inulta on usein kysytty tämänkin blogin kommenteissa, millaista on islantilainen päivähoito. No minäpä kerron perheemme kokemuksista. Ensin...

Islantilaisesta päivähoidosta

12.8.14 Satu Kommentteja: 39

Minulta on usein kysytty tämänkin blogin kommenteissa, millaista on islantilainen päivähoito. No minäpä kerron perheemme kokemuksista. Ensin hyvät uutiset. Päivähoito on yli 2-vuotiaille hyvää ja melko edullista. Valtaosa päivähoitopaikoista on julkisia. Oma kersamme on yhdessä Reykjavikin kaupungin monista päiväkodeista. Se sijaitsee viiden minuutin kävelymatkan päässä kodistamme. Tarhassa on valtava piha hiekkalaatikkoineen, keinuineen ja liukumäkineen. Pihalla on niin mäkiä kuin pusikkoakin. Heinikossa kasvavia kukkasia riittää kerättäväksi asti.
Kiitos vulkaanisuuden, iislantilaisella hiekkiksellä hiekka on mustaa.
Vanhemmat saavat valita, kuinka pitkän päivän lapsi päiväkodissa viettää ja maksu vaihtelee tämän mukaan. Päiväkotimme aukeaa kahdeksalta ja menee kiinni viideltä. Olemme ilmoittaneet oman lapsen ajalle 9–17, vaikka käytännössä ehdimme tarhalle vasta puoli kymmeneksi ja usein haen lapsen jo neljältä. Kahdeksan tuntia ja kolme ateriaa päivässä maksavat työssäkäyvälle pariskunnalle noin 180 € / kk. Yksinhuoltajat ja opiskelijat saavat alennuksia. Työntekijöiden omille lapsille ja jo päiväkotia käyvän lapsen sisaruksille on omat alennusprosentit. 

Aamiaisella tarjoillaan useimmiten joko puuroa tai muroja. Lounaaksi on kolme kertaa viikossa kalaa ja perunaa sekä vihanneksia, silloin tällöin lasagnea, lihapullia ja verimakkaraa (lapsen lempiruokaa, jota en hajun takia pysty ottamaan kotitarjoiluun). Välipalalla on voileipiä ja hedelmiä.
Lapsi ja sen paras ystävä.
Lapsia yhdessä ryhmässä on täällä Reykjavíkin seudulla noin 20 ja opettajia joka ryhmässä kolmesta viiteen. Yleensä ongelmana on henkilökunnan vaihtuvuus: ihmiset tulevat ja menevät, eivätkä vanhemmatkaan tahdo pysyä mukana, kuka tarhassa kulloinkin on töissä.

Meillä on käynyt sangen hyvä mäihä, koska lapsen päiväkodissa henkilökunnan vaihtuvuus on todella pientä, ja useimmiten lähdön syynä on vanhempainvapaa. Erityispisteet siitä, että lastentarhassa on paljon myös miehiä sekä lastentarhanopettajina että vähemmän koulutettuina osa-aikaisina työntekijöinä. Erinomaista, että lapsetkin näkevät nuoresta asti, että lasten kanssa eivät leiki ja ja heistä huolehdi vain naiset. Lapsen suosikkiopettaja on kiharatukkainen Bjartmar, joka tulee töihin isolla moottoripyörällä. Kerran opettaja toi moottoripyöränsä pihalle ja lapset saivat kokeilla istua sen päällä. Siitä riittikin raportoitavaa moneksi viikoksi.
Bjartmarin moottoripyörä.
Saamme joka viikko sähköpostia lapsen ryhmän vastuuopettajalta. Hän kertoo viikon kuulumiset ja kertoo, mitä ensi viikolla tehdään. Vanhempiainiltoja on kahdesti vuodessa ja henkilökohtaisia keskusteluja opettajan ja vanhempien kesken pidetään yhtä usein. Lapset siirtyvät syksyisin yhtenä ryhmänä "luokalta" seuraavalle ja usein päiväkodin lopettanut ryhmä pääsee samalle ekaluokalle tien toisella puolella sijaitsevalle ala-asteelle. Luksusta.

Kuulostaa melko hyvältä, vai mitä?

Sitten ne huonot uutiset. Vanhempainvapaa on Islannissa vain 9 kuukauden mittainen. Päiväkotiin pääsee 2-vuotiaana. Lyhyelläkin matikalla tajuaa, että edessä on vaikea yhtälö. Minne laittaa lapsi, kun pitäisi palata takaisin työelämään? Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa - ja jos on, ehkä hekin ovat vielä työelämässä koska Islannissa jäädään eläkkeelle vasta lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä. Kaikki perheet eivät tule toimeen yhden vanhemman palkalla. Ainoa vaihtoehto on, että toinen tekee yö- ja toinen päivätyötä. Tai viedä lapsi perhepäivähoitajalle eli dagmammalle, mutta ne ovat Islannissa turkasen kalliita ja kiven alla. Paikka perhepäivähoitajalla maksaa jopa yli kolme kertaa enemmän kuin paikka päiväkodissa. Ei siinä pienestä palkasta jää paljoakaan käteen päivähoitokulujen jälkeen.
Äiti päiväkotivierailulla.
Olin lapsena perhepäivähoidossa muutaman vuoden ja viihdyin loistavasti. Perhepäivähoitaja oli ihana ihminen, melkein kuin oma mummo, ja lapset olivat keskenään hyviä ystäviä. Muita kokemuksia päivähoitosysteemeistä ei sitten olekaan kertynyt, ei Suomesta tai muistakaan maista.  Olisi kiinnostavaa kuulla, onko se kovin erilaista kuin täällä. 

39 kommenttia:

  1. Tulin juuri Suomen-lomalta ja siellä iski kova päiväkotikateus. Leikimme iltaisin päiväkotien pihoilla ja tuttujen päiväkotijuttuja kuunnellessa vakuutuin vielä vahvemmin siitä, että Suomessa eletään autuaassa päiväkotitaivaassa. Hoito on edullista, tilat ovat useimmiten nykyaikaiset ja tilavat, pihat mukaanlukien, ryhmäkoot ovat pienet ja henkilökunta on koulutettua eikä vaihdu hirveän usien.

    Täällä Amerikassa kaikki päivähoito on yksityistä. Eli maksaa paljon. Meidän "ihan tavallinen" päiväkoti maksaa 2-vuotiaaltamme yli 1000 euroa kuukaudessa. Erityispäiväkodit, kuten Montessori, maksavat sitten vielä tuotakin enemmän. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten pienipalkkaiset tai yksinhuoltajat tai monen lapsen vanhemmat pärjäävät tuon hinnan kanssa. (Tai no tiedän, eivät he pärjääkään.)

    Virallinen "äitiysloma" (eli siis palkaton vapaa, jonka aikana työnantajan on pidettävä työpaikkasi sinulle varattuna) kestää 12 viikkoa (6 viikkoa, jos olet pätkätöissä). Päiväkotien lisäksi on toki kotiin palkattavia hoitajia tai perhepäivähoitoa, mutta koska mikään näistä ei ole kunnan organisoimaa, kuten vaikkapa Suomessa, ei minkäänlaista varahoitopaikkasysteemiä ole, jos nanny vaikkapa sattuu sairastumaan. Monissa, varsinkin ulkomaalaistaustaisissa perheissä, isovanhemmat tuntuvat olevan päävastuussa lastenlastensa päivähoidosta.

    Meidän päiväkodissamme lapsi-hoitaja -suhdeluku on 1:7, jo 1,5-vuotiailla (jolloin lapsemme aloitti päiväkotiuransa). Toki käytännön kokemusta on vain tästä yhdestä paikasta (vierailemassa kävimme useassa), mutta sen vaan sanon, että kyllä on ollut tässä suomalaisella asennemuutoksen paikka monessa kohdassa. Täytyy vaan hengittää syvään ja todeta, että maassa maan tavalla. Järkeviä aikuisia näistäkin (suuresta osasta) tulee, vaikka hoitajat vaihtuvat päivästä toiseen eikä koskaan tiedä onko kenelläkään huoneessa olevalla edes minkäänlaista alan koulutusta, kenkiä ei otetakaan sisällä jalasta pois (ei ole eteisiä), ulkovaatteita ei juurikaan käytetä vaan samoissa vaan sisällä ja ulkona (ja myös päiväunilla) ja välipalana on suolakeksejä. Innokkaana lapsi kuitenkin päiväkotiin joka aamu menee, heiluttelee iloisena aamupalapöydästä heipat ja kotona lauleskelee päiväkodissa opittuja lauluja. Että ei tässä nyt voi aivan pettynytkään olla. Ai niin, ja oppihan se päiväkodissa myös puhumaan englantia kahdessa kuukaudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kuukaudella hintaa. Ystävieni kerotomukset Briteistä tuntuvat kovin samanlaisilta: saa olla tosi kova palkka molemmilla, että useamman kuin yhden lapsen päiväkotihoito olisi kannattavaa molempien käydä töissä.

      T'äälläkin jos dagmamma sairastuu, ei ole mitään korvaavaa paikkaa, jonne lapsen voisi viedä.

      Poista
  2. Meidan tyttö lahtee Turkissa nyt syyskuussa valtion puolipaivaiseen, tarha on 08-13 ja siella on oma keittiö, 15-20 henkinen ryhma, jossa on opettaja ja avustaja. Tarhassa tehdaan jonkun verran retkia museoihin, nayttelyihin ja teattereihin, muuten peruspuuroa ja hytkymista. Hinta on 120 tl eli nykyisella kurssilla noin 40 €/kk. Itse olen juuri aloittanut työnhaun kotona olon jalkeen joten tama on hyva ratkaisu meille, mies tekee talla hetkella iltatöita joten aikomus on pitaa tyttöa yhteishaulla tassa paikassa ainakin vuosi, katsotaan myöhemmin onko tarvetta yksityiseen, jossa hinnat ovatkin vahan kalliimmat, tosin siella saa rahalle sitten erilaista vastinetta ( uimakoulut, shakkikerhot, vieraankielen opinnot etc.). Tarhaan on mahdollisuus jarkata maksullinen kuljetus, jossa haetaan ja tuodaan takaisin kotiovelle, nyt alkuun vien tytön fillarilla tai huonolla saalla metrolla, silla meilta kasin molemmat tavat ovat toimivia. Kiva kuulla erilaisista paivakotikokemuksista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Paljonko muuten Turkissa on keskipalkka, noin suunnilleen? Mietin lähinnä, miten tuo päiväkotimaksu suhtautuu siihen. Islannissa mediaanipalkka on vähän Suomea alempi, taitaa pyöriä tuossa 2 400 euron (brutto) tienoilla.

      Poista
    2. Turkin keskipalkka ei oikein anna suuntaa, silla moni tienaa osan tuloistaan edelleen pimeasti ( työnantaja kiertaa nain maksuja) mutta sanotaan etta perustyölainen tienaa noin 2000 tl kk ( kurssi on 1€= n.2.5tl) ja silla elaakin ihan ok. Maan minimipalkka on 800 tl kk, nama ovat nettopalkkoja, joista Turkissa yleensa puhutaankin. Elintasoerot ovat isot mutta tuo valtionpaivahoitomaksu on kylla takalaisittainkin ihan edullinen.

      Poista
  3. Kaksi sanaa: olette onnekkaita. Kun luin kuvausta teidän islantilaisen päiväkodin touhuista, alkoi taas ketuttaa meno täällä meidän kunnallisessa päivähoidossa. Hoitajilla ei ole pätevyyttä, minkä huomaa kyllä joissain hoitopaikan touhuissa. Vanhempien on pitänyt huomauttaa sellaisista asioista, joiden pitäisi olla päivähoidossa itsestäänselvyyksiä. En mene sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta useampi asia on vähän kyseenalaisella mallilla. Mitään vaihtoehtopaikkaa hoidolle ei kuitenkaan järkevän välimatkan päässä ole, joten lapset on vaan pakko kiikuttaa tuonne "säilöön". :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi persiis. Vaihtoehtojen puuttuminen sitoo kädet. Millä mielellä teidän lapsi menee päivikseen?

      Ei täällä Islannissakaan auvoista ole joka paikassa, ystävillä ja tuttavilla on eri päiväkodeista myös negatiivisia kokemuksia. Henkilökunta vaihtuu usein, vanhempia ei informoida mistään jne.

      Viime vuonna uutisoitiin kaameasta tilanteessa, jossa yhden reykjavikilaisen päiväkodin henkilökunta oli pahoinpidellyt ja kohdellut kaltoin hoitolapsia. Päiväkoti suljettiin ja kyseiset henkilöt saivat syytteet.

      Poista
    2. Nuo kyseenalaiset asiat ovat sellaisia, etteivät ne oikeastaan häiritse lapsia, vaan ovat lähinnä vanhempien päänvaiva. Eli ainakaan meidän lapset eivät nurise noiden asioiden takia, vaan ovat vain hyvillään siitä, kun pääsevät leikkimään hoidossa kavereiden kans. Enemmän nuo jutut niinku esim. turvallisuusasioiden rempallaan olo harmittaa itseä, kun koko ajan joutuu jännittämään sitä, milloin lapset tulevat hoidosta kotiin pää kainalossa. Että ei se suomalainen päivähoitokaan aina ole niin mahtavaa.

      Tuo mitä mainitsit tuosta toisesta reykjavikilaisesta päiväkodista, on kamalaa. Jotenkin sitä ennen kuvitteli, että päivähoitopaikka olisi automaattisesti sellainen turvallinen ja hyvä paikka, mutta ei se todella aina menekään niin. Omien lasten kohdalla odotan jo sitä päivää, kun kuopuskin siirtyy päivähoidosta eskariin. Siellä on ainakin pätevä eskariope.

      Poista
    3. Totta, vanhemmat huolehtivat asioista, jotka eivät taas lapsia liikuta (niin kauan kuin mitään ei satu)... Tuo päiväkotikohu oli kyllä täällä aikamoinen, siitä uutisoitiin pitkään ja perusteelllisesti. Karmea juttu. Onneksi yksi päiväkodin osa-aikaisista työntekijöistä oli ottanut videokuvaa päiväkodin arjesta ja sitä kautta vyyhti lähti selviytymään. Kyseessä ei ollut mikään raju väkivaltaa (ja tästä syystä ongelmat eivät tulleet heti vanhemien tietoon), mutta rikos ja väärin se on pienikin ravistus. Onneksi kyseinen päiväkoti meni kiinni ja tapauksesta aloitettiin rikostutkinta.

      Poista
  4. 4-vuotias lapsemme on amerikkalaisessa yksityisessä päiväkodissa (preschool) ja maksamme tuosta lystistä 1200 euroa kuussa. Hintaan sisältyy ruoka ja hoito 7.00-18.00. Monet päiväkodin lapsista ovatkin tuon koko ajan hoidossa ja vielä viikonloppuisin muilla hoitotädeillä. Ryhmässä on 20 lasta ja kaksi hoitajaa. Lapset siirtyvät kerran vuodessa ryhmästä toiseen ja jokaisella ryhmällä on selkeät, melko akateemiset oppimistavoitteet. Tämä päiväkoti noudattaa “play based learning” kasvatusmetodia, mutta mielestäni se ei hirveästi kyllä näy. Lapsemme aloitti hoidossa 3-vuotiaana (junior preschool ryhmässä) ja jo silloin opeteltiin aakkoslaulua, laskemista ja oman nimen kirjoittamista. Kehityskeskusteluja on 2 kertaa vuodessa ja niissä myös tarjotaan lisävinkkejä miten saada lapsi oppimaan mahdollisimman nopeasti. Lisäksi saamme monta kertaa viikossa pitkiä sähköposteja, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti tulevan viikon suunnitelmista, siitä mitä vanhempien pitää tuoda (esim askartelutarvikkeita, tavaroita lukemattomiin teemapäiviin yms), infoa henkilöstönvaihdoksista ja –lomista, työnhakijoista, sekä raportti siitä miten kulunut viikko on sujunut. Kaikkea tätä ei yksinkertaisesti ehdi lukea.

    Päiväkodin puitteet ovat melko vaatimattomat ainakin verrattuna siihen ihanaan Helsinkiläiseen kunnalliseen päiväkotiin, jossa lapsemme aiemmin oli. Esim piha on pieni ja tylsä eikä talosta löydy isompaa salia, vain pieniä luokkia. Opettajat ovat (ainakin jollain tavalla) koulutettuja ja mielestäni ihan hyviä. Harmittaa vain, että he saavat niin huonoa palkkaa, että monien on tehtävä toista työtä elääkseen.

    Akateemisten taitojen tuputtamisen lisäksi tässä päiväkodissa ärsyttää sen kaupallinen toimintaperiaate. Vanhemmat ovat maksavia asiakkaita ja sen takia aina oikeassa. Jos - ja kun- joku helikopterivanhempi saa parannusehdotusidean, päiväkoti kuuntelee ja toteuttaa. Tällä periaatteella esimerkiksi päiväkodin johtaja meni vaihtoon vuosi sitten. En tiedä oliko se aiheesta vai aiheetta, koska tämä tapahtui meidän ensimmäisellä viikolla tässä päiväkodissa. Lisäksi edellisessä ryhmässä (josta juuri siirryimme pois) lanseerattiin erään vanhemman aloitteesta toinen välipala, jonka sai vain puolet ryhmän lapsista (koska puolet vanhemmista oli sitä mieltä, että kaksi välipalaa lounaan ja päivällisen välissä saattaa haitata ruokahalua päivällisellä, eivätkä halunneet osallistua tähän). Niinpä puolet lapsista sai välipalaa ja puolet jäi ilman. Toki osa vanhempien aloitteista on ihan järkeviäkin.

    Täällä on järjettömät jonot päivähoitoon ja sen takia töissäkäyvät vanhemmat laittavat lapsensa päiväkotijonoon siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää kahta viivaa. Lapsen kanssa ollaan kotona ruhtinaalliset kolme kuukautta ja sitten tehdään valinta ollako uraäiti vai kotiäiti. (Pienten lasten ryhmässä on siis todellakin 3 kk vauvoja). Kumpiakaan ei käy kateeksi. Isät eivät täällä lapsiaan juurikaan hoida, vaan tekevät ympäripyöreää työpäivää.

    Lapsemme viihtyy päiväkodissa hyvin, joten ei kai tässä auta olla kovin tyytymätön.
    Ikävä on kuitenkin Suomen järkevää ja lapsuutta kunnioittavaa varhaiskasvatusta ja niitä monia tapoja, joilla valtio tukee vanhemmuutta.

    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapaa markkinatalous tekee onnelliseksi. Not!
      Tuossa kuviossa sosiaalidemokratisessa pumpulissa kasvanutta pohjoismaalaista hiertää aika moni asia.

      Ensinnäkin se, että hoitomaksut ovat noin kovat, mutta kuitenkin henkilökunnan palkat pienet. Kaikenlainen hoitobisnes taitaa olla tällä periaatteella aika kannattavaa.

      Näiden päivähoidon ammattilaisten pitäisi ajatella niiden oikeiden asiakkaiden, siis lasten, parasta, eikä lompakon aukaisijaa. Tuo välipalahärdelli ei varmasti ainakaan lasten näkökulmasta ole ihan optimaalisesti toteutettu. Eiväthkän pikkuiset voi tajuta, miksi toinen saa voileivän mutta toiset eivät. Argh.

      Jäin myös miettimään tuota, että jotkut lapset todella viettävät päiväkodissa melkein 12 tuntia ja ovat hoidettavina myös viikonloppuisin. Herää kysymys, että mitä ne vanhemmat tekevät - viikonloputkin töissä?

      Ymmärrän hyvin ikäväsi suomalaista järjestelmään kohtaan. Jossa voi tehdä ongelman siitä, kun lapsille ei jaeta aterian jälkeen xylitol-pastilleja :)

      Poista
    2. No, vanhemmat tekevät niitä töitä. Firmoissa vaaditaan pitkän työpäivän tekemistä ja myös työmatkoissa kuluu täällä helposti tunti suuntaansa. Tämä piilaakso on amerikan kalleimpia alueita ja asuntojen hinnat ovat pilvissä, koska alueella asuu paljon it-miljonäärejä. Meillä tilanne on hyvä, koska mieheni pystyy tekemään etätyötä kotoa käsin ja itse olen töissä ihan kodin lähellä. Naapurustosta löytyy kyllä myös paljon sellaisia Harvardista valmistuneita kotiäitejä, jotka panostavat äitiyteen sata lasissa. Noudatetaan tiukasti jotain tiettyä kasvatus/oppimis/ruokailumetodia. Ai niin, xylitoli-pastillikohu! Täällä päiväkodissa suostuttiin mukisematta siihen, että lapsellemme annetaan (itse tuomamme) xylitoli-pastilli aina ruuan jälkeen. Joka viikko alkaakin sitten viikon tarvittavan pastillimäärän laskemisella yhdessä hoitajan kanssa sekä papereiden allekirjoittamisella ja viikon lopussa taas lasketaan montako on annettu. Tämä siksi ettei lapsemme saa yliannostusta :)

      Anne

      Poista
    3. Jos en ihan väärässä ole, niin tuo 1200 on aika lailla samalla tasolla kuin päivähoidon todelliset kustannukset (palkat, tilat, yms.) Suomessakin. Eli siinä mielessä ymmärrän, ettei se henkilökunna palkkataso kuitenkaan nyt kovin korkea olo. Mutta tosi kurjaa, että ollaan niin kalliilla alueella, että päiväkotien työntekijät joutuvat tekemään kahta työtä elääkseen.

      Poista
    4. Riitta, saatat hyvinkin olla oikeassa. Tähän vähän liittyen: mulle yksi islantilaisisä kertoi juuri, että perhepäivähoito maksaa per lapsi yhteiskunnallle vähemmän kuin yksi päiväkotilapsi, mutta silti julkinen sektori tukee enemmän päiväkotimuotoa ja siksi se päiväkotimaksu on täällä alle parisataa kun taas dagmamma jopa kolme kertaa enemmän...

      Poista
    5. Anne, mahtavaa että teillä on siellä omat xyliol-pastellit dokumentteineen :D
      Piilaakso on tosiaan ihan pirun kallista aluetta, eikä työpäivät tosiaan ole mitään kasista viiteen. Kuulostaa niin luksukselta, että teillä on etätyömahdollisuus käytössä ja työpaikka lähellä. Moni olisi varmasti valmis vaihtamaan järjestelyä teidän kanssanne :)

      Poista
  5. Mähän pääsin au pairiksi Keflavíkiin nimenomaan siksi, että lasta ei hennottu laittaa dagmammalle :) Win-win sitsueissön, mä vietin elämäni opettaivaisimman puolivuotisen ihanassa maassa ja ihanassa perheessä, lasten vanhemmat pääsit (molemmat) takaisin töihin ja isovanhemmat vapautettiin hoitovastuusta :D

    En tiedä paljonko dagmamma maksaa, mutta mä sain 12500ISK/vko plus tietty asumisen ja ruoat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät sulle ja sille perheelle :) Mä en ole Keflavikin dagmamma-taksoista ihan perillä, mutta se on noin 90 000 ISK Reykjavikin seudulla kuussa. Eli sait musta ihan hyvän korvauksen, kun rahaa ei mennyt asumiseen tai syömiseen.

      Poista
  6. Meidän lapsi on Helsingissä kunnallisessa päivähoidossa, noin klo 8.30-16. Syödään puuro kotona, koska koen että saadaan näin parempi päivän aloitus ja voidaan miehen kanssa porrastaa työpäivämme. Päiväkoti on vanha, 50-luvulta ja vähän (ts. aika paljon) kulunut ja ränsistynytkin, eikä todellakaan esteetön, mutta se ei haittaa, sillä tilat ovat hyvässä käytössä (esim. ihan pienillä on hiekkalaatikko eteisessä kurjia päiviä varten) ja lapset oppivat jo reilun vuoden iässä näppärästi kulkemaan portaissa :) Uusi rakennus on kyllä jo rakenteilla ja vähän pelottaa minkälaisia rakennusvirheitä saavat aikaan esteettömään matalaenergiataloon (siis voihan se uusi talo olla hyväkin, mutta ottaen huomioon nykysuomen rakennusalan tilan, niin en odota suuria).

    Mutta joo, lapseni (2,5v.) aloittaa toista päiväkotisyksyään, eka vuosi meni 1-2 vuotiaiden ryhmässä (16 lasta ja 3 hoitajaa ja lastentarhanopettaja, todellisuudessa lapset olivat suuri osa vain osan viikosta ja paikalla oli siten harvoin koko ryhmä), tänä vuonna 2-3 vuotiaiden ryhmässä (18 lasta, 2 hoitajaa ja lastentarhanopettaja). Ryhmäkoko on musta tossa ihan pienten ryhmässä turhan suuri, mutta hoitajat olivat kyllä niin ihmeidentekijöitä, että homma toimi, vanhempainillassa kuorossa kiiteltiin ryhmän hoitajia hienosta työstä. Tämän vuoden ryhmä on musta ihan ok kokoinen, kun ryhmän lapset alkavat olla varsin omatoimisia ja heillä on tilaa hajauttaa leikkinsä paremmin kuin pienimpien ryhmällä (ts. isompi leikkihuone). Ylipäänsä päiväkodissa tuntuu olevan hyvä henki, mikä näkyy esim. siinä että hoitajien vaihtuvuus on pieni. Esim. kaveriperheen lapset viettivät koko viime syksyn sijaisten parissa, meidän lapsen suurin "trauma" oli kun omahoitaja oli viikon lomalla :) (eli meidän lapsen päiväkotivuoden aloittaessa ryhmän hoitajat olivat jo palanneet lomalta ja hoitajat eivät vaihtuneet vuoden aikana, tämäkään ei Helsingissä ole itsestään selvyys). Nyt lapsemme toisena vuonna osa tutuista hoitajista siirtyi lasten mukana uuteen ryhmään ja yksi hoitaja oli isompien pienten ryhmässä viime vuonna (hyvä menetelmä minusta, niin kaikilla lapsilla on tuttu hoitaja ryhmässä).

    Kuten tekstistäni voi arvata, niin olen äärimmäisen tyytyväinen lapsemme päiväkotiin. Maksaa kaipa jotain 270 euroa kuussa (en ole varma taksasta kun lapsi oli vielä keväällä osa-aikaisena, mutta se normi kunnallisen maksimitaksa). Ainut kritiikkini on että päiväkotimme on kiinni joulunaikaan 2 viikkoa ja kesällä 6 viikkoa, siinä on paljon loma-aikaa järjestettäväksi (ainakaan vielä emme ole halunneet lasta viedä varapäiväkotiin).

    Niin ja pedagokinen puoli vielä. Päiväkodissa lapsi on oppinut vaikka mitä, lauluja, loruja, leikkejä, kirjaimia (tyyliin "tuo on Pekan kirjain"), lapset saavat maalata ja jumppailla ja kaikenlaista. Odotan mielenkiinnolla mitä tämä vuosi tuo, kun kolmen vuoden ikää lähestyessä lapset alkavat oppia jo leikkimään yhdessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin samalta kuin täälläkin päin, kustannuksetkin ovat suunnilleen samat, kun vertaa palkkatasoon. Tuo hiekkalaatikko sisätiloissa on muuten tosi bueno idea!

      Poista
  7. Heippa taas! Ja kiitoksia mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Mielenkiintoista verrata Suomen päiväkoti elämää muiden maiden vastaaviin.
    Yllätyksenä tuli se, että Islannissakin tarjotaan lämmin ateria päivän aikana. Jotenkin olen aina kuvitellut, että Suomi taitaa olla ainuita maita maailmassa, jossa tarjotaan lämmin ateria päiväkodissa sekä koulussa. No, aina voi oppia uutta :)
    Itse työskentelen ryhmässä, jossa on 19 1-2-vuotiasta lasta. Näitä lapsia hoitaa 2 lasttentarhanopettajaa ja 2 lastenhoitajaa. Jos oikein hyvä tuuri käy, saamme syksyn aikana vielä harjoittelijan. Hän onkin sitten korvaamaton! Kaikki 19 lasta eivät kuitenkaan ole hoidossa välttämättä samana päivänä, mutta 16-17 varmaankin yhtäaikaa. Säpinää siis riittää!
    Meidän päiväkodissa työntekijöiden vaihtuvuus ei onneksi ole kovin suuri, mutta ainahan sattuu yllättäviä poissaoloja; sairastumisia ym. Talossamme toimii 2 kiertävää lastenhoitajaa, jotka paikkaavat poissaoloja mahdollisuuksien mukaan. Päiväkodissamme on kyllä 7 ryhmää, joten näille 2 :lle sijaiselle on kyllä tarvetta. Ulkopuolisia sijaisia emme saa täällä palkata kuin pitempi aikaisiin sijaisuuksiin... Yritämme sitten talon sisällä mahdollisuuksien mukaan auttaa toisiamme.
    Päivät ovat touhua täynnä ja hommaa riittää... Ryhmäkoot ovat liian suuria, se on totuus. Niihin yritetään nyt kovasti puuttua ylemmällä tasolla, mutta huonoin tuloksin.
    Eikä ne meidän palkatkaan sieltä kärkipäästä todellakaan ole ;D Mutta henkilökunta on koulutettua ja motivoitunutta, ainakin meillä :)
    Vaihtoehtoja päiväkodille löytyy sitten perhepäivähoidosta sekä ryhmiksistä, joissa lasten määrä on pienempi kuin päiväkodissa. Osaa varmaan hoitaa mummo, mutta luultavasti vähenevissä määrin enää Suomessa.

    -taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, piti lisätä, että lämpimät ateriat ovat maksullisia lasten siirtyessä kouluun. En tosin tiedä maksun suuruudesta; asia kun on ajankohtainen vasta parin vuoden kuluttua. (Täällä mennään 6-vuotiaina kouluun)

      Poista
    2. Piti juuri sanoa samaa, että päiväkodissa ja koulussa tarjottujen lämpimien aterioiden ero on monissa maissa (kuten esim. meillä täällä Amerikassa) se ero, että koulut ovat (ainakin enimmäkseen) vielä maksuton valtiollinen palvelu, kun taas päivähoidosta vanhemmat maksavat markkinahinnan. 1400 dollarilla kuussa sietääkin saada ne kolme ateriaa päivässä myös :)

      Poista
  8. Moi! Tosi mielenkiintoista luettavaa. Tulee nyt taalta Amerikasta aika monta esimerkkia mutta ajttelin jakaa vahan positiivisemman kokemuksen :) Meidan lapset on siis yksityisella perhepaivahoitajalla puolet vuodesta nelja paivaa viikossa ja toisen puolen kaksi paivaa viikossa. Nelja paivaa viikossa maksaa $400/kk/lapsi ja kaksi paivaa $200/kk/lapsi. Hintaan kuuluu kotona itse tehty luomuruoka, ja koska hoitaja asuu kaupungin laitamilla lapset paasevat joka paiva silittelemaan hevosia/vuohia/lehmia. Hoitaja myos kayttaa tuota Montessori oppimismenetelmaa, eli mitaan varsinaista "paivaohjelmaa" ei ole, muuten kuin ruoka- ja nukkumisajat. Muita lapsia on vaihtelevasti, viimeisen vuoden aikana meidan kahden pojan lisaksi vain kaksi muuta poikaa, joskus on ollut 8 lasta yhteensa mutta useimmat yli kolmevuotiaita. Koko hoitouran ajan (2,5 vuotta) hoitotati on ollut sairauden takia suljettuna yhteensa 4 paivaa, eli ei ole ollut ongelma. Tassa asiassa meilla on siis kaynyt aarettoman hyva tuuri, tosin asumme pienessa kaupungissa (50 000) maatalouspainotteisella alueella eli ei taalla muutenkaan asumiskustannukset hivele pilvia. Esikoisemme oli aikanaan 9kk myos isommassa paivakodissa, jossa hinta oli $120/vko >26h/vko ja $80/kk <26h/vko, eli ei ihan jarjeton hinta siellakaan.

    Muuten taalla systeemi kylla kusee kuten on jo mainittu, itse otin loparit kahdesta tyosta jotta sain oltua lasten kanssa kotona sen vuoden verran, onneksi miehen palkka juuri ja juuri riitti. Maksettiin kaikki Visa-laskut sitten kun menin takaisin toihin.. Ja nyt hirvittaa kun esikoinen aloittaa vuoden paasta esikoulun (Kidergarten), ja opetuksen taso on kuulemma ihan lottoa, tulee iso muutos tuolta perhepaivahoidosta julkiseen kouluun..

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kuulostaa ihanalta! Tuollaisen perhepäivähoitaja-aarteen löytyminen on niin arpapeliä. Meillä ei käynyt ihan noin hyvä säkä, kun muutamaan hoitajaan kävimme tutustumassa.

      Poista
    2. Kiitos Henkka perusteellisesta kommentista, ihan loistavaa lukea tällaisiakin kokemuksia Jenkeistä, joiden sosiaalipalveluita usein vain mollataan. Hinnat eivät hirvitä ollenkaan ja meininki perhepäivähoitajalla kuulostaa melkein maaseutuhotellilta. Mäkin voisi lähteä sinne muutamaksi viikoksi, siis ihan itsekseni vaan :D

      Poista
  9. Norjassa on sekä kunnallisia että yksityisiä päiväkoteja, mutta meno niissä ei tietääkseni kovin paljon eroa toisistaan. Lisäksi on joitakin perhepäiväkodin tyyppisiä, mutta niitä ei suosita täällä yhtä paljon kuin Suomessa. Hoitopaikkaan on oikeus 1-2-vuotiaana (riippuen siitä missä kuussa on syntynyt - siitä asiasta voisi kirjoittaa ihan oman jutun...). Useimmat aloittavat hoidossa juurikin ekan ja tokan synttäripäivän välillä. Omakohtaista kokemusta on vasta viikon ajalta, mutta meidän lapsen ryhmässä on 14 lasta (1-2-vuotiaita) ja 4 aikuista. Täyspaikan hinta on n. 290 EUR/kk, pienituloiset saa siitä alennusta. Lisäksi maksetaan pientä korvausta "lounaasta" (n. 20 EUR/kk). Lainausmerkeissä siksi että lounas on yleensä leipää tai saattaa olla myös jotain lämmintä kuten puuroa tai pitsaa, mutta ei siis sellaista tuhtia lounasta kuin Suomessa syödään. Lisäksi pitää olla oma välipala mukana.

    Vanhempainvapaa kestää täällä joko 49vk (100% palkalla) tai 59vk (80% palkalla). Näistä 10vk on korvamerkitty isälle, eli niitä ei saa äiti pitää.

    Suurin ero Suomeen on mielestäni se, että täällä päivähoitoa korostetaan nimenomaan varhaiskasvatuksena, ja useimmat lapset menevät tosiaan jo 1-vuotiaina hoitoon (ja vanhemmat töihin), eikä sitä pidetä mitenkään epätavallisena tai paheksuttavana. Pikemminkin ollaan huolissaan niistä lapsista, jotka ovat joidenkin mielestä lähestulkoon syrjäytymisvaarassa, jos eivät ole päässeet päivähoitoon... Päiväkotien ulkopuolista toimintaa kuten kerhoja löytyy täältä Suomeen verrattuna vähäisessä määrin, koska "kaikki" lapset ovat päivähoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo norjalainen vanhempainvapaasysteemi on kyllä kadehdittava. Samperin öljyvarat , haha :D

      Poista
    2. Totta! Toisaalta täällä monet haikailevat Islannin 3+3+3-mallin perään sen tasa-arvoisuuden vuoksi. Näillä näkymin siihen suuntaan ei kuitenkaan olla menossa, vaan hiljattain vallan saanut porvarihallitus lyhensi ensitöikseen isälle korvamerkittyä aikaa 14 viikosta 10 viikkoon.

      Poista
    3. Norjalla voisi kuvitella olevan varaa nostaa tuo malli vaikka 5+5+5-malliksi. Osallistuuko muuten siellä naiset työmarkkinoille aktiivisesti? Vai onko siellä paljon kotiäitejä? Mulle on Norjan tilanne vähän tuntematon...

      Poista
    4. On täällä tietysti kotiäitejäkin, mutta mielikuvani mukaan vähemmän kuin Suomessa. Varsinkin korkeasti koulutetut naiset palaavat usein töihin melko lailla heti äitiysloman jälkeen. Monet palaavat heti täysipäiväiseen työhön, mutta ei ole epätavallista tehdä jonkun aikaa hiukan lyhempää työviikkoa. Jos aikoo hankkia useamman lapsen, onkin töihinpaluu lähes taloudellinen pakko, koska vanhempainrahasta saa vain murto-osan jos jää kotiäidin asemasta uudelleen äitiyslomalle.

      Poista
  10. Kuinkahan monta kertaa kommenttini on hävinnyt...! Tiivistän: huojentavaa lukea, ettei suomalainen systeemi olekaan niin läpimätä kuin palstamammat antavat ymmärtää. Lapsemme meni viime talvena tavalliseen kunnalliseen päiväkotiin osa-aikaisesti (4h/päivä) 11-kuisena. Sai nukkua talvellakin vielä tarvitsevansa aamu-unet rattaissa tai sisällä sylissä, kun ei vielä jaksanut olla hereillä lounaaseen saakka. Onneksi käveli ja söi jo pääosin itse, se helpotti aloitusta.

    Nyt lapsi palasi 1,5-vuotiaana kesäloman jälkeen tuttuun ryhmään, jossa on ollut loman jälkeen paikalla vasta 2-4 lasta. Hoitajia on 12 lapsen ryhmässä (ryhmä täyttyy syksyn mittaan täyteen kokoonsa) 3 ja täytyy sanoa, että on ihanaa, että kyseessä on samat tyypit kuin keväälläkin. Aloitus on sujunut taas hyvin,vaikka nyt lapsi onkin 7-8 tuntia hoidossa neljä päivää viikossa. Tästä maksamme sen 230 euroa. Saas nähdä kasvaako väsymys, kun lapsia tulee lisää ja hulinaa ja hälyä enemmän.

    Päiväkoti on toimiva, vaikka onkin alunperin vanha liikekeskus. Toisessa pienten ryhmässä (lapsen naapuriryhmä) ei ole ikkunaa, se on miinus. Välillä pienet vaihtavatkin leikkihuonetta tämän takia. Lapset saavat aamupalan, lounaan ja välipalan ja paljon syliä. Ohjattua toimintaa ei juuri ole, se on korvaani eniten särähtänyt. Moni kuitenkin sanoo, että pienten perushoitoon menee niin paljon aikaa, että askartelulle ja laululeikeille on aikaa vain sillon tällöin, ei säännöllisesti. Joku aamupiiri tms olisi musta kiva, mutta ehkä se sitten vaan ei ole mahdollista. Joku ystävä kyllä kommentoi mulle, että päiväkodissa lauletaan ja leikitään silti paljon, vaikka tarhatädit eivät sitä ohjatuksi toiminnaksi nimittäisikään. Juhlapyhien aikaan kyllä askartelevat jonkin verran. No, kai tuo leikkiminen riittää virikkeeksi vielä tuon ikäiselle :). Musta tämä ryhmäkoko on ollut toimiva, hiukan hirvittää se tulevaisuudessa siintävä siirtymä 3-vuotiaiden ja isompien ryhmään, jossa on käsittääkseni vähintään 16 lasta!!

    Tulipa avautuminen. Mutta joo, olen kokenut syyllisyyden pistoksia aina, kun olen pk-hommista suomalaisilla palstoilla lukenut. Päiväkoti kuvataan monissa keskusteluissa kammottavaksi paikaksi. Kiva saada perspektiiviä maailmalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, olen niin samaa mieltä kanssasi! Harvoin saa lukea positiivisia kokemuksia tai uutisia päivähoidosta. Ehkä se on sitten niin, että kun menee kunnolla putkeen, siitä ei pidetä meteliä, mutta jos homma kusee, kaikki ovat äänessä.

      Poista
  11. Ja siis Suomessa tämä, jos se nyt jäi epäselväksi.

    VastaaPoista
  12. Kuulostaa hyvältä :)
    Laskin juuri, että jo minä menisin täällä Sveitsissä viisi päivää viikossa töihin niin maksaisimme
    kahden lapsen päiväkotimaksuja n. 3000 euroa kuussa (ja 30 % sisaralennus on jo siis vähennetty! Ja tuo alennus vaihtelee päiväkodeista riippuen, laitoin tuon minkä tiedän täällä olevan).
    Meillä siis niin että mies on töissä ja minä kotona lasten kanssa. Vaikka palkkataso onkin täällä korkea, ei mulle hirveen paljoa palkkaa jäisi käteen päiväkotimaksujen ja verojen jälkeen...Miehen palkalla onneksi pystymme elelemään näinkin. Kun lapset lähtevät esikouluun ja kouluun, voin taas
    miettiä töihin palaamista sillä silloin lapset ovat maksuttomassa koulussa. Mikä taas sitten kylläkin
    maksaa on se, jos lapsi syö koulussa ja jää iltapäivähoitoon. Mutta se ei nyt ole onneksi vielä tämän päivän murhe :) Haaveena on, että voisin työskennellä n. 3 päivää viikossa niin jää perheelle ja kodille enemmän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme tonnia! Tuolla summalla pääsit tämän kommenttiketjun hintavertailukärkeen. Kyllä saa tosiaan olla ihan kreisi liksa, että nettopalkasta jäisi päiväkotimaksujen lisäksi järkevä korvaus... Tuollainen osa-aikatyöratkaisu on varmasti muuten ihan fiksu, kaikki voittavat! Itse pääsee töihin ja tienaamaan, hoitomaksuissa säästää ja samalla saa enemmän aamuja, jolloin ei ole pakko juosta kieli vyön alla päivähoitoon/eskariin...

      Poista
  13. Hei,
    Päiväkotitilanne Saksassa vaihtelee todella paljon osavaltiosta riippuen. Nyrkkisääntönä kai pohjoisessa ja idässä äidit palaavat aikaisemmin töihin lapsen syntymän jälkeen kuin etelässä. Äitiysloma kestää 12 kk ja isätkin voivat mennä isyyslomalle joko kokonaan tai osa-aikaisesti. En tiedä miten pitkä isyysvapaa on. Ystäväni miehet olivat 2 kk. Monet äidit jäävät pidemmäksi aikaa kotiin, mutta yleesä lapset menevät viimeistään 3-vuotiaana hoitoon. Perhepäivähoitajat ovat sekä Baijerissa etttä Itävallassa suosittuja alle 3-vuotiaille. Täällä on yleistä, että äidit tekevät osa-aikatöitä lasten ollessa pieniä. Olen itsekin osa-aikaisena ja nautin siitä.

    Asumme Baijerin osavaltiossa maalla, alle 3-vuotialle oli viime vuoteen asti (jolloin päivähoitolaki muuttui) todella vaikea saada hoitopaikka. Lapseni kävikin naapurikunnan päiväkodissa, joka oli aivan fantastinen. Ryhmäkoko kasvoi vuoden aikana viidestä kahteentoista lapseen ja koulutettuja hoitajia/harjoittelijoita 2-3. Muistaakseni maksoimme 30 h/viikko € 160,- ja ruokaraha 60,- sen lisäksi. Siis kuukaudessa, ei viikossa... Lounas laskutettiin ainoastaan niiltä päiviltä kun lapsi söi.

    3-vuotiaana lapsi siirtyi oman kuntamme päiväkotiin, joka on suunnattu 3-6 v. Ryhmäkoko on max. 25 ja hoitajia 3. Kaksi koulutettua ja yksi harjoittelija. Päiväkotimme on katolisen kirkon ylläpitämä, jonka valitsin lyhyen kävelymatkan perusteella. Ero kunnallisiin ei ole suuri, ehkä siellä keskitytään hiukka enemmän uskontoon esim. laulujen ja pyhien juhlien muodossa. Vaikka olemme ateisteja, en pidä toimintaa liian kristittynä enkä usko, että jälkikasvu kärsii siitä. Kuukausimaksu 30 tunnista per viikko on 91,- ja lounas 3,-/päivä.

    Olen ihan tyytyväinen tähän päiväkotiin, joskin niitten toiminta on vähän liian konservatiivista. Mutta ei maakohtaisesti huonoa/hyvää, varmasti Saksassa löytyy triljoona huonompaa ja parempaa päiväkotia. Ihan kuten Suomessakin.

    Ärsyttävin asia mielestäni on se, että joudun joka aamu väsäämään aamupäiväeväät mukaan. Mutta sekin siis on ihan päiväkotikohtaista, monissa päiväkodeissa tarjotaan eväät omasta puolesta. Ymmärtääkseni kaikissa päiväkodeissa sekä Saksassa että Itävallassa tarjotaan lämmin lounas kuten Suomessakin. Edellisessä päviäkodissa niillä oli oma kokki! Tämänhetkisessä tarhassa yksi paikallinen ravintola toimittaa lounaan.

    Terveisin, Henrika taas :-)

    VastaaPoista
  14. Meillä lapsi on nyt Suomessa päiväkodin integroidussa ryhmässä, jossa on 14 lasta ja neljä työntekjää: kaksi lastentarhanopettajaa, lastenhoitaja ja avustaja. Ensimmäisenä vuotena avustaja oli välivuottaan viettävä ylioppilas, joka haki ja pääsi opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, nyt toista vuotta valmis sosionomi, joka ei halua tehdä vuorotyötä, mitä hän teki perhetukikeskuksessa.

    Ryhmän lapsista viidellä on tuentarvetta: mitä olen aiemmin ryhmässä olleiden lasten myöhemmistä vaiheista kuullut, niin osa on mennyt peruskoulussa erityisluokille ja -kouluihin. osa yleisopetukseen, ainakin yksi erityisistä on tällä hetkellä musiikkiluokalla.

    Ja tämä ryhmä on aivan huippu! On selkeä päiväohjelma ja viikko-ohjelma seinällä, jota lapsi voi itsenäisestikin katsoa. On mielekästä ohjelmaa. Kerran viikossa alueella työskentelevä erityisopettaja käy pitämässä ohjattua ohjelmaa ja keskustelee työntekijöiden kanssa muutenkin. Ilmapiiri on sellainen, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on ja jos/kun kehityksessä on jotain pulmaa, ohjelmaa räätälöidään sen mukaisesti.

    Yhtenä pienenä esimerkkinä: kun meidän muksullamme oli koo hukassa ja treenaamiseen saatiin puheterapeutilta ohjeet, niin tätä treenattiin myös päiväkodissa. Lastentarhanopettajan kanssa todettiin, että tämä on sellainen ongelma, joka ei ihan kotikonstein ratkea, mutta kun kaupungissa on puheterapeuteista pulaa ja opettajan ammattitaito riittää koon treenaamiseen, niin hoidetaan homma yhdessä kuntoon.

    VastaaPoista
  15. Meillä on täällä Espoossa yksityisessä kunnan tukemassa päiväkodissa (eli maksut samat kuin kunnallisessa, mutta paremmat palvelut) 15 lasta, joita hoitaa kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja. Lisäksi päiväkodissa on oma keittäjä/päiväkotiapulainen, joka siis valmistaa kaikki päivän ruoat paikan päällä ja vapaahetkinään puuhailee lasten kanssa kun ovat sisällä. Ei ole muuta kuin kehuttavaa: lapsi aloitti päiväkodin nyt 3.5 vuotiaana ja on viihtynyt alkutakeltelun jälkeen todella hyvin. Hoitoajat on joustavat kunhan äärirajoista sovitaan, meillä se on 8-17 vaikka käytännössä lapsi on monesti päiväkodissa esim. 8.30-14.30 tai 10-16.

    Kannatusmaksuja maksetaan vuodessa 140€ kahdelta vanhemmalta. Näitä rahoja käytetään henkilökunnan koulutukseen. Olisin valmis maksamaan päiväkodistamme enemmänkin jos kunnan tuki loppuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lapset ovat siis iältään 1v-eskari-ikäisiä (6v). Nuorin tällä hetkellä taitaa olla 1v 8kk. Sitten kun enemmän lapsia on yli 3v voidaan tarhaan ottaa vielä 3 lasta lisää (yhteensä 18 lasta). Minusta on ihanaa että päiväkodissa puuhataan hirveästi, joka viikko on muskari/metsäretki, jumppapäivä, kädentaidot päivä. Käyvät kirjastossakin. Melkein liian hyvää on luomupainoitteinen ruoka ja litrakaupalla kuluva luomumaito :D Muutaman kerran vuodessa järjestetään perheaamiainen, jossa perheet pääsevät tutustumaan toisiinsa paremmin.

      Poista

Mitä tuumaat?