een parhaillaan seuraavaa kirjaani varten taustatutkimusta islantilaisista ja suomalaisista perheistä. Vertailen vähän syntyvyyksiä, perhek...

Kolme vuotta kotona

15.9.14 Satu Kommentteja: 221

Teen parhaillaan seuraavaa kirjaani varten taustatutkimusta islantilaisista ja suomalaisista perheistä. Vertailen vähän syntyvyyksiä, perhekokoja jne. Tänään aamulla hämmästyin todella, kun selasin Tilastokeskuksen katsausta vuodelta 2013. Sen mukaan  Suomessa: "Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan vuonna 2011 alle kolmivuotiaiden lasten äitien työllisyysaste oli 66,4 prosenttia. Samanikäisten lasten isistä töissä kävi 89,1 prosenttia."

Näkymä työpöydältä.
Olenhan minä koko ajan tiennyt, että äidit jäävät useammin hoitamaan lapsia kotiin kuin isät. Mutta kahdenkymmenenviiden prosenttiyksikön ero työssäkäyntitilastoissa oli silti todellinen yllätys. Ei, kyllä kyse oli ihan märästä rätistä päin naamaa. Miten ihmeessä ero voi olla näin suuri? Ja nyt en kyllä hyväksy vastauksesi mitään "alle kolmivuotiaiden lasten on parasta olla kotihoidossa" -pohdintaa. Koska jos näin todella on, miksi myös ne isät eivät ole siellä? Tai ainakin osa heistä?

Juhana Vartiaisella on hoitovapaista kansantaloudellinen näkemyksensä, joka ei minusta ole lainkaan täyspöllö. Kansantaloudellisten vaikutusten lisäksi kyse on kuitenkin myös taloudellisesta ja sosiaalisesta tasa-arvosta. Miksi tilastot näyttävät, että suomalaiset naiset sahaavat omaa oksaansa jättäytymällä vuosiksi työmarkkinoiden ulkopuolelle? Juhlapuheiden mukaan meidän suomalaisten naisten pitäisi olla niin kovin itsenäisiä, ahkeria ja yhtä hyvin yhteiskunnassa pärjääviä kuin miestenkin. Totuus taloudellisesta itsenäisyydestä näyttäisi kuitenkin olevan jotain ihan muuta.

Onkohan tämän blogin lukijoissa äitejä, jotka ovat jääneet kotiin useaksi vuosiksi lapsen/lasten synnyttyä? Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi näin ja miksi isät eivät jääneet. Tarkoitukseni ei ole mollata muita heidän valinnoistaan, vaan olen ihan aidosti kiinnostunut kokemuksistanne. Näiden tilastonumeroiden viereen kun olisi hyvä saada myös tarinoita tosielämästä. (Siis ihan omaksi mielenkiinnoksi, se jutun alussa mainittu kirja keskittyy Islantiin.)

221 kommenttia:

  1. Oisko tuossa takana se, että suurin osa naisista tienaa selvästi vähemmän kuin puolisonsa? Perheelle on taloudellisesti kannattavampaa, että äiti jää kotiin lapsia hoitamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin todennäköinen syy.
      Huono vaan, että kun tämä meno jatkuu, naiset ei koskaan tule tienaamaan yhtä paljoa kuin puolisonsa.

      Poista
    2. Mä oon kyllä sitä mieltä, että tää on monella perheellä ihan tekosyy. Meillä mies tienaa enemmän kuin mä (ainakin 1,5kertaisesti) ja silti hän oli ensimmäisen lapsen kohdalla kotona melkein 2 vuotta ja tän toisen kohdalla tulee olemaan kotona n. 1,5vuotta.

      Poista
    3. Mä en voi olla samaa mieltä. Meillä mies tienaa 2-kertaisen määrän ja koska mun palkka nettona on 1900€/kk, ei sillä oikeasti elä jos on asuntolainaa edes vähän.

      Poista
    4. Mä tienaan tällä hetkellä 1700€/kk bruttona kun jäin opintovapaalle, ja mies saa nyt sen säälittävän rapiat 300€/kk bruttona. Töissä ollessaan tienaa mies tienasi yli kaksinkertaisestai sen, mitä minä nyt.

      Poista
  2. Villi veikkaus, pienituloisempi jää herkemmin kotiin? Eikös naisen euro ole.. http://yle.fi/uutiset/naisten_ja_miesten_palkkaero_kasvaa_koko_tyouran/6863114 http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-elama/2013/05/12/naisen-osa-parempi-koulutus-ja-pienempi-palkka/20136612/139
    Jos tässä tulee lisäännyttyä ei ole vaikea matikkatoimitus jääkö kotiin se jonka palkka 2000e vai se, jolla se on 4000e.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuolla aikaisemminkin arveltiin, tämä yksinkertainen matikka saattaa olla siinä takana. Miesten keskipalkka on naista isompi (eikä se välttämättä johdu sukupuolesta vaan siitä, että johtavilla paikoilla ja kovapalkkaisissa asiantuntijapesteissä on useammin miehiä kuin naisia.) Naiset voisivat päästä näille ihan samoille tuloille, jos hakeutuisivat samoihin hommiin ja jos perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin.

      Poista
    2. Omalla kohdalla asian ratkaisi juurikin tuo 2000€ vs. 4000€. Aika harvalla naisella on halua tai mahdollisuutta oman talouden kustannuksella ryhtyä esitaistelijaksi.

      Poista
    3. Siksipä kannatan sitä miehille korvamerkittyä isyysvapaata. (Musta tuntuu, että mulla on jäänyt tässä asiassa levy päälle, oho.)

      Poista
  3. Naisen euro on 80 senttia? Mina olen ollut 3v kotona ihan siita syysta, etta odotin kaksoiskansalaisuutta ja sen myöta työlupaa taalla, suurin osa turkkilaisista naisista ( tuntemistani) joko menee töihin kun lapsi on vauva ( ja jaa isovanhemmille hoitoon) tai jaa kotiin, koska haluaa niin, pitaa olla hyva asema ja tulot, etta moni katsoo töihin paluun jarkevaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa hakemuksissa saattaa tosiaan vierähtää useampikin vuosi. Toivottavasti sait kaksoiskansallisuuden ja työluvan :)

      Vanhempainvapaakaudet ovat tosiaan Pohjoismaissa tosi paljon pidempiä kuin muualla. En kannata mitään kahdeksan viikon äitiysvapaamallia; kyllä vanhempainvapaakauden pitäisi olla ainakin se yksi vuosi. Mutta että kolme ja sekin suurimmaksi osaksi äideillä, pistää vähän mietiytttämään.

      Poista
    2. Sain molemmat ja sen myöta työnhaussa ja tyttö tarhassa :)

      Poista
  4. Villi veikkaus myös, että tälla asetelmalla se naisen 80 senttiä ei euroksi ihan heti muutu...

    VastaaPoista
  5. Mulla tiukkana ehtona oli että isä on kotona siinä missä äitikin, ja kun olin ekat 6kk ollut himassa, astui iskä kotivuoroon kunnes pentu on 1vee. Taloudellisesti on tiukantarkkaa mutta perhana, toimiihan tää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan itse sen helpotuksen tunteen tajuttuani, että isä hoitaa lasta ihan yhtä lailla kuin minäkin. Huomasin, että kun kotityöt ja lapsenhoitovastu on perheen aikuisten kesken jaettu, kaikki voivat paremmin.

      Poista
  6. Minä olin esikoisen kanssa 1v10 kk ja kuopuksen jälkeen molempien lasten kanssa kotona 3v. Meille olisi kyllä sopinut jakaa hoitovapaat mutta kun minä tienaan 2400€/kk ja isä yli 5000€/kk niin eipä paljon tarvinnut laskelmia, varsinkin kun tämän toisen lapsen jälkeen haluttiin pitää lapset kotihoidossa vähintään 2v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrettävä arjen ratkaisu, sillä kyse on kuitenkin useammasta tonnista.

      Ihan mielenkiinnosta kysyn: kävikö sulla koskaan tuossa tilanteessa mielessä, että sä olisit halunnut olla se kovapalkkaisempi osapuoli, joka hoitaa rahat himaan ja puoliso olisi ottanut kopin kotihommista?

      Poista
    2. Hyvä pointti!

      Poista
    3. Vastasin tuonne alkupäähän, minä olisin milloin tahansa se kovapalkkaisempi osapuoli tai EDES samanpalkkainen kuin mies. Tai edes parisataa pienempi liksa kuin miehellä. Silloin mies saisi aivan vapaasti jäädä kotiin ja se olisi suotavaakin.

      Poista
    4. En osaa sanoa olisiko meillä pidetty näin pitkiä vapaita jos molemmilla olisi tuollainen asiantuntijatyö kuin miehelläni, luultavasti ei. Jos taas minä olisin se hyväpalkkainen ja mieheni ei + minun työni kaltaisesti helposti korvattava, hän olisi ollut kotona niin pitkään kuin olisi jaksanut olla, ainakin siihen 2v.

      Poista
  7. Olin ensimmäisen lapsen kanssa 1v 4kk kotona ja toisen synnyttyä 2v .Minulla ei ollut työtä mihin palata, joten oli helppo jäädä hoitomaan lapsia. Mieheni on hyvätuloinen, joten olisin voinut olla pidempäänkin kotona niin halutessani. Minulle on jäänyt ihan hyvät muistot kotiäitiydestä, aamut olivat rauhallisia ja ei haitannut vaikka lapset sairasteli jatkuvasti. Pitkä kotonaolo voi tosin vaarantaan takaisin työelämään pääsyn, sillä useilla aloilla työpaikat ovat "kiven alla" nykyisin.

    Syyt äitien kotona olemiselle ovat yleensä rahalliset. Mies tienaa enemmän ja naisilla pätkätyöt ovat yleisempiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin totta.

      Tarvittaisiin joku ratkaisu siihen, että nämä roolit jakautuisivat tasaisemmin. Siis että miehet jäisivät useammin kotiin hoitamaan lapsia ja naisten palkkataso nousisi ja tarjolla olisi vähemmän pätkätyötä. Olen kuullut useamman pk-yrittäjän manaavan just sitä, että naisia ei uskalla ottaa kuin pätkätöihin, koska ne jäävät kuitenkin kohta äitiyslomalle ja vanhempainvapaille ja sitten tulee kustannuksia, ja pitää etsiä sijaista jne. Mä uskon (edelleen), että yksi hyvä keino tähän olisi tasata vanhempainvapaita äidin ja isän kesken.

      Poista
    2. Loppuraskauden ja synnytyksen takia nainen on kuitenkin altavastaaja, koska ne vievät niitä työkuukausia vaikka kuinka muutoin tasattaisiin vanhempien välillä. Ja ainakin näin sivustakatsojana huomannut lähipiiristäni, että aika paljon on sairaslomaa raskauden vuoksi... Ei ihan helppo ja halpa juttu työnantajalle, vaikkapa pienelle yritykselle esim. Sanon suoraan, vaikka nainen olenkin.

      Poista
    3. Näinpä. Olen kuullut samaa monen yrittäjän (etenkin pk-yrittäjän) suusta.

      Poista
  8. Meillä minä jäin kotiin, koska halusin. Tienaisin kyllä enemmän kuin mieheni, taloudelliset syyt eivät siis meillä painaneet. Nyt täydennän opintojani, toivun vakavasta sairaudesta, teen iltaisin vähän palkkatöitäkin ja olen päivät pitkät parhaassa mahdollisessa seurassa eli pienten poikieni kanssa!
    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa, että teitte tämän ratkaisun ei-taloudellisilla perusteilla. Toivon nopeaa sairaudesta toipumista sinulle :)

      Poista
  9. Mä käytin kotihoidontukiajasta ison osan opintotukena tehdäkseni opinnot ja gradun loppuun. Lasta hoiti mummi kolmesta neljään päivään viikossa. Mies on maahanmuuttaja, jonka oli tuossa vaiheessa otettava vastaan kaikki mahdolliset työt saadakseen jonkinlaisen otteen elämästä Suomessa. Nyt olen yrittäjä, joten hypoteettiselle toiselle kierrokselle pitäisi laatia toisenlaiset suunnitelmat.

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti tuo niin hyvin esiin sen, että tilanteet todella ovat joka perheessä erilaisia. Hienoa, että sait opinnot loppuun :)

      Poista
  10. Mä olen ollut kotona nyt 2,5 vuotta putkeen eikä loppua vielä näy, kun uudempi tulokas on vasta 5 kk. Tehtiin kaksi lasta putkeen. Osittain siitä syystä, että haluttiin pieni ikäero eikä mua hotsittanut vielä mennä töihin. Kuulun siihen outoon vähemmistöön (??) jonka mielestä kotona on nastaa olla lasten kanssa ja ihmetellä syksyn lehtiä puissa, opettaa esikoiselle mikä on leppäkerttu ja mikä heinäsirkka. Kaikki samanikäiset äidit on menneet aikoja sitten töihin, mutta mä vaan palloilen täällä. Ja mulla on parempi palkka, kun mun miehelläni. Ja ennen kun näille lomille jäin, olin säästänyt sellaset 10 000e, jotta voin olla kotona pitempään. Tietty mies ehkä maksaa nyt enemmän sellaisia äkillisiä juttuja, mutta kiinteät kulut menee puoliksi edelleen, lainan lyhennykset, vastikkeet yms. Ehkä mä otan tän vähän vuorotteluvapaana. Samoja kliseitä voisin viljellä, kun mitä ennenkin on kuultu "lapset on pieniä vaan kerran" jne, mut kyllä mä teen tän etenkin itseni takia. Nautin tästä, vaikka välillä vähän vituttaakin. Mut niin vituttais töissäkin, jos ei rankemmin jopa. Aion olla kotona vielä vajaa puolitoista vuotta, ja sit meen takas töihin. Mies saa maistaa kotiarkea vielä 8 kk ajan mun paluun jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superkiinnostavaa! Ja propsit suoruudesta, siitä että sanoit tehneesi päätöksen myös itsesi takia.

      Kyllä kotona voikin olla ja onkin hauskaa. Silti kaipaan itse sitä, että käyn arkisin töissä kodin ulkopuolella. Mutta mehän olemme kaikki erilaisia ja saamme eri asioista kiksejä.

      Upea juttu muuten, että oli mahdollista säästää ennen kotiin jäämistä. Se on varmasti helpottanut arjen pyörittämistä.

      Poista
    2. Onkohan yleistä, että nainen käyttää omia säästöjään vanhempainvapaiden kustantamiseen ja maksaa vapaillaankin vielä kaiken puoliksi?

      Poista
    3. Mä en ole kuullut vastaavasta paljoakaan. Mutta harvemmin tilanne varmaan on se, että ne huomattavasti isommat tulot ovat äidillä.

      Poista
    4. Me tienattiin about saman verran, kun jäin kotiin. Olin kans säästänyt reilusti yli 10,000 vapaita varten. Käytännössä maksoin osuuteni asuntolainasta, mutta muuten osallistuin vähemmän. Miinukselle taisin jäädä, mutta en ihme kyllä ole siitä pahoillani vaikka tarkan euron nainen olenkin. Eiköhän menot tasoitu vuosien mittaan muutenkin.

      Poista
    5. Me säästimme mieheni kanssa yhdessä tuon n. kymppitonnin, josta maksetaan kotona olevan osuus kuluista.

      Minä äiti olin itse asiassa se kovempipalkkainen, mutta kiitos verotuksen, ei kovin monen satasen eroa nettona.

      Tarkoitus oli olla kotona 1v3kk ja miehen vielä 3kk päälle. Mutta hän sai töissä esimieshomman, joten lapsi meneekin aiemmin päiväkotiin.

      Vähän harmittaa, kun muuten ollaan aika tasaveroisesti kaikki hoidettu... Olisi mieskin päässyt pyörittämään arkea pidemmäksi ajaksi kuin isyysvapaaksi. Ja kärsimään sen, kun kelalta saakin vain murto-osan siitä mitä palkkaa tulisi. Vaikka on säästöjä, niin kyllä se palkan puute riepoo.

      No, ihanaa tämä aika kuitenkin on, vaikka maksaa yhtä paljon kuin pieni auto!

      Poista
    6. Täällä myös yksi kotona oleva äiti, jonka palkkatulot paremmat kuin isän. Itselläni on myös säästössä kovapalkkaisesta työstä sivuun laitettua rahaa useampi kymppitonni, joten taloudellisesti kotiin jääminen oli mahdollista. Maksamme mieheni kanssa kaiken puoliksi. Aion olla kotona, kunnes esikoisemme on 3 vuotias. Hoitovapaan aikana olen myös perustanut yrityksen ja työllistän itseäni epäsäännöllisesti. Todennäköisesti en enää palaa kovapalkkaiseen työhöni, vaan vaihdan kokonaan alaa (pienempipalkkaiseksi). Rakastan olla kotona lapsen kanssa enkä vaihtaisi tätä aikaa mihinkään! Koen olevani etuoikeutettu ja kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan viettää kotona lapsemme kanssa.

      Poista
  11. Kyllä minäkin oletan, että rahastahan tässä on kysymys (joka ei pelkästään ole 80 centin naisten euro vaan myös uravalinnoista.)
    Meillä minä olen aina olen aina ollut vähintään yhtä hyvätuloinen mieheni, joten aidosti on pystytty keskustelemaan siitä kumpi jää kotiin - ilman jomman kumman palkkaan liittyvää painoarvoa. Ja kyllä - mieheni on jäänyt molemmilla kerroilla kotiin oman suht lyhyen äitiyslomani jälkeen.
    Perheissä, joissa naisen palkan osuus on suhteellisesti selkeästi pieni miehen palkkaan verrattuna ja/tai nainen on ns. matalapalkka alalla, ei naisen käteenjäävä palkka ole niin suuri, että perheen kokonaistalouden ja pitkän tähtäimen suunnittelun kannalta ei ole järkevää, että nainen jää kotiin.
    Minusta kyllä yllättävän iso osa (ainakin itse tuntemiani) miehiä olisi (ollut) valmis jäämään kotiin, mutta - varsinkin nykyajan työpaineessa - yhtälö ei vain usein yksinkertaisesti toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No perhana, puhut kyllä asiaa! Jotenkin tuota työpainetta pitäisi saada tasattua sillä tavalla, että molemmilla vanhemmilla olisi mahdollisuus käyttää se vanhempainvapaa, etenkin kun haluja siihen vaikuttaisi kuitenkin olevan myös iseillä.

      Poista
    2. Ihan samanlaiset työpaineet ne voi naisellakin olla, mutta jostain syystä naiset joustaa. Minä mukaan lukien. Vaikka nautin kotivuosista niin kyllähän se suoraan sanottuna välillä vitutti, kun nuoret miehet kiilasi komeasti urapolulla meikäläisenkin edelle.

      Poista
    3. Niinpä.
      Pitäisi vaan todeta, että mun joustaminen loppu ny!

      Poista
  12. Meillä päätettiin laittaa lapsi hoitoon vasta hänen täyttäessä kaksi vuotta. Vanhempainrahakauden ajan minä olin kotona, mutta sen päättyessä vakavasti harkittiin, että mies olisi jäänyt päivätyöstä kotiin - hänellä on sitten lisäksi vielä iltatyö. Minun työajat ei olisi kuitenkaan tähän joustaneet, joten mies sitten jäi tekemään kahta työtä ja minä kotiin. Sittemmin tosin irtisanouduin töistäni ja perustin oman yrityksen, sillä lapsenhoidon ohella minä vain yksinkertaisesti haluan ja tarvitsen tehdä jotain muutakin! Työnteko 15-kuisen, todella aktiivisen lapsen kanssa ei kyllä aina ole ihan herkkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siinä joutuu "vähän" multitäskäämään. Tsemppiä!

      Poista
  13. Lasketaankohan sinne tällaiset kuin mie? Eli töitä ei ole, mutta opiskelupaikka odottamassa. Mieskin opiskelee, ja vielä alaa, josta ei jäädäkään noin vain kotiin lasta hoitelemaan. Ollaan kyllä puhuttu, että jos toinen joskus tulee (silloin olisimme molemmat työelämässä), niin mies saisi oman osuutensa hoitaa kotona olemisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on sellainen ala, josta ei voisi jäädä lasta kotiin hoitamaan?

      Poista
    2. Muakin kiinnostaa tuo! Kuitenkin alalla kuin alalla työskentelevät naiset jäävät perhevapaille, käytännössä lähes kaikki useiksi kuukausiksi.

      Poista
    3. No yksi koulu on - Maanpuolustuskorkeakoulu. Jos sieltä haluaa jäädä kotiin hoitelemaan lasta, on käytännössä lopetettava koulu. Ei kuten miulla (sairaanhoitaja), että ilmoitan vaan kansliaan "moro, tuun vuoden-parin päästä jatkamaan".

      Poista
    4. Ja tuota alaa ei vielä kovin monta naista opiskele, ja jotka opiskelevat, eivät taatusti hanki lapsia kesken opintojen.

      Poista
    5. Kyllä MPKK:stakin saa pitää välivuotta, esim lasten vuoksi, ja jatkaa seuraavan vuosikurssin kanssa. (Tosielämän esimerkki on tiedossa, jossa mies piti välivuoden hoitovapaan vuoksi, eli en huutele vain teoreettista mahdollisuutta vaan käytännössäkin todistettua.) MPKK:kin on nykyään "tavan" yliopistostatuksella, samat oikeudet opintojen lykkäämiseen sielläkin on. Tosin sillä varauksella että lykkäys on aina sen vuoden, eli ei voi pitää lyhyempää pätkää opintojen aikataulun vuoksi.

      Poista
    6. Kiitos kun jaoit tämän tiedon, Äni!
      Siinä Sanna on ihan oikeassa, että naiset taitaavat olla MPKK:ssa aikä vähemmistössä.

      (Tästä tuli mieleeni anekdootti 1960-luvun TKK:lta. Ei siellä juuri naisia ollut. Ei ollut kuulemma naisille edes omia vessoja. Ämpäri löytyi siivouskomerosta! Kuulin tämän tuohon aikaan rakennusalan DI:ksi opiskelleelta)

      Poista
    7. Siis tietenkin saa olla poissa, mutta eihän siinä ole mitään järkeä, että mies jäisi nyt vuodenvaihteessa kotiin, kun jatkan omia opintoja, ja joutuisi sen muutaman kuukauden takia lykkäämään koulutustaan jopa kaksi vuotta. Kun taas mie voin hypätä kelkkaan takaisin milloin vain lystää. Ja kyseessä EI todellakaan ole mikään tavallinen yliopisto!

      Poista
  14. Itse palasin opintojen pariin vuoden ikäisen lapsen yksinhuoltajaäitinä. Ai että oli muuten herkkua vaihtaa kotihoidontuki vielä pienempään opintotukeen ja siiten päälle vielä raahata itsensä ja lapsi opiskelija-arjen ja lapsiarjen läpi. Mutta niin vaan selvittiin, läpi koulutuksen, työn perässä muuton ja kivuliaan työllistymisen.. Jostain kumman syystä tälläinen päälle kaksikymppinen yhden lapsen äiti ei ollut kenenkään ykkösenä palkkauslistalla. Nytkin siis pätkätöissä, töiden jatkumista saa jatkuvasti jännittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi perse. Toivottaasti työsuhteesi vakinaistettaisiin!

      Poista
  15. Mä olen ollut molemmista lapsista reilun vuoden kotona ja mies perään puoli vuotta. Yhdessä pätkässä mä olin vieläpä opintovapaalla ja mies hoitovapaalla.

    Me ei olla kovin uraorientoituneita, joten tämä isän kotiin jääminen on myös ollut ihan "täytyyhän senkin saada olla kotona" -ratkaisu. Siis tasa-arvoa ihan siitäkin näkökulmasta, että ei äiti vain voi saada olla pois töistä. Kun mun mielestä edelleen kotona on helpompaa ja leppoisampaa kuin töissä.

    Mutta kyllä täytyy sanoa, että kun on itse töissä ja mies hoitovapaalla ja kaikki omat tulot menee perheen juokseviin menoihin, niin on käynyt itsellä mielessä, että olenko ihan ainoa ihminen maailmassa jota rupeaisi pännimään se, että puoliso olisi vaan kotona ja mä töissä raatamassa. Ei siis meidän tilanteessa käynyt niin, kun tämä nyt meni aika tasan se hoitovapaa-aika ja ihan yhteinen päätös jne, mutta jos kuvittelin tilannetta, jossa puoliso olisi vaikka 6 vuotta putkeen kotona ja mä vaan töissä. Havaitsin siis itsessäni sen, että mua rupeaisi se asetelma häiritsemään ihan tosi paljon.

    Mutta joo, en osunut varsinaisesti siihen joukkoon, jolle kysymyksesi asetit. Luulisin, että kun naisia on enemmän pätkätöissä ja matalapalkka-alalla niin sitten se kotiin jääminen on helppo ratkaisu. Tiedän myös paljon vähän vähemmän kouluttautuneita naisia, jotka ihan tietoisesti ammattikoulusta valmistuttuaan haluavat ryhtyä kotiäidiksi (tuleville) lapsilleen mahdollisimman pikaisesti. Osa näkee sen äitiyden eri tavalla kuin mina itse. Se on se mistä tulee tarkoitus elämään, työ on toisarvoista eikä sinne työelämään ole edes erityistä hinkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen voi näinkin ajatella. Osa viihtyy paremmin kaikki päivät kotona lasten kanssa kun töissä (eikä se ole merkki mistään omituisuudesta). Hienoa, että ootte ottaneet vuoroja :)

      Mä mietin näissä "nuorena kotiäidiksi, ei koulutusta" -keisseissä aina ekana sitä, että mitä sitten, jos tuleekin ero tai mies joutuu vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai sattuu jotain muuta.

      Poista
    2. Mun täytyy myöntää että nuorena opiskelevaksi kotiäidiksi oli aivan ihanaa! Olen nyt valmistumassa ammattikorkeakoulusta (matalapalkka) ammattiin ja tiedän että parhaiten viihtyisin kotona lasten kanssa / tehden todella osa-aikaista työtä. Olen siis koulutukseltani sairaanhoitaja/terveydenhoitaja. Kotielämä vaan sopii minulle, jos on jotain pientä puuhaa (opiskelu, keikkatyö) siinä sivussa.

      Poista
    3. Aika harva miettii taloutensa turvaamista ikävien skenaarioiden varalta: puolison kuolema, avioero jne. Mua vähän hämmästyttää miten monet ovat esim. avoliitossa, kun sitten jos avopuoliso kuolee niin ei ole oikeutettu leskeneläkkeeseen ja perintökuviotkin voivat olla melko kinkkisiä. Mä luulen, että moni ei vain tiedä tuota - että leski saa sitä leskeneläkettä, mutta avopuoliso ei.

      Poista
  16. Kommentit tuntuu vähän jakautuvan: A) nainen on jäänyt kotiin, koska miehellä on ollut paremmat tulot tai B) naisella on ollut paremmat tulot, mutta on halunnut jäädä kotiin. Paistaako molempien rivien välistä silti perinteinen sukupuoliroolijako, sitä on syytä analysoida. Mä olin kotona yli 2,5 vuotta. Olen nainen ja se parempipalkkainen meistä enkä erityisesti todellakaan halunnut olla kotona ainakaan yli 1,5 vuotta. Kunnes sattuma/kohtalo/whatever astui peliin ja mies sai työkomennuksen New Yorkiin. Kysymykseen "Haluatko palata töihin vai lähteä vuodeksi New Yorkiin, mä maksan" vastaus oli helppo. New York on hieno kaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Ja eihän siinäkään ole mitään huonoa, että ihmiset haluavat olla kotona lapsia hoitamassa. Jonkun se vaan täytyy maksaa / tienata, ja näkisin mielelläni että siihen hommaan osallistuisivat kaikki kykenevät tasaväkisesti.

      PS. No olisin mäkin yhden vuoden Nykissä tuossa tilanteessa valinnut :D

      Poista
    2. Tosi hyvä pointti, että miksi puhutaan lastenhoidon ja kotivastuun jakamisesta eikä taloudellisen vastuun jakamisesta. Eli kai nyt naisillakin on vastuu perhettä elättää?

      Poista
    3. Ehdottomasti on!
      Ei kai meistä kukaan halua palata siihen aikaan, jolloin mies tienasi ja omisti kaiken - myös vaimonsa - ja päätti kaikesta - myös vaimonsa tekemisistä.

      Poista
  17. Mä en kyllä ole kokenut 'sahaavani omaa oksaani' tai muuta vastaavaa jäädessäni kotiin. Tilastoja katsoessa täytyy ottaa huomioon, että ne muodostuvat lukemattomista yksilöllisistä tilanteista. Syyt jäädä kotiin voivat olla taloudellisia tai muuten vaan henkilökohtaisia. Vaikka on varmaan ihan kirosana nykyään, mutta voisiko naisen ja miehen biologiassakin olla jokin pienenpieni ero, vaikka siitä ei näinä tasapäistämisen aikoina saakaan enää puhua? :) Meidän tilanteessa painaa paljon paitsi palkkaerot, myös se että mulla on kunnallinen vakivirka, eli varma paikka odottaa, kun taas miehen tilanne yritysmaailmassa on aika erilainen. Meidän työt myös on luonteeltaan erilaisia, mä olen täysin korvattavissa toisella saman koulutuksen ja kokemuksen omaavalla, mies taas enemmän asiantuntija-tyyppisessä hommassa. Eiköhän jokaisella perheellä ole omat syynsä ratkaisuihinsa, ja kokonaisuus muodostuu näistä. Mä en oikein välitä 'kotiäidit vaikka väkisin töihin' -jutuista, tai siis ollenkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiseessa ja miehessä on biologisia eroja, sehän on selvää. Jo pelkästään synnyttäminen ja rintaruokinta ovat asioita, jotka pistävät mutsit ekana kotiin. Mutta se, kumpi kotiin jää esim. kolmeksi vuodeksi on taas asia, johon en näe mitään biologista selitystä. Uskon, että hoitovietti se on miehilläkin.

      Perheet tosiaan ovat erilaisia ja ihmiset tekevät omaan arkeensa sopivia ratkaisuja. En kuitenkaan usko, että esim, kolmen vuoden hoitovapaa tulee olemaan kovin kestävä juttu talouden kannalta, varsinkin kun syntyvyys on laskenut ja väestö ikääntyy. Kannatan edelleen sitä tasaista perhevapaiden jakomallia, joka laittaa myös isän isyyslomalle ainakin muutamaksi kuukaudeksi.

      Poista
    2. Mä en ole talouden kannalta yhtään niin huolissaan naisten tavasta hoitovapailla pari vuotta, kuin siitä että Suomessa alkaa olla aivan järkyttävän suuri joukko terveitä, työikäisiä ihmisiä, jotka ovat poissa työelämästä ihan muista syistä. Hoitovapaalle ei kukaan jää taloudellisesti kannattavien tukien takia, vaan kyllä se on edelleenkin enemmän arvovalinta, eletään sitten pienemmällä sen aikaa. Sen sijaan oikeasti todella pitkiin ansiosidonnaisiin työttömyyskorvauksiin en viitsi edes mennä.. Siinä vaiheessa kun yhteiskunnan tuki edesauttaa passivoitumista, ollaan ongelmissa. Hoitovapaiden suhteen tätä ongelmaa tuskin on. Itse asiassa, äitiyslomasijaisudet saattavat auttaa ehkäisemään jonkun toisen totaalista syrjäytymistä työelämästä, vaikka samasta paikasta ei vakituista työtä saisikaan. Siltä kantilta katsottuna tällainen töiden 'jakaminen' ei olekaan todellakaan yksinomaan huono asia, vaan saattaa jopa antaa mahdollisuuksia vaikkapa nuorelle vastavalmistuneelle päästä kiinni työelämään. :)

      Poista
    3. Joo, toi on totta. Äitiysvapaasijaisuudet ovat hyviä paikkoja vastavalmistuneille. Mutta niin olisivat hoitovapaasijaisuudet isien hoitovapaapätkillekin. Että miksi juuri naisten työt pitäisi "jakaa". Yhtä hyvin lastaan hoitavalle miehelle palkataan sijainen.

      Poista
    4. Tämä oli siis kommenttina siihen, että hoitovapaalla oleminen ei ole talouden kannalta kestävää. Se, kumpi siellä hoitovapaalla on, on siinä asiassa aika sama, en siis ottanut kantaa siihen, vaan siihen että yhteiskunnan kannalta tämä on taloudellisesti huomattavasti pienempi taakka kuin kasvava työttömyys muista syistä.

      Poista
    5. Itse asiassa pitkiä kotihoidontukikausia (eri asia toki kuin hoitovapaa) on eniten vähän koulutetuilla ja sellaisilla naisilla, joilla ei ole työpaikkaa odottamassa. Eli niissä on kyllä aika paljon olosuhteiden pakkoa eikä välttämättä kyse ole niinkään arvovalinnoista.

      Poista
    6. Tuota. Eikös kotihoidontuesta juurikin puhuta yleisesti nimellä hoitovapaa. Vanhempainvapaa on sitten eri asia.

      Poista
    7. Kotihoidontuki = etuus, jota saa, kun alle kolmevuotias lapsi (jonka vanhemmat ovat jo käyttäneet vanhempainvapaansa) ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Hoitovapaa = vapaa ansiotyöstä vanhemmalle, joka hoitaa sitä alle kolmevuotiastaan kotona. Kotihoidontukea voi siis saada toki vanhempikin, joka ei ole hoitovapaalla (esim. jos ei ole työpaikkaa, josta sitä vapaata voi ottaa) ;).

      Poista
  18. Olin lasten kanssa kotona yhteensä vähän vajaat neljä vuotta, joskin tein vähän keikkatöitä ennen toisen lapsen syntymää. Kotiin jäämiseen oli monta syytä. Paikkakunta oli vielä itselle suht uusi, enkä ollut löytänyt pysyvää työpaikkaa, joten oli luonnollista, että mies pysyy vakkarityössään ja jään itse esikoisen synnyttyä kotiin ja teen samalla ekstraopintoja, jotka olin aloittanut valmistumisen jälkeen. Toisaalta myös halusin lapsen olevan vähintään yli vuoden ennen kuin sen tarttee mennä hoitoon.

    Kun esikoiselle sit tuli vähän ikää ja olisin voinut jo viedä sen hoitoon, ei ollut mitään hoitopaikkaa järkevän välimatkan päässä, joten senkin takia pysyttiin lapsen kans kotona. Sit tuli kuopus, joka pidätti vielä puolitoista vuotta kotona. Jälkeenpäin tietty harmittaa, että meni monta työvuotta sivuun ja kollegoista miehet ja lapsettomat porskuttivat komeasti ohi, mutta mitäpä sitä enää rutisemaan. Ehkä mulla on tässä vielä työvuosia aikaa kartuttaa eläkettä. Ja vaikka työkokemusta ei ole niin paljoa kuin niillä mun kotivuosien ajan työskennelleillä, niin ainakin mun kohdalla on varmaa se, että enää ei tule äitiys- tai hoitovapaita. Se vajaat neljä vuotta kotona oli riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin on taas musta vallan mainio esimerkki erilaisten perheiden erilaisista tilanteista. Varmasti sulla on vielä paljon työvuosia jäljellä (ja eiks ne juuri suunnittele nostavansa eläkeikää Suomessa).

      Poista
  19. Mä oon ollut nyt 35 kk kotona ja mies 4. Aion olla vielä 4 kk ja mies 6, eli ihan ei mene puntit tasan meilläkään.

    Molempien palkalla pystyy perheen elättämään, vaikka miehen palkka onkin kivunnut ohi omani sillä aikaa kun hoidan lapsia. Täydellisessä maailmassa mä olisin ollut kummankin lapsen kanssa vuoden himassa, sitten mies toisen vuoden. Kummallekin kaksi vuotta kotona ja lapset tarhaan 2- ja 4-vuotiaana. Tätä suunnitelmaa sotki se, että ikäero on alle 2-vuotta, mutta enemmän se, miten miehen työnantaja (ja työelämä ylipäätään) suhtautuu miesten isäkuukautta pidempään) hoitovapaaseen. Meidän arvion mukaan miehen uralle olisi tuonut enemmän vaikeuksia olla pitkään kotlna kuin mulle, eikä kumpikaan meistä ollut valmis lähtemään pioneeriksi.

    Lisäksi mä olen mielelläni kotona, enkä usko suuremmin "sahaavan omaa oksaani ". Olen koulutettu, osaava ja älykäs ihminen, ehdin vielä halutessani kuroa kiinni kotona menetetyt ylennykset ja palkankorotukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ehdit kuroa :)
      Mä olen ihan varma, että miesvaltaisilla aloilla ja yrityselämässä ylipäätään ei kyllä muuteta suhtautumista isyysvapaisiin ennen kuin niistä tulee kaikille iseille pakollisia.

      Poista
    2. Siksipä mä toivonkin, että isyysvapaista tulee pakollisia. Eikä mitään höpölöpö paria kuukautta, vaan tasan puoliksi äidin kanssa, jos minulta kysytään :)

      Poista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Ensimmäisen lapsen ollessa pieni itselläni ei ollut vakityöpaikkaa ja kun töitä tarjottiin jo silloin kun olin äitiyslomalla, lähdin töihin kun muksu oli kymmenkuinen ja muksu meni hoitoon; ei silloin (90-luvulla) edes keskusteltu, että mies olisi jäänyt kotiin lasta hoitamaan. Toisen lapsen synnyttyä (neljätoista vuotta ensimmäisen jälkeen) palasin töihin lapsen ollessa kymmenkuinen ja mies jäi kotiin lapsen kanssa kotihoidontuella vuodeksi. Olisin kyllä voinut itsekin jäädä kotiin lasta hoitamaan, mutta meille oli taloudellisesti edullisempaa, että mies jäi kotiin ja toisaalta se mahdollisti hänellekin vuoden tauon työelämästä, yhdessä lapsen kanssa joka nukkui päivittäin neljä tuntia putkeen ulkona vaunuissa päiväunia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ajat muuttuneet 15 vuoden aikana. Olen muuten kateellinen noista neljän tunnin päiväunista, heh.

      Poista
  22. Minä en ole ollut vuosia kotona lasten kanssa, vaan esikoisen kanssa 1v2kk ja kuopuksen synnyttyä molempien kanssa 1,5v. Ansaitsen, tai oikeammin ansaitsin, yhtä paljon kuin mieheni. Meillä syy ei siis ollut taloudellinen, vaan mies ei yksinkertaisesti halunnut. Lasten kotihoito ei ole hänen prioriteettilistallaan niin korkealla, että riskeeraisi urakehityksensä sen vuoksi, vaan hän laittaisi ne tyytyväisenä päiväkotiin. Toinen syy on se, että minua kammoksutti ajatus työpäivän jälkeisestä kotityövuoresta; meillä kun on miehen kanssa hiukan erilainen käsitys kodin siisteydestä ja ruokavaliosta, vaikken minäkään todellakaan ole mikään perfektionisti tämän(kään) suhteen. Kolmas syy on se, ettei minulla ole vakituista työtä, ja mies sai vastikään uuden työpaikan. Hänen työssään asiakassuhteet ym. jatkuvuus ovat tärkeitä, joten häntä olisi todennäköisesti katsottu syrjäkarein, jos hän olisi jäänyt heti alkuun moneksi kuukaudeksi hoitovapaalle, mikä tietysti on väärin, mutta minkäs teet. Tasa-arvosta ei meidän tilanteessa ole tietoakaan, mutta näillä mennään. Yritän toimia lasteni parhaaksi säilyttäen samalla parisuhteeni ja oman mielenterveyteni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, mitä tähän nyt sanoisi. Harmillinen juttu tuo, että kotityöt eivät jakaudu tasaisesti tai edes sinne päin. Tsemppiä sulle arjen pyöritykseen!

      Poista
    2. Tsemppiä Elina arkeesi...

      Poista
  23. Minä juuri lopetin 6-vuoden kotiäiti uran. Elokuussa siis alkoi minulla työt ja pojilla (pojat 3v. ja 5v.) päiväkoti. Lapsia suunniteltaessa olin jo päättänyt olla pitkään lasten kanssa kotona ja jotenkin itsestään selvää oli se, että minä jäisin kotiin eikä mieheni. Myös miehen paaaljon parempi palkka oli osasyy.

    Mutta on niitä miehiäkin jotka ovat lasten kanssa kotona. Veljeni oli pitkään lastensa kanssa kotona ja olisi jatkanutkin vielä mutta vauva tuli lisää niin äiti sitten jäi kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä tauon jälkeiseen työelämään!

      Poista
  24. Ikäero. Mies on mua muutaman vuoden vanhempi ja ei siinä paljon ollu miettimistä. Miehen palkalla elettiin, että jäisköön tuo kottiin ja mä opiskelisin sitten perheen elatuksen kustannuksella. Juu ei. Jäin kotiin ja jatkoin kotoa käsin opiskelua.
    Toisen kohdalla vedettiin kanssa samaa linjaa että jään kotiin siksi aikaa kun lapsi on pieni ja imetän. Sitten mulla olikin ura tahkottavana eikä oikein mahdollisuutta pudota kotiin, mutta ei mieskään voinu pistää yritystä jäihin yhtäkkiä siksi aikaa että jää kotiin ja alkaa sitten taas alusta kasaamaan asiakaskuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, että sulla oli tilaisuus jatkaa opintoja kotona ollessa. Vaikka ei opintojen ja lapsen hoitamisen yhdistäminen mitenkään helppo nakki ole.

      Poista
  25. Mieheni olisi halunnut todella paljon jäädä kotiin 11 kk ikäisen lapsemme kanssa, mutta pystyi olemaan vain 2,5 kk, koska työnantaja suhtautui tällaiseen todella nihkeästi. Työnantaja on iso yritys, jossa pyörii yt:itä jatkuvasti jollakin sektorilla, ja se oli iso vaikuttava tekijä myöskin. Eli kyllä meillä päätökseen vaikutti pakottavasti työnantajan asenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi perse tätä työnantajaa...

      Poista
  26. Meillä lapsilla 2 vuotta ikäeroa ja olin kotona 5 vuotta. Palasin töihin, kun kuopus täytti 3 vuotta, jolloin oli "pakko" palata töihin. Mä itse halusin olla lasten kanssa kotona. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut säntäillä kellon perässä paikasta toiseen ja sai tehdä mitä milloinkin huvitti (ainakin melkein). Tänään paistaakin aurinko, lähdetäänkin rannalle jne. Toki se vanne välillä kiristi päätä, mutta niinhän se kiristää töissäkin. Lapset kävivät kyllä pari kertaa viikossa kerhossa 2,5 vuotiaista, joten sain vähän omaa aikaakin.

    Lisäksi mieheni työ on säännöllisen epäsäännöllistä kaikessa suhteessa ja hänellä on aika ajoin useita päiviä putkeen vapaapäiviä, joten oli kivaa, kun pystyttiin tekemään extempore matkoja esim. mökille tai ulkomaillekin. Kaikkinensa jäi enemmän yhteistä aikaa koko perheelle, kun miehelläni on vain noin kerran kuukaudessa koko viikonloppu vapaata.

    Anni

    p.s. Mä kaipailen lisää juttua tämän vuotisista issikkavaelluksista. :-) Ja ensi vuonna mä olen varmana mukana matkassa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista, Anni! Tämän vuoden ekasta issikkavaelluksista on ollut kuvajuttua matkablogin puolella (http://viikkoislannissa.blogspot.com/2014/08/matkatunnelmia-kesakuun-islannin-lomalta.html), mutta huomasinkin nyt, että olit jo käynyt kommentoimassa sinne.

      Jälkimmäiseltä reissulta on vielä kuvat purkamatta. Juttua tulee kyllä :) Ja just pistin tarjouksen matkatoimistolle ensi kesän reissuista. Ohjelmaan tulee ihan pieniä muutoksia, koska niin monet ovat toivoneet yhtä lisäpäivää Reykjavikissa. Tästä lisää pian!

      PS. Joo, kyllä se vanne kiristää välillä täällä toimistollakin....

      Poista
    2. Jeee!! :-) En malta odottaa juttua :-) enkä ensi kesää!!

      Poista
  27. Meillä lapsi meni hoitoon 1v4kk iässä, mä olin kotona ekat 8kk, sitten mies 3kk ja mä vielä 5kk päälle (no joo, osa-aikaisesti opetin hoitovapaalla kyllä). Ei ihan niin tasa-arvoista kun mä ennen ajattelin ("vanhempainvapaa jaetaan sit puoliksi"), mutta tämä oli meillä akateemisille pätkätyöläisille toimivin kombo siinä tilanteessa. Meillä oli siis about kympin tarkkuudella sama palkka, joten sille ei päätöstä perusteltu suuntaan tai toiseen. Perusteluna (tolla mun hoitovapaaosuudelle) oli lähinnä se, että kun lapsi oli alle 1v. oltiin molemmat pätkäprojektissa, jonka rahoitus piteni perhevapaan pituuden verran, mutta miehen projekti loppui niin, että jotta sille jatkoa tuli oli hänen mentävä töihin, mun rahoitus (ja samalla työsuhteeni piteni tuon hoitovapaan verran, joten näin arvottiin meille paremmaksi vaihtoehdoksi). Retrospektiivisesti ei kuitenkaan ehkä niin hyvä diili minulle, nimittäin 3kk poissaolo työstä ei niinkään näy urakehityksen hiipumisena kuin reilun vuoden poissaolo...siinä riittää kuromista edelleen (ja palkkaerokin on venähtänyt tonniin...ja kyllä se pännii, vaikka mieheni oman pestinsä todellakin ansaitsee). On tässä tullut mietittyä että mahtuuko lapsiperheeseen kahta uraohjusta, ei välttämättä meidän alan standardeilla nimittäin :(

    - Ellie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi lapsiperheeseen pitäisi mahtua kaksi uraohjusta? Jos ura on molemmille ykkösprioriteetti, niin miksi edes lisääntyä?

      Poista
    2. Varmaan siksi että saisi jatkettua geeniperimäänsä ja tuotettua tulevia veronmaksajia, ei sitä välttämättä kannata jättää pelkästään ei-uraohjusten harteille (kaipa siinä geeniperimässä jotain hyvää on, kun yhteiskunnan tarjoaman koulutuksen avulla on tultu alamme kansainvälisestikin arvostetuiksi huippuammattilaisiksi)...että olisi niitä tulevaisuudenkin uraohjuksia. Tai sitten ei :) Ehkä se on vaan ihmisen sisäsyntyinen tarve lisääntyä. Tai tunnepäätös, elämän parhaita juttuja. Ehkä.

      Miksi oletus on että uraohjuksen ykkösprioriteetti on ura? Kyllä meidän perheessämme lapsi ja perhe ylipäänsä ja parisuhde menee uran edelle, molemmilla osapuolilla. Se että meillä ura (tai no, ei ehkä ura vaan se työ mitä teemme) on tärkeä ei käsittääkseni sulje pois sitä vaihtoehtoa että joku muukin asia voisi olla elämässä tärkeä tai tärkeämpi. Kyllä uraohjustenkin maailmaan ihmissuhteita mahtuu :)

      - Ellie

      Poista
    3. Ei ura sulje pois vanhemmuutta. Uraohjuksiakin on monenlaisia, riippuu niin alastakin, että millaiset realiteetit ovat. Kaksi rahoitusalan ammattilaista Lontoossa tuskin pystyisi tekemään 16-tuntistia työpäiviä ja hankkimaan lapsia. Tai no, kai se mahdollista on, mutta aika järjettömältä se tuntuisi.

      Poista
  28. Johan kusiaispesään sohaisit! Suomessa tästä on ollut hirveä haloo ja määintä juuri. Hyvä hyvä :)
    Kyllä saa sontaa niskaansa, jos ajattelee ja varsinkin ääneen uskaltaa sanoa, että miehetkin voisivat olla kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa sohaista :) Onneksi (eikä tullut yllätyksenä), keskustelu on ollut täällä ihan hurjan järkevää ja fiksua. Olen saanut itsekin tästä paljon ajateltavaa.

      Poista
  29. Taas meen asiasta sivuun, mutta katoin juuri Areenasta sen vanhan Jaakko Selinin pätkän vierailusta sun luona. Oli tosi kiva! Ja tenava oli ihan toukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä kuulin, että se tuli taas uusintanta. Ohjelma tehtiin 2010 kesällä. Tuntuu friikiltä, että siitä on jo niin pitkä aika

      Poista
  30. Lisäksi asiaa on argumentoitu niin, että jokainen perhe tekee valinnat itse. Höpö höpö. Eikä tee! Me olemme kulttuurimme ja yhteiskuntamme tuotteita, ihan jokainen. Elämämme heijastelee niitä valintoja, joita yhteiskunnallisesti pidetään hyväksyttävinä. Tutkimuksen mukaan työssääyvät naiset eivät edes näe miehiä osana hoitokeskustelua vaan hoitoratkaisut ovat naisen ja työnantajan välinen dimemma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä. Yksi iso syyllinen tässä on miesvaltainen ay-liike, joka ei missään nimessä halua muuttaa tätä nyt ah niin hyvin toimivaa järjestelmää.

      Poista
  31. Olen ollut 3v kotona, lapset 3 ja 1. Tulot meillä samaa luokkaa ja kummallakin vakituinen työ, mutta syyt kotona olooni on puhtaasti itsekkäät, minä haluan olla lasten kanssa päivät, en vain muutamaa tuntia illalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko sun mies halunnut jäädä kotiin?

      Poista
    2. Mulla on itseasiassa vaimo, mutta ei olisi halunnut jäädä kotiin, tää järjestely sopii mainiosti:)

      Poista
  32. Mä olen ollut kotona pian 5 vuotta putkeen lasten kanssa. Kuopuksen ollessa 7kk kävin muutaman kuukauden töissä (2,5 päivää viikossa). Sitten mies sai johtopestin paikasta josta olimme jo pitkään haaveilleet ja mulle oli päivänselvä asia että otan lopputilin työpaikastani ja jään kotiin lasta hoitamaan. Enkä ole katunut tätä ratkaisua!! Nyt olen edelleen kotona, pienempi lapsi on nyt 3 vuotta ja isompi aloitti esikoulun. Täällä Sveitsissä lapsia hoitaa edelleenkin pääsääntöisesti äiti kotona, mutta olen kyllä kuullut että enempi isiäkin on jäänyt kotiin tai ollaan tehty sellaisia ratkaisuja perheessä että kummatkin vanhemmat voivat käydä töissä - edes jonkun verran. Meillä mun kotiinjäännin syyt oli ne että halusin jäädä kotiin (vaikka olikin ihan kiva mennä töihin silloin kuin esikoinen oli 7kk oli se myös toisaalta aika surullistakin..Mutta mun täytyi mennä että rahat riittivät) ja tottakai myös se, että miehellä on puolet parempi palkka mitä minulla olisi. Ja ei tässä kyllä valittamista ole, vaikka joskus mietinkin että olisi kiva päästä edes vähän töihin :) Hoitopaikat on täällä kamalan kalliita, mutta kun lapset nyt lähestyy eskari- ja kouluikää niin se voi hyvin olla että jossain vaiheessa vähän töihin pääsenkin. Kunhan löydän ensin vain sen työpaikan :)
    Ja mitään isyysvapaita täällä ei ole (paitsi joissakin firmoissa on, sen olen kuullut!) - mun mies sai esikoisen synnyttyä 3 päivää isyyslomaa ja kuopuksen synnyttyä viikon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keski-Euroopassa on tosiaan aika lyhyet vanhempainvapaat ja päivähoito on todella kallista. Saksaan tai Sveitsiin kun vertaa, niin Suomi on aika edelläkävijä perhetuissa ja isien ja äitien osallistumisessa vanhemmuuteen.

      Poista
  33. Tää aihe on niin - mehevä. Subjektiivisesta mielipiteestä on helppo yrittää vetää objektiivinen ja yleinen, ihan kuten just teen nyt itse.

    Mun päätelmä omista, luetuista, lähipiirin valinnoista on se, että yhteiskunta, tällä kertaa ihan järjestelmä yrittää rakentaa keinoja, joilla lastenhoito ja tämä suhde työelämässä tasa-arvoistuisi edes jotenkin. Iso osa perheistä, ja lue naisista, ei kuitenkaan halua sitä käyttää vaan pitää edelleen itsestäänselvänä, että jää itse kotiin halusta tai pari kommenttia aikaisemmin kommentoineen anonyymin mukaisesti yhteiskunnallisesti hyväksyttävän normin mukaisesti. Vanhempien tasa-arvoisen lastenhoito-oikeuden puolestapuhuajia ovat ne, jotka ovat sen valmiita käytännössä toteuttamaan, jos voivat. Iso osa perheistä ei halua ja se näkyy tilastoissa, vaikkei sitä saa ääneen sanoa kun sitä tasa-arvoa kuuluu puolustaa. Luen nyt tästä pois kaikki ne tapaukset, joissa on oikeasti haastava työsuhdetilanne, vaikeat hoitojärjestelyt jne.

    Jep, meilläkään ei mies hoitanut isyyslomia lukuunottamatta lapsia kotona. Se olin minä ja nopeasti meille toimiva päivähoitojärjestelmä. Palkkatason yli tuplan erot ja miehen työnantajan konservatiivisuus sinetöivät aiheen, vaikka ajatuksen tasolla se olisi ollut ok. Minä sen sijaan koen, että mennessäni ekan jälkeen 1v4kk töihin ja toisen jälkeen 1v3kk töihin, joudun selittelemään tätä ratkaisua paljon. Siis niin aikaisin töihin menoa. Yrittää yhteiskunta mitä tahansa naisten kannustamiseksi töihin ja tasapuolistaakseen hoitohommia, todellisuus elää pelottavan paljon niissä "äiti hoitaa lapsia 3 v kotona ja oranvapyörästä kuuluu haluta pois" malleissa.

    Summa summarum kärjistäen: järjestelmä on valmiimpi tasapuolisiin hoitoratkaisuihin kuin perheet käytännössä.

    Olisi tosi mielenkiintoista nähdä, miten tilastot muuttuisivat, jos taloudelliset seikat saataisi eliminoitua pois. Veikkaampa, että vaakakupit olisivat silti samoissa asemissa. Olisin kyllä enemmän kuin mielelläni väärässä.

    Hups, tuli vuodatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu (ei se oikea)9/15/2014 6:43 ip.

      Osuvasti sanottu!!!

      Poista
    2. Vielä pieni jatko. Oma pointtini on ehdottomasti se, että kuka tahansa voi jäädä kotiin perheen yhteisen päätöksen mukaisesti, mutta on turha ikään kuin esittää muuta ja tehdä toimin.

      Ja minä jouduin perustelemaan nopeaa työhönpaluutani juuri sillä, että meillä taloudellinen tilanne olisi kotiin jäämisen mahdollistanut. Ihmetys oli muotoa "miksi et sitten jäänyt kun eihän sulla kiire töihin ole". No, entä se oma halu?

      Poista
    3. Hyvä kommentti! Minä olin kotona 6 kk. Sen mainitseminen sai (ja saa edelleen) aikaan aikamoista paheksuntaa. Vaikka tiesin, että mieheni halusi jäädä kotiin ja että hän myös pärjäisi vauvan kanssa hyvin, työhön paluusta oli vaikeaa pitää kiinni. Uskon, että tähän vaikutti (hormonien lisäksi!) ympäristön paine. Onneksi mieheni piti kiinni oikeudestaan jäädä kotiin ja niin minä menin töihin. Tässä päätöksessä ei ollut kyse matematiikasta, (miehelläni oli tuolloin paljon minua parempi palkka) vaan puhtaasti siitä, että hän halusi jäädä kotiin ja minun piti saada töissä projekti valmiiksi järkevässä aikataulussa. Hyvin toimi.

      Poista
    4. Anne, mä menin myös töihin 6 kk jälkeen. Islannissa kukaan ei ihmetellyt päätöstä (koska täällä vapaa 3 kk + 3 kk + 3 kk), mutta muutama suomalainen tuttuni asiaa ihmetteli.

      Rouva Ruuhka, kiitos mainiosta vuodatuksesta! Voisikohan tilanteeseen auttaa se, että isien vanhempainvapaa olisi pakollinen määrä kuukausia, joita ei voisi siirtää äidille? (Taas mä luukutan täällä tätä Islannin-mallia, haha)

      Poista
  34. Tuttavapiirissä vanhempainvapaita pitävät julkisella puolella työskentelevät isät. Heillä ei ole pelkoa töiden loppumisesta tai uudelleen järjestelyistä vaki viroissaan. Yksityisellä puolella yt-kierrosten pyöriessä tai yksityisyrittäjänä olevat miehet (joutuvat/haluavat) pelata varman päälle perheen elatuksen kanssa, vaikka haluja kotiinjäämiselle olisikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä työnantajalla on varmasti vaikutusta. Mutta en usko, että jako on ihan noin mustavalkoinen julkiseen ja yksityiseen. Miehelläni on meillä päävastuu lastenhoidosta, koska minä teen tällä hetkellä meistä kahdesta enemmän "uraa". Hänen työnantajansa (suomalainen pelifirma) on ollut järjettömän joustava. Myös hänen edellinen työnantajansa, isompi kansainvälinen IT-firma suhtautui hienosti hänen isyyslomalle jäämiseensä. Minä olin kotona ekat 6 kk ja hän seuraavat 5 kk.

      Poista
    2. Mahtavaa kuulla tällaisia esimerkkejä IT-alalta!

      Poista
  35. Meillä mies sairaseläkkeellä ja kykenee hoitamaan lasta vain pari tuntia kerrallaan noin kerran kaksi viikossa. Onneksi mulla vakituinen työ josta olin vuoden kotona. Tosin se vika pätkä kotihoidontuella olikin aikamoista sentin venytystä kun ei mullakin vain se 2000 palkka, niin eipä siitä paljoa säästöön jäänyt. Mä vain toivon, että jos vahempainvapaa joskus tulee pakolla jaettavaksi vanhempien kesken otetaan meidän kaltaiset perheet huomioon. Meillä lapsi meni päivähoitoon heti kun menin töihin (vaikka mies siis koko ajan kotona).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki systeemin pitäisi olla sillä tapaa joustava, että aidot erityistarpeet otetaan huomioon. Islannissa esimerkiksi yksinhuoltajat tai kaksosten/kolmosten vanhemmat saavat erilaisen, heidän tilanteeseensa räätälöidyn kohtelun.

      Poista
  36. Mä vietän viimeisiä hetkiä vanhempainvapaalla ja jatkan hoitovapaalla siihen, kun lapsi täyttää kolme. Toiveena on, että toinen lapsi syntyisi max. 2 vuoden ikäerolla, ni oon samaan putkeen kotona. Mulla on vakivirka, jossa homma pyörii vuoden syklillä, joten ei oo järkeä palata töihin alle vuodeksi. Lisäksi mies hakee uutta duunia, ni sen ei oo tässä vaiheessa järkevää jäädä himaan. Pohjimmiltaan kyse on kyllä myös siitä, että haluan olla lapsen kanssa kotona, vaikka välillä meinaa pää hajota. Haaveena ois kehittää joku osa-aikainen duuni tähän kylkeen. Pidän kyllä tärkeänä, että miehellä on yhtäläinen oikeus jäädä lapsen kanssa kotiin, mutta toistaiseksi hän ei ole ilmaissut halukkuutta siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko miehelle vihjailla kotiinjäämisestä, että mitä jos tämän seuraavan kanssa...? :)

      Poista
  37. Meillä on 3 lasta, joita olen hoitanut pitkään kotona yli 10 vuoden ajan. Minulla on kyllä korkeakoulututkinto, mutta koska aloitimme lasten tekemisen nuorena, en ole ehtinyt luoda mitään varsinaista uraa. Olen opiskellut ja tehnyt kaikenlaisia epämääräisiä työpätkiä tässä välillä, mutta suurimmaksi osaksi olen hoitanut lapset ja arjen kotona, yrittäjämieheni tehdessä paljon töitä. Mies on kyllä oikein osallistuva isä silloin kun on paikalla.

    Nyt olen töissä ja pienimmät ovat päiväkodissa n. 20h/vk.

    Uskon että lapsen ei ole hyvä olla päiväkodissa 10h/pv, ja olen oikeasti halunnut viettää aikaa heidän kanssaan. Tämä on täysin oma valintani, ja nautin järjettömän paljon siitä että voin vapaapäivinä nukkua pienimmän kanssa pitkään, ja lähteä metsään aamupalaretkelle. Luksusta!

    Mieheni tienaa ihan hyvin, mutta olemme myös tehneet taloudellisia valintoja, jotta tämä on mahdollista. Asumme esimerkiksi aika ahtaasti, jotta meillä olisi varaa myös matkustella. Ymmärrän että tälläinen rentoilu ja kotiäiteily ei ole naisten aseman kannalta järkevää, ja taloudellinen itsenäisyys on jostain syystä yhteikunnassa ihanne, mutta en jaksa siitä henkilökohtaisella tasolla välittää. En koe että elän ns miehen siivellä, vaan olemme yhdessä päätyneet siihen, että tällä tavalla perheen arki pyörii parhaiten. Meillä on yhteiset rahat, en joudu ruinaamaan mieheltä taskurahaa, vaikka tuloni ovatkin pienet.
    Olen mielestäni ihan aktiivinen yhteiskunnan jäsen, ja teen arvokasta työtä myös kotona. Kuulustelen kokeisiin, kuskaan harrastuksiin ja opetan potalle. Ei se kansantaloutta ehkä välittömästi hyödytä, mutta ei se silti merkityksetöntä ole.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kansantalouden kannalta tarvitse ajatellakaan, mutta entäs naisten tulevat eläkkeet?
      Mutta, kuten joku mies(tai useampi) on sattuvasti todennut, naiset saavat pitkässä juoksussa taloudellista hyötyä siitä, että elävät pidempään...miesten pitääkin saada paremmat palkat ja eläkkeet, kun kuolevat aiemmin kuin naiset.

      Poista
    2. Ainakin vielä on Suomessa olemassa leskeneläke pienempituoloiselle puolisolle (yleensä vaimolle) sitten, kun aiemmin toisesta puolisosta (yleensä mies) aika jättää, eli jos liitto kestää hautaan saakka, ei kotona lapsiaan hoitaneen naisen kasikymppisenäkään tarvitse jäädä pienellä eläkeellään kituuttamaan. Toki 2010-luvun eläkeläisisten keskuudessa on paljon enemmän vuosia kotona olleita naisia kuin nykyajan kolmekymppisissä, joiden päästessä eläkkeelle voivat järjestelmät olla jo avian toisenlaiset...

      Poista
    3. Villi veikkaukseni on, että meidän ikäiset (noin 20-40-vuotiaat) eivät ihan hirveästi tule nauttimaan mistään eläke-eduista. Tällä menolla jaettavaa vaan yksinkertaisesti ei riitä. Jos asuisin Suomessa, säästäisin itse itselleni eläkevuosiksi.

      Epäilen vahvasti, että tuota eliniänodotetta käytetään lyömäaseena palkkaneuvotteluissa. Veikkaan, että tyypillisempää on, että miehillä on naisia enemmän pokkaa pyytää kovempaa palkkaa ja ottaa riskejä lähtemällä linjavastuuseen tai isoon esimiesasemaan.

      Poista
  38. Minä työskentelen yritysmaailmassa ja palasin molemmilla kerroilla heti töihin, kun se imetyksen puolesta oli mahdollista. Jos en olisi tehnyt näin, niin tuskin minulla enää tätä työpaikkaa olisi; sen verran monet YT:t on käyty läpi. Tässä mielessä ymmärrän oikein hyvin niitä miespuoleisia työkavereitani, jotka eivät edes harkitse jäämistä kovinkaan pitkäksi aikaa kotiin. Jos vaimolla on kunnassa vakivirka tai ainakin sellainen koulutus, tyypillisesti hoitoalalla, että töitä löytyy varmasti, valinta on varsin helppo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista, mutta totta. Siis surullista siinä mielessä, että tämä ruokkii sitä malia, missä miehet ovat kovapalkkaisissa markkinaehtoisissa työpaikoissa enemmistönä ja naiset töissä sairaaloissa ja päiväkodeissa töissä (joissa palkat matalat). Tosin kuntasektoriakin ollaan käsittääkseni Suomessa kutistamassa, että onhan ne työpaikat pian vaarassa sielläkin.

      Poista
    2. En oikein usko tuohon... kun valitsin ammattini, käytännössä 19-vuotiaana, kun lähdin matematiikkaa opiskelemaan ja sitten vielä uudestaan nelisen vuotta myöhemmin, kun päätin, että minusta ei tule matematiikan opettajaa, ajatus lapsista, perhevapaista, tms. oli hyvin, hyvin etäinen. Uskoisin, että nykynuoretkin tekevät ammatinvalintansa ihan muillla perusteilla kuin sillä, mistä on helppo jäädä pitkäksi aikaa perhevapaille.

      Reippaasti päälle kolmikymppisenä sitten tajusin, että olin tehnyt valinnan siitä, tuleeko minusta kotiäitiä jo yli kymmenen vuotta ennen kuin ajatukset lasten saamisesta olivat millään lailla ajankohtaisia.

      Poista
  39. Mä arvaisin äkkiseltään myös, että taloudellisen tilanteen (naiset tienaa keskimäärin vähemmän) lisäksi osasyy on se, että isät saattaisi olla ripeämpiä ja innokkaampia laittamaan lapsia hoitoon (kyllä ne pärjää!), kun taas äidit suojelevaisempia ja kokisivat (keskimäärin) vahvemmin, että lapsen paikka on kotona pidempään. Ja toki kotiin jää sitten se, jonka mielestä lasta ei vielä laiteta hoitoon.

    Ihan vain arvaus .. ja vähän ehkä heijastumaa omasta tilanteesta (olin lapsen kanssa kotona kotona vuoden, isä vähän päälle 3kk). Palkoissamme ei ole mainittavaa eroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm...voihan se olla näinkin ainakin joidenkin kohdalla.
      Mutta en kuitenkaan lähtisi tekemään naiset näin ja miehet näin -yleistyksiä, ehkä tämä(kin) on yksilöllistä.

      Poista
  40. Ensimmäisen kanssa olin kotona 2,5 vuotta - syynä oli miehen ulkomaan keikka, tarkoitus oli olla pidempäänkin mutta en vain voinut. Halusin tekemään töitä ja niinpä asuttiin vajaa vuosi kahta maata. Toisen kanssa olin kotona 8 kk ja mies oli lopun vanhempainvapaasta ja usean kuukauden hoitovapaalla. Sitten vuosi tehtiin yhdessä silleen että lapset oli 4-päiväisiä viikkoja päiväkodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo 3-4-nelipäiväiset hoitoviikot ja vanhempien 80-90%-työviikot ovat hyvä ratkaisu, joita soisi käytettävän enemmänkin. Kun harvoinhan se paras ratkaisu on täysin mustavalkoinen, että joko kotona tai sitten töissä.

      Poista
  41. Näihin monet sekoavat, mutta siis tuohan on 25,5 prosenttia ja 22,7 prosenttiyksikköä. hth.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, tuli vähän pyöristettyä! Kahdenkymmenenkahden pilkku seitsemän ois näyttänyt niin hanurista kirjoitettuna. Mutta onhan siellä ne luvut numeroinakin, niin kukaan ei pääse syyttämään vääristelystä, tirsk.

      Kyse ei siis tällä kertaa ollut prosenttien ja prosenttiyksikköjen sekoittamisesta. On onneksi jäänyt jotain mieleen sieltä rahoituksen kursseilta :D

      Poista
  42. Kiinnostava keskustelu. Mun mies opiskelee tohtoriksi, itse valmistunen parin vuoden sisään maisteriksi. Ikää on kahdenviiden paikkeilla, yhteisiä vuosia reilut kahdeksan. Lapsista ollaan puhuttu ja meille on ollut selvää, että jos lapsia saadaan, myös isä jää lapsen/lasten kanssa kotiin. Toisaalta tähän vaikuttanee se, että miehen ollessa pieni (90-luvun puolivälissä) oli hänen isänsä kotona hoitamassa lapsia (miehen äidillä oli parempi palkka, mikä vaikutti päätökseen). Olemme myös puhuneet, että lapsia varten on syytä säästää ja asuntolainaa ei kannata ottaa järkyttäviä määriä, jotta talous kestää pikkulapsiajan paremmin. Mieheni tulee olemaan tohtorina selkeästi hyväpalkkaisempi kuin minä, mutta teoriassa toivon ettei se kahlitse minua lasten kanssa kotiin. Lopulta kyseessä lienee kuitenkin enemmän arvovalinta kuin taloudellinen päätös, koska meidän elämässämme rahalla ei ole niin kovin suurta roolia ja olemme tottuneet tulemaan aika pienesti toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahden tohtorin perheestä sellainen vink-vink että jos miehesi haluaa akateemiselle uralle, niin kannattaa harkita olisiko lasten aika ennen valmistumista. Nimittäin vaikka ei siltä tunnu välttämättä, on jatko-opiskelu todella paljon leppoisampi tilanne kuin väitöksen jälkeinen aika.

      Poista
    2. Akateeminen ura ja lapset on muuten yksi herkullinen aihe. Tästä on tulossa postaus vähän myöhemmin....

      Poista
    3. Meillä lapset tehtiin kun toinen oli väitellyt ja teki postdocin ulkomailla. Itse väittelin ekan lapsen jälkeen heti vanhempainvapaan jälkeen. Toinen jatkoi akateemisessa maailmassa töissä ja toinen meistä on yksityissektorilla duunissa.

      Poista
    4. Jos valita voi, niin akateemisen uran kannalta paras marssijärjestys ihan ehdottomasti on se, että lapset ensin ja sitten vasta gradu! Jos sattuu saamaan hyvin nukkuvan mukulan (semmoisiakin kuulemma on), gradua voi vääntää päiväuniaikaan.

      Aika tyypillistä kai on, että väitöksen jälkeen miehet lähtevät ulkomaille vaihtoon ja naiset perustavat perheen. Ja se siitä urakehityksestä. Minäkin vajosin joitakin vuosia väitöksen jälkeen äitiyden mustaan aukkoon ja tyydytin sisäistä nörttiäni säätämällä kestovaippojen kanssa. Oli ainakin hyvä käsitys erilaisten materiaalien imukyvyistä.

      Poista
  43. Meillä oli lapsi kotihoidossa 3.5 vuotiaaksi saakka. Tästä ajasta mies oli kotona 4kk vanhempainvapaalla ja 4kk hoitovapaalla. Tosin hoitorahan ei tullut missään vaiheessa miehen tilille, sillä oli oikeastaan opintovapaalla. Tilastollisesti olen nostanut kokoa +2v kotihoidon tukea ja mies ei yhtään. Tämä oli ihan selvä juttu sen takia, että minä olin (olen) opiskelija = tuloton, joten opiskelin kotoa sen verran minkä pystyin (yllättävän paljon, vaikka amk tutkinto!) ja tein keikkatyötä (terkkuja yövuorosta). Jos meille toinen lapsi tulee, todennäköisimmin mies pitää osansa vanhempainvapaasta, mutta hoitovapaan jakaminen ei ole selvää koska eroa nettotuloissa on lähes 100% verran. Että se siitä tasa-arvosta. Meillä on sama koulutustaso, tismalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletteko te samalla toimialalla töissä? Mietin lähinnä tuota nettotulojen isoa eroa...
      Itsehän olen ekonomi mutta en todellakaan saa 10 vuotta töissä olleen ekonomin keskipalkkaa. Valitsin vähän erilaisen työuran... Mitä en kadu kyllä ollenkaan :)

      Poista
  44. Meidän isi jäi kotiin :) tai me ollaan oikeastaan vuoroteltu. Mä olin eka vuoden verran, sitten hän vuoden ja nyt mä jään vielä hetkeksi. Jos lisää lapsia tulee niin tarkoitus vetää sama uusiksi. Tosin sillä kerralla mun puolesta saa olla pidempään, riippuen hieman mun työ/opinto ym. Kuvioista. Hän olisi nytkin mun puolesta voinut olla pidempään mutta ei aikanaan mietitty aikatauluja ihan loppuun asti ja ne mahdolliset kaksi ilmoituskertaa tuli isällä jo käytettyä. Ja onhan tässä matkan varrella muutama muuttujakin tapahtunut mikä vaikutti.
    Mä tykkään olla kotonakin mutta oli myös ihanaa kun ei tarvinnut olla poissa työelämästä kauaa. Oma duuni on sellainen joka kehittyy kaikenaikaa ja uutta tulee ja aina vaikeampi palata mitä kauemmin on poissa. Ei mahdotonta mutta vaikeaa. Oli myös mahtavaa tehdä omaa töihinpaluuta ilman että joutui murehtimaan lapsen hoitokuvioita samalla tai sitä että mitenhän se pieni siellä nyt pärjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksen jakamisesta!

      Poista
  45. Minä jäin hoitamaan lasta kotiin kahdeksi vuodeksi koska 1) itse halusin 2) miehellä oli tuolloin parempi palkka (nyt tienataan yhtä paljon) 3) mies ei halua hoitaa lasta "24/7" koska omasta mielestään ei kykene siihen. Mun mielestä mies kyllä osaa hoitaa mutta hän kokee tilanteen ahdistavana. Ja huomautuksena. Mies kyllä hoitaa lasta, touhuaa ja harrastaa lapsen kanssa. Ei vaan halunnut olla kokopäiväisesti kotona hoitamassa. Ok, menetin hieman eläketuloja mutta tienasin henkistä pääomaa. Ja siinä sivussa makselin itselleni vapaaehtoista eläkettä joten ihan tyhjän päälle en joutunut. Muutoinkin olen pyrkinyt järjestämään talouttani niin, etten joudu hätään jos puoliso ottaa ja lähtee (ero tai kuolema).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mies siihen kykenisi :)
      (Koska mäkin kykenin, vaikka olin ihan 100%:n varma, että siitä ei tule hevonpersettä, tirsk.)

      Poista
  46. Minä olen saanut ensimmäisen lapseni laman aikana eikä minulla ollut työpaikkaa valmiina odottamassa äitiysloman jälkeen. En kyllä olisi halunnut niin pientä edes viedä hoitoon, joten olin tilanteesta onnellinen. Tosin se tarkoitti myös sitä, että mieskin oli lomautettuna ja työttömänä, joten olimme kotiäiti ja -isä yhdessä siihen saakka kun esikoinen täytti 2 vuotta. Sitten minä sain äitiyslomansijaisuuden vuodeksi, isä jatkoi kotona. Vuoden kuluttua oli jälleen äitiysloman vuoro, nyt odotin kaksosia ja miehelle tuli kiire hakea töitä, että pärjätään. Vaihtelevasti hän sitten oli töissä ja työttömänä sinä aikana kun pojat olivat pieniä ja minä sain ensimmäisen pysyvän työpaikan kun pojat olivat 4,5 -vuotiaita. Heidän kanssaan halusin olla kotona siihen saakka kun oli hoitovapaa mahdollisuus ja sitten sain vielä ansiosidonnaista sen puolitoista vuotta, joten pärjäsimme. Asuimme silloin kaupungin vuokratalossa ja saimme asumistukea. Vaatteita saimme kierrätyksellä ja vanhemmilta apua (vähän). Minulle kotona olo oli mahdollista kun ei ollut isoja velkoja.
    Nyt olen ehtinyt olla työelämässä 14 vuotta ja vielä on eläkkeeseen matkaa n. 20 vuotta, joten kyllä näitä työvuosia tässä tulee. Eikä sitä eläkettä taida Suomessa enää siinä vaiheessa saada kun olen siinä iässä, joten näillä mennään. Olen äärimmäisen onnellinen, että saimme oltua lasten kanssa kotona kun olivat pieniä. Ei ole ollut kiireaamuja eikä taistelua hoitopaikoista. Kun menin töihin, mies oli reissuhommissa ja otimme kotiin hoitajan lapsille. Vasta eskarin ovat käyneet päiväkodissa, joten koulunkäynti ongelmat ovat ehkä olleet hiukan tämän syytä. Lapset eivät ole osanneet sosiaalisia taitoja kavereidensa tavoin.
    Uskon, että nyky-yhteiskunnassa mies on useammin se enemmän tienaava ja koska ennen lapsia on hankittu iso talo ja paljon velkaa, ainoa mahdollisuus selvitä on se, että äiti jää kotiin ja isä raataa. Voin tosin olla väärässä. Ja tiedän perheitä, joissa isä vähemmän tienaavana on jäänyt kotiin. Niitä vain on vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet tienaavat enemmän, sen näkee palkkatilastoista. Lähes joka alalla miehet tienaavat naisia enemmän (johtuu usein esim. ylityökorvauksista, esimiesasemasta jne. ei pelkästään selittämättömästä sukupuolierosta). Ehkä tämäkin tilanne tasottuisi, jos myös miehet tulevaisuudessa jäisivät useammin lapsia hoitamaan. Se olisi myös heille etu: suhde omaan lapseen vahvistuisi.

      Poista
  47. Minua kiinnostaisi tietää, että miten olette saaneet työnantajan ylipuhuttua kahteen hoitovapaajaksoon saman lapsen kanssa? Muistaakseni työehtosopimuksessa on pykälä, että työnantajan tulee suostua yhteen hoitovapaajaksoon per ipana, eikä meillä ole tällainen pätkiminen "sulle pari kuukautta, mulle pari kuukautta ja taas toisinpäin" ole onnistunut ollenkaan. Että esim. kun itse siirtyy imetyksen jälkeen töihin ja isukki jää kotiin hoitamaan lasta, sitten voisi itse palata hoitovapaalle vielä vuodeksi - ei ole onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän työehdoissa lukee kyllä että kaksi hoitovapaapätkää saa pitää. Vaihtelisiko tämä sitten työpaikoittain, luulin että on yleinen käytäntö.

      Poista
    2. Mulla ei ole aavistustakaan... Kiinnostavaa, että nostitte tämän esille!

      Poista
    3. Kyl se on ihan laissa, että saa kahdessa osassa pitää per lapsi.

      Poista
    4. Ok, kiitos Perhoneito!

      Poista
  48. Simply koska mies pitää työstään huomattavasti enemmän kuin minä ja saa useamman tuhat euroa kuussa enemmän palkkaa siitä hyvästä että siellä käy :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko mahdollista, että hankkiutuisit alalle, joka kiinnostaisi sinua enemmän? Vaikka uudelleenkouluttautumalla?

      Poista
    2. Tietämättä anonyymin työkuvioista toteampa vain, että tällä hetkellä mihinkään työhön tai alalle ei ihan niin vain "hankkiuduta". Mä olen etsinyt uusia töitä jo niin kauan etten kehtaa edes sanoa. Jatkuvasti tulee yt-kierrosten mukana lisää pätevää porukkaa työntekijämarkkinoille. Alaa nyt ei ainakaan pysty vaihtamaan, koska pitäisi aloittaa se työkokemuksen kerrytys nollasta ja sitten mahdollisuudet uusiin duuneihin on entistä heikommat.

      Poista
    3. Ja tähän liittyen tietysti se näkökohta, että hoitovapaa näyttäytyy myös huonon työllisyystilanteen aikana sellaiselta järkevältä ja merkitykselliseltä tekemiseltä, jos työkuvioiden osalta muuten näkymät on heikot. Eivätkös nämä hoitovapaalla olevien äitien määrät korreloi työttömyyslukemien kanssa. Näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää.

      Poista
  49. Olen ollut kotona yhteensä yli viisi vuotta kahdessa pätkässä, koska teimme neljä lasta kuuden vuoden ikäerolla - arki on helpompaa, kun joku aikuinen on kotona. Meillä se tosin on ollut myös palkattu hoitaja ja mies, molemmat alle vuoden.

    Koska minä halusin jäädä kotiin.

    Koska imetys on mukavampaa ja helpompaa, kun ei ole töistä kiire kotiin imettämään (been there).

    Koska minä teen töitä, jotta saan rahaa, ja mies tekee töitä, koska pitää siitä. Molemmilla ylempi korkeakoulututkinto.

    Koska molempien palkka on suunnilleen sama, mutta miehen työmarkkinoilla on mahdollisuus edetä urallaan, minun ei juurikaan.

    Koska minulla on ollut vain pätkätöitä, miehellä pidempiä työsuhteita. Toisaalta minun alallani työllistyminen on helpompaa vapaiden jälkeenkin kuin miehen.

    Koska elämässä on tärkeämpiä asioita kuin raha ja työura. Elämä "suurperheenä" on leppoisampaa näin. Olemme kaikki onnellisempia näin eikä kotivanhemmuus jatku ikuisesti. Mielestäni neljä lasta (ei monikkoraskauksia) reilussa kuudessa vuodessa on varsin kustannustehokasta työelämän kannalta.. Jotkut meistä haluavat monta lasta ja elämä on silloin(kin) valintoja täynnä.

    Mies todennäköisesti pitää nuorimman lapsen vanhempainvapaasta viimeisen vuoden. Koska hän haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olen samaa mieltä: olette olleet lapsiperheen perustamisessa erinomaisen kustannustehokkaita :)

      Poista
  50. Itse asiassahan työllisiksi lasketaan nekin, jotka ovat äitiys- tai isyysvapaalla tai jotka ovat olleet poissa työstä (esim. hoitovapaalla) alle 3 kk. Tässä koonnissa on vielä tarkempia tietoja (tosin muutaman vuoden takaa, mutta luvut eivät liene hirveästi muuttuneet) äitien ja isien toiminnasta: http://www.stat.fi/til/tyti/2011/15/tyti_2011_15_2012-11-06_kat_003_fi.html.

    Ja pitää se vielä sanoa tilastoista, että aika harva on kuitenkaan yhden lapsen kanssa poissa työstä kolmea vuotta. Monelle toki syntyy toinen lapsi (tai useampia!) perään (esim. 2 vuoden välein) ja joidenkin äitien yhtäjasoiset perhevapaat venyvät siksi yli kolmenkin vuoden. Kuitenkin jos katsotaan kotihoidontukikausien pituuksia, niin harvoin ne ovat sitä reilua kahta vuotta, mikä on maksimi.

    Se tilastoista ja niiden tulkinnasta - minusta on ihan oikeasti iso ongelma, että lapsenhoito on niin sukupuolittunutta. Sekä tutkimuksista että tästä keskustelusta käy selvästi ilmi se seikka, minkä joku aiemmin mainitsikin, että kyllä ne ovat ennen kaikkea kulttuuriset syyt, jotka tähän ovat syynä. Lapsen kanssa kotiin jääminen on äitien "etuoikeus" (ja velvollisuus) niin vanhempien kuin työnantajien silmissä. Toisin sanoen lastenhoito on äidille pakko, miehelle valinta (johon myös puoliso suuresti vaikuttaa). Toki myös perheiden yksilölliset tilanteet vaikuttavat, tästä on tässäkin ketjussa tullut lukuisia esimerkkejä! On kuitenkin täysin mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa äidin olisi hyväksyttyä olla pitämättä lainkaan perhevapaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ja mä en usko, että tämä tilanne tulee muuttumaan ennen kuin vanhempainvapaat jakautuvat tasaisemmin miesten ja naisten kesken. Siksi kannatan pakollista isyysvapaata, vähintään kolmen kuukauden mittaista.

      Poista
  51. Omat syyt: mies tienaa moninkertaisesti sen minkä minä, eikä olisi ollut taloudellisesti järkeä toimia toisinpäin. Toinen syy se, että mulla oli kotona kivaa. Nautin siitä ettei tarvinnut mennä töihin. Kolmanneksi emme kumpikaan halunneet laittaa lasta tarhaan alle 3v. Ja kun olosuhteet olivat yllämainitut, se olin automaattisesti minä joka jäin kotiin. Nimittäin vaikka oletkin eri mieltä, mun mielestä juuri meidän lapselle oli parasta olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään. Olen saanut lapsen, ja todellakin haluan viettää sen kanssa mahdollisimman paljon aikaa.

    Kolme vuotta ei ole valtavan pitkä aika edes sen eläkekertymän kannalta. Etenkin jos sijoittaa rahojaan siten, ettei jää tyhjän päälle vaikka tulisikin ero tai jäisi leskeksi. Mielestäni paremmin tienaavien, työelämässä etenevien miesten kuuluu sijoittaa rahojaan vaimojensa nimiin, niin ettei kotivuodet jää nollatuloisiksi. Niin meillä tehtiin, ja diili oli kaikkien mielestä reilu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juur näin minunkin mielestä: jos isopalkkainen käy töissä ja pienipalkkaisempi jää kotiin, kyllä sen isopalkkaisemman on pidettävä huoli myös sen kotiinjäävän taloudelliseta turvallisuudesta (siis muunkin kuin jonkun ruokakaupparahan muodossa).

      Poista
  52. Satu (ei alkuperäinen)9/16/2014 10:17 ap.

    Sohaisen vielä muurahaispesään, vaikka kommentoinkin jo omaa tilannettani yllä. Minustatosiaan vaikuttaa siltä, että tämä sukupuolien välinen ero on tosiasia. Naiset nimenomaan preferoivat paljon enemmän lastenhoitoa kuin uraa, ja käyttäytyvät sen mukaisesti; eivät (yhtä aggressiivisesti kuin miehet) hakeudu vaativalle uralle ja/tai pyri aktiivisesti eteenpäin uralla, hyväksyvät helpommin tilanteen ja myös antavat miehen tehdä uraa ja/tai rahaa. Tämä kaikki on mielestäni ihan ok, enkä itse arvota näitä arvoja yhtään alemmas, mutta sen seurauksena on ilman muuta selvää, niinkuin yllä jo sanottiinkin, että vaikka järjestelmä mahdollistaisi tasa-arvoisuuden, "naiset" (= iso osa naisista) ei alunperin ole tehnyt valintoja tai edes halua tehdä valintoja, jotka mahdollistaisivat samanvertaisen lähtökohdan kotiinjäämiseksi.
    Ehkä onkin niin, että täydellisen tasa-arvon sijaan tavoitteena pitäisi olla samanarvoisuus niille, jotka sen haluavat. Niin kauan kuin naiset eivät halua sitä aidosti, on turhaa yrittää väkisin yrittää ajaa sitä läpi.
    Tasa-arvoisuus tässä mielessähän vaatii; luopumista pitkistä vanhempainvapaista, ekstrapanostusta uran luomiseen ja uralla etenemiseen, lyhyempiä koti-iltoja jne. jne. Ymmärrän, että helpompaa - ja usein mielekkäämpää siinä hetkessä - on naisen toimia perinteisesti. "Äiti on aina äiti" ja "lapset ovat pieniä vain kerran". Totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä asia todellakin on niin, että kaikki naiset, iso osa itseasiassa, ei halua täysin tasa-arvoista kohtelua tässä. Usein kyllä puhun itse jopa tasapäistämisestä, koska usein tuntuu tuntuu että monille tasa-arvo on sitä, että miehet ja naiset tungetaan samaan muottiin. Myönnän ihan avoimesti, että mulle menetetyt palkkatulot tai kertymättömät eläkkeet ovat täysin merkityksettömiä verrattuna lasten kanssa vietettyyn aikaan. En pysty laittamaan niitä samalle viivalle, tai edes puhumaan niistä samana päivänä, niin vähän talouspuoli painaa verrattuna siihen, että olen saanut hoitaa lapsia kotona heidän ollessaan pieniä. Koska uskon, että se on heille parhaaksi.

      Poista
    2. Toisaalta tässä keskustelussa harvoin näkee argumentointia sen puolesta, että niin lapselle, äidille kuin isällekin saattaisi olla hyödyksi se, että lasta hoitavat kotona molemmat vanhemmat vuorollaan. Naisella/äidillä on nykytilanteessa - kun perhevapaiden isille osoitetut kiintiöt ovat aika vähäisiä - tavallaan miestä suurempi oikeus ja mahdollisuus toimia juuri oman halunsa ("lasten kanssa vietetty aika on _minulle_ tärkeää") mukaisesti. Tällä kommentillani en tarkoita vähätellä sitä, että sinä tai joku muu nimenomaan haluaa olla kotona lasten kanssa tai että lasten kotihoito olisi huono juttu. Yritän vain sanoa, että se äidin oman halun kääntöpuoli on se, että mies ei pääse nauttimaan niistä ainutlaatuisista hetkistä, joita ehkä vasta pidempi kotonaolojakso voi tarjota.

      Poista
    3. Olen kanssasi samaa mieltä, Anonyymi. Tässä on kyse myös vanhemmuuden tasa-arvosta.

      Ja kyllä sillä eläkkeellä ja omilla rahoillakin on väliä - viimeistään silloin, jos jotain kamalaa tapahtuu kuten yllättävä ero, puolison loukkaantuminen, kuolema tms.

      Poista
    4. En sanokaan etteivät ole tärkeitä asioita, mutta mun henk.koht. prioriteettilistalla taloudelliset seikat ovat alempana kuin lasten kotihoito. Huomattavasti alempana.

      Poista
    5. Naiset tekevät työelämässään hyvin usein sen virheen, että omatoimisesti lopettavat uralla eteenpäin pyrkimisen kun alkavat yrittää raskautua. Kun se muka ois jotenkin noloa jäädä heti uusista töistä tai tehtävistä äitiyslomalle. Ja jos on vaikka vain sen vuoden kotona ja ajattelee tehdä vaikka sen kaksi lasta pienellä ikäerolla, niin siinä välissäkään ei "kehdata" hakea uusia haasteita. Ja kas, siinäpä tuli junnattua paikoillaan 4 vuotta. Samaan aikaan toisaalla: Miespuoliset kollegat ovat singahdelleet ohi oikealta ja vasemmalta ja vastavalmistuneitakin on kertynyt siihen sivuille iso joukko. Ja tämä ajattelumalli on niin iso virhe naisilta.

      Poista
  53. Kotona 5,5 vuotta putkeen, kaksi lasta.
    Koska
    -imetin molempia 1,5v =3 vuotta
    -minä halusin olla lasteni kanssa kotona
    -halusin mietintäpaussia työelämästä
    -minä jaksan ja siedän arjen pyörittämistä paremmin kuin mies
    -sain tehtyä jatkotutkinnon yliopistossa kotivuosien aikana, työn ja perheen ohessa en varmasti olisi saanut tehtyä näin tiiviissä ajassa
    -minun palkka on noin 3700/kk, miehen 8000-10 000/kk
    -minä teen potilastyötä eikä työaika silloin ole joustava, miehellä taasen todella joustava työaika ja etätyömahdollisuus = olemme olleet paljon enemmän perheenä yhdessä kuin jos minä olisin työssä
    -eläkemenetykset joo, mutta elän päivän kerrallaan ja voin kuolla ennen eläkettä + luotan, että myöhempi tulotasoni tulee kompensoimaan hoitovapaan aiheuttamaa vajetta
    -mies on pitänyt kaikki isävapaat ja ne on vietetty maailmalla matkustellen koko perhe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisen kirjoittajana lisään vielä, että monet kavereistani ja tutuistani, jotka hoitavat lasta kotona, ovat myöskin lähteneet joko opiskelemaan uutta ammattia tai tekevät jatko-/ täydennysopintoja tai tekevät vapaaehtoishommia (MLL perhekahvila, lasten harrastuksissa valmentaminen ym) tai käyvät ahkerasti työväenopiston kielikursseilla jne. Mua häiritsee näissä kotihoitokeskusteluissa se, että oletetaan kotona olevan vanhemman jäädyttävän kaiken ammatillisen elämän tai itsensä kehittämisen kokonaan.

      Poista
    2. Mahtavaahan on, jos työtä ja kotonaoloa pystyy yhdistämään. Itse tein sitä monta vuotta lapsen ollessa pieni. Jos ei ole omaa firmaa, niin esim jonkun Mamworksin kautta pystyy ottamaan vastaan toimeksiantoja.

      Mä en tosin tiedä, miten paljon hoitovapaalla ollessaan saa tienata ilman että tippu tuilta...

      Poista
    3. Ja siis lisäisin tähän vielä, että en mä nyt tiedä olettaako kukaan, että kotona olevat vanhemmat jäädytävät kaiken ammatillisen elämän. Kimmoke tähän blogitekstiin tuli juurikin noista Tilastokeskuksen luvuista, joissa nuorten naisten työllisyysaste on paljon matalampi kuin miesten. Osa-aikaduunin luulisi näkyvän tilastossa?

      Poista
    4. Hoitovapaalla saa tienata niin paljon kuin haluaa :) Hoitoraha siis maksetaan jos alle 3v. ei ole kunnallisessa hoidossa ja niin ollen hoitorahan määrään ei vaikuta palkkatulot (toisin kuin vanhempain päivärahaan). En tiedä onko hoitorahassa joku tulosidonnainen juttu (ehkä, itse en ainakaan sellaiseen ollut oikeutettu) mutta siihen perusrahaan tosiaan ei tulot vaikuta (kuten ei esim. Hki-lisäänkään). Itse tein hoitovapaalla osa-aikaisesti töitä niin että palkkatuloni olivat about 500 euroa / kk (hoitorahan ja Hki-lisän päälle) ja rahaakin parempaa oli päästä pienesti tekemään töitä, eli saada vaihtelua aikuisten maailmassa :)

      Poista
    5. Kyllä varmasti moni yhdistys lakkaisi toimimasta, jos kaikki parivuotiaitaan kotona hoitavat äidit palaisivat työelämään. Se on ihan yhteiskunnallisestikin merkittävää toimintaa, vaikkei siitä palkkaa makseta.

      Poista
  54. Mielenkiintoista keskustelua! Itselläni on esikoisen laskettu aika edessä pari viikon päästä ja saa nähdä mihin ratkaisuun me päädymme hoitokuvioiden kanssa. Palkkani oli hitusen parempi kuin miehellä, mutta vakituista työsuhdetta ei ole toisin kuin miehellä. Tietoa tulevista työkuvioista ei vielä ole.

    Olen kyllä samaa mieltä monen muun täällä kommentoineen kanssa siitä, että sukupuolella kyllä todella on väliä. Kyse ei ole vain palkkojen suuruudesta. Itseäni ärsytti aika paljon, kun keskustelin ennen äitiysvapaan alkua edellisen työnanatajan kanssa mahdollisista tulevista projekteista, ja pomoni (keski-ikäinen mies), totesi vain että no olet kotona sitten pari vuotta ainakin ja palataan asioihin sitten. Totesin, että sen näkee sitten kauan olen kotona ja lapsellahan on isäkin, en ole yksinhuoltaja.

    Varsinkin kun tapauksessamme mies on ammattikoulun käynyt, samaa tehdastyötä yli 10 vuotta tehnyt perusduunari ja minä korkeakoulutettu ja ehtinyt olla vasta vain muutaman vuoden valmistumisen jälkeen, ajattelen että minulla voisi olla kaikenlaista annettavaa työelämälle ja oletus jäämisestäni pitkäksi aikaa kotiin tuntuu epäreilulta. En tietysti tiedä jos vaikka hurahdan lapsen kanssa kotona olemiseen enkä kaipaa nopeasti töihin - aiempaa kokemusta kun ei ole! Tai onko mitään töitä edes tarjolla.

    Suomessahan taitaa työelämä olla yksi Euroopan joustamattomimmista, toivottavasti tulisi enemmän uusia mahdollisuuksia työn ja perheen yhdistämiseen: osa-aikatöitä, mahdollisuuksia kouluttautumiseen kotona olon ohella ja vähemmän joko-tai-asettelua ura vastaan koti.

    - HK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uff, mikä asenne esimieheltäsi. Ihan kuin hän olisi jo etukäteen päättänyt, miten asiat menevät. Tsemppiä loppuraskauteen ja siihen ah niin ihanaan synnytykseen ;-)

      Poista
    2. Minä väänsin tästä asiasta hormonihuuruisen itkuisena pomoni kanssa. Hän tarkoitti ihan hyvää: ei halunnut painostaa palaamaan nopeasti töihin ja sanoi, että ei kannata sitoutua palaamaan nopeasti, kun mieli voi äitiyslomalla muuttua, mutta kun minä itse taas tiesin, että minun paikkani nyt vain ei ole kotona.

      Poista
  55. Nyt kun näyttäisi siltä että merkittävä osa keskustelijoista on naisia, niin tuonpa oman miehisen näkökulmani tähän mausteeksi.

    Meillä muksu oli kotona kolmevuotiaaksi saakka. Vaimoni oli hänen kanssaan kotona 2,5v ja minä olin viimeisen 6kk ennen tarhaa. Alun perin meillä oli tarkoitus laittaa aika puoliksi, mutta itse vaihdoin duunia hoitovapaan aikana, ja se viivästytti omaa kotiinjäämistäni vuodella.

    Meillä on käytännössä sama palkka, joten taloudelliselta kannalta järjestely ei ollut kummallekaan "epäreilu". Meille on myös alusta lähtien ollut täysin selvää, että molemmat vanhemmat osallistuvat lapsen kasvattamiseen tasapuolisesti. Kaikissa perheissähän asiat eivät ole näin, ja niin kuin täältäkin on käynyt ilmi niin harmillisen usein mies joutuu olemaan se töissäkäyvä osapuoli vain siitä syystä että perheen talous ei kestä muita vaihtoehtoja.

    Kaikkea ei kuitenkaan rahalla saa, ja jos taloudellisesti ei ole mitenkään mahdoton ajatus että isäkin voisi jäädä kotiin lapsen kanssa, niin omalta osaltani en voi muuta kuin suositella sitä vaihtoehtoa. En ole vielä yhdeltäkään isältä kuullut, että olisi sitä katunut.

    Omat fiilikseni hoitovapaasta löytyy osoitteesta http://mustikkasmoothie.blogspot.fi/2013/10/lapsen-kanssa-iska-kaytettavissa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, ihanaa! Kiitos isän näkökulmasta. Kävin lukemassa myös juttusi, kiitos siitä. Lukisivatpa kaikki isät sen :)

      Poista
  56. Vituttaa jotenkin. Olisin halunnut olla tosi tasa-arvoinen ja polkea jalkaa ja jakaa hoitovastuun niin tasan kuin sen voi, mutta kun ei. Kuten täällä on jo sata kertaa sanottu, kulttuuri ja rakenteet tekevät äidin kotiin jäännin helpommaksi kuin isän, vaikka äiti ei haluaisikaan. Ja tätä vastaan pitäisi toki taistella, mutta kuka jaksaa taistella, kun hintana olisi nimenomaan juuri se oman yksilöllisen tilanteen vaikeus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kysytty. Mä näen tähän yhtenä ratkaisuna miehille korvamerkityn vanhempainvapaakauden, jota ei voi vaihtaa äidille. Mm. ay-liikkeen isot päättäjät (= miesvaltaiset alat) on tietysti tätä vastaan henkeen ja vereen.

      Poista
  57. Lisää vapaita jakaneita. Miehellä paremmat tulot yrittäjänä, itse akateeminen pätkätyölainen. Meillä vapaiden tasaaminen oli tasa-arvoasia ja oma reunaehtoni perheenperustamiselle.

    Lähdin ensimmäisen lapsen kohdalla 7kk jälkeen töihin, mies (yksinyrittäjä) jäi kotiin kolmeksi päiväksi viikossa, lapsi oli hoidossa mummilla sen kaksi päivää, minkä mies teki töitään. Lapsen ollessa vuoden aloitin 4-päiväisen työviikon ja mies 3-päiväisen, lapsi jatkoi kaksi päivää viikossa mummin kanssa.

    Toisen lapsen synnyttyä mies jatkoi 4-päiväistä työviikkoa (oli siis perheen kanssa, kun olin itse vanhempainvapaalla; arjen luksusta kammottavaan vauvavuoteen). Nyt olen juuri aloittanut taas työt, lapset 1 v 9kk ja 10 kk. Teen 4-päiväistä työviikkoa, mies työskentelee kolme päivää viikossa. Vanhempi lapsi kaksi päivää perhepäivähoidossa, nuorempi mummilla.

    Kumpikin siis lyhentää työaikaansa ja lähipiiri on saatu avuksi.
    Tämä on toiminut loistavasti: kumpikin vanhempi säilyttää tatsin sekä työelämään että lastenhoitoon ja lasten hoitoaika on lyhyempi. Ja kyllä, tulotasosta joutuu tinkimään jonkin verran, mutta se koskee molempia vanhempia.

    Kumoan tässä myös myyttiä (mies)yrittäjien mahdottomuudesta jäädä edes osittain hoitamaan lapsiaan. Ja toivottavasti muutkin ovat huomanneet uuden joustavan hoitorahan työaikaansa lyhentäville (etuus parantunut huomattavasti vuoden alusta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sumplittu, I say. Olen samaa mieltä kanssasi, että kyllä miesyrittäjäkin pystyy jäämään vanhempainvapaalle, se on järjestelykysymys. Jos on epävarmuutta firman menestymisestä ja jättämisestä vieraan ammattilaisen käsiin, ainahan voisi sumplia vaikka tuollaisen 2-päiväisen työviikon (tai neljä iltapäivää viikossa -työviikon), jolloin käy katsomassa että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

      Poista
  58. Mua jotenkin liikuttaa tämä keskustelu ja ihmisten henkilökohtaiset tilanteet todella paljon, vaikkei asia vielä kosketa mua varmaan pitkään aikaan. Mutta toisaalta: olisi varmasti kaikkien etu, että naiset ja miehetkin miettisivät näitä oman talouden kiemuroita jo ennen kuin on tilanne päällä.

    Ihanaa että on olemassa blogi, jonka kommenttilaatikossa käydään näin asiallista keskustelua, vaikka aihe olisi muuten aika tunteita herättävä! Ps. Katsoin toisen kommentoijan vinkistä juuri tuon Jaakko ja maailmanvalloittajat -sarjan Islanti-jakson, iik miten söpöjä olette Sagan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen samaa mieltä keskustelun tasosta, ihan huimaa! Oikeastaan tänä koko viisivuotisen blogihistorian aikana täällä ei ole koskaan ilkeilty tai vedetty mitään "natsilinjaa". Ihanaa kirjoittaa itseään fiksummille ihmisille.

      Aika hauskaa, että tuota Jaakon ohjelmaa näytetään yhä, kyseinen jakso tehtiin neljä vuotta sitten. Kersa on vähän kasvanut siitä :D Mutta söpöhän se on vieläkin.

      Poista
  59. Olen äiti, joka normaalisti tienaa 4000e/kk, ja olen nyt ollut 4,5 vuotta kotona lasten kanssa. Miksikö? Koska haluamme hoitaa pienet lapsemme kotona. Ja koska haluan olla heidän kanssaan kotona nyt kun he ovat pieniä. Mielestäni on sulaa hulluutta kuskata pienet vieraalle hoitoon, jos on mahdollisuus olla myös kotona heidän kanssaan! He ovat pieniä vain tämän pienen hetken verran ja mulla on vielä vuosikymmeniä aikaa tehdä töitä ja osallistua talkoisiin.

    Meillä kotihoidontuki ei oikeasti mahdollista kotona oloa, se on niin pieni summa kuussa. Onneksi on ollut muuten mahdollisuus järjestää asiat taloudellisesti näin. En koe saahavani omaa oksaani, en koe olevani vapaamatkustaja. Mieheni (tienaa noin 4500e/kk) on myös vuorostaan jäämässä kotiin, mutta vasta kun pienempikin on jo vähän isompi (noin puolitoistavuotias).

    Valtiovallan ei tarvitse päättää miten me keskenämme hoitovapaan jaamme, me kykenemme siihen vallan hyvin itsekin. Toisaalta verovaroistamme ei mielestäni pidä kustantaa vanhemman lapsen hoitoa, ainakaan kokopäiväistä, jos vanhemmista jompi kumpi on kotona pienemmän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja jatkanpa vielä, että tuossa ensimmäisen kanssa kotona ollessa tuli tehtyä maisterin tutkinto, joka toi mukavasti vaihtelua hiekkiksen reunalla istumiseen.

      Poista
    2. Wow, maisterintutkino vanhempainvapaalla, melko suoritus :) Onnea!

      Valtiovallan puuttumisesta ihmisten elämään on tietty tosi erilaisia näkemyksiä. Mietin tässä lähinnä kokonaisuutta kun mesoan siitä miehille korvamerkitystä pidemmästä isyysvapaakaudesta. Se saattaisi hyvinkin nostaa alle kolmevuotiaiden lasten äitien työllistymisastetta.

      Poista
    3. Työpaikan varattuna pitäminen kolmen vuoden ajan (vanhempainvapaa + hoitovapaa) on maailman mittakaavassa hyvin erikoinen (valtiovallan laeilla takaama) etuoikeus, jonka mainitseminen ulkomailla saa jatkuvasti hämmästystä osakseen. Jo tässä (puhumattakaan siitä, että valtio velvoittaa kunnat tarjoamaan lapsiperheille laadukasta päivähoitoa, jonka kustannuksia se tukee voimakkaasti) valtio puuttuu ihmisten lastenhoitopäätöksiin melkoisesti, monien mielestä hyvällä tavalla. Mielestäni tämän takia valtiovalta voisi myös suunnata korvamerkinnöillä perhe-elämää ja näin ollen samalla myös työelämää ja koko yhteiskuntaa tasa-arvoisempaan suuntaan.

      Poista
    4. Hoitovapaa on kyllä erikoisuus. Oon itsekin miettiny, että se on työnantajalle aika nihkeä diili. Itselläni on virka, joten voin periaatteessa olla vaikka kuinka monta vuotta kotona, jos lapsia syntyy sopivin välein. Ihan hullua työnantajan kannalta pyöritellä vuosikausia sijaisia ja sit joku työstä ja työyhteisöstä täysin vieraantunut tyyppi yhtäkkiä pamahtaa virkaansa takaisin.

      Poista
  60. Me teemme molemmat työksemme väitöskirjaa, toinen apurahalla ja toinen tohtorikoulutettavan pienehköllä palkalla. Minä olin lapsen kanssa kotona 10 kk, sen jälkeen teimme molemmat puolipäiväistä työtä 4 kk ja lopuksi mies oli kotona 9 kk. Asuntolainan olemme neuvotelleet sellaiseksi, että pystyimme hyvin maksamaan sen (ja opintolainan) lyhennykset äitiys- ja vanhempainvapaan ajan. Hoitovapaalle saimme lyhennysvapaata eli maksoimme pelkkiä korkoja. Vähän piti kulutuksesta tinkiä, mutta rahat riittivät kuitenkin ihan hyvin kaikkeen tarpeelliseen. Lapsi aloitti juuri päiväkodin 1 v. 11 kk iässä ja on hoidossa 5,5 tuntia päivässä. Tämä onnistuu, kun limitämme työpäiviämme, ja jotta saisimme vähän perheen yhteistäkin aikaa, alan minä tehdä pian 75-prosenttista työaikaa.

    Täytyy vielä sanoa, että kotona olo ei ollut introvertille puolisolleni aina mitenkään ruusuilla tanssimista, mutta hän piti sitä tärkeänä ja halusi hoitaa lasta oman osansa. Ainakin meidän perheellemme on tehnyt hyvää, kun molemmat vanhemmat ovat saaneet kokea molemmat roolit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muuten imetän lasta edelleen. Olen kokenut, että se on ollut töihin paluun ja nyt päivähoidon aloituksen suhteen pikemminkin helpottava kuin hankaloittava asia. Lapsi on pärjännyt työpäiväni ajan oikein hyvin ilman maitoja ja kotiin tullessa imetyshetki on molemmille ihana ja rauhoittava mahdollisuus sylitellä ja tankata läheisyyttä.

      Poista
    2. Islannissa muuten tehdään myös aika paljon noita 50-80-prossaisia työviikkoja; yleensä syynä on vanhempainvapaakauden lyhyys. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta isovanhempien apuun tai perhepäivähoitajiin (jotka hyvin kalliita), kun päiväkoti alkaa kuitenkin vasta 2-vuotiaana, mutta täysiaikainen vanhempainvapaa on yhteensä vain 9 kk.

      Poista
    3. Vyyhti, minulla on samanlainen kokemus imetyksestä ja työnteosta. Imetin lastani 1v 2kk asti ja hän aloitti hoidossa 1 vuotiaana. Itse siis aloitin työt hänen ollessa 6kk. Imetys oli todellakin juuri läheisyystankkausta. Olihan se hieman puljausta, mutta ei ollenkaan niin hankalaa kuin voisi kuvitella.

      Poista
  61. En jaksa kahlata keskustelua läpi, mutta tässä meidän syyt sille että olen kuudetta vuotta kotona neljän alle kouluikäisen lapsemme kanssa. 1) haluan hoitaa lapseni pienenä itse, lastentarhanopettajana tiedän päiväkotien todellisuuden liian hyvin 2) mies on älykkö ja kunnianhimoinen uraihminen, myös loistava isä, mutta ei viihtyisi kotiarjessa vuosia 3)miehen palkka on kolminkertainen mun palkkaan verrattuna. Kaikki ovat tyytyväisiä näin :) ja ensisijaisesti tämä on mun oma valinta, kukaan ei ole pakottanut :)

    VastaaPoista
  62. Satu, mielestäni et ota noista numeroista irti kaikkea mitä niistä voisi. Kun kääntää numeroiden näyttämän tilanteen toisinpäin, niin pienten lasten äideistä on kotona (hoitovapaalla, vanhempainvapaalla, työttömänä, työvoiman ulkopuolella) 33,6%, isistä 10,9%. Jos oletetaan että kotona on vain toinen vanhempi, noin 45% perheistä hoitaa lasta kotona.Yli 75% näistä tapauksista kotona on lapsen äiti.

    Sitten on niitä syitä:
    Kuten jo monet ovat ottaneet esille, kotihoidon tuen ja hoitorahan suuruus suhteessa palkkaan on keskitulosella aika mitätön. On tietysti valintakysymys kuinka paljon on valmis laskemaan perheen elintasoa, mutta useimmiten kotiin jää pienituloisempi (joka usein on äiti).
    Lisäksi noissa luvuissa on muitakin kuin hoitovapaalaisia. Työttömyyden ja opiskelujen voidaan arvioida menevän vanhempien kesken suunnilleen tasan (en tiedä onko oikeasti näin), mutta vanhempainvapaalla on useimmiten äiti. Tämä on pienten lasten kohdalla sinänsä loogista, sillä kotona olevan isän on vaikea imettää vauvaa. Monella alle 3-vuotiaalla on nuorempi sisarus, jolloin vanhempainvapaat selittävät osan erosta. Tämän syyn vuoksi olisikin parempi tutkia hoitovapaatilastoa, jos sellainen on saatavilla.
    Kolmas keskeinen syy liittyy kulttuuriin. Ajatus lapsia hoitavasta äidistä (vs. lapsia hoitava isä) on juurtunut sen verran syvälle ihmisten käsitykseen siitä mikä on normaalia, että ei se ole ehtinyt muutaman sukupolven aikana tasoittua. Vasta 50-luvulta lähtien on ollut yleistä, että myös äidit käyvät töissä.

    Kullakin lapsiperheellä on omat yksilölliset syynsä valita käyttävätkö hoitovapaata ja jos käyttävät niin kumpi jää kotiin. Toivoisin Suomen vanhempain- ja hoitovapaajärjestelmään kuitenkin enemmän joustavuutta erilaisten osa-aikaisten ja vuorotellen pidettävien vapaiden kanssa (vrt. Ruotsi, jossa vanhempainvapaata voi ottaa jopa 1/8 päivä kerrallaan). Sekin saattaisi tasapainottaa tilastoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilastodataa olisi tosiaan voinut kahlata läpi syvemminkin. Tämä juttu syntyi hetken mielijohteesta, kun tuli kova palo kysyä muilta vanehmmilta, miksi he ovat tehneet ne päätökset, jotka ovat tehneet.

      Yksi kiinnostava pointti on sekin, että Ekonomiliiton (jonka jäsen aikanaan olin) jäsenistä miehistä vain pari prosenttia on jäänyt hoitovapaalle. Naisilla luku oli todella paljon suurempi.

      Kannatan myös suurempaa joustoa. Mutta sillä ehdolla, että miehille todella korvamerkittäisiin reilumpi osa vanhempainvapaista.

      Poista
    2. Pistetään nyt sitten tähän meidän päätöksetkin:

      Olemme yksilapsinen yliakateeminen perhe Helsingin seudulta, ja ilman hoitovapaita yms. nettotulomme ovat noin 5000 euroa kuussa, jakautuen hyvin tasasesti kummankin vanhemman kesken.

      Vaimoni piti kaikki vanhempainvapaat. Olisin muuten pitänyt vanhempainvapaan loppuviikot ja isäkuukauden, mutta suunnilleen siihen aikaan muutimme koko perhe minun työni vuoksi vuodeksi Ruotsiin.

      Ruotsissa minä olin töissä, ja vaimo kotona lapsen kanssa. Vaimo jäi Suomessa työstään hoitovapaalle, mutta ei saanut hoitorahaa koska emme olleet enää Suomen sosiaaliturvan piirissä. Sen sijaan saimme Ruotsissa (puolen vuoden byrokratian jälkeen) sikäläistä vanhempainrahaa, koska Ruotsissa vanhempainrahakausi on pidempi. Korvamerkittyjä osuuksia lukuunottamatta ohjasimme kaikki mahdolliset vanhempainvapaat ja -rahat vaimolleni, koska hän oli kotona joka tapauksessa.

      Palasimme Suomeen vuodenvaihteessa, lapsen juuri täytettyä 2 vuotta. Asuinalueellamme on huutava pula päiväkotipaikoista, joten totesimme että on suurempi todennäköisyys saada järkevä päiväkotipaikka jos aloittaa elokuussa, kun kouluunmenijöiltä vapautuu tilaa päiväkodeissa. Vaimoni palasi töihin, ja minä jäin puoleksi vuodeksi osittaiselle hoitovapaalle. Kaksi päivää viikossa lasta hoiti vaimon eläkkeellä oleva äiti. Hoitovapaan osittaisuus johtui osittain työtehtävistäni, mutta ensisijaisesti taloudellisista tekijöistä. Yhden ihmisen palkka plus kotihoidon tuki eivät olisi riittäneet elinkustannustemme kattamiseen.

      Nyt lapsi on aloittanut päiväkodin 2v 8kk iässä. Ilman Ruotsinvuottamme olisi todennäköisesti aloittanut jo vuotta aiemmin.

      Poista
  63. Ihan jo siksi olen kotona lasten kanssa, että miehen tulot on tuplasti minun tulot, joten konkurssi tulisi velkaisille ihmisille, jos minä menisin töihin ja mies jäisi kotiin. Ja koska haluan olla kotona ja meidän mielestä pienten lasten pitää saada olla kotona. Yhdessä sovittua siis. Mies maksaa suurimman osan kuluista, minä sen minkä kotihoidontuelta kykenen eli en juuri mitään. Kyllähän se eläkeasia välillä huolettaa, mutta eipä sitä tiedä elääkö edes sinne asti!? Työpaikka minulla olisi kyllä odottamassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä vielä lisään, että en koko keskustelua jaksanut käydä läpi, mutta hyviä pointteja siellä näkyi olevan. Esim tämä, että tuskin kotiäitiyteen on ketään pakotettu; oma valinta useimmiten, väittäisin. Siis myös oma taloudellinen riski!

      Ja vielä sekin, että oman uran pohdinta on minullakin kesken..

      Poista
    2. Hitto kun tähän on vaikee puhelimen kanssa kommentoida.. Minä siis edelleen.

      Normaalisti olen hyvin pitkälti huolehtija ja murehtia ja märehtijä, mutta oma taloudellinen tulevaisuus on huolettanut yllättävän vähän. Tänään luin lehdestä, että talousosaamista tms ollaan lisäämässä opetussuunnitelmaan ja tätä ajatusta kyllä kannatan sillä olen nuoresta asti ollut huithapeli rahan kanssa ja edelleen olen äärimmäisen pihalla kaikesta talouteen liittyvästä. Voi olla, etten edes tajua miten voin tämän ratkaisun joskus edestäni löytää, mutta siltikin haluan ajatella, että tämä ratkaisu on oikea meidän perheelle. Kotiäitiys on ollut "haave" ja nyt saan elää sen, onneksi. Joskus taas sitten takaisin työelämään, mutta miten, milloin ja mitä, se on vielä auki. Uusia haaveita työuralle ja omaan talouteen sitten joskus!?

      Poista
  64. Ihan vaan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että kumpaankohan kategoriaan tällaiset työssäkäyvät kotiäidit kuuluvat ;). Meillä 1,5 v ja 4 v lapset, mies yrittäjä ja minä käyn osa-aikatöissä. Lapset mun töiden aikaan mummolahoidossa eli saamme kotihoidontukea ja sitä uutta joustavaa hoitorahaa.

    Minulle tällainen ratkaisu on myös arvovalinta eli haluan hoitaa lapset kotona, kun se kerran on taloudellisesti ja tukiverkon ansiosta mahdollista. Toisaalta oma vakityö (josta siis olen nyt hoitovapaalla) naapurikaupungissa, hoitopaikat pahimmillaan eri päiväkodeissa täällä kotikaupungissa-tilanne verrattuna tähän nykytilanteeseen näkyisi hoitomaksujen jälkeen rahana aika vähän. Stressikertoimena varmaan sitäkin enemmän.

    Meillä ei mies olisi voinut jäädä hoitamaan lapsia. Minä halusin. Mutta yhtä lailla olisin halutessani voinut palata kokopäivätyöhön. Laskin mielenkiinnosta nykytilanteen vaikutuksen omaan eläkkeeseni -yllättävän vähän.





    VastaaPoista
  65. Äiti kotona 5 vuotta lasten kanssa9/18/2014 4:54 ap.

    Meillä ainakin on sellaiset luonteet että minä halusin ja sovellun olemaan kotona lasten kanssa paremmin kuin mies. Turha naisia on syyllistää kotiin jäämisestä. Mieluummin nostetaan hattuja. Ja silti uskon että enemmän siitä kotona olosta jää käteen kuin työelämässä spurttaamisesta. Lapset ovat niin ihania.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?