Islantilaisen suunnittelun - köh - taito

Tykkään asua Islannissa. Kyllä koti vaan on täällä, ollut jo monta vuotta. Olen pistänyt merkille, että olen viime aikoina julkaissut useita Islantia mairittelevia kommentteja ja valokuvia. Lienee siis paikallaan raottaa vähän sitä toistakin puolta. On nimittäin eräs asia, joka saa takuuvarmasti hermoni kiristymään. Islantilaiset eivät suunnittele. Täällä vierastetaan vakiintuneita prosesseja ja analyyttista pohdintaa. Toki hieman yleistän nyt. Onhan täällä tilastonikkareita ja pikkutarkkoja virkamiehiä, mutta yleinen ilmapiiri on se, että hetkessä eletään huhhahhei.
Joskus ottaa vähän päähän.
Islantilaiset rakastavat elää hetkessä. Suomalaiset taas suunnittelevat hetkiä pitkään ja hartaasti. Kaltaistani muistikirjafriikkiä ja listojen tekijää ison pensselin mentaliteetti ärsyttää. Minun mielestäni hyvin suunniteltu on ainakin puoliksi tehty! Islantilaiset laittavat paremmaksi. Heidän mielestään hetkessä tehty on kokonaan valmis.

Esimerkkejähän riittää. Olin sopinut parin islantilaisen työkollegan kanssa tapaamisen. Kumpikaan ei saapunut lounaspalaveriin paikalle, koska unohtivat. Kun soitin, he olivat ihan toisella puolella kaupunkia ja tahoillaan varattuja. Sovimme uuden ajan. Taas sai odottaa. 50 % islantilaisista saapui paikalle, vaikkakin vähän myöhässä (koska aamun palaveri vähän venähti, koska saatiin hyviä ideoita). Toisen tyypeistä piti lähteä käsipallotreeneihin. Niin että mitä?
Välillä on vaan että mitvit.  (kiitos korusta, Piia)
Olin valmistelemassa isoa tilaisuutta. Kysyin noin sata kertaa, onko paikan päällä mahdollista kytkeä Applen kone videoprojektoriin. Joojoo, onnistuu! No eihän se tietenkään onnistunut. Olin tapahtumapaikalle kolmea tunia ennen h-hetkeä ihan sen takia, että tiesin näin käyvän. Vielä oli aikaa säätää tiedostoja koneelta toiselle.

Autoin erästä bisnestään laajentamassa ollutta islantilaisyritystä tekemällä markkinatutkimusta Suomessa. Firma oli perustettu edellisenä perjantaina, sivusto olisi pystyssä kuulemma ensi viikolla ja skaalaus Euroopan markkinoille pitää tehdä nyt heti. 

Budjettia, yksityiskohtia ja aikatauluja viilataan ”sitten joskus”. Herramunjee. Tällaisessa ympäristössä on helppo hankkia itselleen hermoromahdus.
Reykjavík.
Sain mielenhallinta-apua Islannin entiseltä Suomen suurlähettiläältä, jonka tapasin eilen. Suomeen ihastunut virkamies ylisti kovasti suomalaisia ja etenkin meidän järjestelmällistä työkulttuuria, jossa oikeilla ihmisillä on aina kaikki hihnat oikeissa käsissä ja mapit järjestyksessä. Meininkimme valtionhallinnossa ja yritysmaailmassa on kuulemma paljon islantilaista ammattilaisempaa ja ennustettavampaa. What you see is what you get.

Entinen suurlähettiläs analysoi suomalaisten ja islantilaisten mentaaliteettieron vertailemalla meidän erilaisia talvisia säätilojamme.

Suurimmassa osassa Suomea - no ainakin pohjoisessa - sataa talvisin lunta. Sitten lunta sataa vähän lisää. Ilma kylmenee. Lumi pysyy. Se pysyy. Ja se pysyy vähän lisää. Kaikki tietävät, miten talvi noin suurin piirtein menee. Talvesta selviää, koska siihen voi varautua ostamalla lämpimän talvitakin.

Islannissa talvipäivän aamuna sataa ehkä sentti lunta. Aamupäivään mennessä se on sulanut pois. Sitten tulee räntäsadetta ja kovaa pohjoistuulta. Iltapäivällä paistaa aurinko. Illalla saadaan tihkusadetta. Yöllä tulee taas lunta. Tai ehkä tulivuorenpurkaus ja tuhkasade. Islantilainen ei pysty valmistautumaan, koska sen pitää pystyä vaihtamaan päällysvaatteet lennossa.

Ehkä minäkin vielä joku päivä tajuan ja hyväksyn sen, että kaikkeen ei kannata eikä voi koko ajan valmistautua. Siihen tosin menee kyllä vielä muutama vuosi. Ehkäpä aloitan muutoksen laatimalla siitä toimenpidesuunnitelman.
Nämä tyypit eivät suunnittele, ne syövät.

Tunnisteet: ,