ykkään asua Islannissa. Kyllä koti vaan on täällä, ollut jo monta vuotta. Olen pistänyt merkille, että olen viime aikoina julkaissut useit...

Islantilaisen suunnittelun - köh - taito

25.9.14 Satu Kommentteja: 13

Tykkään asua Islannissa. Kyllä koti vaan on täällä, ollut jo monta vuotta. Olen pistänyt merkille, että olen viime aikoina julkaissut useita Islantia mairittelevia kommentteja ja valokuvia. Lienee siis paikallaan raottaa vähän sitä toistakin puolta. On nimittäin eräs asia, joka saa takuuvarmasti hermoni kiristymään. Islantilaiset eivät suunnittele. Täällä vierastetaan vakiintuneita prosesseja ja analyyttista pohdintaa. Toki hieman yleistän nyt. Onhan täällä tilastonikkareita ja pikkutarkkoja virkamiehiä, mutta yleinen ilmapiiri on se, että hetkessä eletään huhhahhei.
Joskus ottaa vähän päähän.
Islantilaiset rakastavat elää hetkessä. Suomalaiset taas suunnittelevat hetkiä pitkään ja hartaasti. Kaltaistani muistikirjafriikkiä ja listojen tekijää ison pensselin mentaliteetti ärsyttää. Minun mielestäni hyvin suunniteltu on ainakin puoliksi tehty! Islantilaiset laittavat paremmaksi. Heidän mielestään hetkessä tehty on kokonaan valmis.

Esimerkkejähän riittää. Olin sopinut parin islantilaisen työkollegan kanssa tapaamisen. Kumpikaan ei saapunut lounaspalaveriin paikalle, koska unohtivat. Kun soitin, he olivat ihan toisella puolella kaupunkia ja tahoillaan varattuja. Sovimme uuden ajan. Taas sai odottaa. 50 % islantilaisista saapui paikalle, vaikkakin vähän myöhässä (koska aamun palaveri vähän venähti, koska saatiin hyviä ideoita). Toisen tyypeistä piti lähteä käsipallotreeneihin. Niin että mitä?
Välillä on vaan että mitvit.  (kiitos korusta, Piia)
Olin valmistelemassa isoa tilaisuutta. Kysyin noin sata kertaa, onko paikan päällä mahdollista kytkeä Applen kone videoprojektoriin. Joojoo, onnistuu! No eihän se tietenkään onnistunut. Olin tapahtumapaikalle kolmea tunia ennen h-hetkeä ihan sen takia, että tiesin näin käyvän. Vielä oli aikaa säätää tiedostoja koneelta toiselle.

Autoin erästä bisnestään laajentamassa ollutta islantilaisyritystä tekemällä markkinatutkimusta Suomessa. Firma oli perustettu edellisenä perjantaina, sivusto olisi pystyssä kuulemma ensi viikolla ja skaalaus Euroopan markkinoille pitää tehdä nyt heti. 

Budjettia, yksityiskohtia ja aikatauluja viilataan ”sitten joskus”. Herramunjee. Tällaisessa ympäristössä on helppo hankkia itselleen hermoromahdus.
Reykjavík.
Sain mielenhallinta-apua Islannin entiseltä Suomen suurlähettiläältä, jonka tapasin eilen. Suomeen ihastunut virkamies ylisti kovasti suomalaisia ja etenkin meidän järjestelmällistä työkulttuuria, jossa oikeilla ihmisillä on aina kaikki hihnat oikeissa käsissä ja mapit järjestyksessä. Meininkimme valtionhallinnossa ja yritysmaailmassa on kuulemma paljon islantilaista ammattilaisempaa ja ennustettavampaa. What you see is what you get.

Entinen suurlähettiläs analysoi suomalaisten ja islantilaisten mentaaliteettieron vertailemalla meidän erilaisia talvisia säätilojamme.

Suurimmassa osassa Suomea - no ainakin pohjoisessa - sataa talvisin lunta. Sitten lunta sataa vähän lisää. Ilma kylmenee. Lumi pysyy. Se pysyy. Ja se pysyy vähän lisää. Kaikki tietävät, miten talvi noin suurin piirtein menee. Talvesta selviää, koska siihen voi varautua ostamalla lämpimän talvitakin.

Islannissa talvipäivän aamuna sataa ehkä sentti lunta. Aamupäivään mennessä se on sulanut pois. Sitten tulee räntäsadetta ja kovaa pohjoistuulta. Iltapäivällä paistaa aurinko. Illalla saadaan tihkusadetta. Yöllä tulee taas lunta. Tai ehkä tulivuorenpurkaus ja tuhkasade. Islantilainen ei pysty valmistautumaan, koska sen pitää pystyä vaihtamaan päällysvaatteet lennossa.

Ehkä minäkin vielä joku päivä tajuan ja hyväksyn sen, että kaikkeen ei kannata eikä voi koko ajan valmistautua. Siihen tosin menee kyllä vielä muutama vuosi. Ehkäpä aloitan muutoksen laatimalla siitä toimenpidesuunnitelman.
Nämä tyypit eivät suunnittele, ne syövät.

13 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta tosin luulen etta turkkilaisilla hetkessa elaminen on viela ehka seuraavalla tasolla, sinansa olen sopeutunut siihen mutta kylla joskus ihmetyttaa...tosin olin Suomessa aina myöhassa, tein asiat viime tipassa suunnittelematta ja muistikirjat loistivat tyhjina joten sinansa tama ymparistö on kaltaiselleni armollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä muuten luulen että islantilaiset ovat saaneet jostain annoksen sisilialaista tai turkkilaista verta. On sen verran eteläeurooppalaista meininkiä välillä.

      Poista
  2. Voi peesus oikeasti! Kirjoilen tätä ihan samaa tasaisin väliajoin kun ihmisiä ei näy sovitussa paikassa, sovittuja töitä ei ole edes aloitettu dedikseen mennessä ja projektitiimistä tasan YKSI islantilainen kestää loppusuoralle asti. Toisaalta hyvänä puolena mut on nyt kiinnitetty ensi vuodelle mukaan, kuulemma olen "luotettava" kun teen omasta mielestäni nihkeän minimimäärän työtä eli vain ehdottomat pakolliset. :P

    Hyvänä puolena mainittakoon tosin myös se että islantilaiset ihan oikeasti osaa improvisoida lennossa jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Olen pari kertaa ollut aika sormi suussa ongelmien kanssa, joihin mies sitten keksii pikaratkaisuja (okei aika moni pikaratkaisu luettakoon kohtaan "teeskennellään ettei ole mitään ongelmaa ja ehkä se menee pois")...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo pään työntäminen puskaan tietysti saa kaikki ongelmat - eh - katoamaan :D

      Poista
  3. Koskas muutatte Norjaan? :) Täällä taas istutaan kokouksissa miettimässä sitä, koska on seuraava kokous missä voidaan miettiä vähän lisää samaa asiaa ja niin päin pois.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjalaisilla on aivan liikaa aikaa (siis öljyrahaa) :-D

      Poista
  4. En voinut olla ajattelematta hevosmatkakirjoituksiasi ja muutenkin tätä blogia kun olin katsomassa elokuvaa Hross í oss. Onko tuttu? Se on varsin omituinen ja hauska, hevosten ystäville ekä vähän etova mutta kannatti ehdottomasti nähdä. :)

    http://hiff.fi/elokuvat/of-horses-and-men/

    Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon nähnyt tästä julisteita ympäri kaupunkia, mutta en ole vieläkään nähnyt itse leffaa. Pitäisi kyllä katsoa! Oon yrittänyt katsoa kaikki uudet islantilaiset pitkät elokuvat, kun ei niitä kuitenkaan vuoden aikana juuri viittä enempää ilmesty...

      Poista
  5. Hehe. Ymmärrän yskän. Aikanaan tanskalaiset saivat näppylät iholleni velttoudellaan, tosin taitavat olla astetta lähempänä suomalaista tehdään ajallaan ja kunnolla asennetta kuin islantilaiset. Juuri tuo odottelu/myöhästely/kokouksien viimetingassa peruuttaminen otti etenkin alussa kaaliin. Kai siihen sitten vain tottui...Täällä brittilässä mennään enemmän protestanttisella työmoraalilla, mutta armoton hierarkia ja herrojen kumartelu istuu niin syvässä että sielua vihlasee. Joskus tekee mieli sanoa että samalla tavalla ne käy pytyllä nekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Briteistä tuli mieleeni; se mikä täällä taas tuntuu musta ihanan helpolta on juurikin tuo pokkuroinnin puute. Tuntuu, että täällä voi puhua kenelle tahansa samalla tavalla eikä ketään juuri kumarrella.

      Poista
  6. En kestäisi puolta päivääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaatinut vähän totuttelua joo....

      Poista
  7. Mullakin saattaisi mennä hermo, tai sitten ei. Tuntuu, että mitä enemmän olen ollut tekemisissä ei-suomalaisten kanssa, sitä enemmän olen itsekin luisunut kohti mañana-kulttuuria. Tehdään joskus, mietitään myöhemmin, "let's see, too early to decide", ja käviskö juuri nyt? Suomalainen järjestelmällisyys on katoava luonnonvara.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?