Islantilaiset asuntovelalliset voittivat eilen arpajaisissa: lähes kaikki, joilla oli vuosina 2008 ja 2009 asuntolainaa, saivat lainastaan ...

Islanti palkitsi asunnonomistajia

12.11.14 Satu Kommentteja: 7

Islantilaiset asuntovelalliset voittivat eilen arpajaisissa: lähes kaikki, joilla oli vuosina 2008 ja 2009 asuntolainaa, saivat lainastaan keskimäärin noin 8 500 euroa anteeksi. Lyhyt taustoitus on varmasti paikallaan. Islannissa koettiin iso talouskriisi muutama vuosi sitten. Ennen rysähdystä täällä elettiin kuin viimeistä päivää ja (laina)rahaa tuhlattiin isoihin autoihin ja asuntoihin. Perinteinen asuntolaina on sidottu inflaatioon. Eli kun inflaatio on noussut pahimillaan jopa 20 prosenttiin, lainapääoma on noussut saman verran ja sen päälle ovat tulleet vielä korot.
Islannin keskustapuolue voitti viimekertaiset eduskuntavaalit lupaamalla velkaisille kotitalouksille helpotuksia. No nyt niitä helpotuksia saatiin: keskiverron islantilaisparin asuntolaina on noin 160 000 euroa. Eilisen jälkeen se tippui 150 000 euroon. Lainojen pääomia leikattiin yhteensä 980 miljoonaa euroa.

Olen pöyristynyt. Hanke on järjetöntä verovarojen tuhlausta. Kerronpa miksi.

1. Lainoja leikattiin kaikilta ilman tulorajoja. Tiedän monia, joilla on kymmenen tuhannen euron bruttotulot ja asuntolainalyhennys reilusti alle tonnin kuussa. Eivät he tarvitse hankalaan taloustilanteeseen tulonsiirtoa, koska heidän taloudellinen tilanteensa on ihan helvetin hyvä!

2. Lainoja leikattiin, vaikka lainaa olisi tällä hetkellä todella vähän. Järkyin esimerkki: pari oli ostanut kymmenen vuotta sitten puoli miljoonaa euroa maksavan asunnon ja ottanut siihen 250 000 euron lainan. Muutaman vuoden kuluttua he myivät asuntonsa isolla voitolla. Asuntolainaa oli jäänyt alle 40 tuhatta euroa. Eilen lainamäärä tippui 20 tuhanteen euroon.

3. Vuokra-asujat eivät saa mitään. Reykjavíkissa kolmiosta joutuu maksamaan noin 1 300 euron kuukausivuokraa. Samankokoisen asunnon lainanlyhennys on tuosta summasta jopa puolet vähemmän. Vuokrataso on niin korkea, että kaksikaan hyväpalkkaista työssäkäyvää aikuista ei pysty vuokran ja muiden menojen jälkeen säästämään käsirahaa oman asunnon ostamista varten.
Islannin pääministeri, Sigmundur Davíð. (Kuva: ruutukaappaus, Kjarninn.is
4. Yhteistä rahaa tarvittaisiin muuallakin. Koulutuksesta leikataan. Terveyhdenhuolto ei pelitä. Lääkärin peruspalkka (ilman vuorolisiä) on noin 2 000 euroa. Yli kuuden vuoden opintojen ja isojen opintolainojen jälkeen kuukausipalkka yltää kahteen tuhanteen euroon. Sillä saa juuri vuokran maksettua. Monet nuoret lääkärit ovat tehneet johtopäätöksensä ja muuttaneet töihin Norjaan ja Ruotsiin.

5. Autetaan heitä, joilla menee jo hyvin. Samaan aikaan kun asunnonomistajien - myös niiden, joilla on hyvät tulot ja erinomainen maksukyky - taloustilannetta kohennetaan, tehdään päätöksiä, jotka heikentävät pienituloisten asemaa. Ensi vuoden budjetissa päätettiin korottaa ruoan arvonlisäverotusta muutamalla prosenttiyksiköllä. Kun kansa valitti, että ruoan hinta nousee, talousministeri lohdutti kertomalla, että samaan aikaan luksuselektroniikan hinta tulee alennettujen tullimaksujen kautta laskemaan.

Vuokralla asuvaa yksinhuoltajaa, jonka kaikki käteen jäävät rahat menevät vuokraan ja ruokaan, tuskin lohduttaa tieto, että taulutelevision saa nykyään edullisemmin. Taulutelevisiota kun ei voi syödä.

Jos Islannin hallitus olisi halunnut tukea huonoimmassa taloustilanteessa olevia kotitalouksia käyttämällä yhteisiä verovaroja tehokkaasti, sen olisi pitänyt auttaa heitä, jotka sitä apua eniten tarvitsevat.

Veikkaanpa, että ei mene montaakaan päivää, kun pääministerin lehdistövastaava kääntää tämän koko järjettömän tapahtumasarjan englanniksi. Kansainvälisiä tiedotusvälineitä varten saadaan vetävä tarina, joka jälleen rakentaa mielikuvaa Islannista hienona maana, joka pitää huolta kansalaisistaan ja selättää yhdet talouslamat tuosta noin vaan. Yeah right.

Että välllä tällaisiakin uutisia Islannista.

7 kommenttia:

  1. Niinpä. Ja hienona esimerkkinä ulosmittaus palkasta islantilaisittain; olet tienannut vuoden 6 ensimmäistä kuukautta sesonkiluonteisen työsi takia keskiarvolla 500 tuhatta per kuukausi. Työ loppuu kesäkuussa ja tiput keikka hommiin. Kesä-lokakuussa töitä 1-10 päivää kuukaudessa, keskiarvo 270 tuhatta. Ulosottopäätös; 250 tuhatta kuukaudessa. Valitus hylättiin, vaikka liitteenä toimitettiin irtisanomisilmoitus ja koko vuoden tilinauhat. Taidetaan muuttaa Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pyhä sylvi... Ulosottosysteemi on täällä kyllä todella järjetön. Suomessa on sentään joku raja, mitä pitää tuloista jäädä käteen ja sitä osaa ei saa ulosmitata.

      Poista
    2. Älä muuta sano. Suomessa on muistaakseni kolmas osa palkasta on käytäntö. Mä en oikeasti nää valoa, jollei mies löydä ammattiaan vastaavaa työtä. Minä laskeskelin, että enemmän jäisi käteen Suomessa pelkästään mun ansiosidonnaisen.

      Poista
  2. Tällä ratkaisullahan ymmärtääkseni pyrittiin siihen että velat olisivat lähempänä hankitun omaisuuden arvoa? Korjaa jos olen väärässä.
    Eli tällöin rikkaalla on yhtäläinen oikeus kompensaatioon kuin köyhälläkin. Se että samaan aikaan alv nousi kuulostaa toki epäilyttävältä. Parasta tuossa ratkaisussa on kuitenkin se, että hyvitys kohdistui SUORAAN kansalaisten rahapussiin. Pisteet siitä! Itse en suoralta kädeltä tyrmäisi ratkaisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ajatus, mutta ei ikävä kyllä mene noin - koska kiinteistöjen verotusarvoa ollaan nostamassa vuodenvaihteessa kymmenillä prosenteilla :-) Esimerkkinä kellarikerroksessamme sijaitseva kaksio. Sen verotusarvo on nyt 18 miljoonaa kruunua. Se nousee 21 miljoonaan kruunuun.

      Sitä paitsi asuntojen hinnat ovat nousseet täällä viime vuosina kymmeniä prosentteja, jopa enemmän. Eli omistusasujat ovat kyllä voittaneet, jos hankkivat kämppänsä esim, vuonna 2005 ja myisivät ne nyt. Hinta on saattanut kaupunginosasta riippuen nousta jopa yli 100 %.

      Minun mielestä olisi tuhat kertaa tehokkaampaa verorahojen käyttöä kohdentaa tuki sinne, missä sitä eniten tarvitaan ja missä se nostaisi eniten ostovoimaa eli palaisi takaisin kansatalouteen ja aiheuttaisi kerrannaisvaikutuksia.

      Islannissa on sen verran vähän porukkaa ja sen verran monta pankkia (kyllä, vieläkin ü), että fiksumpaa olisi tarkastaa jokaisen oikeisiin maksuvaikeuksiin joutuneen kotitalouden tilanne ja parantaa esimerkiksi henkilökohtaista konkurssikäytäntöä ja järkeistää ulosottoa. Leikata lainoja heiltä, jotka eivät niistä selviydy. Tehdä oikeasti tulotasoon suhteutettuja maksusuunnitelmia. Lisätä vuokra-asuntojen tarjontaa.

      Ah, toivottavasti saan kohta kansalaisuuden että voin äänestää.

      Poista
  3. Mä olen kyllä sun kanssa samaa mieltä, ettei tuo taida olla niin hyvä juttu kuin kuulostaa. Mutta poliitikot tuntuvat olevan joka puolella maailmaa ihan yhtä tyhmiä, joten se on näköjään ihan sama, missä itse asuu. Pääasia on että sen verran tulisi palkkaa, että saa laskut pois ja ruokaa pöytään. Muuta en nykyisin itse enää osaa toivoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän että poliittinen päätöksenteko on tosi vaikeaa, siinä on kuitenkin kyse siitä, että kerätään ihmisiltä rahaa ja yritetään jakaa se mahdollisimman järkevästi. Välillä vaan pistää niin ärsyttämään se, että päätöksentekoa perustellaan järjettömän typerillä argumenteilla. Enkä mä nyt sano, että vasemmistohallitus tekisi kaiken paljon paremmin kuin tämä nykyinen keskusta-oikeisto-kombo, mutta on se vähän omituista, että nämä samat tyypit jotka päätöksenteollaan olivat vaikuttamassa tuon ison pankkikriisin syntyyn, ovat taas päättävissä asemissa. Huhhuijaa.

      Poista

Mitä tuumaat?