Suoran toiminnan mutsi

Lampaat ovat lähellä sydäntäni. Kirjoitimme Vuoden mutsi -blogin puolella lammasmutseista: "...lammasäitejäkin on hyviä ja huonoja. Asteikolla 1-4 tilan sadasta lampaasta nelosta ei saanut yksikään.* Suurin osa tilan lampaista oli siis keskinkertaisia mutseja! Haa!" Eilen tutustuin uuteen lammasäitityyppiin nimittäin anarkistiin.

Hän oli kadotessaan pukeutunut kauhtuneeseen päällysturkkiin. Muut tuntomerkit: kasvissyöjä, pitkät kynnet ja susiruma pleksikoru oikeassa korvassa.
Keväällä yksi tilan vanhimmista lampaista sai karitsan. Koska maitoa ei tullut (rintaruokinta ei aina pelaa sorkkaeläimilläkään), karitsa oli tuttipulloruokinnassa. Joka aamu ja ilta bebe sai korvikemaitonsa. Tuttipulloruokinnasta huolimatta musta karitsa oli kuitenkin kovin kiintynyt emoonsa, ja nämä kulkivat joka paikkaan kahdestaan ja aiheuttivat hämminkiä milloin missäkin. Tallissa, hevoslaitumella, parkkipaikalla, tilan eteisessä, kukkapenkissä...

Eräänä heinäkuisena aamuna äiti ja poika katosivat kuin pöly ilmakehään. Jälkiä jättämättä lammasmutsi ja sen kersa olivat keplotelleet itsensä ulos aitauksesta ja - puff - hävinneet. Heitä etsittiin vuoristosta useita päiviä, mutta jälkeäkään ei löytynyt.
Toinen etsintäkuulutettu.
Villi arvaukseni on, että lammasmutsi oli kuullut pihalla kävellessään juttuja, joiden mukaan tämä kesä olisi hänen elämänsä viimeinen. Lammas veti johtopäätökset ja lähti lapsensa kanssa nostelemaan.

Suoran toiminnan mutsi. Jos ei halua tyytyä auktoriteetin sanelemiin päätöksiin, on kätevintä vilauttaa systeemille persvilloja ja vaihtaa maisemaa.

Tunnisteet: