Suomihampaat Islannissa

*) Yhteistyössä Xylitol-Jenkki ja Suomen Blogimedia.

Xylitol Jenkki haastoi miettimään oman ja lapseni suun terveyttä. Näin Islannissa asuvan suomalaisen näkökulmasta tehtävä on hyvinkin kiinnostava. Siksi onkin ihan pakko aloittaa sosiaalipolitiikasta! Islanti on tavallaan pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tavallaan se on kuitenkin myös aika kaukana siitä. Kun vähän plakkia raaputtaa, niin huomaa ainakin hammashoidon ja hampaiden terveysasioiden olevan paljon heikommassa kantimissa kuin esimerkiksi Suomessa.

Hymyt on herkässä. (kuva: Björgvin Hilmarsson)
Suomessa hoidatin purukalustoani julkisessa hammashuollossa 19-vuotiaaksi asti. Yliopistovuosina kävin Töölössä YTHS:llä. Olen aina pessyt hampaat aamuisin ja iltaisin. 15-vuotiaana aloin käyttää päivittäin hammaslankaa, koska minulla on todella ahtaat hampaiden välit, jonne kertynyt moska ei lähde pelkästään harjaamalla. Hammaskiven poistatan kerran vuodessa. Omasta mielestäni olen pitänyt hampaistani todella hyvää huolta, mutta silti ne reikiintyivät. Hampaistani on löydetty ja paikattu noin 15 reikää (!), joista ensimmäisen sain parikymppisenä. Puunaan ja puunaan, mutta silti ne reikiintyvät. Kirjoitin tästä ongelmasta blogiinkin pari vuotta sitten. Mutta ei auta. Näillä korteilla on pelattava.
Postilähetys Jenkiltä. Lapsi keksi, että tässä olisi talo, jossa asuisi purkkapoika, joka ajaa Kariuksen ja Baktuksen pakosalle. (Joo, lattia on puhdas!)
Hampaiden hyvinvoinnin osalta tilanne ei ainakaan parantunut muutettuani kuusi vuotta sitten Islantiin. Täällä hammashoito on aika kehnoissa kantimissa. Tai siis eihän se ole, jos on rahaa maksaa. Julkista hammashuoltoa ei nimittäin ole lainkaan. Pienituloiset eivät hammassäryn iskiessä ensimmäisenä mieti varaavansa aikaa hammaslääkäriin, vaan ottavat särkylääkken. Keskituloisetkin ovat helisemässä näiden maksujen kanssa. Viime vuosina olen pulittanut hammaslääkärille lähemmäs pari tuhatta euroa, ja tähän summaan sisältyvät vain omien hampaideni hoito. Viisaudenhampaan poistamisesta jouduin pulittamaan noin 350 euroa, hampaan paikkaus maksoi reilun parisataa.

Lapset pääsevät edullisella vuosimaksulla, jos ovat sattuneet syntymään oikeana vuotena. Meillä kävi Islannin uudessa hammashoitomallissa (sivusto on islanniksi, mutta siellä alalaidassa on taulukko, josta näkee miten eri-ikäiset lapset pääsevät subventoidun hammashuollon piirtiin) sangen huono tuuri, sillä lapsi pääsee mukaan lähes maksuttomaan hammashoitoon 1. tammikuuta 2017. Siihen asti joka käynnistä maksetaan markkinahinta.
Myös hän halusi muuttaa sinne.
Tämän melko onnettoman hammashoitosysteemin lisäksi Islannissa ei muutenkaan kovin paljoa tiedoteta hampaiden hoidosta. Esimerkiksi äitiysneuvolassa ei mainittu sanallakaan siitä, että äidin hampaiden kunto vaikuttaa myös syntyvän lapsen hampaiden hyvinvointiin. Ei puhettakaan mistään sylkitesteistä tai suun terveyden kartoittamisesta. Kun aikanaan lapsen yksivuotistarkastuksessa kysyin lapsen viemisestä hammastarkastukseen, sain osakseni ihmettelevän katseen. Eihän sillä ole vielä edes hampaita!

Onneksi hyvän (suomalaisen) ystäväni äiti on hammashoitaja, joten olen saanut asiantuntevaa tietoa suomalaisista hampaidenhoitosuosituksista pitkin matkaa. Koska olin tietoinen omien hampaideni kehnosta kunnosta, luin erityisen tarkkaan kaikki suomenkielisiltä lääkärisivustoilta löytämäni lapsen suun terveyttä koskevat neuvot ja ohjeet. Aloimme esimerkiksi käyttää Xylitol-pastilleja lapsen ollessa noin puolitoistavuotias.
Pussis. (kuva: Björgvin Hilmarsson)


Emme aikoneet odottaa lapsen hammashuollon kanssa tammikuuhun 2017, jolloin lapsi pääsisi valtion tukeman hammashoidon piiriin. Niinpä pulitimme kiltisi yli viisikymmentä euroa lapsen ensimmäisestä hammaslekurikäynnistä. Kaksivuotistarkastuksessa kaikki näytti olevan kunnossa. Seuraavan kerran mennään valkotakkiselle syksyllä.

Olen asunut ulkomailla vuodesta 2007. Vuodesta 2007 hyvä purkka on ollut luksushyödyke. Ulkomailta harvoin saa suomalaisen arvostamia hampaidenhoitotuotteita kuten fluorihammastahnaa (omaan käyttöön), xylitol-pastilleja tai xylitol-purkkaa. Niiden kuuluisien kuohuviinipullojen lisäksi kannankin Suomesta matkalaukussa kotiin tuomisena jättipurkkapakkauksia ja hyviä hammastahnoja. Äitini lähettelee lapselle säännöllisesti Herra Hakkarainen -pastilleja.

Xylitol Jenkin ehdotettua blogini kanssa yhteistyötä sain postissa muhkean lähetyksen monenlaisia purkkapakkauksia. Täysksylitolpurkkaa, perinteistä sinistä ja vihreää Jenkkiä ja muutamia uutuusmakuja. Olen viime päivinä jauhanut haltioissani purkkaa ja kiikuttanut pusseja tuliaisena myös sukulaisille ja työkavereille.

Islannissa purkkaa syödään ennen kaikkea suun raikastamiseksi tai karkin korvikkeena. Purkkaa ei yhdistetä hammasterveyteen. Näistä eroista johtuen yleensä muuten niin fiksu mieheni suhtautu lapsen purkkakokeiluun vastahakoisesti. Ei nelivuotiaan lapsen tarvitse oppia jauhamaan purkkaa. 
Graafikkotyökaverini keksivät heti, miten Jenkki-purkat kuuluu laittaa tarjolle kahvihuoneeseen.
Noh. Kävin monologin xylitol-tuotteiden käytöstä ja terveysvaikutuksista. Xylitol-purkka neutraloi happohyökkäksen ja vähentää plakkia, jos xylitolia syö päivittäin viisi grammaa. Sen määrän saa esimerkiksi kuudesta Jenkki Professional -täysksylitolipurukumista. Uutena tietona minulle tuli, että xylitol-tuotetta pitäisi pitää suussa kerrallaan vähintään viisi minuuttia. Kersa ei misssään olosuhteissa pidä pastillia suussa näin kauaa. Niinpä ajattelin vaihtoehtona lapsille suunnattua Jenkki-purkkaa (ei sisällä arominvahventeena toimivaa aspartaamia). Paasaamisestani huolimatta mies epäilee edelleen hankkeen järkevyyttä ("purkkaa jauhavat lähinnä teinit"), eikä lapsi ole vieläkään uskaltanut laittaa purkkaa suuhunsa ("äiti onko tämä sikavahvaa"). Näen, että tällä suominaisella vielä pienoinen laavapelto kynnettävänä... 

Minkä ikäisenä teidän lapsenne ovat aloittaneet käyttää purkkaa? Entäpä te ulkomailla asuvat suomalaiset: raahaatteko kotoa Jenkki-purkkaa tai muita xylitol-tuotteita vai oletteko unohtaneet koko jutun?

Tunnisteet: