ajusin tänään, että minulle ei ole ihan sama, minkänimisellä kadulla asun. Muutimme eilen takaisin kotiin anoppilasta, jossa olemme puoliso...

Kuka sinun kotikadullasi asuu?

3.9.14 Satu Kommentteja: 11

Tajusin tänään, että minulle ei ole ihan sama, minkänimisellä kadulla asun. Muutimme eilen takaisin kotiin anoppilasta, jossa olemme puolison lantiovamman takia viettäneet koko kesän. Kävelin tänään ensimmäistä kertaa tuttua reittiä moneen kuukauteen lapsen kanssa kotiovelta päiväkotiin ja sieltä töihin. Matka sujui jännittävissä merkeissä. Joillekin arkipäivän pelastus on kahvikuppi, aamulenkki tai nenään tulviva läheisen keksitehtaan tuoksu. Oma vireystasoni nousee, kun keksin historiallisia viitteitä lähiympäristöstä.
Viikinki Leifur Eiriksonin patsas hänen isänsä mukaan nimetyllä kadulla. Kuvassa myös suomalaisislantilainen risteytys.
Koin ahaa-elämyksen tajuttuani, että kävelen kotikulmillani pelkästään historiallisten merkkihenkilöiden tai vanhojen muinaispohjoismaisten pakanajumalien mukaan nimetyillä kadunpätkillä. Lähikortteleissa on ainakin Óðinsgata (pääjumala Óðinn), Freyjugata (hedelmällisyyden jumala Freyja), Lokastígur (jumalperheen ilkimys Loki) ja Baldursgata (viattomuuden ja rauhan jumala).

Me asumme erään keskiaikaisen Islanninsaagojan päähenkilön mukaan nimetyllä kadulla. Seuraava katu meistä alaspäin on yhden toisen Islanninsaagan päähenkilön nimikkokatu. Ja niin on myös se katu, jota pitkin kävellään lähiuima-altaalle. Lapsen päiväkoti on kadulla, joka on nimetty Gröönlannin valloittaneen viikingin, Erik Punaisen mukaan.
Matkalla töihin. Lokin polulta oikealle tai merenjumalan katua Njardargataa alaspäin kohti merta.
Tuntuu hienolta, että nuo vuosisatoja olemassa olleet tarinat ja osittain todellisetkin tyypit ripottelevat edelleen merkityksiä kotinurkilleni. Samasta syystä viihdyin vanhoissa taloissa, vaikka ne ovat pienine vessoineen ja ahtaine käytävineen miten epäkäytännöllisiä tahansa. Tykkään siitä ajatuksesta, että en ole ensimmäisten joukossa asumassa näitä seiniä tai kävelemässä näitä katuja. Ennen minua on ollut satoja ja minun jälkeeni tulee satoja.

Joskus sitä  näköjään jää miettimään oman olemassaolonsa mysteeriä ihan tavallisena sadepäivänä matkalla kodista päiväkodin kautta töihin.

11 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä ihan mielettömän kiinnostava tapa kirjoittaa. Ainoa harmi on se, ettet aina jaksa jokapäivä päivittää uutta juttua (ymmärrän, elääkkin täytyy) , mutta silti käyn pari kertaa päivässä tsekkaamassa josko nyt ois jotain kivaa tullut. Tykkään sun tyylistä ja kadehdin sun pitkää ihanaa kiipeilijämiestä ja fiksua tytärtä ja hyvää anoppisudetta,mutta en niitä pois halua sulta vaan itellekkin jotain hieman samaa. Ehkä se pitkä ihana sinkku kiipeilijämies...tunnetko jonkun.. Heh.

    Sun kirjavinkit on niin parhaita. Kiitos. Ja kuvat on mageita. Haaveilen reissusta Islantiin, mut vielä en ole päässyt.

    Kiitos tästä mahdollisuudesta lukea blogiasi ja elää hieman Islantilaista elämää. Olkaa onnellisia ja terveitä ja iloisia. Kaikkea hyvää elämäänne toivoo blogifanisi Hellu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hellu, kiitos ihanasta kommentista! Kuule, tunnen pajlon sinkkukiipeilijämiehiä, tänne vaan ;-)

      Poista
  2. Kauniita sadepäiväkuvia ja mielenkiintoista tietoa lähikatujenne nimistöstä. Itse asun Turussa alueella jonka kaikki tiet ovat erilaisia mittoja. On Pannikuja, Hehtokuja, Kappakuja,Hinkalokuja ja Puutakuja, jolla itse asumme. Puuta on tutkimusteni mukaan vanha venäläinen painomitta; 1 puuta = vähän yli 16 kg. Posti meille tulee Puutarhakujalle tai Puutteenkujalle tms. ja aina saa tavata, että mikä se osoite olikaan. Mutta hauskaahan se on.
    Mukavia päiviä jälleen omassa kodissanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä ollut ennen kuullut puuta-mittayksiköstä, uutta tietoa mulle. Mistäköhän tuo mittayksiköt kadunnimissä johtuvat, onkohan siinä ollut joku teollisuusalue aikaisemmin? Kiinnostavaa!

      Poista
  3. Mua viehättää Islannissa tuo, että maan asutushistoria ja sukupuut on niin hyvin tiedossa. Ja omaleimaiset nimetkin - että hiekkalaatikolla ei ole monta Williamia, Oliveria ja Alicea (terveisiä Ruotsista), vaan vaikkapa Guðmundur, Þorsteinn ja Hafnhildur.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ups, kirjoitusvirhe viimeisessä nimessä. Sitä se omaleimaisuus teettää.

      Poista
    2. Islantilaiset nimet <3 Mulla meni vuosia, ennen kuin opin kirjoittamaan kavereideni nimet oikein.

      Poista
  4. Kerran Reykjavikissa käyneenä kiinnitin itsekin huomiota noihin kadunnimiin, niitä oli mielenkiintoista tutkia. :) Omassa kotikaupungissani on myös paljon kivoja kadunnimiä, mm. jo muuksi muutettu, muttta aikanaan kovasti naurattanut Varvitie. :) Oman kotikadun nimen yhtymäkohtaa merestä kovin kaukana olevaan kaupunkiimme en kuitenkaan ole löytänyt, asun nimittäin Merimiehenkadulla. :D

    Gwenn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islantialisia naurattaa muuten paljon suomalainen tienviitta Tuusula tai Tuusulanväylä. (Viittaa alapääjuttuihin - kuinkas muuten...) :)

      Poista
  5. Hei kiitos selvennyksestä, terveisin pää puskassa kaksi vuotta Reykjavikissa aikoinaan asunut tohelo. Olis vissiin sittenkin pitänyt lukea niitä saagoja niin olis osannut arvostaa katuja joilla asui :D

    -Mira

    VastaaPoista
  6. Mikkelissä kaupunginosien kadut on yleensä jonkun teeman mukaan nimettyjä. Keskusta on nimetty historiallisten henkilöiden / paikkojen mukaan, asuimme ennen Linnankadulla (loogista, vankila oli samalla kadulla)... :) Nykyään asumme Launialassa ja täällä kadut ovat kaikki eläinaiheisia. On Palokärjenkatu, Koppelonkatu, Keltasirkunkatu, Poronkatu, Kontionkatu, Saimaannorpankatu, Riistakatu, Erämiehenkatu ja Tapiontie (missä siis itse asumme). Minua viehättää se, että luonto on tuotu niin hyvin esille tässä kaupunginosassa, sillä tämä on Mikkelin kaupunginosista muutenkin eniten luonnontilassa... :) Savisillassa puolestaan on erilaisten taruolentojen katuja, kuten Menninkäisenpolku ja Tontuntaival, aivan loistavia!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?