuinka vankilassa nuoruutensa viettänyt Sonny pakenee ja alkaa kostaa kokemiaan ja läheistensä kokemia vääryyksiä. Siinä saavat kyytiä huumekauppiaat, korruptoituneet viranomaiset, talousrikolliset ja ihmiskauppiaat. En tiedä teistä, mutta kun megapahis saa kunnolla turpaan, minusta tuntuu alkukantaisella tavalla pirun hyvältä. Isänsä poikaa lukiessa on koko ajan hyvä olo.

Juoni etenee ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Sonny on supermies, joka toiminta perustuu hänen näkemyksiinsä oikeasta ja väärästä. Kusipäät pistetään kärsimään, kiltit ihmiset palkitaan. Hesarin Sirpa Pääkkönen kuvaili päähenkilöä osuvasti: Sonny on miespuolinen versio Lisbeth Salanderista.

Sivuhahmoista onnistunein on Sonnyn pakotalon naapurissa asuva kovia kokenut pikkupoika, joka tarkkailee ikkunasta Sonnyn toimia ja elämää. Pikkupojalla ei ole mitään tekemistä itse päätarinan kanssa, mutta silti hän on läsnä useassa luvussa. Poika on hiljainen sivustaseuraaja, jonka surumielisyys vähenee tarinan tapahtumien edetessä. Hänellä - kuten Sonnylläkään - ei ole isää. Jollain tavalla Sonny tulee pelastaneeksi hänetkin.
Kirjassa asiat loksahtavat kohdalleen ja tunnelma on sitä, mitä oheinen traileri lupaa.  Viimeisellä sivulla olen silti hitusen pettynyt. Se ei johdu siitä, että tarina olisi ollut kökkö, tyyli rasittava tai henkilöhahmot epäuskottavia. Päinvastoin, tämä oli juuri sitä, mitä Nesböltä osasi odottaa. Rimani vain oli liian korkealla. Luulenpa, että minun olisi pitänyt odotella Nesbön kanssa vuosi tai pari ja antaa Harry Holen hiljentyä ennen eteenpäin siirtymistä. Luultavasti kirjailijan ensi vuoden uutuus tekee vieläkin isomman vaikutuksen. Jos se kohuttu Blood on Snow vaikka viimein ilmestyisi!

Suosittelin taannoin Nesbön Harry-sarjaa siskolleni,  joka ei muuten juuri lukenut dekkareita. Kuinkas kävikään? Hän sanoo että yöunet ovat menneet, kun ei niitä kirjoja voi jättää kesken. Hah, minä niin arvasin! Harry Hole -kirja on kuin pihti. Joulua ajatellen se on mielestäni näppärä lahja paitsi innokkaille lukijoille, myös heille, jotka eivät kirjoja muuten paljoa lue.

Harry Holen lukemista ei ole pakko aloittaa sarjan alusta, Lepakkomiehestä, sillä teokset ovat itsenäisiä. Omia HH-suosikkejani ovat viimeisimmän eli Poliisin ohella Lumiukko ja Panssarisydän. Oli se Isänsä poikakin aivan erinomaista viihdettä. Suomalainen.com:ssa Nesbön kirjat alkaen 11,95 €*.

Kirjoitin vuosi sitten Jo Nesböstä ja Poliisista, joka on Harry Hole -sarjan viimeinen (näin itse päättelin) ja mielestäni myös paras osa. 

*) affiliate-linkki

7 kommenttia:

  1. Täytyypä alkaa lukemaan Nesbötä, koska häntä ovat monet kehuneet. Tykkäsin Wallander-sarjasta, onko näissä jotain samaa? Viimeksi luin Kiltti tyttö -dekkarin. Sitä oli hehkutettu niin paljon, että odotukset oli korkealla. Ei se kuitenkaan mielestäni ollut erityisen hyvä, ihan luettava kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta se Kiltti tyttö oli ihan ok, taitava pakkaus ja tykkään näkökulmanvaihdoksista jännityksen ylläpitäjinä. Kävin katsomassa leffankin Suomessa käydessäni ja sekin oli ihan ok. Eli vastinetta rahalle, mutta ei syntynyt semmoista hullaantumisen tunnetta kuitenkaan....

      Poista
    2. Wallander on musta aavistuksen realistisempi kuin Nesbö. Jos se kovasti fanittamani Arnaldur on realistinen ja vähäeleinen, Wallander olisi noin puolivälissä ja Nesbö siellä kaasu pohjaan -päässä.

      Silti kukin näistä, Wallander, Nesbö ja Arnaldur, lukeutuu suosikkeihini, eikä vain siksi että he kirjoittavat hyvää rikosviihdettä. Kaikilla on kauhean omatapainen kirjoitustyyli ja tekstiä on nautinnollista lukea.

      Poista
  2. Mulla oli kans Kiltin Tytön kohdalla odotukset liian korkealla ja kirja oli hienoinen pettymys. Sitä erityisesti suositteli eräs ystävä, joka ei lue kovin paljon. Ehkä se sitten tekee paremmin vaikutuksen, jos ei ole niin paljon pohjaa mihin verrata? Harry kirjat on kahlattu kaikki suurin piirtein yhdeltä istumalta. Isänsä poika odottaa jo pädillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas ei ollut mitään odotuksia, ja ehkä siksi se meni sinne "vastinetta rahoille" -kategoriaan. Sen sijaan kirjailijan uutuus, Paha paikka, oli musta edellistä kehnompi.

      Poista
  3. Minä niin tykkäsin tästäkin Nesbön kirjasta. Itselläni oli odotukset korkealla tämän kirjan suhteen, sillä olen kova Harry Hole fani. Ja odotukset kyllä täyttyivät! Ei meinannut pystyä kirjaa yöpöydälle laskemaan, vaan piti aina vielä seuraavakin luku lukea.

    VastaaPoista
  4. Hahaa niin kiitos vaan sulle, tosiaan kesällä aloitin Harry-sarjan ja nyt olen lukenut niistä jo neljä.. (Mulle siis PALJON tossa ajassa.) Eikun viidettä vaan amazonista tilaamaan.. Prkl :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?