Onnistumisia lapsen tanssikurssilla

Viime vuonna paloivat päreet lapsen balettitunnilla. Muistanette, että baletinopettajaan ei ihastunut sen paremmin lapsi kuin minäkään. Into tanssiin on silti säilynyt. Jos musiikki soi, lapsi tanssii kotona, päiväkodissa ja kaupoissa. Kun muuten niin ujo tyyppi näkee jossain tanssilavan ja kuulee musiikkia, se hyppää lavalle vetämään yhden naisen showta. Suosikkiteeveesarja on Anniina Balleriina ja lempimusiikki jo parin vuoden ajan Joutsenlampi. Tämä ei siis ole mikään ohimenevä juttu.
Halusin antaa tanssille vielä mahdollisuuden. Tutustuin lapsen parhaan tarhakaverin äitiin, joka oli omalla kohdallaan miettinyt samaa. Hekin olivat käyneet viime vuonna siellä onnettomassa lapsibaletissa ja jättäneet sen kesken. Tyttö kuitenkin kärtti tanssitunneille. Päätimme etsiä yhdessä sopivan tanssikurssin läheltä keskustaa ja mietimme roudausvuorojen jakamista.

Reykjavikin urheilukerho Valur on parhaiten tunnettu käsi-, jalka- ja koripallotreeneistään, mutta suuren hallin yläkerrassa sijaitsee myös Jón Péturin ja Karan Tanssikoulu. He tarjoavat salsojen ja sambojen lisäksi luovaa tanssia eri-ikäisille lapsille. Ilmoitimme kersat kurssille.

Tämänpäiväisen ensimmäisen tunnin jälkeen olin myyty. Maikka aloitti kurssin juttelemalla lapsille ja aikuisille. Hän kertoi, että pienten lasten kanssa tanssiminen alkaa leikistä. Täällä ei ole takakireää suorittamista.

Opettaja myös painotti, että on täysin ookoo, vaikka osa vanhemmista hengaisi täällä mukana koira- ja juntansseissa koko vuoden lastensa kanssa. Että jotkut lapset vaan ovat toisia ujompia ja tarvitsevat aikaa tottua uuteen ryhmään. Hän painotti, että missään nimessä me vanhemmat emme saa stressaantua siitä, jos lapsi ei halua heti osallistua: "Jos hermostunut vanhempi patistaa lasta ostallistumaan ja ottamaan muista mallia, se ei ainakaan halua osallistua. Antakaa lasten olla ja näyttäkää, että on ihan okei seistä seinän vieressä ja katsella muita. Vähitellen ne ujoimmatkin alkavat heilutella varpaitaan ja sormiaan musiikin tahdissa ja jossain kohtaa ennen kevättä he jo tanssivat mukana."

Onnelliset harrastajat.
Tunnilla tanssittiin junatanssia, leikittiin luuta etsimässä olevaa koiraa ja vedettiin supermies-liikkeitä. Tunnin jälkeen lapsi oli innoissaan ja halusi heti jäädä toiselle tunnille. Nyt se jo laskee öitä ensi viikon lauantaihin. Ujoilusta ei näkynyt merkkiäkään.

Meininki viime vuoden kokeilussa oli kuin eri planeelta. Siellä vanhemmat komennettiin heti ensimmäisen tunnin alussa ulos salista lapsia häiritsemästä, lasten piti seistä suorissa riveissä ja heille opetettiin, millaiset ovat rumat ja millaiset ovat nätit varpaat. Tytöillä piti olla hiukset ponnarilla tai nutturalla ja vaalea tanssimekko päällä. Tsiisus.

Tajuan vasta nyt, miten hölmöä se meininki viime vuonna oli. Ei kolmivuotiaiden kuulu tanssia samoilla säännöillä kuin aikuisten. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä lasten harrastuksissa ei tarvitse heti treenata tosissaan ja kaikkien mahdollisten sääntöjen mukaan. Jos ilon liikuntaan, musiikkiin tai piirtämiseen tappaa heti alkumetreillä takakireällä niuhottamisella, voi kestää kauan ennen kuin ilon tekemiseen löytää uudestaan.

Onneksi oli pokkaa kokeilla toista tanssikoulua.

Tunnisteet: ,