Aina on jonnekin ikävä + valokuvaprintterin arvonta

Islannissa asumisen huonoin puoli on se, että osa elämän tärkeimmistä ihmisistä ei asu siellä kanssamme. Lapselle Suomessa tärkein on mutsini eli mummi. Siskoni asuvat ulkomailla myös, toinen Lontoossa ja toinen Kabulissa. Olemme siis todella harvoin koko perhe (Islannin ja Suomen täteineen ja mummoineen) samassa paikassa samaan aikaan. Tänä kesänä Lontoossa asuva siskoni pääsi onneksi viettämään yhden viikon kesälomaa kanssamme Kouvolaan. Upeaa! Lapsi nautti tätinsä seurasta ja vaelsi sen perässä 24/7 kuin uskollinen opaskoira. Tätiiiii, leikitään. Tätiiii, kato tätä! Tätiiii, tuu auttaan. Tätii, laita mullekin kynsilakkaa! Tätiiiiii.
Kouvola-kesä 2014.
Suomi-lomailua on vietetty Kouvolassa äitini luona joka kesä parista viikosta kuukauteen. Teemme tämän reissun ilman perheemme miesvahvistusta, koska koen, että pääsemme paremmin puhumaan suomea ja nauttimaan Suomi-jutuista suomalaisessa seurassa. Islannissa olemme  lähes jatkuvasti tilanteissa, jossa puhutaan joko pelkkää islantia tai pari ihmistä puhuu suomea ja loppujengi islantia. Pidän tärkeänä sitä, että pari viikkoa joka vuosi vietämme arkea ihan vain suomenkielisessä ympäristössä. Eikä tuommoinen kolmen viikon kesäloma tee muuten yhtään pahaa parisuhteellekaan... 

Ei tämä kahden maan kansalaisuus ole tosiaan pelkkä rikkaus. Se aiheuttaa myös paljon ikävää. Islannissa lapsi puhuu usein mummista ja kuinka haluaisi taas päästä Suomeen. Suomessa parin viikon jälkeen alkaa tulla ikävä isää ja alkaa odotus kotiinpaluusta. Kun sanoin tänään, että lähdemme kotiin kahden yön kuluttua, lapsi purskahti ensi nauruun. Sitten tuli suru, koska "Islannissa tulee ikävä mummia".
Hei tulimme tänne leikkipuistoon! #kamppi
Kaikilla kahden kotimaan lapsilla taitaa olla sama dilemma: aina on ikävä jonnekin ja jonkun luo. Kahden kotimaan lapsilla on toisaalta myös mahdollisuus nauttia tuplamäärästä ihmisen upeimpia tunteita eli kohtaamisten ja jälleennäkemisten riemua.

Printtasimme lapsen kanssa viimeisenä Kouvolan-päivänä mummille muistoksi läjän kännykkäkameralla räpsittyjä valokuvia tämänkesäiseltä Suomen lomalta: Kouvolan torilta, Muumimaailmasta, Tykkimäeltä ja mutsin takapihalta. Koska äitini ei ole Instagrammissa, oli kätevää antaa kuvat kortteina. Lahja oli mieleinen. Printtasin kuvat Canonilta testikäyttöön saamallani Selphy-tulostimella, jolla voi tulostaa kännykkäkameran kuvia esim. suoraan kännystä.
Kesälahja mummille.
Canon halusi antaa yhden samanlaisen printterin (siis tämmöinen laatikko: SELPHY CP 910) lukijoiden kesken arvottavaksi. Kertokaas, kuinka moni teistä on Instagrammissa ja laittakaa halutessanne kommentteihin myös teidän Insta-nimimerkki, niin pääsen seuraamaan teitä. Meikä löytyy nimellä @satu_reykjavik. Arvon osallistujien kesken tuon yhden valokuvaprintterin, musteita ja printtipaperia, jotka Canon postittaa haluttuun kotiosoitteeseen (Suomessa). Aikaa vastailla 10.8. asti.

Tunnisteet: