Kyllä voi olla kaksi äitiä!

Sain taas tärkeän muistutuksen siitä, miten valtava merkitys vanhempien asenteella ja ääneen sanotuilla jutuilla on lapsen mielipiteiden muodostumiselle. Juttelimme viikonlopun Lontoon-reissulla siskojen kanssa yhdestä tutusta miehestä, joka oli lahjoittanut spermaa naispuoliselle ystävälleen, jonka puoliso on nainen. Lapsi oli keskittynyt hämmentämään kaakaotaan. Hetken kuluttua lapsi nosti katseensa kupista ja sanoi naurua pidätellen siskolleni, että minä kuulin, että sinä sanoit, että niillä on kaksi äitiä, aika hassua.
Selitä!
Totesimme yhteistuumin, että asia pitäisi selittää nyt heti eikä ohittaa sitä olankohautuksella tai "anna aikuisten jutella hetki rauhassa" -kehotuksella. Niinpä me kerroimme, että lapsella voi ihan hyvin olla kaksi äitiä. Joillain lapsilla saattaa olla kaksi isää. Joillain on yksi isä ja joillakin yksi äiti. Sitten on sellaisia perheitä, joissa on yksi äiti ja yksi isi. On olemassa hyvin monelaisia perheitä.

Kersa katseli meitä vuorotellen, kohautti olkiaan ja jatkoi kaakaon juomista. Lisäkysymyksiä ei seurannut. Se oli kaikki kovin selvää, koska me selitimme sen selvästi ja ilman silmienpyörittelyä.

Olen huomannut, että lapsella ja sen kavereilla on kotileikeissä tullut aina vähän erimielisyyksiä siitä, kumpi saa olla äiti ja kumman pitää olla "se tylsä mies". Tällä viikolla seuraava on tapahtunut jo kahdesti: Tytöt aloittavat kotileikin.  Kun he alkavat jakaa rooleja, kersa on sovittelevasti ilmoittanut, että me voidaan kyllä molemmat olla äitejä. Jos kaveri on siihen, että ei niin voi olla, kersamme laittaa vastaan. Kyllä voi olla kaksi äitiä. Mun äiti sano! Ja leikki jatkuu. Toinen äiti pistää ruokaa uuniin ja toinen työntää lastenvaunuja.

Joskus kasvattaminen on ihan naurettavan helppoa.

Tunnisteet: