Nolot menkat

Afganistanissa asuva upea siskoni harrastaa mielenkiintoisia juttutuokioita paikallisten ukkojen kanssa. Viimeksi teekupposen ääressä keskusteltiin siitä, voisiko Afganistanissa nainen olla presidentti. Se ei kuulemma sovi mitenkään, koska naiset ovat sairaita. Niillä on kuukautiset.

Ensiksi syytä kaivettiin biologiasta. Siskoni ei (hänet tuntien ei yllättänyt) antanut periksi. Mutta onhan kauan politiikassa vaikuttaneella Angela Merkelilläkin ainakin ollut menkat. Meillä Suomessakin on ollut naispresidentti. Puolella maailman ihmisistä on jossain kohtaa aikuisikää kuukautiset! Pian ukko myöntyi ja totesi menkkakriittisyyden johtuvan paikallisesta kulttuurista ja uskonnosta.


Nopeasti ajateltuna tähän olisi helppo tuhahtaa jotain kivikautisista käsityksistä, hulluista talibaneista ja vanhoista uskonnollisen ääriaineksen mädättämistä miespieruista vallan kahvassa. Sitten voisi puuskahtaa, kuinka hyvin meillä on asiat, kun menkkaisestakin voi tulla pääministeri.



Vaan eihän se nyt niin yksinkertaista tietenkään ole. Vaikka länkkärimaissa mennään monissa sukupuolten välisissä tasa-arvoasioissa edellä, menkkoihin liittyy edelleen mystiikkaa. Blogipostauksen kommenteissa siskoni osuvasti huomautti, että ei meilläkään päin kuukautisista aina puhuta luontevasti. Olen samaa mieltä. Vaikka iso osa ystävistäni käyttää kuukautiskuppia ja puhuu avoimesti menkoista, kuulen yhä kiertoilmaisuja se aika kuukaudesta, kierrossa, hankalat päivät. Kuukautisside- ja tamponimainoksissa menkoista tehdään joko asia, joka on saatava piiloon, tai vitsi, jolle kaikki voivat hohottaa.



Kokeilepa korvata vessapaperi kuukautissuojilla. Eikö tuntuisikin hullulta,  jos vessapaperia mainostettaisiin kakkahuumorilla. Voisitteko kuvitella imukykyisen vessapaperin mainosfilmiä, jossa ryhmä vienosti hihitteleviä miehiä olisi matkalla vessaan törmätä vastaan kävelevään naiseen ja lopussa olisi joku aktiivisen toiminnan vapautta korostava iskulause? Kummalliselta tuntuisi myös sellainen vessapaperirullapakkaus, joka olisi kääritty vaaleanpunaiseen karkkipaperia muistuttavaan muoviin ja tämän kuuden rullan bägin tärkein myyntiargumentti olisi se, että ne on helppo kätkeä vessassa jonnekin laatikon pohjalle.

Muistuuko muuten mieleen yhtäkään näyttävää kehitysapukampanjaa, jossa voisi aineettomana joululahjana antaa syrjäisen kylän naisille kuukautissuojia? Vuohilla, mikrolainoilla tai koulutarvikkeilla kun ei tee mitään, jos himasta ei voi lähteä minnekään. Aloin googlata vimmatusti. Yllätyin megapositiivisesti, kun WorldVisionin aineettomien lahjojen kaupasta pystyi klikkaamaan 12 eurolla kestositeitä tytöille. Ostin heti pari pakettia.

Tunnisteet: